Ensimmäinen 5000 m ja Nivalan SM-kisat 1975

7.1 Ensimmäinen 5000 m ja Nivalan SM-kisat 1975: Heinäkuun tapahtumista kerroin jo aiemmin, kun mainitsin heinien seivästämisestä ja kokoamisesta. Niinpä nämä työt ovat koko ajan "läsnä", kun tarkastelen kuukauden juoksuharjoittelua kuitenkaan töihin enää sen kummemmin palaamatta. 

Tämä kuukausi oli samalla ensimmäinen kuukausi, jolloin joensuulainen valmentajani ei enää lähetellyt valmennusohjeitaan. Eipä siitä näyttänyt olevan haittaa, kun katselee niitä tuloksia, mitä onnistuin tekemään kuukauden kuluessa. Päivän aloitin totuttuun tapaan aamulenkillä kaikkina niinä päivinä, jolloin en kärsinyt jalkakivuista. Kipeä jalkaterä esti harjoittelun kolmena päivänä, mutta välittömästi aloitetun levon avulla kivut hävisivät päivässä tai kahdessa. Tässä on samalla hyvä ohje kaikille niille urheilijoille, jotka harjoittelevat innokkaasti: rasitusvammojen ilmoittaessa itsestään on viisautta jättää seuraavan päivän tai useamman harjoitukset tekemättä. Yleensä ajoissa aloitettu lepo hävittää kaikki kivut. Epäilen kuitenkin, että tämänkin asian oppii vasta kokemuksen kautta. 

Heinäkuun 4. päivänä osallistuin ensimmäistä kertaa 5000 metrin ratajuoksuun, kun Joensuussa järjestettiin miesten piirinmestaruuskilpailut. Pidin koko matkan keulilla vauhtia Lieksan Urheilijoiden Antero Vornasen seuratessa perässäni. Ja sitten loppusuoralla tämä rajavartija pyyhälsi ohitseni. No, se ei ollut mikään ihme, sillä minullahan ei ollut koskaan loppukirikykyä. Aikani oli 14.55,6. En kilpaillut toisena päivänä, vaikka olisihan siellä ollut 1500 metrin matka. Niinpä kesän aikana en kilpaillut kertaakaan tällä ”tonnivitosella”.

Viikon kuluttua oli vuorossa oman ikäluokan A-poikien eli 17-18 vuotiaiden piirinmestaruuskilpailut samalla Joensuun kentällä. Ensimmäisenä päivänä oli 800 metriä. Kilpailun voitti Juuan Urheilijoiden Jarmo Tolvanen. Hävisin hänelle muutaman kymmenyksen ja välissä oli vielä joku, jota en muista. (Olisiko ollut Tohmajärven Esa Pulkkinen tai  Kiteen Ari Hakulinen?) Aika oli ennätykseni 2.01,9 mikä oli minulle hitaalle juoksijalle mainio suoritus.  Jarmo lopetti juoksemisen tähän kesään ja siirtyi nyrkkeilyn pariin. Nykyisin hän vaikuttaa nyrkkeilypromoottorina.  Seuraavana päivänä oli "se minun oikea matka" 3000 metriä. Jäin muutaman kymmenyksen edellisen vuoden ennätyksestäni juostessani 8.45,0 mutta hellesäässä juostuna se oli ihan hyvä, koska en tykännyt juosta kuumassa säässä vielä silloin ennen aikuisikää.

Välissä oli vielä kahden viikon jakso ennen kuin oli kauden pääkilpailujen aika. A-poikien SM-kisat pidettiin Nivalassa, presidenttinä toimineen Kyösti Kallion kotikunnassa. Kahteen viikkoon sisältyi kahdeksan erilaista vetoharjoitusta. Niistä kaikista kovin oli viisi päivää ennen kisoja tehty harjoitus, kun juoksin mäntykankaalla olevaa 600 metrin kierrosta kiertämällä yli 15 kilometrin verran. Jokaiseen kierrokseen sisältyi jyrkkä, pehmeä hiekkarinne. Käytin harjoituksesta vielä silloin nimeä ”tyhjennysharjoitus”. Kaikki vedot tein mahdollisimman kovalla vauhdilla. Ensin 4 km, sitten 15 minuuttia hölkkää, seuraavaksi 3 kertaa 1,2 km, niiden välissä 5 minuuttia hölkkää, seuraavaksi 6 kertaa 300 metriä, niiden välissä sama matka hölkkää ja lopuksi 5 kertaa 200 metriä, niiden välissä sama matka hölkkää. Tämä oli rankka piikkarit jalassa tehty harjoitus! Jalkaterä kipeytyi seuraavan yön aikana, mutta yhden päivän lepo oli riittävä parantamaan kivun.  Muista heinäkuun harjoituksista voi katsoa tämän kirjoituksen jatkeena olevasta kuvasta.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidetyt SM-kisat olivat samalla Nivalan uuden kumiasfalttikentän vihkiäiskilpailut. Joensuun Katajalla oli paljon edustajia näissä kisoissa. Me Katajalaiset kuuluimme maamme parhaimpien seurojen joukkoon tässä ikäluokassa. Niinpä esimerkiksi Hannu Puhakka voitti B-poikien eli 15-16 vuotiaiden mestaruuden kolmiloikassa ja Juha Paananen oli saman ikäluokan viides pika-aidoissa. Vuosia myöhemmin Hannu hyppäsi 3-loikaa 16.39 ja pituutta 777. Nykyisin hän toimii Finnveran Savo-Karjalan aluejohtajana.

Näihin viikonlopun kaksipäiväisiin kisoihin menin kilpailua edeltävänä päivänä tunnetun entisen painonnostajan kyydissä. Alkuaan lieksalainen, mutta jo silloin Joensuun kupeessa Pyhäselässä asunut Matti Eskelisen oli ollut Suomen parhaita painonnostajia yli kymmenen vuoden ajan. Hänellä oli suuri määrä Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia sekä niiden lisäksi yksi mitali EM-kisoista. Pyhäselän liikuntasihteerinä toiminut Matti oli sitten myöhemmin yksi lumikenkäkävelyn kehittäjistä maassamme. Hän oli kuljettajana sekä minulle että  minua vähän nuoremmalle Pyhäselän Urheilijoiden Kauno Alastalolle. Majoitus oli järjestetty Nivalan keskustassa sijainneen ison koulun luokkatiloihin. Ei muuta kuin patja ja makuupussi lattialle – siinä kaikki, oivallinen yösija oli valmis!

Matka Nivalaan oli elämys Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin tottuneelle nuorukaiselle. Olin kuluneen kuukauden aikana nostellut heiniä 1500 seipäälle. Kodin vieressä ollut 50 hehtaarin peltoalue oli kuin pisara sangon uurteessa verrattuna siihen jatkuvaan peltoalueeseen, mikä avautui lähestyttäessä Nivalaa. En voinut kuvitella sellaista edes olevan olemassa, koska en ollut kulkenut aiemmin alueella. Juuan vaaramaisemien välissä sijaitsevat peltotilkut tuntuivat mitättömän pieniltä, kun katselin joka suuntaan levittäytyvää Pohjanmaan peltomerta ja latojen valtavaa lukumäärää.

Nivalan kisojen jälkeen olen aina muistanut, että unikeonpäivä on heinäkuun 27. päivä. Se oli päivä, kun juoksin Nivalan uutuuttaan tuoksuvalla kumiasfalttiradalla seitsemän ja puoli kierrosta. Sää oli tyyni ja sopivan lämmin. Myös ukkosta oli ilmassa. Edeltävät harjoitukset olivat menneet kotimaisemien kangaspoluilla erittäin hyvin. Liekö tunteeseen vaikuttanut se, että edeltävien viikkojen aikana olin ollut eräänkin kerran heinäkuormien ja ladon heinäkasojen päällä ennen kuin kaikki heinät oli saatu korjattua talteen. ”Heinän polkemisella” oli myönteinen vaikutus siihen, että lantion alue tuli liikkuvaksi ja juokseminen tuntui vaivattomalta. En tiedä, onko kukaan tehnyt tai kuullut tällaisesta tekemästäni havainnosta. Sama myönteinen vaikutus juoksemisen sujuvuuteen syntyy myös silloin, jos juoksee kesällä sopivan pehmeällä suolla tai talvella paksussa lumihangessa.  

SM-kisojen 3000 metrin kilpailu oli kautta aikojen kovin kisa, mitä koskaan oli käyty tässä ikäluokassa eikä sen jälkeen mikään uusi kasvava ikäluokka ole päässyt lähellekään niitä tuloksia, mitä sinä päivänä tehtiin. Kilpailijoiden joukossa oli yksi varsinainen juoksijatähti Sulkavan Ari Paunonen, joka oli aiemmin kesällä juossut matkan aikaan 8.05. Toinen vähän pienempi tähti oli Saarijärven Risto Pentikäinen, joka oli edellisenä vuonna juossut 16-vuotiaiden 5000 metrin epävirallisen maailman ennätyksen 14.31. He molemmat olivat minua vuotta nuorempia. En voinut etukäteen edes toivoa, että voisin pärjätä heille. Tiedossa oli, että kilpailun kaksi parasta valittaisiin poikien Suomi-Ruotsi maaotteluun. Siitä matkasta en voinut edes haaveilla.

Itse kilpailusta en muista paljoakaan, mutta käsittääkseni olin suurimman osan matkaa neljännellä sijalla selvästi kärkikolmikkoa perässä. Juoksu meni erinomaisesti osaltani, sillä paransin ennätystäni peräti 18 sekuntia. Ja se on paljon se kolmen kilometrin matkalla! Lopputulokset olivat seuraavat: 1) Ari Paunonen 8.16,2 2) Risto Pentikäinen 8.21,4 3) Markku Kantola Tyrnävältä 8.23,0 4) J.K Juuasta 8.26,2  5) Harri Kirvesniemi Mikkelistä 8.36,8  6) Simo Hyvänen Sotkamosta 8.37,2  7) Markku Leskinen Outokummusta 8.43,6 8) Teppo Mattila Porista 8.46,6. Toukokuussa pidetyissä Porvoon SM-maastoissa me neljä ensimmäistä olimme olleet samassa järjestyksessä! 

Heinäkuun 1975 harjoittelu. Kuvan voi klikata suuremmaksi