Maalaiselämää osa 2

8.1 Maalaiselämää osa 2: ... jatkuu. Lypsyn jälkeen maitokärryt työnnettiin takaisin kotiin ja tonkissa oleva lämmin maito nostettiin jäähdytysaltaaseen. Se sijaitsi navetan sivuosassa. Altaassa ei tietenkään ollut sähköisiä kylmälaitteita, vaan niihin haettiin jäitä erillisestä jäävarastosta. Ainoastaan tällä tavalla maito saatiin kylmäksi. 

Kevättalven aikana kylän miehet olivat sahanneet paksuja jäälohkareita parin kilometrin päässä olevasta Salmeslammesta. Sahaamisen jälkeen nämä jääpalat oli ensin nostettu jään päälle ja tämän jälkeen kukin kuljetti niitä hevosella kotiinsa niin paljon kuin arveli niitä tarvitsevan lämpimän vuodenajan kuluessa. 

Jäille tarvittiin tietenkin sopiva varastopaikka, koska niiden piti säilyä sulamatta kesän yli myöhään syksyyn saakka. Meillä oli perunakellari, mikä sijaitsi pienen rinteen reunalla. Tämän perunakellarin viereen rinteenmyötäisesti oli kaivettu sellainen pieni kaivanto, jonka pohjalle nämä lammilta tuodut jäät pudotettiin. Ja sitten niiden päälle piti laittaa paksu kerros sahanpurua, mikä esti jäiden sulamisen. Koko kesän käytiin tätä jäätä hakkaamassa lapiolla pieniin paloihin, jotka sitten vähän kerrallaan siirrettiin jäähdytysaltaaseen. 

Sahanpuru on tunnetusti mainio lämmöneristysaine, jota ennen vanhaan yleisesti käytettiin talojen ainoana lämmöneristeenä. Niin se oli myös meidän talossa, jota jotkut kyläläisistä nimittivät mökiksi. Pieni se olikin ja kaikin puolin vaatimaton, joten mökiksi nimittäminen oli ihan sopiva sana: Vesi ei tullut putkea pitkin sisään, vaan se piti kantaa sangolla pihamaalla olevasta muutaman metrin syvyisestä kaivosta. Ulkovessa oli navetan päätyosassa ja ainoa peseytymispaikka oli savusauna. Se ei koskaan päässyt palamaan, kuten savusaunoille niin usein tapahtuu, vaan sitä käytettiin aina siihen asti, kun isä rakensi aittarakennuksen yhteyteen uuden ulkosaunan ollessani 10-vuotias. 

Tässä on lapsuus- ja nuoruusaikani koti aina vuoden 1980 loppuun asti. Edustalla on kaivo, josta vedet kannettiin sangolla sisään. Peseytymistilana oli ulkosauna. Sisävessaa ei tietenkään ollut, vaan ulkovessa löytyi navetan päätyosasta.

Yksi saunareissu savusaunaan on jäänyt erityisesti mieleen. Kahden kilometrin päässä asuva enoni, joka oli se vanhempi eno, tuli eräänä kesäiltana meille ja lähti mukaan kylpemään. Savusaunalle oli matkaa noin 50 metriä, eno riisui talon rappusille paitansa ja lähti saunalle. No, siinä ei olisi ollut mitään kummallista, mutta kun hän meni koko matkan käsillä kävellen, niin se oli aivan erikoinen näky. En ollut koskaan nähnyt kenenkään kävelevän niin pitkää matkaa – enkä muutenkaan - käsien varassa. 

Enoni oli lyhyt, vain 160 cm pitkä, mutta hän oli erittäin jäntevä samoin kuin hänen nuorempi veljensä, joka oli 25 cm pitempi veljeään. Tämä vanhempi enoni, joka oli osittain ammattikalastaja, oli myös harrastanut 800 metrin juoksua joskus nuorempana ja ehkä juuri tämän takia hän pyrki muutaman kerran neuvomaan minua juoksuasioissa, kun aloin sitten myöhemmin itsekin treenaamaan juoksua. Enoni ohjeita en kuitenkaan koskaan ottanut kuuleviin korviini, koska minulla oli paljon suuremmat tavoitteet ja olin aivan varma siitä, että täytyy harjoitella aivan eri tavalla kuin mitä muut neuvovat. jatkuu…

Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani   http://www.jouninkootut.info/