Kesä-heinäkuun
vaihteesta alkaen seivästin reilun kahden viikon aikana ennätysmäärän heiniä
seipäille. Samalla tämä kesä jäi viimeiseksi, jolloin kaikki heinät laitettiin
seipäille ja kuivumisen jälkeen sieltä edelleen kahteen erilliseen latoon.
Seuraavana vuonna lähes kaikki heinät korjattiin tuoreheinäksi rehusilppurilla
AIV-säilöntähappoa käyttäen. Niinpä tämä kesä jäi ennätyskesäkseni mitä tulee
heinäseipäiden lukumäärään.
Kotipellolla seivästin
kaikkiaan 1200 seivästä kahden viikon aikana ja lisäksi naapurin pellolla noin
300. Sata seivästä päivässä kuuden päivän aikana viikossa. Sellainen oli päivän
tahti joka päivä. Sunnuntaina pidettiin vapaata eikä menty koskaan pellolle
ainakaan heinien takia, kylvötöiden ja puintien aikaan tämä ei välttämättä
toteutunut. Aamulenkin jälkeen alkoi seivästys ja päättyi neljän aikaan
iltapäivällä. Iltasella tai heti seivästyksen päättymisen jälkeen lähdin
juoksemaan päivän pääharjoitusta.
Kun kotipellon heinät
oli saatu seipäille, niin vaihdoin peltoa. Menin veljeni kanssa auttamaan saman
peltoaukean toisella reunalla asuvaa iäkästä Kyyrösten pariskuntaa, jotka olivat aikoinaan joutuneet jättämään
kotiseutunsa jonnekin Laatokan Karjalaan.
Heidän lapsensa olivat muuttaneet asumaan kaupunkeihin ja he olivat jääneet
kahdestaan. Seivästimme Aleksi Kyyrösen pellolla kolme tai neljä päivää.
Missään en ollut nähnyt niin pitkiä seipäitä kuin siellä. Heinätukon nostaminen
ei ollut aina helppoa seipäiden pituuden takia. Työpäivän aikana oli ruokailu,
mikä erityisesti jäi mieleen, sillä Kertun
karjalaista vieraanvaraisuutta ja ruokien monipuolisuutta ei voinut olla
huomaamatta.
Nyt jätän työt ja
menen kesäkuun harjoitteluun. Aamuisin juoksin sen normaalin 7,3 kilometrin
lenkin, mistä jo joskus mainitsin. Joensuulainen valmentajani lähetti taas
valmennusohjeitaan, mutta en muista tapasinko häntä enää yhtään kertaa.
15-20 kilometrin löysävauhtisia lenkkejä oli kesäkuussa 7 kertaa. Kesäkuussa
oli yhteensä 53 harjoituskertaa jalkojen pysyessä terveinä. Kilometrejä kertyi
n. 430 km.
Vetoharjoitukset
olivat vaihtelevia pituuden suhteen. Oli 100, 200, 400 ja 600 metrin vetoja.
Otan muutaman esimerkin: 2×7×200 m aikaan 31,5 s. Tarkoitti sitä että juoksin
200 m aikaa n.31 sekuntia ja sitten sama matka hölkkää. Tämä 7 kertaa. Kun
sarja oli tehty, niin välissä 10 minuuttia hölkkää ja sitten toinen sarja. Oli
myös sellaisia kuin 7×400 m aikaan 65,5 s 400 metrin palautuksella tai 5×600 m
aikaan 1.40, vetojen välissä hölkkäsin puolitoista minuuttia. Muutaman kerran
juoksin myös 10 km vauhtileikittelyä, ts. matka sisälsi eripituisia vetoja
tuntemuksen mukaan. Kaiken kaikkiaan voin todeta, että jo kaksi vuotta aiemmin
harjoittelin huomattavasti kovempaa, kun juoksin ilman valmentajaa oman
pääni mukaan.
Toukokuun Porvoon SM-maastoissa olin sijoittunut
hienosti neljänneksi. Kesän tavoitteena oli hyvä sijoitus heinäkuun lopulla
pidettävissä ratajuoksun SM-kisoissa, missä A-poikien matkana oli 3000 metriä. Kesäkuu
sisälsi yllättävän monta kilpailua. Seuraavassa tarkastelen niitä, ovathan harjoituspäiväkirjani
merkinnät edessäni.
Kesäkuun puolivälissä
olivat piirinmestaruusviestit, mitkä järjestettiin Joensuussa. Molempina perättäisinä päivinä juoksin 800 metriä. Ensin Joensuun
Katajan miesten kakkosjoukkueessa
juoksin osuuden aikaan 2,06,6 joukkueen
sijoituksen ollessa kolmas. Seuraavana päivänä A-poikien sarjassa aikani oli
2.08 joukkueen ollessa toinen. Ei ole mitään muistikuvaa, mutta arvelen, että Kiteen Urheilijoiden joukkue oli meitä
Katajalaisia nopeampi. Tässä vaiheessa näytti siltä, että kehitystä 800 metrin
matkalla ei minun kohdallani ollut tapahtunut kovinkaan paljoa kuluneen kolmen
vuoden aikana.
Sitten oli vuorossa
juhannuskisat, joita silloin 70-luvulla järjestettiin ympäri Suomea monilla
paikkakunnilla. Harjoituspäiväkirjassani lukee, että kisat olivat Lapinlahdella, mutta minä muistelen,
että ne olivat Vaalassa. Joka
tapauksessa oli niin, että Joensuun Katajasta oli monta juoksijaan osallistumassa
miesten 3000 metrin kilpailuun, johon minutkin oli ilmoitettu. Katajan
miesjuoksijat Taisto Honkanen, Jouko
Rannanpää ja Hannu Sorasalmi
ottivat minut kyytiinsä Juuan Vihtasuota
ja ajoimme Nurmekseen Porokylän keskustaan,
missä osuuskaupan yläkerrassa oli baari. Sinne kiipesimme ja joimme kahvit
kahvileipien kanssa. Sitten jatkoimme matkaa kisoihin, mitkä muistikuvani
mukaan olivat Vaalassa.
Vaalassa asui siihen
aikaan Suomen kärkijuoksijoihin lukeutuva Paavo
Leiviskä, jonka ennätys maratonilla on vähän päälle 2.15 ja kympin ennätys
vähän alle 29 minuuttia. Tämä pitkänhuiskea juoksija oli myös tässä kilpailussa
mukana. Mitään muuta en muista tästä kilpailusta. Merkintöjä katsoessani huomaan, että
olin kilpailussa 10. ajalla 8.49. Se jäi viisi sekuntia edellisen vuoden
ennätyksestäni.
Kesäkuun lopussa myös Juuan vanhalla 300 metrin
hiilimurskapintaisella kentällä järjestettiin piirikunnalliset kilpailut. Muistan
kuinka edellisenä päivänä, mikä oli lauantai, olin ollut koko päivän
onkimatkalla kaukana salolla, minne oli kuljettava jalan, koska vielä siihen
aikaan siellä ei ollut metsäautoteitä. Juoksin niin kovaa kuin pääsin alusta
lähtien vuotta nuoremman Juuan
Urheilijoiden Jarmo Tolvasen seuratessa kintereillä. Voitin niukasti omalla
ennätykselläni 2.04.0. Aika oli minulle erinomainen ottaen huomioon hitaan
radan. Kilpailun jälkeen juoksin vähän yli 10 kilometrin matkan kotiini.
Huomaan, että vielä
tässä kuussa joensuulainen valmentajani lähetti harjoitusohjeet, mutta siihen
se sitten päättyi. Heinäkuussa harjoituspäiväkirjassani ei ole enää
oikeanpuoleista Tavoite-saraketta, sillä mies hävisi kuvioista kuin tuhka
tuuleen mitään itsestään ilmoittamatta. Niinpä tästä eteenpäin laadin harjoitukseni
itse oman suunnitelmani mukaan. Ja tämän kuvioista hävinneen valmentajani
tapasin vasta 20 vuotta myöhemmin aivan muissa merkeissä kuin urheiluasioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti