Vihtasuon kansakoulun 3-4. luokka 1966-68 osa 1

28.1 Vihtasuon kansakoulun 3-4. luokka 1966-68 osa 1: Aiemmin jo kerroin, että aloittaessani kolmannen luokan Vihtasuon koulupiiri laajeni, kun siihen liitettiin lakkautettu Keski-Vuokon alue. Kirjoitin myös siitä, miten kolmannella luokalla oli koulun yhteiset yleisurheilukilpailut Etelä-Vuokon kentällä. Kovin paljon muistoja tästä ajasta ei ole jäänyt, mutta jotain sentään - ja niitä tähän lisäilen. 

Näinä vuosina meille hankittiin ensimmäinen traktori, se oli harmaa pikku-Fergu. Massey-Ferguson - puhekielessä Massikka - oli siis ensimmäinen traktori ja tämä nimi ei koskaan vaihtunut isän elinaikana. Traktorin hankkiminen tarkoitti myös sitä, että sitä kilometrin pituista maantielle vievää kotitietä ei enää talvisin kuljettu hevosreen jälkiä pitkin, vaan se pidettiin auki lumilingon avulla. Niinpä talvella pystyin kulkemaan potkukelkalla eli potkurilla, mistä käytettiin nimitystä piikkisika; tästäkin mainitsin jo aiemmin. 

Näinä vuosina talvisin oli ankaria pakkasia. -40 asteen pakkaspäivät eivät olleet harvinaisia kylmän ilmamassan vyöryessä idästä. Äiti tai mummo oli neulonut meille veljeksille paksut harmaat villahousut, joita käytettiin aina talvella välihousuina. Näihin pakkasiin liittyy yksi erikoinen juttu. Erään pakkasjakson aikana Juuan lapsissa oli paljon sikotautia. Kaulan alueella sekä minulla että nuoremmalla veljelläni oli kovettumia. Äiti luuli, että meissä oli sikotauti eikä päästänyt kouluun. Poissaolovihkoon merkittiin "sikotauti". Kuitenkin kyse oli paleltuneista kaulan alueen rauhasista, sillä se oikea sikotauti tarttui meihin vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Poissaolovihkoon merkittiin uudelleen "sikotauti". 

Vuosikymmeniä Vihtasuon kansakoululla asunut Esteri Timonen oli opettajamme, joka asui kotipalvelijansa Helmin kanssa samassa taloudessa. Esteri innosti meitä aina liikkumaan, etenkin hiihtämiseen hän antoi meille "vapaat kädet". Välitunnit lykimme suksilla koulun viereen tehtyä puolen kilometrin kierrosta eikä haitannut, vaikka vähän myöhästyimme koulutunnin alusta. Liikunnasta pitävänä tämä sopi minulle enkä osaa sanoa, kuinka monta kertaa tulin tunnille vähän myöhässä vaatteet hiestä märkänä. 

Viimeisen talven aikana kävin välitunnilla elämäni ensimmäiset ja viimeiset nyrkkeilyottelut Juhani Kokkosta ja Hannu Halosta vastaan. Hävisin molemmat nopeasti ja selvästi. Itse olin haastajana näihin nyrkkimatseihin, mikä sinänsä oli älytöntä, koska olin pieni ja heiveröinen. Tämä uhoaminen toisia kohtaan johtui varmaan siitä, että kotona asiat eivät aina olleet hyvin isän ryyppäämisen takia. Ja näin sitä omaa pahaa oloa piti yrittää purkaa muihin, tosin huonolla menestyksellä. jatkuu…

Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani   http://www.jouninkootut.info/