Kesällä 1976 väsytti

22.10.-18 Kesällä 1976 väsytti: Palaan näissä jutuissani kesän 1976 urheiluasioihin ja vähän muuhunkin. Edellä kerroin toukokuusta syyskuun blogissani, joten vuorossa on kesäkuun juoksuharjoitusten tarkastelu. 

Jossain edellä jo mainitsin, että vuoden 1976 kesästä tuli vaikea monesta eri syystä. Niinpä kesän aikana tuntui siltä, että minkäänlaista menestystä ja edistystä ei tule lainkaan, vaikka yritin harjoitella säännöllisesti ja tunnollisesti. Näinhän olin tehnyt jo monen vuoden ajan aina siitä lähtien, kun aloitin päivittäisen kovan harjoittelun vuonna 1971 ollessani vähän alle 14 vuoden ikäinen.

Koko kesä meni enemmän tai vähemmän uuden navetan rakentamisen ja muiden maataloustöiden merkeissä. Harjoituspäiväkirjaani en ole näistä työasioista tehnyt yhtään merkintää. Lisäksi jo kesäkuun merkinnöistä voi havaita, että yskä vaivasi ja oli myös kuumetta. Kuumeessa en harjoitellut koskaan, mutta yskän takia en jättänyt harjoituksia tekemättä. Tekemällä näin toimin näin jälkikäteen tarkasteltuna väärin, mutta koska olin "himoharjoittelija", niin harjoituksia en jättänyt tekemättä yskän takia.

Milloinkaan en ole ollut niin väsynyt kuin kesällä 1976. Kerron tästä yhden esimerkin: Lehmät olivat koko kesän laitumella, koska vanha navetta oli purettu ja uusi valmistui vasta syksyllä. Lypsypaikkana oli pieni katos. Kun äitini lypsi lehmiä käsin, niin minä odottelin vieressä ja kannoin sitten lypsetyn maidon maitotonkkaan, joka oli kylmävesialtaassa. Vesi jäähdytettiin jäillä, jotka oli nostettu talven aikana lammesta ja säilötty sahanpurukasassa. Muutaman kerran tapahtui niin, että nukahdin jakkaralle odottaessani lehmän utareen alla olevan sangon täyttymistä. Olin todella väsynyt! Tämä jatkuvaa väsymystä riitti lähes koko kesän ajaksi.

Kesäkuussa kilpailin vain yhden kerran vaikka kahdesti yritin. Kesäkuun alussa nousin Aarne - enoni ohjaamaan B.J.Mertasen linja-autoon, jolla oli kaksi päivittäistä edestakaista vuoroa Juuan ja Joensuun välillä. Reitti kulki Polvijärven kautta, jossa pidettiin piirikunnalliset yleisurheilukisat. Tiilimurskapinnalla juoksin 3000 metrin kilpailun. Aika oli nipin napin vähän alle 8.50. Se oli kaukana edellisen kesän ennätyksestäni eikä radan hitaus selittänyt kaikkea. Kun ei jaksanut, niin ei jaksanut!

Toisen kerran yritin kilpailla kesäkuun 27. päivä Nilsiän juhannuskisoissa. Menin minua vuotta nuoremman juukalaisen juoksijan Jarmo Tolvasen kanssa kisoihin hänen isänsä taksiautolla. Vähän ennen Nilsiän taajamaa Jarmon isän oli pakko pysäyttää auto, koska satoi aivan kaatamalla ukkosen riehuessa kaikella voimallaan. Tuulilasinpyyhkimet eivät toimineet riittävän nopeasti näkyvyyden ollessa olematon. 

Kun lopulta pääsimme montussa sijaitsevalle Nilsiän urheilukentälle, niin emme nähneet edes juoksurataa, koska kaatosade oli peittänyt koko alueen. Koskaan muulloin en ole nähnyt vastaavaa. Välittömästi oli selvää, että juhannuskisoja ei voitu järjestää, vaan kaikkien sinne tulleiden urheilijoiden oli pakko lähteä viettämään juhannuspäivää muun kuin kilpailun merkeissä. Mieleeni jäi, että ainakin yksi tunnettu urheilija, keihäänheiton kahden vuoden takainen Rooman EM - kisojen voittaja Hannu Siitonen, oli kilpailupaikalta poistuneiden joukossa. 

Ankeutta lisäsi väsymys ja lisäksi isä oli häipynyt juhannusaattona pikkufiiatillaan juhannuksen viettoon johonkin tuntemattomaan paikkaan eikä häntä näkynyt pitkään aikaan kotona. Navetan seinien muuraaminen alkoi juhannukselta; niinpä töiden jatkaminen jäi minun ja minua nuoremman veljeni vastuulle. Isää ei näkynyt missään yli viikkoon ja kun hän sitten palasi ilman autoa, niin ilmeni, että auto oli pitänyt jättää naapurikunnan alueelle. Isä oli jäänyt siellä kiinni rattijuoppoudesta ja oli sitten loppuvuoden ilman ajokorttia ja ajo-oikeutta. Muurarillakin oli oma pullonsa jossain jemmassa, mutta siitä huolimatta navetan tiiliseinästä tuli siisti ja suora. Meillä päin oli tunnettua siihen aikaan, että muurarit eivät olleet mitään lasiin sylkijöitä.



Kesäkuun 1976 juoksuharjoittelu täyttäessäni 19 vuotta

Tämän viimeisen kappaleen yläpuolelle on kopio kesäkuun harjoittelusta. Mainitsen siitä sen verran, että aloin tehdä kerran viikkoon kilometrin vetoja läheisen valtatien asfaltilla. Juoksin viisi kertaa 1000 metriä kovalla vauhdilla. Jokaisen vedon jälkeen hölkkäsin kolme minuuttia. Kilometrin vedot juoksin molempiin suuntiin. Ensimmäinen, kolmas ja viides kerralla oli lievää vastamäkeä, niinpä ne ajat olivat muutaman sekunnin hitaampia kuin paluusuuntaan kuten kuvan alleviivatuista kohdista voi havaita. Tässä samassa paikassa totuin tekemään nämä kilometrin vedot myös vuosia myöhemmin, tosin vetojen määrä tuplaantui iän myötä.

 

Kotisivuni löytyy täältä http://www.jouninkootut.info/

Ensilumen latu avattiin Nurmeksessa

13.10.-18 Ensilumen latu avattiin Nurmeksessa: Nyt on poikkeuksellisen lämmintä myös täällä Pohjois-Karjalassa kuten koko Pohjolan alueella. Huomiselle päivälle sääennuste lupaa jopa 17 astetta lämmintä. Melkein voi sanoa, että huh-hellettä! Näin onkin, jos katsoo kalenteria ja pukee toppa-asun päälleen. Näistä poikkeuksellisen korkeista lämpölukemista huolimatta tänne Nurmekseen avattiin eilen perjantaina ensilumen latu.

 

Ensilumen latu alkaa hotellin vieressä olevalta silmukkalenkiltä. Nuori hiihtäjä nauttii hiihdon vauhdista.

Latu on tehty viime talven tykkilumesta, joka saatiin levitettyä kuluneen viikon aikana Bomban kylpylähotellin ja Hyvärilän nuoriso- ja matkailukeskuksen väliselle alueelle. Latu alkaa hotellin vieressä olevalta silmukkalenkiltä ja päätyy Hyvärilän rakennusten takana olevalle alueelle, jossa on myös silmukkalenkki.

 

Ladulta voi katsella vielä kesän vihreyttä golfkentän vieressä. Matti Klemetti ja Sauli Aittola huolehtivat kunnostaan myös hiihtämällä.

Ladun pituus on yhteen suuntaan 1,8 km. Ladun lumipatja on noin neljä metriä leveä ja se on noin 50-60 cm paksu. Molemmilla reunoille on tehty perinteisen sivakointityylin harrastajille latu-urat. Keskellä olevaa aluetta voivat käyttää luistelutyylin harrastajat. Latu on kauttaaltaan tasaista, joten kenenkään ei tarvitse ryhtyä harrastamaan kiipeilyä ja sopii näin ollen myös sunnuntaihiihtäjille.

 

Luistelutyyli sujuu ladun keskellä, tosin pudonneet koivunlehdet hidastavat vauhtia.



Matti Roinisen vauhdikasta menoa Hyvärilän alueella.

Ladulta voi siirtyä myös sivuun, jos siltä tuntuu...

 

 

Kävin nyt illan suussa ennen pimeän tuloa, miltä ensilumen latu näyttää Bomban ja Hyvärilän alueella. Hiihtoreitti on tehty kivituhkapintaisen kävelyreitin päälle. Koko matkan ajan vieressä on vielä pitkään vapaana lainehtiva Pielinen. Reitti menee pitkän matkaa golfkentän vieressä ja jopa sen välissä. Sininen vesi, vihreä ruoho, vielä keltaisessa värissä näyttäytyvät koivut ja valkea latu kuorrutettuna keltaisilla koivunlehdillä – tätä kaikkea paikallinen kuntoilija tai hotellivieras voi ihastella hiihtäessään pitkin ensilumen latua.

 

Luistellen menet nopeammin. Minna osaa ja tietää sen.

Uudet pystyaidat kaunistavat Hyvärilän nuoriso- ja matkailukeskuksen aluetta.

 

Oman paikkakunnan hyväksi tehdystä työstä kertovat tämän jutun kuvat, joita voi katsella ennen kuin tulee se oikea valkea talvi. Mutta mitä sitä ennen? Jaksaako latu kestää tämän lokakuun lämpöaallon sulattavan vaikutuksen? Se jää nähtäväksi tulevien päivien tai viikkojen aikana!

Lokakuun auringonnousu

12.10.-18 Lokakuun auringonnousu: Mennessäni eilen aamulla Pieliselle minun oli suorastaan pakko pysähtyä tienvarteen mäen päälle, koska edessäni siinsi mielestäni tavattoman kaunis taivaanranta. Aurinko oli juuri nousemassa. Itse asiassa auringonnousuun oli aikaa tasan kymmenen minuuttia; tämän asian tarkistin jälkeenpäin. Pysäytin auton ja otin muutaman kuvan uuden päivän alkamisesta. Ohessa yksi niistä kuvista. Kuvaa ei ole muokattu.

 

Ottaessani kuvaa huomasin, että joutsenet ovat lähteneet muuttomatkalle. Niinpä samoilta jalansijoilta kohotin kännykkäkamerani kohti sinistä taivasta. Nämäkin korkealla lentäneet linnut ovat nyt jossain etelämpänä. Talvi tekee tuloaan, vaikka ei enää siltä tunnu kuten viikko sitten lumisateessa. Nyt viikonlopuksi on luvattu kesäisiä lämpötiloja, jopa yli viisitoista plusastetta. Tämä on erittäin poikkeuksellista tähän vuodenaikaan.

 

Lokakuun talvinen kuva

5.10.-18 Lokakuun talvinen kuva: Lokakuun viides päivä toi talven – ainakin vähäksi aikaa – tänne Nurmekseen. Lumi on valkaissut kahden tunnin aikana maan valkoiseksi, kuten alla olevasta kuvasta voidaan havaita.

Talvinen maisema 5.10.-18

Kotisivuillani olevasta Albumista löytyy muutakin kuin lumikuvia http://www.jouninkootut.info/427212003