Ensimmäinen urheiluseura ja tärkeä henkilö

1.4 Ensimmäinen urheiluseura ja tärkeä henkilö: Kesän 1971 alussa liityin ensimmäistä kertaa urheiluseuraan. Juuassa oli yksi perinteinen urheiluseura Juuan Jänne, mutta siihen aikaan sillä ei ollut mitään yleisurheilutoimintaa. Sen sijaan Juuan Jänne oli tunnettu hiihtoseura, jossa oli monia hyviä kansallisen tason hiihtäjiä. Näihin aikoihin sen mieshiihtäjät olivat ainakin kerran kuuden joukossa SM-viestihiihdoissa. Sellaiset nimet kuin Kalle Gröhn ja Heino Ovaskainen ovat jääneet mieleeni.

Jänteen lisäksi Juukaan oli perustettu neljä vuotta aiemmin vuonna 1967 uusi urheiluseura Juuan Urheilijat, mikä kuului Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoon (TUK). Minua ei politiikka kiinnostanut vähän vertaa ja kun minua pyydettiin mukaan seuraan, niin liityin siihen, koska Juuan Urheilijat oli myös yleisurheiluseura. Samalla tiesin, että pääsen kesän aikaan kilpailemaan Juuan ulkopuolella oleviin kisoihin. Näin myös tapahtui ja näin jälkeenpäin voin todeta, että Juuan Urheilijoilla oli iso merkitys urheilu-urani alkuvaiheessa. Jos sitä ei olisi ollut, niin mikä olisi ollut vaihtoehto - sitä en osaa sanoa.

Pekka Malinen, joka toimi myöhemmin kirjastoautonkuljettajana, antoi minulle Juuan Urheilijoiden uuden verryttelyasun. Se oli varmaan hienoa se! Verryttelyasussa oli kaksi eri väriä: vihreää ja keltaista. Ensimmäinen kilpailuni urheiluseuraan kuuluvana oli Nurmeksessa. Nurmeksen urheilukentän juoksurata oli 350 metrin pituinen ja se oli tehty hiilimurskasta. Se sijaitsi keskustan koulun vieressä, jossa vuosia aiemmin Nurmeksen Sepot oli pelannut yhden kauden mestaruussarjan pesäpalloa. Voitin 14 vuoden ikäisten 800 metrin kilpailun ajalla 2.28. Jos jatkaa samaa vauhtia vielä 200 metriä, niin silloin kilometrin ajaksi tulee 3.05. Tavoitteena oli juosta vielä saman kesän aikana kilometri kolmeen minuuttiin.

Minulla ei vielä tänä kesänä ollut piikkareita, vaan juoksi kaikki ratakilpailuni sukkasiineissä. Niitä käytettiin siihen aikaan myös koululuokissa oppitunneilla sukkien päällä, kun sisätiloihin ei saanut tulla ulkokengät jalassa. Lenkkikengät olivat minusta liian raskaat ja jäykät, joten käytin näitä sukkasiinejä niiden kepeyden takia. Muilla kilpailijoilla oli jo piikkareita, mutta tällaisten asioiden en antanut häiritä omia ajatuksiani. Pääasia oli juosta mahdollisimman kovaa.

Nurmeksen jälkeen kävin juoksemassa Kontiolahdella 2000 metrin kilpailun; sielläkään ei siihen aikaan ollut vielä kestopäällysterataa, vaan se oli joko hiili- tai tiilimurskarata. Tästä matkasta on jäänyt kaksi asiaa mieleen. Sinä sunnuntaina oli erittäin kuuma sää. Oli erittäin tukalaa ja raskasta juosta kuumassa, niinpä aikani oli päälle 6.40, vaikka odotin parempaa.  En tykännyt nuorena juosta helteisessä säässä. Siksi kesäaikaan kaikki harjoitukset tein vasta illan viilentyessä. Helle kesällä ja kova pakkanen talvella vaikuttavat paljon voimakkaammin nuoreen kuin aikuiseen ihmiseen. En tiedä, onko tämä miten yleisessä tiedossa, mutta näin se vaan on. Niinpä esim. helteensietokyky paranee vuosien lisääntyessä, näin oli myös omalla kohdallani.

Kesän kilpailuissa autonkuljettajana toimi Juuan Urheilijoiden innokas puuhamies Raimo Holopainen. Rami oli lähes kymmenen vuotta minua vanhempi ja harrasti pikajuoksua ja pituushyppyä. Kun tulimme takaisin Juukaan, niin Raimo ajoi vanhaa Kuhnustan tietä, jonka varressa oli hänen lapsuuden ajan kotipaikka. Talon kohdalla hän hiljensi vauhtia ja osoitti kotitaloaan, jossa hän oli aiemmin asunut. Raimokin oli lähtöisin pienestä mökistä kuten niin monet muut sen ajan ihmiset.

Raimo Holopainen oli vuosien saatossa todellinen palvelija sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän toimi Juuan Urheilijoiden moninaisissa tehtävissä ja oli aina kilpailumatkoilla autonkuljettajana ainakin niissä kisoissa, missä minä olin mukana. Lisäksi havaitsin tänä talvena lukiessani erästä kirjaa, että sana `holop` karjalan kielessä tarkoittaa `palvelijaa`. Kukaan ei ole sitä kertonut, mutta luulen, että sukunimi Holopainen tulee juuri tästä karjalan kielen sanasta. Tämä sopii hyvin siihen, että Raimo Holopainen oli vuosia myöhemmin myös Suomen kansan palvelija toimiessaan kansanedustajana vuosina 1996-1999. Kaiken kaikkiaan ennen aikuisikää minulla oli kaksi perheeni ulkopuolista henkilöä, jotka vaikuttivat suuresti alkavaan urheilu-uraani. He olivat edellä mainittu Raimo Holopainen ja kahdeksan vuoden ajan keskikoulussa ja lukiossa liikunnanopettajana toiminut Reijo "Reko" Kohonen.