16 km kilpailu miesten kanssa: Jatkan siitä mihin jäin 7.6.-18 ja siirryn huhtikuun 1976 tapahtumiin. Lyhyen
saksan yo-kirjoitus oli kuun alussa ja siitä jo mainitsin muutamalla sanalla. Jalka
kipeytyi uudelleen. Niinpä otin sukset esille ja hiihdin pehmenevässä umpihangessa.
Sitten meno jatkui painuneella latupohjalla pitkin metsiä. Päiväkirjan mukaan
suksi meni poikki; tosin tästä haaverista en muista enää mitään. Joten on vaan
luotettava päiväkirjamerkintään.
Kolmen hiihtolenkin jälkeen
tein 25 kilometrin juoksuharjoituksen. Ja siitä seurauksena oli akillesjänteen
uudelleen kipeytyminen ja kolmen päivän pakkolepo. Ja mitä teinkään heti tämän pakkolevon
jälkeen: kymppi kovalla vauhdilla! Harjoitusinto oli korkealla tasolla. Lopulta
rasitusvammat kuitenkin hellittivät otteestaan, vaikka lepopäiviä ei ollut
kovin monta.
Sitten oli vuoden
ensimmäinen kilpailu huhtikuun 11. päivänä: Pohjois-Karjalan
maakuntaviestijuoksu. Koska hiihdossa oli järjestetty maakuntaviestejä jo
vuosikymmenten ajan, niin juoksuväki ei halunnut jäädä hiihtoväkeä huonommaksi.
Edellisenä vuotena maakuntaviesti oli kisailtu läänin eteläosassa Kiteellä, nyt viestin lähtöpaikkana oli
läänin pohjoisin kunta Valtimo.
Viestiin osallistuminen ei
osaltani ollut lainkaan varmaa vielä kisapäivän aamuna. Olin ilmoittanut Joensuun Katajan porukalle, että en lähde
viestiin mukaan, koska olin pystynyt juoksemaan vasta kolmena edellisenä
päivänä. Kuten jo edellä mainitsin, niin edeltävänä viikkona oli vain yksi
juoksuharjoitus, kolme hiihtolenkkiä keväthankeen tehdyllä ladulla ja kolme
päivää oli mennyt nollille uudelleen kipeytyneen akillesjänteen takia. Olin
(turhan) kriittinen kilpailuihin lähtemisen suhteen, jos odottamattomia taukoja oli
edellisinä päivinä ollut.
Joensuusta kohti Valtimoa matkannut juoksuporukka (mukana oli kaiketi ainakin Taisto Honkanen ja Hannu Sorasalmi) tiesi, että olen kotona; niinpä he poikkesivat
kulkureitin läheisyydessä olevaan kotiini ja houkuttelivat mukaansa viestin
kolmen kilometrin pituiselle avausosuudelle. Päätin heidän toiveensa mukaisesti
sittenkin lähteä mukaan ja tulin viestin ensimmäiseen vaihtoon reilusti ennen
muita avausosuuden juoksijoita.
Mitään muuta en muista tästä
maakuntaviestistä. En edes sitä, oliko viesti Valtimolta Nurmekseen (paikkakuntien väli on noin 25 km) tai jotain muuta.
Kuitenkin muutama kuukausi sitten kuluneen talven sain kuulla yhden pienen
yksityiskohdan tästä viestistä. Tapasin täällä Nurmeksen Saramolla asuvan tuttavani Pauli Kärnän istuessamme kahvikupposen ääressä ABC:llä. Hän kertoi,
että juuri hän oli juossut perässäni avausosuudella ja oli ajatellut, että kuka
on tuo hänen edellään juokseva vaaleatukkainen nuorukainen. Pauli oli väkivahva
suunnistaja, joka viihtyi hyvin raskaissa ja vaikeakulkuisissa maastoissa.
Muistaakseni hän tuli ainakin kerran Jukolan
viestin avausosuudella keulilla ensimmäiseen vaihtoon.
Viikkoa myöhemmin tuli
pääsiäispyhät. Sen tietää siitä, kun katson harjoituspäiväkirjaani, jossa on
maininta 19.4 pidetystä Pyhäselän
malmijuoksusta. Tämä perinteinen kevään ensimmäinen maantiejuoksukilpailu
on järjestetty (myös tänä vuonna) aina toisena pääsiäispäivänä. Vuosi 1976 oli
kestävyysjuoksun kulta-aikaa; niinpä kilpailijoita ja muita kestävyysjuoksun
harrastajia oli paljon eri ikäluokissa.
Juostavan miesten yleisen
sarjan matka oli 16 km. Tämä oli
samalla ensimmäinen kerta, kun osallistuin miesten sarjaan näin pitkällä
matkalla. Olin kahta kuukautta vaille 19 vuotta, puolitoistavuotta aiemmin olin
juossut ensimmäisen kympin aikaan 32.22
ja edellisenä kesänä radalla vitosen aikaan 14.48 mutta nyt oli kyseessä huomattavasti pitempi matka aikuisten
miesten seurassa. Koska talven aikana olin juossut useamman kerran 20
kilometrin kovavauhtisen testijuoksun, niin kilpailumatkan pituus ei aiheuttanut
minkäänlaista epävarmuuden tunnetta.
Malmijuoksun voitti selvällä
erolla Kuopion Hannu Okkola, mutta minä tulin Suomen tunnettujen kestävyysjuoksijoiden
joukossa toiseksi vähän alle 49 minuutin ajalla. Taakse jäi selvällä erolla mm.
Jukka Toivola. Tämä oli samalla
ensimmäinen kerta kun olin kilpailussa Jukan ja Hannun kanssa, mutta myöhemmin vuosien
saatossa olimme monta kertaa samalla viivalla. Jukka oli edellisen vuoden Montrealin esikisojen maratonilla ollut
toinen ja tähtäsi toukokuun SM-maratonille,
mikä oli samalla olympiakisojen karsintajuoksu. Jukka sijoittui alle 2.18 ajalla
toiseksi ja tuli valituksi Montrealin olympiakisoihin.
Tämä malmijuoksu oli samalla ensimmäinen kerta, kun mietin tulevaa ensimmäistä maratonjuoksuani. Ajattelin silloin, että jos
lähtisin mukaan Oulun
SM-maratonille, niin pysyisin miesten mukana ainakin puolimatkaan saakka, koska olin
pystynyt päihittämään Jukan pääsiäisen kisassa.
Kauden 1976 avauskisa pitkällä matkalla meni
erinomaisesti. Palkinnoksi sain erillisessä kotelossa olevan Seitsemän Veljestä - teoksen. Se on yhä
tallessa kirjahyllyssä. Kilpailun jälkeen en kuitenkaan arvannut, miten vaikea
kesä oli edessäni useammasta eri syystä johtuen.
Aiemmista keväistä poiketen jätin kevään
harjoittelusta pois kaikki mäkihyppelyharjoitukset. Kuukauden aikana
harjoituskilometrejä kertyi 500. Ne koostuivat 46 harjoituskerrasta. Neljä
päivää olin täysin juoksematta kipeytyneen jalan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti