Palma-viesti Hämeenlinnasta Lahteen

13.11 Palma-viesti Hämeenlinnasta Lahteen: Mäkihyppelyt kuuluivat keväällä oleellisesti kestävyysjuoksuharjoitteluun noin 40 vuotta sitten. Myös vuoden 1975 huhtikuussa mäkihyppelyharjoitukset olivat tärkeä osa harjoitteluani. Kuukauden aikana ei ollut yhtään pitkäkestoista (10-14 km) kovavauhtista harjoitusta kuten edellisinä kuukausina. Kymmenen kilometrien reipasvauhtisia vauhtileikittelyharjoituksia oli sentään neljänä päivänä.

Vastamäkeen tehtyjä mäkihyppelyharjoituksia oli peräti 13 kertaa. Harjoittelu tapahtui siten, että hölkkäsin Lonkaanvaaran päälle ja sieltä edelleen kilometrin alamäkeen. Päästyäni sinne aloin loikkia vastamäkeen mahdollisimman voimakkaasti ponnistaen. Yritin pitää yllä hyvää kimmoisuutta ja tasaista rytmiä. Hyppelyn pituus oli kestoltaan minuutin verran. Sitten hölkkäsin alas ja aloitin hyppelyn uudelleen. Näitä hyppelyvetoja tein 5-7 kertaa. Harjoituksen päätteeksi hölkkäsin reilun kolmen kilometrin matkan kotiin.

Kuukauden aikana tein vain yhden pitkän 25 km:n harjoituksen. Sen sijaan puolipitkiä 15 km:n harjoituksia oli kahdeksan kertaa. Aamulenkkejä tein peräti 26 kertaa ja kun päivän toinen harjoituskerta tuli suoritettua jokaisena päivänä, kuukauden harjoituskertojen määrä oli peräti 56. Aamulenkkien pituus oli lähes joka kerta 6 kilometriä, lisäksi muutaman kerran 8-10 ”kilsaa”. Kuukauden kilometrimäärä oli harjoituspäiväkirjani mukaan 446. Jostain syystä mäkihyppelyharjoituksia en ole laskenut mukaan, vaikka niistä kertyy sadan kilometrin matka. Todellinen harjoitusmäärä oli siten noin 550 km.

Huhtikuun aikana oli myös kaksi kilpailua. Molemmat niistä olivat maantieviestejä. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Pohjois-Karjalan maakuntaviesti Kiteellä. Juoksin Joensuun Katajan joukkueessa osuuden, minkä pituus oli vähän yli neljä kilometriä. Joukkueena olimme tietenkin ylivoimaisia, koska Kataja oli haalinut riveihinsä urheilijoita lähes koko läänin alueelta. Itsekin juukalaisena kuuluin tähän joukkoon. 70-luvulla kestävyysjuoksuinnostus oli korkealla, niinpä silloin järjestettiin useampana keväänä tällaisia läänin sisäisiä viestijuoksuja. Joukkueita ja juoksijoita riitti siihen aikaan. Nykyisin tällaista tapahtumaa olisi vaikea järjestää, koska kestävyysjuoksun harrastajia on niin vähän.

Toinen viestijuoksutapahtuma kuukauden puolivälissä oli paljon kauempana, minne myös me Katajan pitkänmatkanjuoksijat matkustimme. Kyse oli tunnetusta Palma-viestistä, mikä juostiin Hämeenlinnasta Lahteen. Kilpailun kokonaispituus oli 77,77 km ja se oli jaettu kahdeksaan osuuteen. Kaikki osuudet olivat miesten osuuksia. Osuuksien pituudet olivat seuraavat: 12,2 - 10,1 - 13,0 - 11,8 - 9,3 - 5,9 - 5,7 ja 9,7 km. 

Tämä lähes vuosikymmenen ajan 1970-luvulla järjestetty kilpailu kokosi kaikki Suomen ja Ruotsin parhaat seurajoukkueet mittelemään juoksuherruudesta. Palma-viesti ei ollut mikään hölkkätapahtuma, sillä kaikille osuuksille riitti kovatasoisia kestävyysjuoksijoita. Joukkueiden lukumäärä oli jopa 50. Lisäksi jokaiselta viestiosuudelta julkaistiin tarkat osuusajat paremmuusjärjestyksessä. Palma-viesti oli saanut nimensä kilpailua tukeneen Oy Mallasjuoma Lahden tuotemerkistä. Myynnissä oli monia sen aikaisia kaikkien suomalaisten tuntemia Palma-limonadituotteita. Oli appelsiini Palmaa, ananas Palmaa, veriappelsiini Palmaa jne. Tänne kannattaa kurkistaa, jos haluat tietää lisää näistä Palma-tuotteista http://70-luvulta.blogspot.fi/2011/04/yksi-ananaspalma-kiitos.html

Olimme majoittuneena Lahden eteläpuolella olevalla Mukkulan leirintäalueella. Kilpailu alkoi Hämeenlinnasta, minne en kuitenkaan mennyt, sillä juoksin kolmanneksi viimeisen osuuden. Sen osuuden vaihtopaikka oli noin 20 km päässä Lahdesta. Meillä katajalaisilla oli kaiketi joku pienoisbussi, mutta sitä en muista, miten eri osuuksien juoksijat kuljetettiin vaihtopaikoille ja sieltä pois. Harjoituspäiväkirjani mukaan juoksun aikana kärsin jälleen pistoksesta, mutta onneksi pystyin suorittamaan osuuteni loppuun saakka. Varmaan olisi ollut häpeällistä keskeyttää ja samalla tyhjentää koko joukkueen kilpailusuoritus. 5,9 km:n matkaan meni aikaa 18.49 ja olin 9. sijalla tällä viestin toiseksi lyhyemmällä osuudella.

Me katajalaiset emme kamppailleet kilpailun kärkisijoista. Ehkä olimme sijojen 10-20 välillä? En enää muista, ketkä muodostivat seuramme kahdeksikon. Itseni lisäksi viestijoukkueessa oli kaiketi sellaisia nimiä kuin Taisto Honkanen, Hannu Sorasalmi, Jouko Rannanpää ja Aimo Skukin. Keitä olivat ne loput kolme viestinviejää? Oliko yksi heistä Tero Pulli? Valitettavasti en pysty muistamaan enempää.

Alla olevasta linkistä löytyy kuvia Palma-viestistä. Kilpailuvuosi ei ole tiedossani. Kuvia voi klikata suuremmiksi. (Kun avaat, niin vihreällä pohjalla lukee ”Luo uusi tili”. Sen alla lukee ”Ei nyt”. Klikkaamalla sitä pääset katselemaan kuvia.)

https://www.facebook.com/runjournal/photos/pcb.1529462670417648/1529462553750993/?type=3&theater

Palma-viestin urheilijoista löytyy netin avulla ainakin yksi hyvä kuva. Kuva on vuodelta 1978. Tunnistan kuvasta seuraavat urheilijat: Esko Lipsonen, Pekka Päivärinta, Martti Vainio ja Jukka Toivola. Joku lukijoista pystyy varmaan tunnistamaan myös muita kuvan henkilöitä.

Palma-viestiin osallistuneita juoksijoita vuonna 1978. Olikohan tämä viimeinen kilpailun järjestämisvuosi? Kuvan voi klikata suuremmaksi

PS eli jälkikirjoitus: Sain kuulla Tero Pullilta, että hän ei ollut mukana Palma-viestissä vuonna 1975. Sen sijaan hän on ollut aiemmin tässä viestissä jo vuonna 1971 ja hänellä on ollut nopein osuusaika yhdellä näistä noin kuuden kilometrin osuuksista. Joensuun Kataja on tämän tiedon mukaan osallistunut viestiin ainakin kaksi kertaa.

Maaliskuun 1975 juoksuharjoittelu

12.11 Maaliskuun 1975 juoksuharjoittelu: Edellisessä jutussani kerroin "käsillä hiihdosta". Myös maaliskuu alkoi "käsin hiihdolla", koska jalkaterä oli yhä kipeä. Tämän jälkeen koko kuukauden sain olla terveenä lukuun ottamatta yhtä päivää, jolloin nousi äkillinen kuume pitkän harjoituslenkin yhteydessä. En tiennyt, mistä se johtui, mutta vielä saman päivän aikana kuume hävisi.

Maaliskuussa valo lisääntyy, niinpä kuukauden aika keskimäärin joka toinen aamu tein seitsemän kilometrin aamulenkin. Niistä kertyneet askeleet lisäsivät kuukauden harjoitusmäärää yhteensä sadalla kilometrillä. Maaliskuun kokonaismääräksi tuli yhteensä 570 km, mikä oli suurin harjoitusmäärä, mitä olin koskaan tehnyt.

Kuukauteen mahtui kuusi löysävauhtista juoksukertaa, joiden pituus vaihteli 20-25 kilometrin välillä. Lisäksi oli yksi kerta, jolloin juoksin 30 km:n pituisen lenkin. Se olikin muutamia vuosia jatkuneen urheilu-urani toiseksi pisin harjoitus. Puolitoista vuotta aiemmin 16 vuoden ikäisenä olin juossut vielä pitemmän matkan, mistä kerroin aiemmin jutussani, mikä löytyy täältä: http://jouninkootut.blogspot.fi/2017/06/nurmeksen-rajalle-ja-takaisin.html

Reipasvauhtisia vauhtileikittelyjä pituudeltaan 10-14 km mahtui kuukauden ohjelmaan kolme harjoitusta. Tasaisella, kovalla vauhdilla juostuja harjoituksia oli kuukauden aikana peräti seitsemän, joiden pituus vaihteli 10-14 km:n välillä. Näistä yksi oli erilainen, sillä harjoituspäiväkirjasta näen, että yhtenä aamuna olen kahden kilometrin verryttelyn jälkeen juossut kovavauhtisen kahden kilometrin vedon; ja sitten iltapäivällä olen juossut kympin kovalla vauhdilla. Tämä oli kaiketi ensimmäinen kerta, kun tein kaksi tehoharjoitusta saman päivän aikana. Tämä oli poikkeuksellista eikä tämä toistunut montaa kertaa koko juoksu-urani aikana.

Maaliskuun viimeinen päivä 31.3 on ollut toinen pääsiäispäivä. Voin todeta tämän varmuudella, vaikka edessäni ei ole vanhoja kalentereita eikä myöskään harjoituspäiväkirjassani ole mainintaa pääsiäisajasta. Olen kuitenkin kirjoittanut kuukauden viimeisen päivän kohdalle sanatarkasti  "MALMIJUOKSU 5,1 km. 15.37 (2.)". 

Joensuun eteläpuolella sijaitseva Pyhäselän koulukeskus Hammaslahdessa on ollut malmijuoksun lähtö- ja maalialueena jo 45 vuoden ajan. Vuonna 1975 tämä kilpailutapahtuma oli vielä nuori. Tämä oli vasta kolmas kerta, kun kestävyysjuoksun harrastajat suuntasivat toisena pääsiäispäivänä kohti Pyhäselkää. Kilpailu on järjestetty tähän vuoteen saakka aina samana ajankohtana. Tästä johtuen myös olosuhteet ovat vaihdelleet talvikeleistä lähes kesäisiin olosuhteisiin, sillä pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina lähes kuukaudella.

Vuonna 1975 pääsiäistä vietettiin varhain. Olivatko olosuhteet talviset? Siitä ei ole mitään muistikuvaa, mutta se oli kuitenkin varmaa, että kilpailuun osallistui paljon juoksijoita niin eri-ikäisten kilpasarjoihin kuin myös kuntoilijoille suunnattuun hölkkäsarjaan. Tämä oli sitä aikaa, jolloin innostus kestävyysjuoksun harrastamiseen oli maassamme huipussaan.

Päiväkirjan osoittaman tiedon mukaan olin A-poikien (pojat 18 vuotta) 5,1 kilometrin kilpailussa toinen ajalla 15.37. En varmaan ollut kovin tyytyväinen tulokseen.  Matka oli minulle riittävän pitkä ja olin harjoitellut hyvin koko talven ajan; ja kuitenkaan en pystynyt voittamaan. Tosin kilpailua ajatellen viikon sisällä juostut kaksi kovavauhtista kympin lenkkiä eivät olleet eduksi itse kilpailussa. Minulla ei ole mainintaa siitä, kuka oli edelläni. Hän oli todennäköisesti Tohmajärven Urheilijoiden Esa Pulkkinen, joka uutena kasvona putkahti esiin juuri tänä vuonna. Seuraavien vuosien aikana meidän välillämme oli monet kovat keskinäiset kilpailut etenkin maastojuoksuissa ja radalla erityisesti 1500 metrin matkalla. Olimme usein samoissa kisoissa, koska me molemmat asuimme Pohjois-Karjalassa.

Käsillä hiihtoa

8.11 Käsillä hiihtoa: Vuoden 1975 helmikuu ei ole ollut mikään kovan pakkasen kuukausi, sillä harjoituspäiväkirjassani ei ole mitään mainintaa kovista pakkaskeleistä. Niinpä säiden puolesta jokainen päivä oli juoksupäivä. Niinpä vain yksi päivä jäi nollille ja syy siihen oli jalkaterän kipeytyminen. Mutta koska olin himoharjoittelija - pitihän joka päivä päästä harjoittelemaan - niin silloin otin esille sukset.

Helmikuun viimeisen päivän kohdalla on maininta "noin 8 km käsillä hiihtoa". Mitä se tarkoittaa? Tämän harjoittelutavan keksin niitä talvipäiviä varten, jos jokin jalkaan kohdistunut rasitusvamma ei mahdollistanut juoksemista. Otin sukset ja käsien avulla lykin tasatyöntöä lumi- ja jääpintaisella kotitiellä, mikä oli lähes kilometrin pituinen. Vajaa kilometri lähelle Vihtasuon risteystä ja sama takaisin riittävän monta kertaa: siitä syntyi hyvä harjoitus. 

Tasatyöntö oli ihan hyvää harjoitusta hengityselimille, vaikka se ei tietenkään korvannut täysin oikeita juoksuharjoituksia. Viisi vuotta myöhemmin tästä "käsillä hiihdosta" tuli tuiki tärkeä harjoitusmenetelmä, kun jalkani oli murtunut ja olympiakarsinnat olivat aivan edessä. Tämän kuuden viikon täydellisen juoksukiellon aikana ei ollut muuta keinoa kuin turvautua "käsillä hiihtoon". Tästä lisää sitten joskus myöhemmin...

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Harjoituspäiväkirjaa katsellessani huomaan, että kuukauden alussa olen käynyt Joensuussa juoksemassa 15 kilometrin testijuoksun. Jossain aiemmassa jutussani kerroin, että edellisenä vuonna olin viikonlopun urheiluleirillä Joensuussa. Jo silloin ohjelmassa oli sama 15 km:n testijuoksu. Jossain Noljakan aluella nykyisen Citymarketin alueella juostiin edestakaisin tarkkaan mitattua 2,5 kilometrin pätkää. Samasta reitistä oli kaiketi kyse myös tässä helmikuun alun testijuoksussa. Päiväkirjassani on merkintä, että aikaa meni 51.45. Se oli varmaan ihan hyvä tulos talviolosuhteissa. Täytyy kuitenkin todeta, että ilman päiväkirjamerkintää en muistaisi mitään tästä Joensuun matkasta!

Helmikuu oli vielä sellainen kuukausi, jolloin tein vain kolme aamulenkkiä pituudeltaan 7-10 km. Harjoituskilometrejä tämän kaikista lyhimmän kuukauden sisään kertyi yhteensä 439. Testijuoksun lisäksi kovavauhtisia 10 - 14 km:n juoksuja oli neljänä päivänä. Saman verran oli myös 10-13 kilometrin pituisia vauhtileikittelyharjoituksia, joista kerroin tarkemmin edellisessä jutussani. Lisäksi kuukauden sisään mahtui kuusi löysävauhtista harjoitusta, joiden pituus oli 18-25 kilometriä.

Mainittakoon tässä vielä se, että kaikki koulupäivien aikana tapahtuneet juoksuharjoitukset tapahtuivat pimeässä, jos ei sattunut olemaan kuutamo. Lukiosta päästiin klo 16, linja-auto oli Vihtasuon risteyksessä puoli viideltä ja sitten vielä kilometrin kävelymatka kotiin. Ennen viittä olin jo tien päällä ja kuten sanottua, lähes aina oli pimeää sydäntalven aikana. Jos kyseessä oli pitkä yli 20 kilometrin harjoitus, niin kello oli jo seitsemän ennen kuin pääsin syömään. Peseytymismahdollisuus oli ainoastaan ulkosaunassa, mikä lämmitettiin keskiviikkona ja lauantaina. Muina päivinä riisuin hikiset urheiluvaatteet ja laitoin kuivat alusvaatteet tilalle. Siinä kaikki, suihkusta ei voinut edes haaveilla.

Muusta kuin urheilusta olen kirjoittanut kotisivuilleni
http://www.jouninkootut.info/

ja kahteen erilliseen blogiin

https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.fi/
https://ut-arameasta.blogspot.fi/

Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle?

7.11 Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle: Vuoden ensimmäinen päivä nuoruudessani tarkoitti aina Saksan-Itävallan mäkiviikon seuraamista. Suomalaisilla ei ollut mitään menestystä tässä kuuluisassa kilpailutapahtumassa sitten Veikko Kankkosen kultapäivien jälkeen, mitkä päättyivät vuonna 1966. Siitä huolimatta suomalaiset kokoontuivat sankoin joukoin television ääreen, näin tapahtui myös meillä Juuan Vihtasuolla. Myös vuonna 1975 itävaltalaiset hallitsivat täydellisesti mäkiviikon jokaista osakilpailua. Suomalaista osakilpailuvoittoa saatiin odottaa vielä kolme vuotta, kun Kari Ylianttila onnistui voittamaan mäkiviikon viimeisen osakilpailun. Tulppa poksahti auki ja sen jälkeen alkoi pitkään kestänyt ajanjakso, missä suomalaiset esiintyivät edukseen.

Tammikuu 1975 oli kaiketi melko lämmin, koska harjoituspäiväkirjaani olen merkinnyt vain kahden päivän kohdalle pakkaslukemat "-17 ja -23 astetta". Ne eivät ole mitään pakkaslukemia niille, jotka asuvat Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan tammikuussa on ollut ainakin muutamana päivänä poikkeuksellisen lämmintä, sillä olen merkinnyt kolmen perättäisen päivän kohdalle maininnan "kovat suvisäät 3-4 astetta lämmintä".

Vuoden ensimmäisenä kuukautena pysyin edelleen terveenä, sillä vain yksi päivä oli nollapäivä juoksun suhteen. Sen päivän kohdalla on merkintä "oikean polven kohdalta jänne kipeä". Vain kahtena aamuna, kaiketi viikonloppuisin, tein aamulenkin, joiden pituus oli kympin verran. Näin ollen kuukauden aikana tuli 32 harjoituskertaa ja kilometrejä yhteensä 446.

Juoksin tasaisella kovalla vauhdilla tehtyjä harjoituksia kerran viikossa, ts. niitä oli neljä kertaa kuukauden aikana.  Niiden pituus vaihteli 7-14 kilometrin välillä. Lisäksi saman verran oli ns. vauhtileikittelyn nimellä olleita harjoituksia, joista käytin lyhennettä VL. Tästä harjoituksesta kehitin itselleni (kukaan valmentaja ei neuvonut!) oman minulle sopivan harjoitusmenetelmän. Niitä tein säännöllisesti silloin, kun olin sitten myöhemmin aikuisiässä "elämäni kunnossa". Lisäksi kuluneen tammikuun aikana löysävauhtisia pitkiä lenkkejä, joiden pituus vaihteli 18-25 kilometrin välillä, oli kaikkiaan kahdeksana eri päivänä.

Mitä VL tarkoitti? Minulle VL tarkoitti sitä, että juoksin kellon mukaan ilman tarkkoja metrilukemia. Ensin minuutti reippaalla vahdilla ja sen jälkeen vastaava aika hidasta hölkkää. Sitten kaksi minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen puolitoista minuuttia hidasta hölkkää. Sitten kolme minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen kaksi minuuttia hidasta hölkkää. Tämän jälkeen sama uudestaan: minuutti reipasta vauhtia jne. 17 vuoden ikäisenä VL-juoksuharjoituksen pituus vaihteli 8-12 kilometrin välillä. Nämä kaikki harjoitukset tein maantiellä, lähes aina mäkisessä maastossa. Ja niitähän riitti kotipaikan ympäristössä! Esim. Lonkaantiellä juostessa matkan varrella oli lähes 70 metrin nousu ja tietenkin saman verran myös alamäkeä. Koskaan en harjoitellut urheilukentällä. 20 vuoden iästä lähtien VL-lenkin pituus vaihteli 15-20 kilometrin välillä.

En tiedä, tekevätkö nykyajan suomalaiset kestävyysjuoksijat tällaisia VL-harjoituksia. Tämän harjoittelutavan hyöty on mielestäni siinä, että se kehittää hyvää juoksurytmiä. Samalla siinä ”oppii” juoksemaan kovaa pitkäkestoisen suorituksen ajan vaikka väsymys painaisi. Tärkeää on myös se, että omaa päätä voi narrata, kun harjoituksen aikana saa ottaa välillä vähän löysemmin pienten hölkkäjaksojen aikana. Niinpä se ei ole henkisesti niin raskasta, jos sitä verrataan sellaiseen harjoitukseen, missä vauhti on koko ajan kovaa. Niinpä sitten kilpailuissa - jos on muuten hyvässä kunnossa - varsinainen kilpailuvauhti voi tuntua helpolta, kun harjoituksissa on tottunut juoksemaan riittävän kovaa ja riittävän pitkän ajan. Epäilen, että monet suomalaiset nykyajan kestävyysjuoksijat ja valmentajat eivät tiedosta tätä asiaa, mistä yritin edellä kertoa. Ehkä monille heistä tieteellisyys on tärkeämpää kuin maalaisjärjen käyttö ja luovuuden kautta tapahtuvat oivallukset. Kerron näin, vaikka en ole minkään tason valmentaja!

Juuan lukio ja syksyn 1974 juoksuharjoittelu

5.11 Juuan lukio ja syksyn 1974 juoksuharjoittelu: Jatkan jälleen kestävyysjuoksun parissa muutaman kuukauden tauon jälkeen, tosin laitoinhan juoksuun liittyvän lähes 40 vuotta vanhan videon myös tänne blogiini muutama päivä sitten. Vieläkin ihmetyttää, miten tuo vanha kaitafilmi on säilynyt vuosien saatossa. Ja miten paljon ovatkaan kuvausvälineet ja -tekniikka muuttuneet vuosikymmenten aikana!

Lokakuussa 1974 oli 17 vuoden ikäinen ja arkipäivisin kävin Juuan lukion toista luokkaa. Lukiovuodesta ei ole jäänyt kovin paljon muisteltavaa. Päällimmäisenä on muisto siitä, että ensimmäisen vuoden matematiikan opettaja Heikki Turunen oli muuttanut muualle ja hänen tilalleen oli valittu joku epäpätevä nuorehko naisopettaja. En edes muista hänen nimeään, mutta hänen opetustaitonsa oli olematonta..

Vaikka olin matemaattisesti melko lahjakas, niin opettajan osaamattomuus - tarkoitan hänen opetustaitoansa - aiheutti sen, että menetin kiinnostuksen matematiikkaan kokonaan. Voin sanoa, että olin tuuliajolla koko lukion toisen vuoden liittyen matikan opiskeluun. Tyttöjen suosiminen ei parantanut asiaa; sisäinen kapina oli voimissaan muissakin kuin minussa. Onneksi seuraava vuosi muutti kaiken, kun saimme Juuan lukioon huipputaitavan matikan open. Hänestä sitten myöhemmin lisää, kun pääsen kertomaan seuraavan vuoden tapahtumista.

Vuoden 1974 kolmen viimeisen kuukauden aikana loka-joulukuussa harjoittelin vain kerran päivässä. Lisäksi koko tämän ajanjakson olin täysin terve. En tehnyt lainkaan aamulenkkejä, mitkä olisi pitänyt tehdä aamun pimeydessä ennen kouluun menoa. Tunnetusti maaseudulla ei ole juuri muuta valoa kuin kuu, jos taivas on pilvetön täyden kuun aikaan. Joensuulainen valmentajani, joka oli "poissa kuvioista" kesän ajan, laati jälleen harjoitusohjelmani. Muuten en tätä asiaa muista, mutta kun katselen harjoituspäiväkirjaani, niin siellä on jälleen läsnä voimakkaasti ne pulssilukemat, joita minun piti seurata.

Sellainenkin ihmeellisyys tulee esille lokakuun harjoituksista, että olen juossut muutaman harjoituksen niinkin hiljaa kuin lähes kuuden minuutin kilometrivauhtia. Syynä on ollut se, että valmentajani oli laittanut harjoituksen pulssilukemaksi 120. Niinpä olen tunnustelut pulssiani ranteesta juoksun aikana ja vauhti on pitänyt pudottaa näin naurettavan alas. Onneksi pian tämän jälkeen tulin järkiini ja palasin vauhdikkaampaan menoon, vaikka olenkin merkinnyt toteutuneet harjoitukset valmentajani antamin pulssilukemin.

Lokakuussa kilometrejä kertyi kaikkiaan 426, mukana on kaksi kympin aamulenkkiä. Lenkkien pituus on vaihdellut 7-21 kilometrin välillä. Kahta harjoitusta lukuun ottamatta kaikki harjoitukset ovat olleet hitaalla tai melko hitaalla vauhdilla. Harjoituspäiväkirjani kertoo, että kävin lokakuun puolivälissä Joensuussa 15 kilometrin testijuoksussa. Mitään muistikuvaa tästä päivästä ei kuitenkaan ole. Olen merkinnyt päivän kohdalle, että "testijuoksu 10 km päin persettä (mahaan koski)". Aikaakin on mennyt vähän yli 35 minuuttia. Kaiketi olin lopettanut testijuoksun kympin kohdalla, vaikka piti juosta vielä viisi lisää. Kaikki ei mennyt aina suunnitelmien mukaan.

Marraskuussa harjoitukset menivät samaan tyyliin kuin lokakuussa. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 432. Lenkkien pituus vaihteli 10-24 kilometrin välillä. Yhtään aamuharjoitusta en tehnyt. Vauhdit olivat pääosin hitaita, kuitenkin kerran viikkoon juoksin kympin lenkin melko kovalla vauhdilla. Ja onhan joukossa yksi nollapäivä, koska olin käynyt kuukauden loppupuolella Joensuun Katajan kauden päättäjäisissä, mitkä oli pidetty Harilan lomamajalla. Oliko se Liperin vai Polvijärven puolella, sitä en muista enkä viitsi nyt tarkemmin tätä asiaa tutkia.

Joulukuussa jatkui sama harjoitustahti. Kilometrejä kertyi vähän enemmän eli 474. Yhtään aamulenkkiä ei ollut mukana. Kovavauhtisia kympin lenkkejä oli kaikkiaan viisi, lisäksi yhden kovavauhtisen harjoituksen olin lopettanut kolmen kilometrin jälkeen kovan pistoksen takia. Pistokset olivat koko juoksu-urani suuri ongelma niin harjoituksissa kuin kilpailuissa. Koskaan en päässyt niistä eroon ja niitä ei voinut koskaan ennakoida. Koskaan en hakenut tähän kiusalliseen asiaan keneltäkään apua ja tuskinpa sitä olisi löytynyt mistään. Joulukuussa tein kaikkiaan kuusi pitkää harjoitusta, joiden pituus oli 25 km. Lisäksi lähes 20 kilometrin määriä oli viisi kappaletta.

Myös vuonna 1974 vuosi päättyi joulukuuhun. Harjoituspäiväkirjani mukaan vuonna 1974 juoksin 4690 kilometriä. Harjoitusmäärä oli todellisuudessa vähän suurempi, koska hidasvauhtisia verryttelyjä ja vetoharjoitusten palautuksia en aina laskenut juoksemiseksi.

Kosicen maratonvideo vuodelta 1979

2.11 Kosicen maratonvideo vuodelta 1979: Siitä on jo vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kirjoitin urheilu-uraani liittyvistä asioista tänne blogiini. Viimeisin juttu tähän aiheeseen oli heinäkuun lopussa http://jouninkootut.blogspot.fi/2017/07/  Kesän loppu ja syksy ovat olleet niin kiireistä aikaa, ettei ole ollut aikaa kaikkiin harrastuksiin, joten kirjoittelukin on jäänyt vähäiseksi.

Urheilujutuissani olen päässyt jo vuoteen 1974, jolloin olin 17 vuoden ikäinen. Siitä on tarkoitus pian edetä kohti aikuisikää ja kertoa urheilun iloista, murheista ja kaikesta siitä ”hulluudesta”, mitä urheilijalta vaaditaan, jos pyrkii tosissaan huipulle. Tulen kertomaan myös urheilun lieveilmiöistä kuitenkaan ketään loukkaamatta. Ketään ei ole tarkoitus syyllistää, vaikka tuonkin esille myös ikäviä asioita niiltä osin, mitä minulle kerrottiin ja mitä muilta sain kuulla.

Sain tällä viikolla kuulla, että youtubeen on ladattu video lähes 40 vuoden takaa. Tässä lähes 14 minuutin pituisessa videossa olen tavallaan pääosassa, vaikka en olekaan koskaan näytellyt. Kyse on Kosicen rauhanmaratonista, mikä on Euroopan vanhin maratonjuoksukilpailu. Vain Bostonin maraton on vanhempi yhtäjaksoisesti järjestetty kilpailu Amerikan mantereella.

1970-luvulla kaupunkimaratoneja ei ollut kovinkaan monia kuten nykyisin. Euroopassa Kosicen maraton oli kaiketi näistä tapahtumista kaikista tunnetuin. Niinpä monet maailman sen aikaiset huiput olympiavoittajia myöten osallistuivat tähän kilpailuun, mikä järjestettiin aina lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Olin siellä kahdesti Suomen edustajana vuosina 1978 ja 1979. Jälkimmäisenä vuonna olin 22-vuotias ja seuraavana vuonna tavoitteenani oli voittaa olympialaisissa.

YouTubeen ladatun videon, mikä löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=SWdV6gAFYFQ

olin nähnyt joskus vuosikymmeniä aiemmin. Se on alun perin kuvattu kaitafilmille joensuulaisen Pauli Pakarisen toimesta. Pauli oli matkanjohtajana silloisessa Tsekkoslovakian kaupungissa Unkarin rajan läheisyydessä, nykyisin Kosice kuuluu Slovakiaan. Kun katselin videota uuteen muotoon laitettuna, niin oikeastaan en muistanut paljoakaan siitä, mitä olin katsonut kaitafilmiltä. Niin ne asiat unohtuvat vuosikymmenten aikana!

Videolla näkyy hyvin se kuva, mikä oli oleellista sen ajan Itä-Euroopalle ja niille tavoille, joita se vaali Neuvostoliiton alaisuudessa. On seppeleenlaskua, koppalakkisia sotilaita jne. Myös sen ajan pukeutumistyyli tulee osittain esille. Näistä ja monista muista asioista - kuten pimeästä rahanvaihdosta  - sitten lisää, kun pääsen urheilujutuissani edellä mainittuun vuoteen. Kuitenkin siihen menee vielä aikaa…