Nuoret kestävyysjuoksijat v. 1975

29.1 Nuoret kestävyysjuoksijat v. 1975: Tämä on jatkoa kolmelle edelliselle vastaavalle kirjoitukselle

Nuoret kestävyysjuoksijat vuonna 1972 kirjoitettu 12.5.2017 https://jouninkootut.blogspot.fi/2017/05/kesan-1972-nuoret-kestavyysjuoksijat.html

Nuoret kestävyysjuoksijat vuonna 1973 kirjoitettu 4.6.2017 https://jouninkootut.blogspot.fi/2017/06/nuoret-kestavyysjuoksijat-v-1973.html

Nuoret kestävyysjuoksijat vuonna 1974 kirjoitettu 30.7.2017 https://jouninkootut.blogspot.fi/2017/07/nuoret-kestavyysjuoksijat-v-1974.html

Nyt siirrytään vuosi eteenpäin ja katsotaan, keitä kaikkia oli kilpakentillä B- ja A-pojissa niin maastossa kuin radalla. Ja lopuksi luodaan silmäys, mitä tuloksia he saavuttivat myöhemmin. Vuodesta 1975 on jo niin pitkä aika, että nyt nämä esillä olevat henkilöt ovat iältään kuudenkympin kahta puolen.

B-pojat (s.1959-60)

Maastojuoksun SM-kisoissa Porvoossa B-poikien kärkijuoksijat olivat seuraavat neljän kilometrin matkalla:

1) Kaj Backas Ahvenanmaalta 2) Jukka Klemola Ullavalta -0.08 3) Lars Sörensen Raisiosta -0.12 4) Raine Lehto Turusta -0.22 5) Tommy Ekblom Porvoosta -0.23 6) Vesa Kähkölä Tervolasta -0.25 7) Arto Valkama Ilmajoelta -0.34 8) Hannu Ulkuniemi Kemijärveltä -0.36 9) Timo Ojala Loimaalta -0.46 10) Kimmo Mattila Liedosta -0.50

Ja kuinkas menikään sitten vuosia myöhemmin:

Kaj Backas (1500 m 3.49,4 (19 v.) – 3000 m 8.23 (20 v.) – 5000 m 14.29 (20 v.) – 10000 m 30.38 (18 v.) – 3000 m esteet 8.59)

Jukka Klemola (400 m 51,0  – 800 m 1.51 – 1500 m 3.47 – 3000 m 8.10 – 5000 m 14.31)

Lars Sörensen (400 m 51,2 – 800 m 1.50,6 – 1500 m 3.42 – 3000 m 7.55,0 – 5000 m 13.45 – 10000 m 29.19 – 3000 m esteet 8.27 – puolimaraton 1.09,18 – maraton 2.24.11 - Kalevan Kisat 1 kulta, 4 hopeaa ja 2 pronssia.)

Raine Lehto (800 m 1.55 – 1500 m 3.51 – 3000 m 8.25 – 5000 m 14.41 – 10000 m 30.11 – 3000 m esteet 8.57)

Tommy Ekblom (800 m 1.53,8 – 1500 m 3.43 – 3000 m 7.49,5 – 5000 m 13.28,5 – 10000 m 28.23  – 3000 esteet 8.19,4  –  maraton 2.12.31 – Kalevan Kisat 7 kulta, 2 hopeaa ja 5 pronssia.)

Vesa Kähkölä (1500 m 3.49 – 3000 m 8.05 – 5000 m 13.42 – 10000 m 28.29 – puolimaraton 1.04.26  – maraton 2.16.17 – Kalevan Kisat 1 hopea ja 1 pronssi.)

Arto Valkama (1500 m 3.56 (17 v.) – 3000 m 8.33 (20 v.) – 5000 m 15.03 (20 v.))

Hannu Ulkuniemi (1500 m 3.58  – 3000 m 8.36)

Timo Ojala (800 m 1.54 – 1500 m 3.46 – 3000 m 8.15 – 5000 m 14.32 – 10000 m 30.42 – 3000 m esteet 8.41)

Kimmo Mattila (1500 m 3.55 – 3000 m 8.26 – 5000 m 14.16 – 10000 m 29.52)

Vastaavasti kesän SM-kisoissa Nivalassa B-pojilla oli pisin matka 2000 metriä. Ratajuoksujen SM-kisoissa kaksi uutta nimeä on päässyt kahdeksan parhaan joukkoon verrattuna maastojen tuloslistaan. Seuraavassa 2000 metrin tulokset: 1) Lars Sörensen 5.35,2 2) Kaj Backas 5.37,0 3) Jukka Klemola 5.40,8 4) Vesa Kähkölä 5.41,6 5) Arto Valkama 5.49,4 6) Matti Fagerlund Hämeenlinnasta 5.52,0 7) Hannu Ulkuniemi 5.53,6 8) Heikki Jansson Sotkamosta 5.55,0

Matti Fagerlund (800 m 1.58 – 1500 m 3.59 – 3000 m 8.48)

Heikki Jansson (800 m 1.56 – 1500 m 3.57)

Juoksija-patsas Rantsilassa

A-pojat (s.1957-58)

Kahta vuotta vanhempien A-poikien eli 17-18 vuotiaiden tulokset olivat seuraavat maastojuoksun SM-kisoissa Porvoossa vuonna 1973 viiden kilometrin matkalla: 1) Ari Paunonen Sulkavalta 2) Risto Pentikäinen Saarijärveltä -0.24 3) Markku Kantola Tyrnävältä -0.27 4) JK Juuasta -0.44 5) Arto Virtanen Heinolasta -0.46 6) Teppo Mattila Porista -0.49 7) Markku Leskinen Outokummusta -0.50 8) Harri Kirvesniemi Mikkelistä -0.53 9) Simo Hyvönen Sotkamosta -0.54 10) Mikko Mattila Liedosta -0.57

Ja sitten heidän tuloksiaan vuosia myöhemmin:

Ari Paunonen (800 m 1.47,74 – 1500 m 3.38,07 – 3000 m 7.43,20 (SE) – 5000 m 13.31,56 – 10000 m 28.25,16 – puolimaraton 1.07.33 – maraton 2.24.18 – Kalevan Kisat 3 kultaa, 2 hopeaa ja 4 pronssia.)

Risto Pentikäinen (1500 m 4.00 – 3000 m 8.18 – 5000 m 14.22)

Markku Kantola (1500m 3.58 – 3000 m 8.19 – 5000 m 14.11 – 10000 m 29.38 – puolimaraton 1.08.17 – maraton 2.19.53 – 3000 m esteet 9.15)

Arto Virtanen (5000 m 14.57 (19 v.))

Teppo Mattila (1500 m 3.56 – 3000 m 8.26 – 5000 m 14.42 – 10000 m 30.35 – 3000 m esteet 9.07)

Markku Leskinen (5000 m 15.05 (18-v.) )

Harri Kirvesniemi (1500 m 3.55 – 3000 m 8.10 – 5000 m 13.54 – 10000 m 29.55 - Hiihdon 15 km:n maailmanmestari.)

Simo Hyvönen (1500 m 3.57 – 3000 m 8.21 - 5000 m 14.23 – 10000 29.37)

Mikko Mattila (1500 m 3.57  – 3000 m 8.23 – 5000 m 14.17 – 10000 m 30.20)

Kesän 1974 Nivalan SM-kisoissa A-poikien 1500 metrin ja 3000 metrin matkoilla samoja nimiä tulee esille kuin edellä olleissa maastokisoissa. Uusia nimiä on muutama kuten Imatran Lasse Mikkelsson, joka voitti 1500 metriä ajalla 3.57,7 ennen Noormarkun Juha Kallavaa, Iin Juha Järvenpäätä ja Helsingin Yrjö Hytöstä. 1500 metrin esteet voitti Kuopion Vesa Laukkanen ajalla 4.10,2 ja toinen oli Porvoon Teuvo Karvonen.  Yrjö ja Teuvo olivat seuraavan vuoden lopulla armeijakavereitani.

Lasse Mikkelsson (800 m 1.56 – 1500 m 3.49 – 3000 m 8.13 – 5000 m 14.28 – puolimaraton 1.08.07 – maraton 2.25.39 – 3000 m esteet 9.40)

Juha Kallava (400 m 50,4  – 800 m 1.53 – 1500 m 3.53)

Juha Järvenpää (800 m 1.53 – 1500 m 3.58)

Yrjö Hytönen (800 m 1.53 – 1500 m 3.49 – 3000 m 8.31 – 5000 m 14.40)

Vesa Laukkanen (800 m 1.55 – 1500 m 3.42,97 – 3000 m 7.55,26 – 5000 m 13.52 – 10000 m 29.21 – 3000 m esteet 8.22,9 – 400 m aidat 57,7 - Kalevan Kisat 1 hopea ja 1 pronssi.)

Teuvo Karvonen (1500 m 3.53 – 3000 m 8.23 – 5000 m 14.23 – 10000 m 31.00 – 3000 m esteet 8.51)

A-poikien SM-kisojen 3000 metrillä kaikki kahdeksan ensimmäistä ovat samoja juoksijoita, jotka olivat kevään maastoissa kymmenen joukossa. Tämä kilpailu unikeonpäivänä 27.7.1975 on jäänyt samalla kautta aikojen 3000 metrin kovatasoisimmaksi kilpailuksi tässä ikäluokassa. Tämäkin kilpailu kertoo siitä suuresta kestävyysjuoksuinnostuksesta, mikä liittyi 1970-lukuun. 3000 metrin tulokset: 1) Ari Paunonen 8.16,2 2) Risto Pentikäinen 8.21,4 3) Markku Kantola 8.23,0 4) JK 8.26,2 5) Harri Kirvesniemi 8.36,8 6) Simo Hyvönen 8.37,2 7) Markku Leskinen 8.43,6 8) Teppo Mattila 8.46,6

Kuopio ja Espoo - kesän 1975 viimeiset kilpailut

27.1 Kuopio ja Espoo - kesän 1975 viimeiset kilpailut: Jatkan siitä mihin edellisessä jutussani jäin eli loppukesän 1975 tapahtumiin. Elokuussa jatkoin harjoittelua samaan malliin kuin aiemmin kesällä. Kahtena perättäisenä päivänä tein kovavauhtisia vetoharjoituksia ja niiden jälkeen oli vuorossa juoksua löysällä vauhdilla 10-16 kilometrin verran. Aamulenkin tein normaaliin tapaan lähes joka aamu.

Harjoittelin melko kovaa, vaikka elokuun aikana oli vain yksi kilpailu. Heinäkuun lopussa olin juossut erinomaisesti A-poikien SM-kisoissa Nivalassa sijoittuessani ikäluokan kautta aikojen kovimmassa 3000 metrin kisassa neljänneksi ajalla 8.26. Aiemmin heinäkuussa olin juossut 5000 metriä aikaan 14.55. 

Niinpä ajattelin pystyväni juoksemaan vitosen alle 14.40 kun menin juoksemaan Kuopion Väinölänniemen kisoihin. En kuitenkaan päässyt asetettuun aikatavoitteeseen, sillä aikani oli 14.48,6. Sillä heltisi 14. sija miesten sarjassa. Kuitenkin olihan se 18 vuoden ikäiselle pojalla ihan hyvä suoritus ja oma ennätykseni, vaikka itse en varmaan ollut kovin tyytyväinen tulokseeni.

Kilpailusta on kulunut aikaa yli 42 vuotta. Niinpä siitä ei ole mitään muistikuvaa tallella. Tänä päivänä Kuopion ajalla pääsisi Kalevan Kisoissa kymmenen, jopa kuuden parhaan joukkoon. Silloin se ei olisi ollut mahdollista, sillä näihin Suomenmestaruuskilpailuihin pääsi osallistumaan vasta sen jälkeen, kun oli alittanut vitosella ajan 14.05. Viime vuosien aikana se on riittänyt usein kilpailun voittoon. "Niin muuttuu maailma, Eskoni" sanotaan Aleksis Kiven Nummisuutareissa. Tämä pätee myös tämän päivän kestävyysjuoksuun maassamme.

Heti Kuopion vitosen alkoi Juuan lukion viimeinen vuosi. Siitä ei harjoituspäiväkirjassani ole mitään mainintaa joten se lienee ollut ihan tavallinen päivä, minkä aloitin kuuden aikaan aamulenkillä ja pian sen jälkeen pyöräilin 11 kilometrin matkan Vihtasuolta Juuan vanhalle lukiolle. Ja sitten koulupäivän päätteeksi takaisin kotiin ja välittömästi tekemään päivän pääharjoitus. Päivät olivat tässä suhteessa säntillisiä eikä elämän ympyrän sisälle kuulunut samanikäistä kaveriporukkaa. Urheilu oli sijalla yksi ja vasta sen jälkeen tulivat muut asiat kuten opiskelu.

Tuli syyskuu ja edessä olivat vielä yhdet kilpailut. Päiväkirjassani on merkintä syyskuun kuudennen päivän kohdalla "7.3 + 0 Matkustaminen Helsinkiin". Tämä tarkoitti sitä, että sinä lauantai-aamuna juoksin ensin kotikankaalla sen normaalin vähän yli 7 kilometrin matkan ja heti sen jälkeen keitin itselleni kaurapuuron. Tämän jälkeen kävelin urheilukassi kädessä kilometrin päässä olevalle Vihtasuon risteyksen linja-autopysäkille. Se sijaitsi ja sijaitsee yhä Kajaanin ja Joensuun välisen valtatien varrella kahdeksan kilometriä Juuan nykyisestä ABC-asemasta pohjoiseen.

Vihtasuon bussipysäkiltä nousin kyytiin ja menin Joensuuhun, mistä me Joensuun Katajan nuoret lähdimme kohti Espoota, missä pidettiin valtakunnallisen seura-cupin finaali. Kyse oli oman ikäluokkani ja kaiketi kahta vuotta nuorempien (en muista tarkkaan) loppuhuipennus, minne myös me Katajalaiset olimme päässeet. Poikien ja tyttöjen tulokset laskettiin yhteen ja lajeja oli kaikissa lajiryhmissä. Sattui käymään niin, että A-poikien yksi lajeista oli 3000 metrin juoksu, mikä sopi minulle hyvin.

Viikon aikana olin pitänyt harjoituksissa melkoista vauhtia. Maanantaina juoksin 2500 metriä siten, että 50 metriä kovaa ja palautuksena 50 metriä hölkkää ja sitten taas uusi kiihdytys. Kun tekee näin 25 kertaa, niin silloin kaksi ja puoli kilometriä on täyttynyt. Sitten hölkkäsin 10 minuuttia ja sama 2500 metriä uudelleen. On muuten kova harjoitus! Tällaista harjoitusta voi suositella vain kilpaurheilijoille eikä missään tapauksessa perushölkkääjille. Tiistaina oli harjoituksena 200 metrin vetoja yhteensä kahdeksan kertaa. Ja keskiviikkona juoksin kilpailuvauhdilla 3400 metriä omalla mäntykankaalla. Torstaina oli 11 kilometriä löysällä vauhdilla ja perjantaina ennen etelän reissua tein 100-300 metrin pituisia vetoja yhteensä yhdeksän kertaa.

Sunnuntain syksyinen sää oli kolea Espoon Lähderannassa, missä tämä finaali pidettiin. Tämä oli minulle samalla ensimmäinen kerta kun pääsin juoksemaan kilpaa pääkaupunkiseudulla. Vuosi aiemmin olin nähnyt välähdyksen verran Helsinkiä, kun vaihdoimme juoksujalkaa Turun bussista Joensuuhun menevään junaan tullessamme Turusta A-poikien SM-kisoista. Nyt mustalla kumiasfalttiradalla ei ollut niin kiire, vaikka voitinkin kilpailun ajalla 8.41 ennen Porvoon Urheilijoiden Teuvo Karvosta. 13 kuukautta myöhemmin Teuvosta tuli armeijakaverini, kun astuimme armeijan harmaisiin Santahaminassa.

Me Joensuun Katajan nuorukaiset voitimme tai olimme toisia tässä seurojen välisessä finaalissa. Kumminko oli, sitä en jaksa muistaa, mutta kilpailun jälkeen pidetyn palkintojenjaon muistan sitäkin paremmin. Palkintojen jakajana toimi todellinen urheilumies Nisse Hagman, jonka tunnistin sanomalehtien kirjoituksista ja ehkäpä olin nähnyt hänet myös television ruudusta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Hagman

Tämä palkintojenjako jäi myös ainoaksi kerraksi, kun tapasin hänet. Hänellä oli myös muutama sana kerrottavana. Annettuaan mitalin hän sanoi minulle, että ”sinulla on todella kevyen näköinen askel!” Nämä sanat olivat todella rohkaisevia, vaikka olinhan tämän saman kuullut monta kertaa aiemmin tutuilta ja tuntemattomilta. Mutta näissä Nissen sanoissa oli jotain niin poikkeuksellisen rohkaisevaa, että ne jäivät elämään sisimpääni eivätkä ole vieläkään unohtuneet.

 

Heinäkuun 1975 harjoitukset. Voi klikata suuremmaksi

Kipu jalkaterässä oli vihoitellut silloin tällöin pitkin kesää, mutta heti tämän Espoon kilpailun jälkeen jouduin pitämään täydellistä lepoa juoksusta yli kahden viikon ajan. Lukioon pystyin pyöräilemään, joten vammasta ei olut sen suurempaa haittaa. Kun syyskuu oli päättynyt, niin pystyin summaamaan vuoden aikaiset harjoitukset.

 

Vuoden 1975 kilpailut ja kauden harjoitusmäärät

Kauden aikana olin saavuttanut kaksi neljättä sijaa ikäluokkani SM-kisoissa ja harjoituskilometrejä oli kertynyt 5000 kilometriä täyteen. Jalat olivat olleet kipeät estäen juoksemisen yhteensä kuukauden verran, josta syyskuun osuus oli puolet. Tulokset paranivat huomattavasti vuoden aikana sekä 800 metrillä että kolmella tonnilla. Ja lisäksi pääsin juoksemaan kaksi kertaa radalla myös vitosen kilpailun. Niin, kävi myös niin, että joensuulainen valmentaja häippäsi pois kuvioista mitään ilmoittamatta, mutta se ei haitannut minua vähääkään, vaikutus oli pelkästään positiivinen, kun sain tehdä itse niin kuin halusin.

Ensimmäinen 5000 m ja Nivalan SM-kisat 1975

7.1 Ensimmäinen 5000 m ja Nivalan SM-kisat 1975: Heinäkuun tapahtumista kerroin jo aiemmin, kun mainitsin heinien seivästämisestä ja kokoamisesta. Niinpä nämä työt ovat koko ajan "läsnä", kun tarkastelen kuukauden juoksuharjoittelua kuitenkaan töihin enää sen kummemmin palaamatta. 

Tämä kuukausi oli samalla ensimmäinen kuukausi, jolloin joensuulainen valmentajani ei enää lähetellyt valmennusohjeitaan. Eipä siitä näyttänyt olevan haittaa, kun katselee niitä tuloksia, mitä onnistuin tekemään kuukauden kuluessa. Päivän aloitin totuttuun tapaan aamulenkillä kaikkina niinä päivinä, jolloin en kärsinyt jalkakivuista. Kipeä jalkaterä esti harjoittelun kolmena päivänä, mutta välittömästi aloitetun levon avulla kivut hävisivät päivässä tai kahdessa. Tässä on samalla hyvä ohje kaikille niille urheilijoille, jotka harjoittelevat innokkaasti: rasitusvammojen ilmoittaessa itsestään on viisautta jättää seuraavan päivän tai useamman harjoitukset tekemättä. Yleensä ajoissa aloitettu lepo hävittää kaikki kivut. Epäilen kuitenkin, että tämänkin asian oppii vasta kokemuksen kautta. 

Heinäkuun 4. päivänä osallistuin ensimmäistä kertaa 5000 metrin ratajuoksuun, kun Joensuussa järjestettiin miesten piirinmestaruuskilpailut. Pidin koko matkan keulilla vauhtia Lieksan Urheilijoiden Antero Vornasen seuratessa perässäni. Ja sitten loppusuoralla tämä rajavartija pyyhälsi ohitseni. No, se ei ollut mikään ihme, sillä minullahan ei ollut koskaan loppukirikykyä. Aikani oli 14.55,6. En kilpaillut toisena päivänä, vaikka olisihan siellä ollut 1500 metrin matka. Niinpä kesän aikana en kilpaillut kertaakaan tällä ”tonnivitosella”.

Viikon kuluttua oli vuorossa oman ikäluokan A-poikien eli 17-18 vuotiaiden piirinmestaruuskilpailut samalla Joensuun kentällä. Ensimmäisenä päivänä oli 800 metriä. Kilpailun voitti Juuan Urheilijoiden Jarmo Tolvanen. Hävisin hänelle muutaman kymmenyksen ja välissä oli vielä joku, jota en muista. (Olisiko ollut Tohmajärven Esa Pulkkinen tai  Kiteen Ari Hakulinen?) Aika oli ennätykseni 2.01,9 mikä oli minulle hitaalle juoksijalle mainio suoritus.  Jarmo lopetti juoksemisen tähän kesään ja siirtyi nyrkkeilyn pariin. Nykyisin hän vaikuttaa nyrkkeilypromoottorina.  Seuraavana päivänä oli "se minun oikea matka" 3000 metriä. Jäin muutaman kymmenyksen edellisen vuoden ennätyksestäni juostessani 8.45,0 mutta hellesäässä juostuna se oli ihan hyvä, koska en tykännyt juosta kuumassa säässä vielä silloin ennen aikuisikää.

Välissä oli vielä kahden viikon jakso ennen kuin oli kauden pääkilpailujen aika. A-poikien SM-kisat pidettiin Nivalassa, presidenttinä toimineen Kyösti Kallion kotikunnassa. Kahteen viikkoon sisältyi kahdeksan erilaista vetoharjoitusta. Niistä kaikista kovin oli viisi päivää ennen kisoja tehty harjoitus, kun juoksin mäntykankaalla olevaa 600 metrin kierrosta kiertämällä yli 15 kilometrin verran. Jokaiseen kierrokseen sisältyi jyrkkä, pehmeä hiekkarinne. Käytin harjoituksesta vielä silloin nimeä ”tyhjennysharjoitus”. Kaikki vedot tein mahdollisimman kovalla vauhdilla. Ensin 4 km, sitten 15 minuuttia hölkkää, seuraavaksi 3 kertaa 1,2 km, niiden välissä 5 minuuttia hölkkää, seuraavaksi 6 kertaa 300 metriä, niiden välissä sama matka hölkkää ja lopuksi 5 kertaa 200 metriä, niiden välissä sama matka hölkkää. Tämä oli rankka piikkarit jalassa tehty harjoitus! Jalkaterä kipeytyi seuraavan yön aikana, mutta yhden päivän lepo oli riittävä parantamaan kivun.  Muista heinäkuun harjoituksista voi katsoa tämän kirjoituksen jatkeena olevasta kuvasta.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidetyt SM-kisat olivat samalla Nivalan uuden kumiasfalttikentän vihkiäiskilpailut. Joensuun Katajalla oli paljon edustajia näissä kisoissa. Me Katajalaiset kuuluimme maamme parhaimpien seurojen joukkoon tässä ikäluokassa. Niinpä esimerkiksi Hannu Puhakka voitti B-poikien eli 15-16 vuotiaiden mestaruuden kolmiloikassa ja Juha Paananen oli saman ikäluokan viides pika-aidoissa. Vuosia myöhemmin Hannu hyppäsi 3-loikaa 16.39 ja pituutta 777. Nykyisin hän toimii Finnveran Savo-Karjalan aluejohtajana.

Näihin viikonlopun kaksipäiväisiin kisoihin menin kilpailua edeltävänä päivänä tunnetun entisen painonnostajan kyydissä. Alkuaan lieksalainen, mutta jo silloin Joensuun kupeessa Pyhäselässä asunut Matti Eskelisen oli ollut Suomen parhaita painonnostajia yli kymmenen vuoden ajan. Hänellä oli suuri määrä Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia sekä niiden lisäksi yksi mitali EM-kisoista. Pyhäselän liikuntasihteerinä toiminut Matti oli sitten myöhemmin yksi lumikenkäkävelyn kehittäjistä maassamme. Hän oli kuljettajana sekä minulle että  minua vähän nuoremmalle Pyhäselän Urheilijoiden Kauno Alastalolle. Majoitus oli järjestetty Nivalan keskustassa sijainneen ison koulun luokkatiloihin. Ei muuta kuin patja ja makuupussi lattialle – siinä kaikki, oivallinen yösija oli valmis!

Matka Nivalaan oli elämys Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin tottuneelle nuorukaiselle. Olin kuluneen kuukauden aikana nostellut heiniä 1500 seipäälle. Kodin vieressä ollut 50 hehtaarin peltoalue oli kuin pisara sangon uurteessa verrattuna siihen jatkuvaan peltoalueeseen, mikä avautui lähestyttäessä Nivalaa. En voinut kuvitella sellaista edes olevan olemassa, koska en ollut kulkenut aiemmin alueella. Juuan vaaramaisemien välissä sijaitsevat peltotilkut tuntuivat mitättömän pieniltä, kun katselin joka suuntaan levittäytyvää Pohjanmaan peltomerta ja latojen valtavaa lukumäärää.

Nivalan kisojen jälkeen olen aina muistanut, että unikeonpäivä on heinäkuun 27. päivä. Se oli päivä, kun juoksin Nivalan uutuuttaan tuoksuvalla kumiasfalttiradalla seitsemän ja puoli kierrosta. Sää oli tyyni ja sopivan lämmin. Myös ukkosta oli ilmassa. Edeltävät harjoitukset olivat menneet kotimaisemien kangaspoluilla erittäin hyvin. Liekö tunteeseen vaikuttanut se, että edeltävien viikkojen aikana olin ollut eräänkin kerran heinäkuormien ja ladon heinäkasojen päällä ennen kuin kaikki heinät oli saatu korjattua talteen. ”Heinän polkemisella” oli myönteinen vaikutus siihen, että lantion alue tuli liikkuvaksi ja juokseminen tuntui vaivattomalta. En tiedä, onko kukaan tehnyt tai kuullut tällaisesta tekemästäni havainnosta. Sama myönteinen vaikutus juoksemisen sujuvuuteen syntyy myös silloin, jos juoksee kesällä sopivan pehmeällä suolla tai talvella paksussa lumihangessa.  

SM-kisojen 3000 metrin kilpailu oli kautta aikojen kovin kisa, mitä koskaan oli käyty tässä ikäluokassa eikä sen jälkeen mikään uusi kasvava ikäluokka ole päässyt lähellekään niitä tuloksia, mitä sinä päivänä tehtiin. Kilpailijoiden joukossa oli yksi varsinainen juoksijatähti Sulkavan Ari Paunonen, joka oli aiemmin kesällä juossut matkan aikaan 8.05. Toinen vähän pienempi tähti oli Saarijärven Risto Pentikäinen, joka oli edellisenä vuonna juossut 16-vuotiaiden 5000 metrin epävirallisen maailman ennätyksen 14.31. He molemmat olivat minua vuotta nuorempia. En voinut etukäteen edes toivoa, että voisin pärjätä heille. Tiedossa oli, että kilpailun kaksi parasta valittaisiin poikien Suomi-Ruotsi maaotteluun. Siitä matkasta en voinut edes haaveilla.

Itse kilpailusta en muista paljoakaan, mutta käsittääkseni olin suurimman osan matkaa neljännellä sijalla selvästi kärkikolmikkoa perässä. Juoksu meni erinomaisesti osaltani, sillä paransin ennätystäni peräti 18 sekuntia. Ja se on paljon se kolmen kilometrin matkalla! Lopputulokset olivat seuraavat: 1) Ari Paunonen 8.16,2 2) Risto Pentikäinen 8.21,4 3) Markku Kantola Tyrnävältä 8.23,0 4) J.K Juuasta 8.26,2  5) Harri Kirvesniemi Mikkelistä 8.36,8  6) Simo Hyvänen Sotkamosta 8.37,2  7) Markku Leskinen Outokummusta 8.43,6 8) Teppo Mattila Porista 8.46,6. Toukokuussa pidetyissä Porvoon SM-maastoissa me neljä ensimmäistä olimme olleet samassa järjestyksessä! 

Heinäkuun 1975 harjoittelu. Kuvan voi klikata suuremmaksi

Luomiskertomus on totta! M.O.T.

2.1 Luomiskertomus on totta! On ilo aloittaa uuden vuoden kirjoitukset tällä tärkeällä aiheella. Tämän blogini tiivistän heti alussa seuraaviin sanoihin: Maailmassa ei ole yhtään kristittyä, jos evoluutio-oppi on totta!

Kerron hyvin yksinkertaisella tavalla sen, että raamatullinen luomiskertomus on totta. Samalla se tarkoittaa sitä, että evoluutio-opilla ei ole mitään todellisuuspohjaa, vaikka se nykyisin esitetään ainoana oikeana totuutena lähes kaikkialla kuten kouluissa ja eri tiedotusvälineissä.

Luomiskertomus on totta! On siinä kova väite ja haasteellista todistaa oikeaksi. Näin varmaan moni ajattelee varsinkin, kun en tuo esille minkäänlaisia monimutkaisia biologiaan liittyviä yksityiskohtaisia esimerkkejä. Luomiskertomuksen puolustajat ja evoluutioteorian kannattajat väittelevät kirjoituksissaan jatkuvasti näistä asioista, joita näin nettiaikaan on löydettävissä runsaasti. Niihin en mene.

Tätä kirjoitusta ei ole kopioitu mistään muutamaa sanaa lukuun ottamatta. En edes tiedä, onko tällaista kirjoitusta tehnyt kukaan. Todennäköisesti on, sillä eihän tämä voi olla niin ainutlaatuinen. Ei vaan ole sattunut silmiini.

Tämä aihe ja tästä aiheesta kirjoittaminen on ollut jo kauan aikaa mielessäni. "Sitten joskus myöhemmin" - näin olen ajatellut ja samalla lykännyt asiaa tuonnemmaksi. Mutta nyt on sen aika, koska erityisesti viimeisten kuukausien aikana monissa kirjoituksissa on viitattu siihen, miten joku voi vielä näin nykyaikana uskoa raamatulliseen luomiskertomukseen. Tämä liittyy siihen, kun meillä nyt on tulevissa presidentinvaaleissa ehdokkaana henkilö, joka uskoo raamatulliseen luomiskertomukseen. Kirjoitukseni on samalla tukeni hänen puolestaan niitä ymmärtämättömiä arvostelijoita vastaan, joiden kohteeksi hän on joutunut julkisissa tiedotusvälineissä.

Kuten jo alussa kirjoitin, raamatullinen luomiskertomus on helppo todistaa oikeaksi seuraavilla sanoilla: Kristittyjä ei ole olemassa, jos evoluutio on totta! Siinä on kaikki oleellinen. Nämä sanat ravistelevat monen kohdalla oppimisen kautta muodostunutta ajatusmaailmaa, sillä kristittyjä eli uskovia ihmisiä näyttää kuitenkin olevan keskuudessamme.

Uskontoja on maailmassa ties miten paljon. Kristinuskossa ei kuitenkaan ole kyse uskonnosta vaan kuten sanasta ilmenee: uskosta. Itse asiassa usko ja uskonto ovat täysin vastakkaisia asioita, mutta meidän suomalaisten on tätä joskus vaikea ymmärtää, koska sanat ovat niin samankaltaisia. Sanojen ydin on siinä, että usko tekee ihmisen vapaaksi ja vastaavasti uskonto sitoo ihmisen.

Raamatun alkulehtien ilmoituksen mukaan Jumala loi kaiken elollisen ja elottoman. Viimeiseksi hän loi ihmisen, jonka sieraimiin puhallettiin Elämän Henki. Ensimmäinen ihminen Aatami (Adam) oli täten Jumalan henkinen olemus, jolla oli Hengen lisäksi ruumis ja sielu. Hänen sisimmässään oli myös Jumalan kaltaisia henkisiä ominaisuuksia, joita hän pystyi käyttämään. Syntiin lankeamisen jälkeen ihminen menetti nämä hengen ominaisuudet ja ihmisestä tuli kuolevainen.

Jeesus Kristus (oikealta nimeltään Yeshua Messiah) oli Adamin jälkeen ensimmäinen ihmisen poika, joka on Jumalan tarkoituksen mukaisesti täydellinen. Hän oli ilman Adamin lankeemuksen tuomaa tahraa, mikä periytyy sukupolvesta toiseen loputtomiin. Jeesus tuli ihmissukuun ihmissuvun ulkopuolelta. Hän tuli tuomaan takaisin sen elämän, mikä oli menetetty Adamissa.

Ihminen voi saada ikuisen elämän ainoastaan uskon kautta Jeesuksen. Kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen, hän syntyy ylhäältä Jumalan Hengestä. Jeesuksen piti tulla maan päälle, koska Jumalan kuvan eli ihmisen piti päästä osalliseksi siitä Hengestä, minkä ensimmäinen ihminen pian luomisen jälkeen menetti. Jeesus vuodatti viattoman, tahrattoman verensä, kuoli ja nousi ylös. Kuoleman valta oli voitettu.

Maailmassa on paljon uskontoja, joiden seuraajaksi voi ryhtyä milloin ja miten vaan. Kristinuskossa on kaikki toisin. Kristityksi ei voi ryhtyä, ilmoittautua tai hakeutua. Kristityksi ei voi kouluttautua. Kristityksi synnytään ylhäältä Jumalan Hengestä, kuten jo edellä mainittiin. Mitään muuta oikotietä ei ole olemassa.

Älä kuitenkaan anna pettää itseäsi, sillä on olemassa massoittain ihmisiä, jotka ulkoisesti kertovat olevansa tai luulevat olevansa kristittyjä. Kuitenkin Uuden testamentin ilmoituksen mukaan kristittyjä olivat ne, jotka seurasivat Jeesusta. Ainoastaan heitä alettiin kutsua kristityksi. Muutosta tähän ei ole tapahtunut, vaikka aikaa on kulunut niistä päivistä lähes 2000 vuotta. Tullakseen kristityksi jokaisen tulee ensin syntyä ylhäältä.

Kymmenet ja sadat miljoonat kristityt eli uskossa olevat ihmiset todistavat elämällään, että Raamatun kirjoitukset ovat totta. Eläinten ja kasvien luominen kukin lajiensa mukaan, Adamin luominen, hänen rikkomuksensa, Jeesuksen neitseestä syntyminen ja hänen ristinkuolemansa ovat kristitylle itsestään selviä asioita. Vastaavasti nimikristityille näiden tapahtumien kieltäminen ei ole mikään ongelma.

Jos ensimmäistä ihmistä ei ollut eikä hänen syntiin lankeamistaan, niin silloin ei myöskään olisi tarvittu Jumalan Poikaa syntiemme sovittajaksi. Silloin meillä ei myöskään olisi mitään uskoa emmekä olisi osallisia Jumalan Hengestä. Silloin emme voisi olla kristittyjä tai toisella nimellä ilmaistuna me emme olisi uskovaisia. Silloin olisimme kuin pimeydessä kulkevia harhailijoita, jotka elävät sattumanvaraisessa maailmassa ilman toivoa tulevaisuudesta.

Kun ihmiset uskovat evoluutioon, niin silloin he samalla tietämättään kieltävät kristittyjen aseman. Toki tiedän, etteivät he näin ajattele, koska heiltä puuttuu ymmärrys kristinuskon perusasioihin. Mutta ehkäpä tämäkin kirjoitus herättää edes yhden lukijan siihen, että hän alkaa etsiä ja sitten jonain päivänä huomaa olevan kristitty.

Tiedän olevani kristitty, niinpä minun on äärimmäisen helppoa todeta, että evoluutio-oppi on vain harhaa. Tämä kavala uskomus on yksi suurimpia syitä siihen, miksi nykyajan ihminen haluaa elää lyhyen elämänsä ilman yhteyttä Jumalaan. Tosin eihän evoluutio edes ansaitse sitä asemaa, mikä sillä on, sillä sehän on vain teoriaa, mitä ei kuitenkaan ole todistettu todeksi. Vastaavasti maailmassa on satoja miljoonia kristittyjä, joten heidän olemassa olonsa todistaa raamatullisen luomiskertomuksen todeksi. Se ei olekaan mikään ihme, sillä Jumalan yksi nimistä on Totuus. Mitään suurempaa ei ole eikä voi olla olemassa.

Luomiskertomus on totta! M.O.T.

Ja sitten vielä pieni lisäys siitä, miksi Jumalan luomistyöhön uskominen on ihmiselle niin vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että Jumala on Henki. Tässä on se ihmisen ongelma, sen huomaamme myöhemmin. Raamattu kertoo selkeästi, että Jumala on Henki.

Entä ihminen? Ensin täytyy ymmärtää, että ihminen on sidottu kolmeen eri tekijään. Jotta nämä tekijät olisi helppo muistaa, niin voin kiteyttää ne kolmeen AAA-kirjaimeen.

Ensimmäinen A tarkoittaa ainetta. Ainetta on kaikki, mitä pystymme silmillämme näkemään. Myös ruumiimme (lihamme) on ainetta. Me ihmiset olemme sidottuja siihen.

Toinen A tarkoittaa aikaa. Olemme sidottuja myös aikaan. Aikaa emme voi muuttaa emmekä lisätä. Voimme elää vain tätä hetkeä, emme yhtään enempää tai vähempää. Aika on myös rajallinen, vaikka emme siitä paljon tiedäkään.

Kolmas A tarkoitus tarkoittaa avaruutta. Tosin sanana se on vähän huono, mutta kun se alkaa A-kirjaimella, niin olkoon sitten vaikka avaruus. Sanalla tarkoitan välimatkoja tai matkaa, miten vaan. Olemme sidottuja rajallisesti tiettyyn alueeseen, sen kauemmaksi emme voi mennä. Voimme mitata millien tuhannesosia ja vastaavasti toisena äärialueena ovat valovuodet.  

Entä Jumalan Henki? Mihin sen sijoitamme? Ymmärrän, että Henkeä ei voi sitoa mihinkään näihin alueisiin, koska Henki on meille ihmisille niin käsittämättömän suurta. Henkeä ei voida mitata. Niinpä kun ajattelemme luomiskertomusta, niin ainakin minun on helppo myöntää, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumalan Hengen olemuksen ymmärtäminen on meille ihmisille täysin mahdotonta.

Lisäys 4.1 Tähän aiheeseen liittyy seuraava linkki, missä on syvällistä tietoa siitä, mitä on ihminen 

http://israelupdate.achlak.net/ihminen-ii/


Lisäys 10.1  Tämä kirjoitus hiukan tiivistettynä nyt myös Youtube-videona liitettynä kuviin, mitkä on kuvattu Pohjois-Norjassa. Videon pituus 5:45

https://www.youtube.com/watch?v=VJeKSmW189g



PS. Aiheeseen liittyvää lukemista voi jatkaa alla olevia kommentteja lukemalla!