Lainaan
aluksi Aleksis Kiven Seitsemää veljestä luvusta kaksi, missä veljekset
muistelevat lapsuutensa aikoja. Kuvaus liittyy 1800-luvun elämään.
Juhani:
”…mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla”.
Simeoni:
”Totisesti tekee kuritus hyvää,
varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä”.
Eero:
”Varsinkin, jos vielä lämmität ruoskan”.
Ja sitten
lainaus kolmannesta luvusta, kun veljekset ovat pappilassa lukkarin oppilaina:
Missä ovat
Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat ja heidän
tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, törröttää vielä
korkeassa pörrössä.
Eero: Minä kuulin,
kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat,
ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän
puolestanne, muistaessani kuinka hyvää kuri kuitenkin
tekee.
Tämä ei ole
mikään kevyt asia, mistä nyt kirjoitan ja luultavasti sellainen, mitä et ole
lukenut mistään muualta. Kurittaminen on koskettanut entisaikaan etenkin
poikia. Kun olin kirjoittamassa tätä artikkelia, niin huomasin, että otsikon
aiheeseen täytyy poikien kurittamisen lisäksi lisätä myös aviottomat
lapset eli äpärät. Aihe on historiallisesta syystä erittäin tärkeä, koska
tämä ihmisryhmä on joutunut kärsimään kohtuuttomasti vuosisatojen ajan. Eivätkä
pelkästään nämä lapset, vaan myös heidän äitinsä ovat joutuneet kokemaan
elämässään kauheita asioita. Kaikkien näiden kärsimysten alkulähde paljastuu
yllättävällä tavalla tämän kirjoituksen lopussa. Toivon, että asia tulisi
yleiseen tietoon, ei ainoastaan maassamme, vaan myös maamme rajojen
ulkopuolella.
Poikien
kurittaminen ei ole ollut vierasta myöskään meille suomalaisille menneiden
vuosisatojen aikana kuten Aleksis Kiven kirjoittamasta kirjasta ilmenee.
Kirjailija on tuonut hienosti esille niitä arkisia tapoja, jotka olivat yleisiä
kansan keskuudessa. Lasten kurittaminen on koskettanut meitä edeltäneitä
sukupolvia paljon tavalla tai toisella. Kaiketi oli myös niitä, joita ei
rangaistu fyysisesti, mutta hekin joutuivat kuulemaan lapsista, joita
kuritettiin ruumiillisesti – ei ainoastaan kotona vaan myös kouluissa. Kuritus
lasten kasvatustapana on usein siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tämä on todettu
myös tieteellisissä tutkimuksissa.
Edellä
olivat sanat ”vuosisatojen aikana”. Ajanjakson voi tarkentaa noin neljään
sataan vuoteen, sillä vuonna 1548 käännettiin ensimmäistä kertaa Uusi
Testamentti suomen kielelle. Mikael Agricola aloitti Uuden Testamentin
kääntämisen Turussa 1530-luvulla. Lopulta 718 sivua sisältänyt ”Se Wsi
testamenti” painettiin Ruotsissa vuonna 1548. Painomäärä oli vajaa
500 kpl. Apunaan hän oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja
ruotsinkielisiä tekstejä. Kuitenkin meni vielä aikaa ennen kuin nämä
kirjoitukset oli saatu jokaiseen kirkkoon, missä papit saarnasivat eri
säätyihin kuuluville kuulijoille ja muulle rahvaalle.
Tässä
kirjoituksessani tuon esille vahvat todisteet siitä, että lasten ruumiillinen
kurittaminen on saanut alkunsa Uuden Testamentin kirjoitusten kautta.
Vanhaan
Testamenttiin kuuluvissa Sananlaskuissa
on luvussa 13 jae, missä sanotaan seuraavasti: ”Joka
vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa
kurittaa”. Myös suomalaisissa
sananlaskuissa sanotaan ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”.
Kuitenkaan Vanhan Testamentin lainattu pätkä ei voi olla ensisijaisena
alkulähteenä niille ohjeille, joissa kehotetaan kurittamaan omia lapsia. Tämä
johtuu siitä, että ensimmäinen Vanha Testamentti ns. ”Kristiinan Raamattu”
saatiin käännettyä vasta sata vuotta myöhemmin Agricolan käännöksen jälkeen
vuonna 1642, mutta sen levittäminen kävi hitaasti ja siihen tehtiin
useita korjauksia seuraavan vuosisadan aikana.
Varsinainen kirkkoraamattu ”Vanha
Kirkkoraamattu” eli ”Biblia” valmistui vasta vuonna 1776. Se
oli käytössä aina 1930-luvulle saakka ja sen käyttö jatkui vielä pitkään ja
jatkuu yhä tietyissä hengellisissä piireissä. Tämä Biblia 1776 oli Suomen
kansan tärkein oppikirja noin 150 vuoden ajan.
Edellä olevan kappaleen tiedoista ilmenee, että Agricolan Uusi Testamentti
oli aluksi se tärkein kirja, mistä papit ammensivat saarnansa opettaessaan
kansaa kirkoissaan. Tästä Uudesta Testamentista kansa on kuullut ne ohjeet,
miten omia lapsia kasvatetaan oikealla tavalla. Neuvon voi tiivistää seuraaviin
sanoihin: Herran
kurissa ja nuhteessa! Tätä on varmaan toistettu saarnatuoleista
lukemattomia kertoja kautta maan viimeisten vuosisatojen aikana.
Nyt siirrymme tämän aiheen mielenkiintoiseen ja paljastavaan loppuosaan tarkastelemaan
”kirjettä hebrealaisille”, mikä on osa Uutta Testamenttia.
Katsotaan kirjeen lukua 12, missä kerrotaan paljon lasten kurittamisesta
ja myös sitä, miten Jumala kurittaa omia lapsiaan, ts. uskoon tulleita ihmisiä.
Vahva epäilyni on, että tämä hebrealaiskirjeen
luku on vaikuttanut lasten, etenkin poikien, ruumiilliseen kurittamiseen
vuosisatojen ajan, ei ainoastaan meillä vaan kautta maailman.
Voidaanko tästä kauheasta asiasta syyttää sitten Jumalaa, kun on sallinut
apostolien kirjoittaa sellaista sanomaa? Ei, ei voida syyttää, sillä kyse on
virheellisestä kirjoitusten kääntämisestä. Jos syyllisiä halutaan etsiä,
niin he ovat siellä jossain kaukana historian hämärissä.
Edellä kävi ilmi, että ”Apunaan hän (Agricola) oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja
ruotsinkielisiä tekstejä”. Kuitenkin Jeesuksen aikainen kieli oli aramea
ja näin oli myös luontevaa, että Uuden Testamentin kirjoitukset kirjoitettiin
kansan omalla kielellä arameaksi. Tästä tosiasiasta on myös mitä vahvimmat
todisteet (linkki kirjoituksen lopussa), vaikka teologit ja heidän yliopistonsa
eivät halua sitä myöntää, koska he joutuisivat luopumaan niin monesta heille
tärkeäksi tulleesta asiasta ja asemasta.
Tämä aika,
mitä nyt elämme, tuo tullessaan myös odottamattomia yllätyksiä. Yksi tällainen
asia oli se, kun nyt aivan viime vuosien aikana me suomalaiset olemme saaneet
luettavaksi arameasta käännetyn Uuden Testamentin suomenkielisen käännöksen.
Yliopistojen teologit eivät ole suorittaneet tätä vaativaa käännöstyötä, vaan
kiitokset menevät vallan muualle. Aramean käännösten myötä myös tämä aiheena
oleva lasten kurittaminen ja aviottomien lasten asema tulevat aivan
uudenlaiseen läpivalaisuun.
Tarkastelemme edellä mainittua hebrealaiskirjeen lukua 12 jakeesta 5
alkaen. Vertailuteksteinä on ensin Biblia 1776 ja alapuolella vastaava aramean
käännös. Sanojen eroja on väritetty ja lihavoitu, jotta käännöserot olisi
helpompi havaita. On lisäksi muistettava kuten jo edellä tuli esille, että
vuoden 1776 käännös on ollut menneiden sukupolvien merkittävin oppikirja, mikä
on vaikuttanut koko yhteiskuntaan ainakin sen vajaan 200 vuoden ajan.
Kirje hebrealaisille luku 12:5-11
12:5 * Ja te olette
jo unohtaneet sen
manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu:
minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta,
ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan (1776)
12:5 * Ja te
olette eksyneet siitä opetuksesta, niin
kuin lapset! Teille sanotaan, ”poikani, älä käänny pois
Herran kasvatuksesta, äläkä
huononna sieluasi silloin, kun hän sinua nuhtelee”.
(aramea)
Havainto: 1776 käännöksessä on ensimmäistä kertaa sana kuritus. Lisäksi siinä kerrotaan
rankaisemisesta.
Aramea ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta. Kuritus ja kasvatus ovat
merkitykseltään aivan eri sanoja. Kyse on siitä että pysytään opetuksessa ja
pidetään mielessä, miten tärkeää on oppia Jumalan sanaa. Silloin emme
heikennä itseämme vaan vahvistumme. Juuri Jumalan sanan kautta meitä
nuhdellaan, jos omat halumme ja himot ovat ohjaamassa meitä väärään suuntaan.
12:6 *Sillä jota
Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee;
mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa (1776)
12:6 * Sillä
jota Herra rakastaa, sitä hän ohjaa,
ja hän johdattaa sellaisia lapsia, joihin hän on mielistynyt.
(aramea)
Havainto: 1776 käännös kertoo
rankaisemisesta. Rankaisun laatu ilmenee jatkosanoista: pieksäminen. Herra pieksää
jokaista poikaansa, jotka hän ottaa omiksensa. (Huom! Vuoden 1938 käännös
kertoo kurituksesta ja lasten ruoskimisesta). Tämä on hurjaa tekstiä!
Pieksämisen kohteena ovat pojat. Tietenkin kyseessä on vertauskuvallinen
ilmaisu, mutta kuitenkin isä-poika asetelma on selkeä, joten se on vaikuttanut
pappien kielenkäyttöön ja kuulijoiden ymmärryksen muodostumiseen. Ja
miten paljon etenkin pojat ovat saaneet kokea isien kuritusta viimeisten
vuosisatojen aikana? Olen vakuuttunut siitä, että käännöksellä on ollut
suuri vaikutus perheiden elämään.
Aramean kautta saatu
vastaava jae on häkellyttävän erilainen ja valtavan rohkaiseva jokaista uskossa
elävää ihmistä kohtaan. Kurittamisen sijaan kerrotaan ihmisen ohjaamisesta
ja johdattamisesta. Lisäksi aramean kääntäjän mukaan sana ”johdattaa”
sisältää myös merkityksen ”sivuun viemisestä” liittyen siihen, että ihmistä
valmistetaan johonkin tulevaan, minkä Jumala yksin tietää.
12:7 * Jos
te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee
itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita? (1776)
12:7 * Sen
tähden kestäkää kasvatus, koska
Jumala toimii teidän kanssanne niin kuin lasten kanssa. Sillä kuka
on sellainen poika,
jota hänen isänsä ei kasvata? (aramea)
Havainto: Jälleen 1776 käännöksessä kerrotaan
kurituksen kärsimisestä. Jumala kuvataan yksiselitteisesti kurittajaksi. Miten
paljon tämäkin on vaikuttanut siihen laajalti levinneeseen mielikuvaan, että Jumala
on ankara, kova ja pelottava ihmisiä kohtaan? Jakeen loppu on hyvin selkeä.
Vaikka se on kysymysmuodossa, niin se itsessään sisältää selkeän vastauksen: maallisen
isän tulee kurittaa poikaansa! Pidän itsestään selvänä, että ohje poikien
kurittamiseen on saatu vuoden 1776 käännöksen sanoista. Siitä on varmaan tullut
yleinen opittu tapa. Vaikka pappien saarnoja ei olisi kuunneltu, niin sana on
silti levinnyt vuosien saatossa paikasta toiseen.
Aramea ei kerro
kurituksesta vaan kasvatuksesta. Kyse on tietenkin Jumalan sanan kautta
tapahtuvasta kasvusta. Onko sana kuultua vai luettua, sillä ei ole väliä.
Menneinä aikoina oli paljon lukutaidottomia ihmisiä eikä kalliita Raamattuja
ollut saatavilla, joten Jumalan sanan oppiminen oli mahdollista vain kuulemisen
kautta. Jakeen lopussa laskeudutaan kuten vertailujakeessa ihmistasolle.
Arameassa ei kuitenkaan kerrota kurittamisesta vaan siitä, että isän tulee
kasvattaa poikaansa.
12:8 *Mutta
jos te olette ilman kuritusta, josta
kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät
ja ette lapset. (1776)
12:8 *Ja jos
olisitte vailla sitä kasvatusta,
jossa te jokainen olette olleet, tehän olisitte vieraita,
ettekä lapsia! (aramea)
Havainto: Kuritus on jälleen esillä 1776 käännöksessä. Tämä jae on lyhyt,
mutta näillä sanoilla on ollut kauaskantoiset vaikutukset myös moniin
suomalaisiin ihmisiin puhumattakaan muiden maiden ihmisistä. Tämä jae on jatkoa
edelliseen jakeeseen 7, mikä oli edellä esillä. Niinpä kurittaminen voidaan
rinnastaa suoraan siihen tosiasiaan, että isä kurittaa poikaansa tai lastaan.
Sitten tulee se kauaskantoinen asia, mistä jo mainitsin: ilman kuritusta
olleet ovat äpäriä! Tämä
jae on ainoa kohta Raamatussa, missä kerrotaan äpäristä eli aviottomista
lapsista. Äpärä on ollut jo kauan aikaa haukkumasana avioliiton ulkopuolella
syntyneelle lapselle. Samaa tarkoitetaan myös silloin, kun puhutaan
lehtolapsista. Aviottomien lapsien asema on ollut heikko maassamme vielä vajaa
sata vuotta sitten. Eikä ihme, sillä 1776 käännöksen mukaan äpärät eivät
olleet edes lapsia!
Aramean käännös ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta kuten jo aiemmin. Ja tietenkään
tässä ei pilkata aviottomia lapsia. Se olisikin vallan outoa, sillä onhan kyse
Jumalan antamasta sanasta. Olisi erikoista, jos viaton lapsi syntyisi
suoraan hylkiöksi. Aramean jae tarkoittaa lyhyesti sitä, että ilman
Jumalan sanan opetusta jokainen on vieras Jumalan sanan tuntemiselle. Tämä
pitää varmasti paikkansa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa sanansa
niille, joita on jo kasvatettu Jumalan sanan tuntemisessa. Tämä paljastuu
sanoissa ”jossa te
jokainen olette olleet”. Lopussa sana ”lapsi” tarkoittaa osallisuutta Jumalan
lapseuteen, niitä, jotka jo ovat uskossa.
Mutta mistä on saanut alkunsa tämä äpärä-sana? Tämä on hyvä tietää, koska niin
suuret ihmisjoukot ovat joutuneet kärsimään tästä sanasta ja heitä on jopa
surmattu puhumattakaan aviottomien lasten äitien kärsimyksistä. (Huom! On yhä
olemassa maita, jossa tällaisia lapsia surmataan.)
Aramean kääntäjä
kertoo tämän asian selkeästi: Kyse on aramean kirjaimen lukuvirheestä.
Kun aramean tekstiä on käännetty kreikaksi, niin yksi kirjain on luettu väärin:
”Vieraat lapset” on muuttunut sanoiksi ”laittomat lapset”, נוכריא vs. נורא
Tästä yhden
kirjaimen virheestä, tahallisesta tai tahattomasta, ovat saaneet kärsiä suuret
ihmisjoukot. Mainittakoon vielä, että uusin käännös vuodelta 1992 on vielä
oudompi: ”Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta,
josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä,
ette laillisia lapsia.”
Selvästi tätä jaetta käännettäessä on ollut vaikeuksia löytää oikeita
sanoja. Jos olisi kirjoitettu pelkästään ”laittomat lapset”, niin silloin olisi
herännyt kysymys siitä, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”laittomat lapset”. Niinpä
”äpärät” on lisätty kuin varmuuden vuoksi sanojen joukkoon.
12:9 * Ja kuin
meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana,
niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö
meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme? (1776)
12:9 *Ja jos
meidän isämme ovat kasvattaneet meitä
lihassa –
ja kuinka paljon me olemme heitä kunnioittaneet – sen tähden,
kuinka paljon te olettekaan velvolliset alistumaan isällenne, joka on henki, ja saamaan elämän.
(aramea)
Havainto: Jälleen 1776 käännös kertoo kuin itsestään selvyytenä, että maalliset isät ovat kurittajiamme
vieläpä niin, että kavahdamme heitä. Kavahtaminen tarkoittaa ainakin
pelkäämistä ja säikähtämistä. Sama käännös kertoo lisäksi, että meidän
tulee olemaan vielä ”enemmän alamaisia hengelliselle Isälle”. Tämäpä
mielenkiintoista!
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja on tarkoittanut Isää Jumalaa,
mutta ”hengellinen Isä” vie ajatukset siihen, että sanapari tarkoittaa hengellisen yhteisön
johtajaa. Ja historia osoittaa, että näin asia on myös ymmärretty! Tiedämme, että
tietyissä hengellisissä yhteisöissä johtajilla on ollut suuri valta, mitä
seurakunnan rivijäsen ei ole voinut kyseenalaistaa missään tilanteessa. Tämä on
yhä todellisuutta myös tämän päivän Suomessa puhumattakaan siitä, miten toimitaan
esim. katolisessa kirkossa kautta maailman.
Aramean käännös kertoo kuten aiemmin kurittamisen sijaan kasvattamisesta. Lisäksi arameassa
ei kavahdeta
vaan kunnioitetaan. Todella iso ero on sekin. Lopussa ei kerrota
hengellisestä isästä vaan isästä, joka on henki. Ilmaisu on selkeä ja oikea, sillä se tarkoittaa Jumalaa.
Ero on valtavan suuri!
12:10 *
Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet
harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme. (1776)
12:10 *
Sillä nämä ovat lyhyttä aikaa varten kasvatetut, sen mukaan kuin he tahtoivat,
mutta Jumala kasvattaa meitä omaksi avuksemme, että me olisimme hänen pyhyyteensä osallisia.
(aramea)
Havainto: 1776 käännöksessä kerrotaan yhä kurittamisesta kuten aiemmin. Käännös kertoo, että maallisten
isien kuritusta on tapahtunut vain harvoina päivinä. (Vuoden 1938
käännöksessä kurittaminen on tapahtunut vain muutamaa päivää varten). Sekä
vuoden 1776 että vuoden 1938 käännösten lopusta ilmenee, että Jumala
kurittaa meitä meidän parhaaksemme, jotta pääsisimme osalliseksi hänen
pyhyydestään.
Aramean käännös kertoo kuten aiemmin kasvattamisesta. Maalliset isät kasvattavat vain
lyhyttä aikaa varten. Tietenkin asia on näin, sillä maallinen elämämme on
lyhyt verrattuna ikuiseen elämään. Käännöksen lopussa kerrotaan, että Jumala
on meidän apumme, kun hän kasvattaa meitä hänen pyhyyteensä. Tämä on selkeä
ja ihmistä kohtaan lohdullinen ilmaisu.
12:11 *
Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on,
niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen
vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat. (1776)
12:11 *
Mutta kaikki kasvatus ei omana
aikanaan näytä siltä, että olisi iloa, vaan murhetta, mutta lopulla se tuottaa
rauhan ja vanhurskauden hedelmän näille, jotka ovat
hänessä harjoitetut. (aramea)
Havainto: 1776 käännös kertoo
käsissä olevasta kaikkinaisesta rangaistuksesta, mikä näyttää olevan murheeksi.
(Vuoden 1938 käännös kertoo kurituksesta). Tämä on ihan totta, sillä eiväthän
rangaistus ja kuritus tunnu milloinkaan hyvältä. Mutta tuntuu kuitenkin
oudolta, että ne toisivat rauhan ja kaiken muun hyvän ihmisen sisimpään.
Aramea ei kerro
rangaistuksesta eikä kurituksesta vaan kasvatuksesta. Uskova ihminen joutuu
kohtaamaan elämänsä aikana monenlaisia vaikeuksia arkielämän keskellä muiden
taholta tai ihan jostain muusta syystä kuten omien väärien valintojen kautta.
Niiden kohtaaminen ja läpikäyminen on ihmisen kasvattamista, mikä näkyy sitten
aikanaan ihmisessä rauhana ja oikeamielisyytenä.
Hebrealaiskirje
ei ole ainoa UT:n kirjoitus, missä nämä edellä kuvatut käännökset ovat näin
erilaisia, sillä esim. kirje efesolaisille 6:4 Biblia
1766 kertoo ”Ja te isät, älkäät yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan
kasvattakaat heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa.”
Vastaava aramean käännös kertoo
”Vanhemmat, älkää vihatko lapsianne, vaan kasvattakaa heidät opetuslapseudessa ja meidän
Herramme opetuksessa.
Suomessa keskustelua ruumiillisen kurituksen oikeutuksesta ja tarpeellisuudesta käytiin
erityisen vilkkaana 1970-luvun lopussa. Suomessa vanhempien kuritusoikeus
poistettiin ensin rikoslaista, ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin
kokonaan. Suomen laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan
kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi
saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa
ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti."
Oma lukunsa ovat tietyt hengelliset yhteisöt, joissa on harrastettu
fyysistä kuritusta. Ja sitä tapahtuu yhä ainakin henkisellä tasolla. Juuri
1800-luvulla syntyi yksi tällainen yhteisö, mikä vaikuttaa yhä voimakkaasti
erityisesti tietyillä alueilla maassamme. Tiukan uskonnollisen kasvatuksen saaneet lapset
kantavat usein selittämätöntä pahaa oloa sisällään myös aikuisiällä ja heidän
tunne-elämänsä saattaa olla häiriintynyttä. Tästä on myös saatavilla
tieteellistä tutkimustietoa.
Katolisen kirkon mukaan lapsia voi kurittaa ruumiillisesti. Näin kertoi
kirkon pää paavi Franciscus kolme vuotta sitten. Tämä ei olekaan mikään ihme, sillä myös katolisen
kirkon käyttämät Uudet Testamentit pohjautuvat samoihin kreikankielisiin
käännöksiin, joissa kerrotaan kurittamisesta. kuten edellä havaittiin. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015020819160713_ul.shtml
Äpärät ja
heidän äitinsä – aiheettomasti sorretut ja paljon kärsineet ihmiset
Lopuksi kerron tärkeää tietoa aviottomista lapsista. Edellä kävi jo ilmi,
että koko Raamatussa kerrotaan tästä sorretusta ja paljon kärsineestä
ihmisryhmästä vain yhdessä ainoassa jakeessa. Ja sekin on päässyt tähän
hebrealaiskirjeen jakeeseen 12:8 pelkästään käännösvirheen takia (katso
edellä olleesta kyseisestä kohdasta). Tämän käännösvirheen takia aviottomat lapset ja heidän
äitinsä ovat joutuneet yhteiskunnan sorron kohteeksi, mikä on johtanut
lukemattomiin murhenäytelmiin vuosisatojen ajan kautta maailman.
TÄMÄ
ON HÄMMÄSTYTTÄVÄ TOSIASIA, MIKÄ PITÄISI TULLA KAIKKIEN TIETOON EI AINOASTAAN
MEILLÄ, VAAN KAIKKIALLA MAAILMASSA! KUKA VIE TÄMÄN TIEDON ETEENPÄIN?
Avioliiton
ulkopuolella syntyneillä lapsilla on ollut heikko asema monessa
eurooppalaisessa, myös suomalaisessa yhteiskunnassa vielä 1900-luvun alussa.
Joissakin kulttuureissa aviottomiin lapsiin suhtaudutaan edelleen
halveksivasti, jopa vihamielisesti. Muinaisaikoina au-lapset on ajoittain jopa
surmattu jo vastasyntyneinä. Kristinusko kieltää lasten surmaamisen, mutta
kristillisenä aikana monet naiset ovat joutuneet toisinaan synnyttämään
luvattomat lapsensa salaa ja tappamaan nämä välttyäkseen itse vainolta.
Keskiajalla aatelinenkin saattoi olla äpärä, jos hänen isänsä oli aatelinen mutta oli tunnustanut
lapsensa. Silloin hänen aatelisvaakunassaan oli niin sanottu bastardijänne.
Suomen
eduskunta hyväksyi vuonna 1922 lain avioliiton ulkopuolella syntyneistä
lapsista ja sen nojalla kaikkiin kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan
aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja.
Suomalaiset muinaisuskonnot – kirjassa kerrotaan, että ihtiriekko oli äpärälapsi, jonka äiti tappoi pitääkseen
luvattoman suhteen salassa. Lapsen ruumiskin täytyi hävittää salassa, sitä
ei voinut viedä kirkkomaalle, eikä se voinut saada papin siunausta. Niin
lapsi haudattiin talon alle, metsään tai pihapiiriin. Samassa kirjassa
kerrotaan, että Ihtiriekko on salaa synnytetyn, salaa tapetun ja salaa
haudatun lapsen ruumis, joka ei saa rauhaa, ellei joku paljasta lapsen äitiä
tai saa siunausta. Kirjoitus osoittaa sen, että nämä kauheat murhenäytelmät
ovat tapahtuneet kristillisen kirkon aikakautena.
Lapsettomat
naiset
Lisään vielä
tähän kirjoitukseen yhden ison asian, mistä lapsettomat
naiset ovat saaneet kärsiä
kohtuuttomasti menneiden vuosisatojen ajan ja saavat kärsiä yhä. Jälleen on
kyse valtavan isosta käännösvirheestä, mikä löytyy Timoteuksen ensimmäisestä
kirjeestä. On selvää, että kirjoituksella on ollut vaikutusta naisten
mielenterveyteen, koska lapsettomuus on ollut helppo ymmärtää Jumalan tuomioksi
lapsettomia naisia kohtaan.
1.Tim.2:13-15
* Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty,
vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän
on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa
ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. (1938)
1.Tim.2:13-15
* Sillä Adam valmistettiin ensin, ja sitten Hava. Eikä Adamia
petetty, vaan vaimo petettiin, ja hän toimi sitä käskyä vastaan.
Mutta hän elää omien lastensa kautta, jos he jatkavat siinä samassa uskollisuudessa ja
rakkaudessa, ja pyhyydessä ja nöyryydessä. (aramea)
Aramean
käännös ei kerro siitä, että lastensynnyttämisen kautta pelastutaan vaan siitä,
että äidin uskovat olevat lapset antavat äidin elämään iloa. Tämä on varmasti
totta!
Loppusanat
Viime
aikoina kansakuntaa on pyydetty eheytymään kaikesta niistä sisällissodan
tuomista henkisistä häiriöistä, mitkä ovat vaikuttaneet seuraavien sukupolvien
elämään. Sodasta on jo 100 vuotta, mutta arvet elävät yhä. Tarvitaan anteeksi
antamista molemmilta osapuolilta. Tätä on toivottu juhlatilaisuuksissa.
Vähintään
yhtä paljon olemme velallisia pyytämään anteeksi kaikilta niiltä aviottomilta
lapsilta ja heidän äideiltään sekä lapsettomilta äideiltä,
jotka ovat aiheettomasti joutuneet kärsimään vuosisatojen ajan vääristä
opetuksista, mitkä on saatu Uuden Testamentin virheellisistä sanoista.
Tällaisia sorrettuja ihmisiä elää yhä joukossamme. Samoin olemme velallisia
pyytämään anteeksi kaikilta lapsilta, erityisesti pojilta, joita on
kuritettu Jumalan nimessä uskonnollisissa yhteisöissä. Näistä pojista on sitten
kasvanut miehiä, joiden elämään lapsena koettu kuritus on voinut jättää
elinikäiset jäljet.
Liitteet
Tämän
kirjoituksen yhteyteen on syytä lisätä todisteet siitä, että Uusi Testamentti
on kirjoitettu arameaksi eikä suinkaan kreikaksi. Tämä on todistettu
kielitieteellisesti 420 sivua sisältävässä englanninkielisessä teoksessa Was
the New Testament Really Written in Greek?
Tämä
on kirja, jota teologit eivät haluaisi nähdä, koska niin monet totena pidetyt
asiat eivät olekaan totta tämän vuonna 2004 julkaistun kirjan tutkimusten
myötä.
Tämän kirjan alkuosasta on olemassa myös
suomenkielinen käännös, mikä löytyy kotisivujeni yhdestä osasta tiedostona,
mikä on otsikoitu Onko Uusi Testamentti kirjoitettu kreikaksi? http://www.jouninkootut.info/426807118
Koko Uusi
Testamentti arameasta käännettynä löytyy täältä
Lisäksi jos
joku haluaa vertailla aramean ja vuoden 1938 käännösten eroja luku kerrallaan,
niin ne löytyvät kotisivujeni käännösblogista täältä. Osa kirjoituksista
puuttuu vielä http://www.jouninkootut.info/427120490