Joka tapauksessa minunkin päiväkirjaani on merkitty, että
neljä päivää ennen SM-kisoja tein ”tyhjennyksen”. Se tarkoitti sitä että
juoksin kovalla vauhdilla ensin kaksi kilometriä, sitten kolme kertaa
kilometrin, sitten kertaa 400 metriä ja lopuksi viisi kertaa 200 metriä.
Välissä oli palautusjuoksuna hölkkää. Tällainen oli tyhjennys! Muistan myös tarkkaan
missä tein tämän harjoituksen. Se oli sellainen puolen kilometrin pätkä
kangasmaastossa, mitä kiersin. Kierroksen aikana oli yksi jyrkkä nousu, missä
oli hyvin pehmeää hiekkaa ja lisäksi kierrokseen sisältyi yksi pitkä loiva
alamäki ja yksi tiukka mutka. Tällaisessa harjoituksessa sai kyllä itsensä
täysin puhki!
A-poikien SM-kisat olivat Turussa saakka elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tämän matkan
aikana oli monta erillistä asiaa, mitkä tapahtuivat kohdallani ensimmäistä
kertaa: matkustin ensimmäistä kertaa junassa, olin ensimmäistä kertaa ratajuoksun
SM-kisoissa, ensimmäistä kertaa Turussa ja matkan aikana näin ensimmäistä
kertaa vilauksen Helsingistä.
Viikonlopun kisoihin Joensuun
Katajasta lähti useita nuoria urheilijoita, olihan Kataja Suomen
parhaimpien seurojen joukossa nuorten sarjoissa. Koko urheiluporukka lähti
Turkuun junalla perjantaina minua lukuun ottamatta. Minunkin piti olla muiden
mukana, mutta kävi niin, että myöhästyin junasta väärän aikataulun takia
tullessani Juuasta linja-autolla Joensuuhun. Sitä en muista, oliko syy
minussa vai seurassa. Saattoi olla, että virhe oli minun. Tapahtunut asia ei
minua paljon häirinnyt, koska junat kulkivat joka päivä. Kuitenkin jouduin matkustamaan
yksin Turkuun seuraavana päivänä lauantaina.
Junamatkan aikana minun vieressäni istui suurimman osan
matkaa eräs tunnettu klassisen ja hengellisen musiikin mieslaulaja, jonka ääni
oli tullut tutuksi vuosien ajan radio-ohjelmien välityksellä. (Viihdemusiikista
ja niiden laulajista en tiennyt juuri mitään, koska en ollut sellaisista
lainkaan kiinnostunut!). Olen kuitenkin unohtanut hänen nimensä. Hän oli
silloin noin 75 vuoden ikäinen herrasmies, jonka kanssa oli miellyttävä
jutella. Päivä meni matkustaessa ja joku Katajan valmentajista oli minua vastassa
Turun rautatieasemalla. Kenties hän oli
Don Welsh, Englannista Joensuuhun muuttanut Katajan pikajuoksuvalmentaja tai liikunnanopettaja
Veli Vainio, joka oli yksi Katajan
innokkaimmista puuhamiehistä.
A-poikien 3000 metrin matka oli minun ensimmäinen
ratajuoksuni SM-tasolla. Vuosi aiemmin olin päässyt lähelle osallistumista,
mutta silloin B-poikien 2000 metrin juoksu Varkaudessa
jäi pelkäksi haaveeksi, koska osanottoani ei muistettu varmistaa riittävän
ajoissa. Niinpä jouduin lähtemään kisapaikalta pois takaisin kotiin. Kuitenkin
nyt Turussa vuotta myöhemmin myös osanottovarmistus oli kunnossa. Tarkoitus oli
saada hyvä sijoitus, vaikka joukossa oli useita minua vuoden vanhempia
juoksijoita. Tavoitteena oli myös parantaa omaa ennätystäni, minkä olin juossut
vajaa kahta viikkoa aiemmin ensimmäisessä 3000 metrin kisassani.
Itse kilpailu meni kaiketi hyvin, koska tulin kuudenneksi
uudella ennätykselläni 8.44,2. Tosin
aika ei parantunut kuin vajaalla sekunnilla verrattuna siihen aiempaan juoksuuni.
Kuitenkin paransin Pohjois-Karjalan
piiriennätystäni pikkuisen paremmaksi. Kilpailun voitti aivan kuten aiemmin
keväällä Kalajoen SM-maastoissa Vehmersalmen
Juhani Holopainen. Nykyinen rehtori voitti ajalla 8.23,4. Hopeaa sai Tampereen Seppo Liuttu vajaan sekunnin
hävinneenä ja pronssia Peräseinäjoen Veikko
Haapala kymmenen sekuntia perässä. Kaikki nämä kolme olivat minua vuoden
vanhempia. Neljäs oli Sotkamon Simo
Hyvönen ajalla 8.38 ja viides Tyrnävän
Markku Kantola puoli sekuntia minun edelläni. Kilpailun seitsemäs oli nykyinen
lakimies Pakilan Kai Ritvala vähän
alle yhdeksän minuutin ajallaan. Reilun kahden vuoden kuluttua näiden Turun
SM-kisojen jälkeen olin Seppo Liutun ja Kai Ritvalan kanssa armeijan harmaissa Santahaminan urheilujoukoissa.
Kilpailujen jälkeen meillä kaikilla Katajan urheilijoilla
oli kiire linja-autoasemalle, mistä suuntasimme bussilla kohti Helsinkiä. Tämä
oli ensimmäinen kerta, kun näin kuin vilaukselta pääkaupunkiamme, sillä meillä
oli todellinen kiire, kun juoksimme Helsingin silloiselta linja-autoasemalta
rautatieasemalle. Ehdimme nipin napin junaan, mikä vei meidät illan saatossa Joensuuhun,
josta minun oli vielä noustava Nurmekseen
menevän linja-auton kyytiin.
SM-kisojen jälkeen elokuun puoleen väliin jatkoin vielä
juoksuharjoittelua samaan tapaan kuin aiemmin kesällä, vaikka kilpailuja ei
ollutkaan enää tiedossa. Kuitenkin tässä vaiheessa polveni kipeytyi niin
pahasti, että jouduin pitämään kahden viikon pituisen täydellisen tauon juoksuharjoittelussa.
Syyskuussa aloitin säännöllisen harjoittelun seuraavaa kautta varten. Lukion
toisen vuoden jo alettua juoksin kerran päivässä 10-15 km:n lenkkejä hitaalla
vauhdilla, mikä tarkoitti 4.00-4.15 kilometrivauhtia. Laitan niistä tähän
kirjoituksen oheen kuvan.
Syyskuun 1974 juoksuharjoitukset. Kuvan voi klikata suuremmaksi. |
Olen merkinnyt päiväkirjaani että syyskuun 19. päivä juoksin
ensimmäistä kertaa harjoituksessa täysillä 10 kilometrin matkan. Aikaa meni
33.10. Tämä oli se kympin kierros, mitä sitten vuosien saatossa käytin silloin
tällöin, kun halusin tietää, miten kovaa tämän matkan pystyy juoksemaan. Itse
asiassa tämä kierros oli 50 metriä vajaa täydestä kympistä. Tästä Lonkaantien kierroksesta
vajaa puolet on tasaista asfalttia ja loput vaihtelevaa kovapintaista
hiekkatietä, mihin sisältyy yksi yli kilometrin pituinen nousu. Nousulla oli
korkeuseroa lähes 70 metriä ja sitten on tietenkin vastaava alamäkiosuus. Kuusi
vuotta myöhemmin juoksin tämän kierroksen harjoituksissa aikaan 29.20
Syyskuun lopussa menin juoksemaan Valtimon perinteisen Ylä-Karjalan
kympin. Se muodostui silloin kymmenestä tasan kilometrinpituisesta
kierroksesta. Joka kierros juostiin 350 metriä urheilukentällä ja loput oli
kovapintaista hiekkatietä. Tulin yleisessä sarjassa toiseksi heti Valtimon Vasaman Kauko Kanervon jälkeen. Aikani oli
32.22, mikä oli ensimmäisen kymppini aika 17 vuoden ikäisenä. Kanervo oli noin
puoli minuuttia nopeampi, mutta se ei ollut mikään ihme, sillä hän pystyi
juoksemaan radalla vitosen reilusti alle 15 minuutin. Kauko Kanervon päälaji oli hiihto,
missä hän oli hyvää kansallista tasoa. Kestävyysjuoksu oli siihen maailman
aikaan arvostettua, sillä kaikki osanottajat, jotka alittivat kympillä 40 minuutin,
saivat vuodeksi ilmaiseksi Ylä-Karjala-lehden.
Niinpä Juuan Vihtasuollakin luettiin
vuoden ajan Nurmeksen ja Valtimon paikallisuutisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti