29.5.-20 Solvallan
urheiluopiston väliaikalähtö huhtikuussa 1977: Jatkan armeija-ajan juttuja ja siirryn huhtikuulle 1977. Aliupseerikoulu oli
takana ja olin palannut takaisin tuttuun 2.JK:n kasarmirakennukseen. Tämä oli
löysää aikaa armeijassa, niinpä päiväkirjoissakaan ei ole muuta armeijaan
liittyvää asiaa kuin yksi ”virka-apuhomma”, jolloin illan harjoitus jäi
tekemättä. En muista, mikä oli tämä virka-apuhomma.
Heti
kuukauden alussa menin juoksemaan Solvallan
urheiluopistolle Espooseen. Se on
siellä Nuuksion maisemissa. Huomasin
aiemmin keväällä, että siellä pidetään ruotsinkielisen urheiluseuran järjestämä
12 km:n maatiejuoksu. Menin sinne yksin, kaipa sinne joku bussi ajoi
lauantai-aamuna. Sen jälkeen en olekaan käynyt Solvallassa. Kaikki osanottajat
ja järjestäjät tuntuivat olevan ruotsinkielisiä, mutta toki he osasivat suomea.
Mutta ymmärsivätkö he pohjoiskarjalaista murretta, siitä en ollut aivan varma.
Kilpailun
aikana satoi paljon märkää lunta, vaikka oli jo huhtikuu. Ja muutenkin kilpailu
oli ainutlaatuinen. Kilpailussa oli samat säännöt kuten silloin oli kaikissa
hiihtokisoissa. Kilpailu suoritettiin väliaikalähdöllä. Kai se oli puoli
minuuttia kuten hiihtokisoissa. Olin tottunut juoksemaan kovaa myös yksin,
joten lähtötapa ei ollut ongelma minulle.
Väliaikalähtöön
liittyen on toinenkin kertomisen arvoinen asia. Vajaa kolme ja puoli vuotta
myöhemmin vastaan käveli kuuluisa henkilö, jonka kanssa pääsin vaihtamaan
muutaman sanan. Hän luuli, että maratonjuoksu tapahtuu väliaikalähdöllä. ”Te
lähdette väliaikalähdöllä”, hän totesi tai kysyi. Kohteliaasti korjasin mukanani
olleen toisen urheilijan kanssa, että kyllä kaikki lähtevät yhtä aikaa
maratonjuoksuun. Tämä kuuluisa henkilö oli silloinen pääministeri Mauno Koivisto.
Solvallan
kisoissa oli myös puolta lyhyempi matka 6 km, jonka voitti Guy Storbacka.
Hän oli kaiketi ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Kuinka voin muistaa hänen
nimensä, vaikka en ole laittanut hänestä päiväkirjaani mitään merkintää?
Muistan hänet hänen tyttärensä nimen kautta. Oli ehkä vuosi 2005, kun kävin
ensimmäistä kertaa kesälomareissulla länsirannikolla. Yksi pysähdyspaikka oli Kristiinankaupungin leirintäalue.
Huomasin,
että sinä iltana järjestettiin IF
Länkenin kesäkisat läheisellä urheilukentällä. Aiemmin en ollut tiennyt,
minkä paikkakunnan urheiluseura on IF Länken! Menin kentälle. Kisojen seuraajia
oli runsaasti ja satuin istumaan minulle tuntemattoman entisen urheilija
viereen, joka osoittautui Guy Storbackaksi. Hän sitten kertoi, että hän oli ollut samoissa kisoissa Solvallassa ja myöhemmin saman vuoden lokakuussa myös Tukholman Lidingö-loppetissa.
Hänellä oli ainakin
yksi valmennettava kisoissa, nuori juoksu-uransa alkutaipaleella ollut Karin Storbacka. Myöhemmin Karin
Storbackan nimi ja kaunis askellus tuli tutuksi monista Ruotsi-maaotteluista ja
Kalevan Kisoista. Hän oli pitkään Suomen parhaita 400 metrin ja keskimatkan
naisjuoksijoita https://fi.wikipedia.org/wiki/Karin_Storbacka
Harjoituspäiväkirjastani
huomaan, että kaksi päivää myöhemmin olin tehnyt aamulenkin Seppo Liutun kanssa. Seppo juoksi usein
paljon hitaammin, niinpä olen tehnyt aamulenkin kohtaan merkinnän Erittäin
Löysä (EL). Aiemmin jo kerroin, että Seppo voitti talvella 5000 metrin Suomen
mestaruuden hallissa ja sitten vuonna 1984 hän juoksi kympin lähes 28
minuuttiin.
Oli tulossa
pääsiäisviikko ja jokainen sai mennä kotiseudulleen. Minulle toinen
pääsiäispäivä tarkoitti suuntaamista kohti Pyhäselän
Hammaslahtea, jossa oli jo useana vuona järjestetty Malmijuoksu. Kilpailumatkana oli 14 km. Niistä päivistä lähtien
kisa on järjestetty joka vuosi toisena pääsiäispäivänä, mutta tänä vuonna tuli
ensimmäistä kertaa katko pitkään vuotuiseen sarjaan koronaviruksen takia. Hannu Okkola ja Juhani Holopainen olivat noin 10 sekuntia ennen minua maalissa. He kilpailivat miesten sarjassa ja minä vielä nuorten sarjassa.
Kilpailupäivän
aamusta minulla on erilainen merkintä muistiinpanoissa. (Laitan huhtikuun harjoittelut
esille seuraavassa jutussani). Olen kirjoittanut ”aamulla 4 km VUKEN kanssa.”
Mikä oli tämä Vukke? Vukke oli meidän sekarotuinen koira, jossa oli pystykorvaa
ja ties miten monta muuta rotua seassa. Vukke oli melko pieni koira, joka oli
aina valmis lähtemään mukaan. Juoksulenkeille en kuitenkaan ottanut Vukkea
mukaan, mutta näköjään tuo pääsiäisaamu on ollut poikkeus.