22.10.-18 Kesällä 1976 väsytti: Palaan näissä jutuissani kesän 1976 urheiluasioihin
ja vähän muuhunkin. Edellä kerroin toukokuusta syyskuun blogissani, joten
vuorossa on kesäkuun juoksuharjoitusten tarkastelu.
Jossain edellä jo mainitsin,
että vuoden 1976 kesästä tuli vaikea monesta eri syystä. Niinpä kesän aikana
tuntui siltä, että minkäänlaista menestystä ja edistystä ei tule lainkaan,
vaikka yritin harjoitella säännöllisesti ja tunnollisesti. Näinhän olin tehnyt
jo monen vuoden ajan aina siitä lähtien, kun aloitin päivittäisen kovan
harjoittelun vuonna 1971 ollessani vähän alle 14 vuoden ikäinen.
Koko kesä meni enemmän tai
vähemmän uuden navetan rakentamisen ja muiden maataloustöiden merkeissä.
Harjoituspäiväkirjaani en ole näistä työasioista tehnyt yhtään merkintää.
Lisäksi jo kesäkuun merkinnöistä voi havaita, että yskä vaivasi ja oli myös
kuumetta. Kuumeessa en harjoitellut koskaan, mutta yskän takia en jättänyt
harjoituksia tekemättä. Tekemällä näin toimin näin jälkikäteen tarkasteltuna
väärin, mutta koska olin "himoharjoittelija", niin harjoituksia en
jättänyt tekemättä yskän takia.
Milloinkaan en ole ollut
niin väsynyt kuin kesällä 1976. Kerron tästä yhden esimerkin: Lehmät olivat
koko kesän laitumella, koska vanha navetta oli purettu ja uusi valmistui vasta
syksyllä. Lypsypaikkana oli pieni katos. Kun äitini lypsi lehmiä käsin, niin
minä odottelin vieressä ja kannoin sitten lypsetyn maidon maitotonkkaan, joka
oli kylmävesialtaassa. Vesi jäähdytettiin jäillä, jotka oli nostettu talven
aikana lammesta ja säilötty sahanpurukasassa. Muutaman kerran
tapahtui niin, että nukahdin jakkaralle odottaessani lehmän utareen alla
olevan sangon täyttymistä. Olin todella väsynyt! Tämä jatkuvaa väsymystä
riitti lähes koko kesän ajaksi.
Kesäkuussa kilpailin vain
yhden kerran vaikka kahdesti yritin. Kesäkuun alussa nousin Aarne - enoni ohjaamaan B.J.Mertasen linja-autoon, jolla oli
kaksi päivittäistä edestakaista vuoroa Juuan
ja Joensuun välillä. Reitti kulki Polvijärven kautta, jossa pidettiin
piirikunnalliset yleisurheilukisat. Tiilimurskapinnalla juoksin 3000 metrin
kilpailun. Aika oli nipin napin vähän alle 8.50. Se oli kaukana edellisen kesän
ennätyksestäni eikä radan hitaus selittänyt kaikkea. Kun ei jaksanut, niin ei
jaksanut!
Toisen kerran yritin
kilpailla kesäkuun 27. päivä Nilsiän
juhannuskisoissa. Menin minua vuotta nuoremman juukalaisen juoksijan Jarmo Tolvasen kanssa kisoihin hänen
isänsä taksiautolla. Vähän ennen Nilsiän taajamaa Jarmon isän oli pakko
pysäyttää auto, koska satoi aivan kaatamalla ukkosen riehuessa kaikella
voimallaan. Tuulilasinpyyhkimet eivät toimineet riittävän nopeasti näkyvyyden
ollessa olematon.
Kun lopulta pääsimme
montussa sijaitsevalle Nilsiän urheilukentälle, niin emme nähneet edes juoksurataa,
koska kaatosade oli peittänyt koko alueen. Koskaan muulloin en ole nähnyt
vastaavaa. Välittömästi oli selvää, että juhannuskisoja ei voitu järjestää,
vaan kaikkien sinne tulleiden urheilijoiden oli pakko lähteä viettämään
juhannuspäivää muun kuin kilpailun merkeissä. Mieleeni jäi, että ainakin yksi
tunnettu urheilija, keihäänheiton kahden vuoden takainen Rooman EM - kisojen voittaja Hannu
Siitonen, oli kilpailupaikalta poistuneiden joukossa.
Ankeutta lisäsi
väsymys ja lisäksi isä oli häipynyt juhannusaattona pikkufiiatillaan
juhannuksen viettoon johonkin tuntemattomaan paikkaan eikä häntä näkynyt
pitkään aikaan kotona. Navetan seinien muuraaminen alkoi juhannukselta; niinpä
töiden jatkaminen jäi minun ja minua nuoremman veljeni vastuulle. Isää ei
näkynyt missään yli viikkoon ja kun hän sitten palasi ilman autoa, niin ilmeni,
että auto oli pitänyt jättää naapurikunnan alueelle. Isä oli jäänyt
siellä kiinni rattijuoppoudesta ja oli sitten loppuvuoden ilman ajokorttia ja
ajo-oikeutta. Muurarillakin oli oma pullonsa jossain jemmassa, mutta siitä
huolimatta navetan tiiliseinästä tuli siisti ja suora. Meillä päin oli
tunnettua siihen aikaan, että muurarit eivät olleet mitään lasiin sylkijöitä.
Kesäkuun 1976 juoksuharjoittelu täyttäessäni 19 vuotta |
Tämän viimeisen
kappaleen yläpuolelle on kopio kesäkuun harjoittelusta. Mainitsen siitä sen
verran, että aloin tehdä kerran viikkoon kilometrin vetoja läheisen valtatien
asfaltilla. Juoksin viisi kertaa 1000 metriä kovalla vauhdilla. Jokaisen vedon
jälkeen hölkkäsin kolme minuuttia. Kilometrin vedot juoksin molempiin suuntiin.
Ensimmäinen, kolmas ja viides kerralla oli lievää vastamäkeä, niinpä ne ajat
olivat muutaman sekunnin hitaampia kuin paluusuuntaan kuten kuvan
alleviivatuista kohdista voi havaita. Tässä samassa paikassa totuin tekemään
nämä kilometrin vedot myös vuosia myöhemmin, tosin vetojen määrä tuplaantui iän
myötä.