Onkivapa vaihtui kyykäärmeeksi osa 2

13.1 Onkivapa vaihtui kyykäärmeeksi osa 2: ... jatkuu. Joku voi ajatella, miten alle kouluikäinen ei säikähdä käärmettä vaan ottaa sen hengiltä tavalla, josta edellä kerroin. Selitys on mitä yksinkertaisin: Olin tottunut kyykäärmeisiin edellisinä kesinä. Tottuminen tarkoitti sitä, että olin omin silmin nähnyt käärmeitä elävinä tai kuolleina. Olin päässyt näkemään senkin, miten niitä tapettiin heinäseipäällä tai hangolla heinänteon aikaan. Usein kävi myös niin, että ne pääsivät karkaamaan sarkaojiin. Kasvillisuuden peittämät ojanpenkat ja kolot tarjosivat käärmeille sopivia pakopaikkoja.  Joskus vuosia myöhemmin sain kuulla, että eräänä vuonna lähes kymmenen käärmettä oli tapettu peltoaukiolta. 

Kuitenkin lähimmän tuttavuuden kyykäärmeen kanssa olin tehnyt vähän aiemmin läheisen ladon lattialla. Ladossa ei kesän alkaessa ollut lainkaan heiniä, oli vain tasainen maapohja, jonka päällä oli lankkulattia. Lankut eivät olleet tiiviisti toisissaan kiinni, vaan isoja rakoja oli koko ladon pohjan alueella. 

Isä oli käsin lannoittamassa nurmialueita ladon ympärillä. Vihreä kylvövakka täynnä apulantaa roikkui isän edessä lantion korkeudella. Vakassa oli kaksi vaaleaa vyötä, joista toinen vyö kiertyi ylhäältä niskan takaa ja toinen kiertyi selän takaa vyötärön korkeudelta. Näin kylvövakka saatiin pysymään tasapainossa kylväjän kävellessä ja heittäessä valkoista, rakeista salpietaria pellon pinnalle. Minä olin tullut kävellen isän mukana ja jäänyt yksin ladon sisälle leikkimään tyhjällä maitokärryllä, josta vähän aiemmin apulantasäkit oli nostettu pois pellonpientareelle. 

Istuin maitokärryssä polvet koukussa ja samalla yritin käsillä liikuttaa kärryjä sen pyöriä kiertäen. Samassa näin, miten sillan raosta lankkujen välistä nousi tosi pitkä musta kyykäärme. Se jatkoi nousuaan yhä ylemmäksi kärryjen etuosaan hivuttautuen kokonaan maitokärryn päälle, jossa istuin. Olin aivan liikkumatta, kun se luikerteli jalkojeni viereistä housunlahkeen ja pyörän välistä kärryn takaosaan, pudottautui siitä suoraan alas lattialle ja painui saman tie ladon pohjan alle sinne, mistä se oli tullutkin. Missään vaiheessa en kokenut tätä äkillistä tilannetta pelottavaksi. Kaiketi tilanne syntyi ja päättyi niin nopeasti, etten ehtinyt edes säikähtää. 

Tämä on ollut yksi erikoisimmista äkillisistä kokemuksista, mitä olen koskaan kokenut. Käärme oli todella iso ja tumma. Pienen pojan silmissä kaikki voi näyttää isolta, mutta tiedän, että tämä erikoisella tavalla käyttäytynyt kyykäärme oli ihan oikeasti todella pitkä ja näytti mustalta. Se näytti ihan samanlaiselta koon ja värin suhteen kuin se käärme, minkä olin listinyt kuoliaaksi keskelle niittytietä. jatkuu eri otsikon alla…