Heinäkuun 1976 tapahtumia

6.12.-18 Heinäkuun 1976 tapahtumia: Jatkan taas siitä, mihin edellinen urheilublogini "Kesällä 1976 väsytti" päättyi eli tarkastelen heinäkuun harjoittelua ja kilpailuja. Uuden navetan rakentaminen jatkui ja sen ohessa yritin harjoitella mahdollisimman hyvin, sillä kesän päätavoitteena oli elokuussa pidettävät nuorten SM-kisat, jotka sinä vuonna pidettiin Helsingin olympiastadionilla. Kuten jo aiemmin edellisessä kirjoituksessani mainitsin, niin koko kesän ajan kärsin voimakkaasta väsymyksestä. Näin oli myös heinäkuussa, vaikka harjoituspäiväkirjaani en ole siitä tehnyt mitään mainintaa. 

Kuukauden alkupuoliskolla tein monia erilaisia vetoharjoituksia. Niistä eniten oli 50 metrin kovia, täysvauhtisia spurtteja lyhyellä 50 metrin palautuksella. Kotiin menevälle kangastielle olin mitannut tarkat 50 metrin pätkät ja vetänyt kepillä paksut viivat tien pintaan. Kangastiellä oli tasainen 250 metrin pätkä, jota sitten juoksin edestakaisin. Ja jos tein 200 metrin vetoja, niin tiesin kellon avulla tarkkaan sen, mitä vauhtia pystyin juoksemaan. 

Kun katselen harjoituspäiväkirjaani, niin sieltä pystyn heti poimimaan yhden harjoituksen, jota selitän muutamalla sanalla. Heinäkuun 12. päivä olen merkinnyt "2 kertaa 3000 metriä (50 metriä 1/1 - 50 m palautusta) paitsi toisella kerralla viimeiset 300 metriä täyttä". Tämä tarkoitti sitä, että juoksin kolme kilometriä, johon sisältyi 30 kertaa kovavauhtisia 50 metrin vetoja samanpituisella palautuksella. Tällainen harjoitus tuntuu erittäin pahalta, paljon pahemmalta kuin pelkkä radalla tapahtuva kilpailu! Sitten hölkkäsin kymmenen minuuttia ja tein saman uudelleen. Ja jotta harjoitus olisi tuntunut vielä rankemmalta, niin viimeiset 300 metriä juoksin kuin pitkänä loppukirinä. Tällaisia harjoituksia en tehnyt enää aikuisena, vaikka niitä olisi ehkä pitänyt tehdä ainakin silloin tällöin.

Seuraavana päivänä 12.7 olen merkinnyt päiväkirjaani lyhyesti "7,3 + 10 VL". Kirjaimet tarkoittavat vauhtileikittelyä, jossa juostaan osa matkaa kovaa ja välillä mennään hitaammin. Vain minä tiedän, että tämä päivä oli fyysisesti yksi raskaimmista päivistä, jonka olen kokenut. Edellisenä päivänä tein tuon edellä kuvatun kovan vetoharjoituksen ja sitten aamulla normaalin 7,3 kilometrin aamulenkin. Tässä ei ole mitään erikoista, mutta koko päivän jatkunut raskas työ teki päivästä poikkeuksellisen vaikean. 

Lapioin päivän ajan soraa rakenteilla olevan lietelantasäiliön harkkojen ympärille. Meillä ei siihen aikaan ollut traktorissa etukuormaajaa, joten raskaan soran levittäminen piti tehdä lapiolla. Soran heittäminen on raskasta. Muutama lapiollinen ei vielä terveelle ihmiselle tunnu missään, mutta kun soraa levittää useamman tunnin, niin se alkaa tuntua etenkin selän alueella ja käsissä. Tein työtä poikkeuksellisesti iltayhdeksään saakka, jotta seuraavana päivänä rakennusurakkaa voitiin jatkaa muilla töillä.

Illan harjoituksen tekeminen oli ollut koko ajan mielessä, mutta lenkille lähtö viivästyi. Varmasti jo koko keho oli väsynyt, mutta ei tullut edes mieleen, että jättäisin päivän harjoituksen tekemättä. Niinpä saatuani soraurakkani tehtyä lähdin kympin lenkille. Kun juoksin kovaa, niin tuntui kuin koko selkä olisi ollut tulessa. Kipua kesti lähes harjoituksen loppuun saakka, sitten lihaksissa ollut piina hävisi. Soran lapioiminen ja päivän päätteeksi tehty juoksuharjoitus jäivät poikkeuksellisen voimakkaasti mieleeni; muuten olisin jo unohtanut kaiken tämän kaiken, jonka nyt ensimmäistä kertaa kirjoitan muistiin ja esille.

Kesäkuussa olin käynyt vain yhdessä kilpailussa, mutta heinäkuussa kävin kaksi kertaa Joensuussa kahdessa eri piirinmestaruuskilpailussa. Ensin olivat nuorten (19-20 vuotiaat) kisat. Ensimmäisenä päivänä oli 1500 metriä, jossa tulin toiseksi Tohmajärven Urheilijoiden Esa Pulkkisen ollessa jälleen kerran minun edelläni. Aikani oli 4.01,6 ja samalla se oli oma ennätykseni. Edellisenä vuonna en juossut matkaa yhtään kertaa, mutta kaksi vuotta aiemmin olin juossut matkan aikaan 4.08. Seuraavana päivänä oli 5000 metrin vuoro. Oli hellesää, niinpä juokseminen tuntui tosi raskaalta keskipäivän auringonpaahteessa. Aika yksin juostuna oli huono 15.33. Edellisen kesän ennätyksestäni 14.48 jäin kauaksi.

Viikkoa myöhemmin oli vuorossa miesten piirinmestaruuskilpailut samalla radalla. Edellisenä kesänä oli tullut toiseksi ensimmäisessä vitosen kilpailussani edellä mainitulla ajalla Lieksan Urheilijoiden Antero Vornasen jälkeen, mutta nyt jouduin keskeyttämään vajaan neljän kilometrin kohdalla voimakkaan pistoksen takia. Yllättäen vatsan alueelle tullut pistos iski jälleen! Mitään muistikuvaa tästä kilpailusta minulla ei ole, ainoastaan tämä maininta päiväkirjassa. Eikä myöskään seuraavan 1500 metrin kilpailusta jäänyt mitään muistikuvaa, ainoastaan paperille kirjoitetut sanat "pm 1500 m 4.10,0 päin persettä".

Näiden kilpailujen jälkeen jalkapohjaan iski aivan uusi vaiva, jota en ollut aiemmin kokenut eikä se vajaan kahden viikon jälkeen enää koskaan myöhemmin uusiutunut. Kyse oli kaiketi luupiikistä. Jätin joka toisen päivän juoksematta ja lopulta kipua aiheuttanut vaiva hävisi. 

Heinäkuun 1976 merkinnät

 

Heinäkuun jälkipuoliskolla alkoivat myös Montrealin olympiakisat. Seurasin tietenkin innolla näitä kisoja. Pidin itsestään selvänä, että neljän vuoden kuluttua olisin niissä kisoissa itsekin mukana, vasikka 19 vuoden ikäisenä nuorukaisena neljä vuotta tuntui vielä kaukaiselta asialta. Vaikka väsymys oli vaivannut koko kesän ja haitannut myös harjoittelua, niin minulla ei olut mitään epäilyä siitä, ettenkö olisi neljän vuoden päästä juoksemassa maratonia tulevissa Moskovan kisoissa. Olinhan saanut siitä niin varman viestin sisimpääni jo kuusi vuotta aiemmin. Tästä kerroin aiemmin blogissani http://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/sanat-kymmenen-vuoden-paahan.html

Siihen hetkeen, kun Lasse Viren saavutti neljännen kultamitalinsa voitettuaan 5000 metrin kilpailun huippujännittävien vaiheiden jälkeen, liittyy myös sukuuni liittyvä ikimuistettava tapahtuma. Kun Lasse voitti heinäkuun 31.päivä vitosen kisan, niin juuri silloin samaan aikaan syntyi serkkuni Teemu. Niinpä muistan Teemun syntymäajan aina tarkasti!