17.1
Sukua rajan takaa osa 2:
... jatkuu. Aiemmissa kirjoituksissa jo mainitsin, että mummoni ja hänen
sisarustensa sukuasioista ei kukaan puhunut koskaan mitään. Syynä oli se, että
mummoni isä oli tullut Venäjän puolelta ja lisäksi hänellä oli ollut
vieras venäläinen nimi ennen nimenvaihtoa. Sodat Venäjän kanssa olivat
aiheuttaneet ryssävihan ja niinpä oli luonnollista, että kukaan ei halunnut
kuulla nimittelyä ryssän jälkeläisistä, vaikka eiväthän he oikeasti olleet
venäläisten vaan karjalaisten jälkeläisiä.
Sukupolvet vaihtuivat
ja jälkeläisten tietoisuus aiempien sukupolvien vaiheista on ollut olematonta.
Tämä on helppo todistaa ainakin itseni osalta! Neuvostoliiton hajoaminen
noin 25 vuotta sitten aukaisi kuitenkin puhumattomuuden tulpan. Edesmenneen
isäni serkku oli ottanut selvää mummoni isän - ja samalla hänen oman isänsä -
sukujuurista vajaa kymmenen vuotta sitten ja käynyt muutaman kerran Vienan
Karjalassa. Jotain kuulin niistä, mutta asia ei minua vielä tässä vaiheessa
kiinnostanut kunnes aloin kerätä tietoa omasta suvustani vajaa kaksi vuotta
sitten.
Mummoni sukuun
perehdyin viime toukokuussa, kun sain nähtäväksi mummoni isän ja ukin tiedot
ortodoksisen seurakunnan virkatodistuksen kautta. Asiat avartuivat lisää, kun
kesän lopussa tein sattumalta pikavierailun Vuokkiniemeen ja myöhemmin Kalevalaan.
(Tältä näyttää talvinen Kalevala marraskuussa 2016 https://www.youtube.com/watch?v=C6HeEg2FE4w
)
Mummoni isä on elänyt
nuoruutensa niillä alueilla, mistä aikoinaan koottiin Kaleva-eepos Elias
Lönnrotin ja kumppaneiden toimesta. Tämä pienehkö Vienan Karjalan seutu,
mm. Kalevala, Vuokkiniemi ja muut silloin asutut pienet kylät, on
kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuinen asuinalue. Miksi juuri täältä - ja
vain tältä suppealta alueelta - kerättiin koko Kalevala? Itse en ole koskaan
lukenut Kalevalaa (täytyisi kai edes vähän katsella!), mutta annan vastauksen
kysymykseeni sen mukaan, mitä olen lukenut. Tämä Vienan Karjalan alue oli niin
syrjässä kaikesta muusta maailmasta, että siellä kaikki vanhat perinteet ja
tavat saivat olla rauhassa kaikilta maailman uusilta virtauksilta eikä kukaan
ollut niitä muuttamassa ja hävittämässä. Kaikki ikivanhat tiedot ja taidot
siirtyivät sukupolvelta toiselle laulujen ja suullisen kertomataidon kautta.
jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti