Poikien kurittaminen ja aviottomat lapset

Lainaan aluksi Aleksis Kiven Seitsemää veljestä luvusta kaksi, missä veljekset muistelevat lapsuutensa aikoja. Kuvaus liittyy 1800-luvun elämään.

Juhani: ”…mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla”.

Simeoni: ”Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä”.

Eero: ”Varsinkin, jos vielä lämmität ruoskan”.

Ja sitten lainaus kolmannesta luvusta, kun veljekset ovat pappilassa lukkarin oppilaina:

Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, törröttää vielä korkeassa pörrössä.

Eero: Minä kuulin, kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaessani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee.

Tämä ei ole mikään kevyt asia, mistä nyt kirjoitan ja luultavasti sellainen, mitä et ole lukenut mistään muualta. Kurittaminen on koskettanut entisaikaan etenkin poikia. Kun olin kirjoittamassa tätä artikkelia, niin huomasin, että otsikon aiheeseen täytyy poikien kurittamisen lisäksi lisätä myös aviottomat lapset eli äpärät. Aihe on historiallisesta syystä erittäin tärkeä, koska tämä ihmisryhmä on joutunut kärsimään kohtuuttomasti vuosisatojen ajan. Eivätkä pelkästään nämä lapset, vaan myös heidän äitinsä ovat joutuneet kokemaan elämässään kauheita asioita. Kaikkien näiden kärsimysten alkulähde paljastuu yllättävällä tavalla tämän kirjoituksen lopussa. Toivon, että asia tulisi yleiseen tietoon, ei ainoastaan maassamme, vaan myös maamme rajojen ulkopuolella.

Poikien kurittaminen ei ole ollut vierasta myöskään meille suomalaisille menneiden vuosisatojen aikana kuten Aleksis Kiven kirjoittamasta kirjasta ilmenee. Kirjailija on tuonut hienosti esille niitä arkisia tapoja, jotka olivat yleisiä kansan keskuudessa. Lasten kurittaminen on koskettanut meitä edeltäneitä sukupolvia paljon tavalla tai toisella. Kaiketi oli myös niitä, joita ei rangaistu fyysisesti, mutta hekin joutuivat kuulemaan lapsista, joita kuritettiin ruumiillisesti – ei ainoastaan kotona vaan myös kouluissa. Kuritus lasten kasvatustapana on usein siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tämä on todettu myös tieteellisissä tutkimuksissa.

Edellä olivat sanat ”vuosisatojen aikana”. Ajanjakson voi tarkentaa noin neljään sataan vuoteen, sillä vuonna 1548 käännettiin ensimmäistä kertaa Uusi Testamentti suomen kielelle. Mikael Agricola aloitti Uuden Testamentin kääntämisen Turussa 1530-luvulla. Lopulta 718 sivua sisältänyt ”Se Wsi testamenti” painettiin Ruotsissa vuonna 1548. Painomäärä oli vajaa 500 kpl. Apunaan hän oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja ruotsinkielisiä tekstejä. Kuitenkin meni vielä aikaa ennen kuin nämä kirjoitukset oli saatu jokaiseen kirkkoon, missä papit saarnasivat eri säätyihin kuuluville kuulijoille ja muulle rahvaalle.

Tässä kirjoituksessani tuon esille vahvat todisteet siitä, että lasten ruumiillinen kurittaminen on saanut alkunsa Uuden Testamentin kirjoitusten kautta.

Vanhaan Testamenttiin kuuluvissa Sananlaskuissa on luvussa 13 jae, missä sanotaan seuraavasti: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. Myös suomalaisissa sananlaskuissa sanotaan ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Kuitenkaan Vanhan Testamentin lainattu pätkä ei voi olla ensisijaisena alkulähteenä niille ohjeille, joissa kehotetaan kurittamaan omia lapsia. Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen Vanha Testamentti ns. ”Kristiinan Raamattu” saatiin käännettyä vasta sata vuotta myöhemmin Agricolan käännöksen jälkeen vuonna 1642, mutta sen levittäminen kävi hitaasti ja siihen tehtiin useita korjauksia seuraavan vuosisadan aikana. 

Varsinainen kirkkoraamattu ”Vanha Kirkkoraamattu” eli ”Biblia” valmistui vasta vuonna 1776. Se oli käytössä aina 1930-luvulle saakka ja sen käyttö jatkui vielä pitkään ja jatkuu yhä tietyissä hengellisissä piireissä. Tämä Biblia 1776 oli Suomen kansan tärkein oppikirja noin 150 vuoden ajan.

Edellä olevan kappaleen tiedoista ilmenee, että Agricolan Uusi Testamentti oli aluksi se tärkein kirja, mistä papit ammensivat saarnansa opettaessaan kansaa kirkoissaan. Tästä Uudesta Testamentista kansa on kuullut ne ohjeet, miten omia lapsia kasvatetaan oikealla tavalla. Neuvon voi tiivistää seuraaviin sanoihin: Herran kurissa ja nuhteessa! Tätä on varmaan toistettu saarnatuoleista lukemattomia kertoja kautta maan viimeisten vuosisatojen aikana.

Nyt siirrymme tämän aiheen mielenkiintoiseen ja paljastavaan loppuosaan tarkastelemaan  ”kirjettä  hebrealaisille”, mikä on osa Uutta Testamenttia. Katsotaan kirjeen lukua 12, missä kerrotaan paljon lasten kurittamisesta ja myös sitä, miten Jumala kurittaa omia lapsiaan, ts. uskoon tulleita ihmisiä. Vahva epäilyni on, että tämä hebrealaiskirjeen luku on vaikuttanut lasten, etenkin poikien, ruumiilliseen kurittamiseen vuosisatojen ajan, ei ainoastaan meillä vaan kautta maailman.  

Voidaanko tästä kauheasta asiasta syyttää sitten Jumalaa, kun on sallinut apostolien kirjoittaa sellaista sanomaa? Ei, ei voida syyttää, sillä kyse on virheellisestä kirjoitusten kääntämisestä. Jos syyllisiä halutaan etsiä, niin he ovat siellä jossain kaukana historian hämärissä.

Edellä kävi ilmi, että ”Apunaan hän (Agricola) oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja ruotsinkielisiä tekstejä”. Kuitenkin Jeesuksen aikainen kieli oli aramea ja näin oli myös luontevaa, että Uuden Testamentin kirjoitukset kirjoitettiin kansan omalla kielellä arameaksi. Tästä tosiasiasta on myös mitä vahvimmat todisteet (linkki kirjoituksen lopussa), vaikka teologit ja heidän yliopistonsa eivät halua sitä myöntää, koska he joutuisivat luopumaan niin monesta heille tärkeäksi tulleesta asiasta ja asemasta.

Tämä aika, mitä nyt elämme, tuo tullessaan myös odottamattomia yllätyksiä. Yksi tällainen asia oli se, kun nyt aivan viime vuosien aikana me suomalaiset olemme saaneet luettavaksi arameasta käännetyn Uuden Testamentin suomenkielisen käännöksen. Yliopistojen teologit eivät ole suorittaneet tätä vaativaa käännöstyötä, vaan kiitokset menevät vallan muualle. Aramean käännösten myötä myös tämä aiheena oleva lasten kurittaminen ja aviottomien lasten asema tulevat aivan uudenlaiseen läpivalaisuun.

Tarkastelemme edellä mainittua hebrealaiskirjeen lukua 12 jakeesta 5 alkaen. Vertailuteksteinä on ensin Biblia 1776 ja alapuolella vastaava aramean käännös. Sanojen eroja on väritetty ja lihavoitu, jotta käännöserot olisi helpompi havaita. On lisäksi muistettava kuten jo edellä tuli esille, että vuoden 1776 käännös on ollut menneiden sukupolvien merkittävin oppikirja, mikä on vaikuttanut koko yhteiskuntaan ainakin sen vajaan 200 vuoden ajan.

Kirje hebrealaisille luku 12:5-11

12:5 * Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan (1776)

12:5 * Ja te olette eksyneet siitä opetuksesta, niin kuin lapset! Teille sanotaan, ”poikani, älä käänny pois Herran kasvatuksesta, äläkä huononna sieluasi silloin, kun hän sinua nuhtelee”. (aramea)

Havainto: 1776 käännöksessä on ensimmäistä kertaa sana kuritus. Lisäksi siinä kerrotaan rankaisemisesta.

Aramea ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta. Kuritus ja kasvatus ovat merkitykseltään aivan eri sanoja. Kyse on siitä että pysytään opetuksessa ja pidetään mielessä, miten tärkeää on oppia Jumalan sanaa. Silloin emme heikennä itseämme vaan vahvistumme. Juuri Jumalan sanan kautta meitä nuhdellaan, jos omat halumme ja himot ovat ohjaamassa meitä väärään suuntaan.

12:6 *Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa (1776)

12:6 * Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän ohjaa, ja hän johdattaa sellaisia lapsia, joihin hän on mielistynyt. (aramea)

Havainto: 1776 käännös kertoo rankaisemisesta. Rankaisun laatu ilmenee jatkosanoista: pieksäminen. Herra pieksää jokaista poikaansa, jotka hän ottaa omiksensa. (Huom! Vuoden 1938 käännös kertoo kurituksesta ja lasten ruoskimisesta). Tämä on hurjaa tekstiä! Pieksämisen kohteena ovat pojat. Tietenkin kyseessä on vertauskuvallinen ilmaisu, mutta kuitenkin isä-poika asetelma on selkeä, joten se on vaikuttanut pappien kielenkäyttöön ja kuulijoiden ymmärryksen muodostumiseen.  Ja miten paljon etenkin pojat ovat saaneet kokea isien kuritusta viimeisten vuosisatojen aikana? Olen vakuuttunut siitä, että käännöksellä on ollut suuri vaikutus perheiden elämään.

Aramean kautta saatu vastaava jae on häkellyttävän erilainen ja valtavan rohkaiseva jokaista uskossa elävää ihmistä kohtaan. Kurittamisen sijaan kerrotaan ihmisen ohjaamisesta ja johdattamisesta. Lisäksi aramean kääntäjän mukaan sana ”johdattaa” sisältää myös merkityksen ”sivuun viemisestä” liittyen siihen, että ihmistä valmistetaan johonkin tulevaan, minkä Jumala yksin tietää.

12:7 * Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita? (1776)

12:7 * Sen tähden kestäkää kasvatus, koska Jumala toimii teidän kanssanne niin kuin lasten kanssa. Sillä kuka on sellainen poika, jota hänen isänsä ei kasvata? (aramea)

Havainto: Jälleen 1776 käännöksessä kerrotaan kurituksen kärsimisestä. Jumala kuvataan yksiselitteisesti kurittajaksi. Miten paljon tämäkin on vaikuttanut siihen laajalti levinneeseen mielikuvaan, että Jumala on ankara, kova ja pelottava ihmisiä kohtaan? Jakeen loppu on hyvin selkeä. Vaikka se on kysymysmuodossa, niin se itsessään sisältää selkeän vastauksen: maallisen isän tulee kurittaa poikaansa! Pidän itsestään selvänä, että ohje poikien kurittamiseen on saatu vuoden 1776 käännöksen sanoista. Siitä on varmaan tullut yleinen opittu tapa. Vaikka pappien saarnoja ei olisi kuunneltu, niin sana on silti levinnyt vuosien saatossa paikasta toiseen.

Aramea ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta. Kyse on tietenkin Jumalan sanan kautta tapahtuvasta kasvusta. Onko sana kuultua vai luettua, sillä ei ole väliä. Menneinä aikoina oli paljon lukutaidottomia ihmisiä eikä kalliita Raamattuja ollut saatavilla, joten Jumalan sanan oppiminen oli mahdollista vain kuulemisen kautta. Jakeen lopussa laskeudutaan kuten vertailujakeessa ihmistasolle. Arameassa ei kuitenkaan kerrota kurittamisesta vaan siitä, että isän tulee kasvattaa poikaansa.

12:8 *Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset. (1776)

12:8 *Ja jos olisitte vailla sitä kasvatusta, jossa te jokainen olette olleet, tehän olisitte vieraita, ettekä lapsia! (aramea)

Havainto: Kuritus on jälleen esillä 1776 käännöksessä. Tämä jae on lyhyt, mutta näillä sanoilla on ollut kauaskantoiset vaikutukset myös moniin suomalaisiin ihmisiin puhumattakaan muiden maiden ihmisistä. Tämä jae on jatkoa edelliseen jakeeseen 7, mikä oli edellä esillä. Niinpä kurittaminen voidaan rinnastaa suoraan siihen tosiasiaan, että isä kurittaa poikaansa tai lastaan.

Sitten tulee se kauaskantoinen asia, mistä jo mainitsin: ilman kuritusta olleet ovat äpäriä! Tämä jae on ainoa kohta Raamatussa, missä kerrotaan äpäristä eli aviottomista lapsista. Äpärä on ollut jo kauan aikaa haukkumasana avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle. Samaa tarkoitetaan myös silloin, kun puhutaan lehtolapsista. Aviottomien lapsien asema on ollut heikko maassamme vielä vajaa sata vuotta sitten. Eikä ihme, sillä 1776 käännöksen mukaan äpärät eivät olleet edes lapsia!

Aramean käännös ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta kuten jo aiemmin. Ja tietenkään tässä ei pilkata aviottomia lapsia. Se olisikin vallan outoa, sillä onhan kyse Jumalan antamasta sanasta. Olisi erikoista, jos viaton lapsi syntyisi suoraan hylkiöksi. Aramean jae tarkoittaa lyhyesti sitä, että ilman Jumalan sanan opetusta jokainen on vieras Jumalan sanan tuntemiselle. Tämä pitää varmasti paikkansa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa sanansa niille, joita on jo kasvatettu Jumalan sanan tuntemisessa. Tämä paljastuu sanoissa ”jossa te jokainen olette olleet”. Lopussa sana ”lapsi” tarkoittaa osallisuutta Jumalan lapseuteen, niitä, jotka jo ovat uskossa.

Mutta mistä on saanut alkunsa tämä äpärä-sana? Tämä on hyvä tietää, koska niin suuret ihmisjoukot ovat joutuneet kärsimään tästä sanasta ja heitä on jopa surmattu puhumattakaan aviottomien lasten äitien kärsimyksistä. (Huom! On yhä olemassa maita, jossa tällaisia lapsia  surmataan.) 

Aramean kääntäjä kertoo tämän asian selkeästi: Kyse on aramean kirjaimen lukuvirheestä. Kun aramean tekstiä on käännetty kreikaksi, niin yksi kirjain on luettu väärin: ”Vieraat lapset” on muuttunut sanoiksi ”laittomat lapset”, נוכריא vs. נורא

Tästä yhden kirjaimen virheestä, tahallisesta tai tahattomasta, ovat saaneet kärsiä suuret ihmisjoukot. Mainittakoon vielä, että uusin käännös vuodelta 1992 on vielä oudompi: ”Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.” Selvästi tätä jaetta käännettäessä on ollut vaikeuksia löytää oikeita sanoja. Jos olisi kirjoitettu pelkästään ”laittomat lapset”, niin silloin olisi herännyt kysymys siitä, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”laittomat lapset”. Niinpä ”äpärät” on lisätty kuin varmuuden vuoksi sanojen joukkoon.

12:9 * Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme? (1776)

12:9 *Ja jos meidän isämme ovat kasvattaneet meitä lihassa – ja kuinka paljon me olemme heitä kunnioittaneet – sen tähden, kuinka paljon te olettekaan velvolliset alistumaan isällenne, joka on henki, ja saamaan elämän. (aramea)

Havainto: Jälleen 1776 käännös kertoo kuin itsestään selvyytenä, että maalliset isät ovat kurittajiamme vieläpä niin, että kavahdamme heitä. Kavahtaminen tarkoittaa ainakin pelkäämistä ja säikähtämistä. Sama käännös kertoo lisäksi, että meidän tulee olemaan vielä ”enemmän alamaisia hengelliselle Isälle”. Tämäpä mielenkiintoista! 

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja on tarkoittanut Isää Jumalaa, mutta ”hengellinen Isä” vie ajatukset siihen, että sanapari tarkoittaa hengellisen yhteisön johtajaa. Ja historia osoittaa, että näin asia on myös ymmärretty! Tiedämme, että tietyissä hengellisissä yhteisöissä johtajilla on ollut suuri valta, mitä seurakunnan rivijäsen ei ole voinut kyseenalaistaa missään tilanteessa. Tämä on yhä todellisuutta myös tämän päivän Suomessa puhumattakaan siitä, miten toimitaan esim. katolisessa kirkossa kautta maailman.

Aramean käännös kertoo kuten aiemmin kurittamisen sijaan kasvattamisesta. Lisäksi arameassa ei kavahdeta vaan kunnioitetaan. Todella iso ero on sekin. Lopussa ei kerrota hengellisestä isästä vaan isästä, joka on henki. Ilmaisu on selkeä ja oikea, sillä se tarkoittaa Jumalaa. Ero on valtavan suuri!

12:10 * Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme. (1776)

12:10 * Sillä nämä ovat lyhyttä aikaa varten kasvatetut, sen mukaan kuin he tahtoivat, mutta Jumala kasvattaa meitä omaksi avuksemme, että me olisimme hänen pyhyyteensä osallisia. (aramea)

Havainto: 1776 käännöksessä kerrotaan yhä kurittamisesta kuten aiemmin. Käännös kertoo, että maallisten isien kuritusta on tapahtunut vain harvoina päivinä. (Vuoden 1938 käännöksessä kurittaminen on tapahtunut vain muutamaa päivää varten). Sekä vuoden 1776 että vuoden 1938 käännösten lopusta ilmenee, että Jumala kurittaa meitä meidän parhaaksemme, jotta pääsisimme osalliseksi hänen pyhyydestään.

Aramean käännös kertoo kuten aiemmin kasvattamisesta. Maalliset isät kasvattavat vain lyhyttä aikaa varten. Tietenkin asia on näin, sillä maallinen elämämme on lyhyt verrattuna ikuiseen elämään. Käännöksen lopussa kerrotaan, että Jumala on meidän apumme, kun hän kasvattaa meitä hänen pyhyyteensä. Tämä on selkeä ja ihmistä kohtaan lohdullinen ilmaisu.

12:11 * Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat. (1776)

12:11 * Mutta kaikki kasvatus ei omana aikanaan näytä siltä, että olisi iloa, vaan murhetta, mutta lopulla se tuottaa rauhan ja vanhurskauden hedelmän näille, jotka ovat hänessä harjoitetut. (aramea)

Havainto: 1776 käännös kertoo käsissä olevasta kaikkinaisesta rangaistuksesta, mikä näyttää olevan murheeksi. (Vuoden 1938 käännös kertoo kurituksesta). Tämä on ihan totta, sillä eiväthän rangaistus ja kuritus tunnu milloinkaan hyvältä. Mutta tuntuu kuitenkin oudolta, että ne toisivat rauhan ja kaiken muun hyvän ihmisen sisimpään.

Aramea ei kerro rangaistuksesta eikä kurituksesta vaan kasvatuksesta. Uskova ihminen joutuu kohtaamaan elämänsä aikana monenlaisia vaikeuksia arkielämän keskellä muiden taholta tai ihan jostain muusta syystä kuten omien väärien valintojen kautta. Niiden kohtaaminen ja läpikäyminen on ihmisen kasvattamista, mikä näkyy sitten aikanaan ihmisessä rauhana ja oikeamielisyytenä.

Hebrealaiskirje ei ole ainoa UT:n kirjoitus, missä nämä edellä kuvatut käännökset ovat näin erilaisia, sillä esim. kirje efesolaisille 6:4 Biblia 1766 kertoo ”Ja te isät, älkäät yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa.”

Vastaava aramean käännös kertoo ”Vanhemmat, älkää vihatko lapsianne, vaan kasvattakaa heidät opetuslapseudessa ja meidän Herramme opetuksessa.

Suomessa keskustelua ruumiillisen kurituksen oikeutuksesta ja tarpeellisuudesta käytiin erityisen vilkkaana 1970-luvun lopussa. Suomessa vanhempien kuritusoikeus poistettiin ensin rikoslaista, ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan. Suomen laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti."

Oma lukunsa ovat tietyt hengelliset yhteisöt, joissa on harrastettu fyysistä kuritusta. Ja sitä tapahtuu yhä ainakin henkisellä tasolla. Juuri 1800-luvulla syntyi yksi tällainen yhteisö, mikä vaikuttaa yhä voimakkaasti erityisesti tietyillä alueilla maassamme. Tiukan uskonnollisen kasvatuksen saaneet lapset kantavat usein selittämätöntä pahaa oloa sisällään myös aikuisiällä ja heidän tunne-elämänsä saattaa olla häiriintynyttä. Tästä on myös saatavilla tieteellistä tutkimustietoa.

Kurituksesta voi lukea lisää täältä   https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuritus

Katolisen kirkon mukaan lapsia voi kurittaa ruumiillisesti. Näin kertoi kirkon pää paavi Franciscus kolme vuotta sitten. Tämä ei olekaan mikään ihme, sillä myös katolisen kirkon käyttämät Uudet Testamentit pohjautuvat samoihin kreikankielisiin käännöksiin, joissa kerrotaan kurittamisesta. kuten edellä havaittiin. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015020819160713_ul.shtml

Äpärät ja heidän äitinsä – aiheettomasti sorretut ja paljon kärsineet ihmiset

Lopuksi kerron tärkeää tietoa aviottomista lapsista. Edellä kävi jo ilmi, että koko Raamatussa kerrotaan tästä sorretusta ja paljon kärsineestä ihmisryhmästä vain yhdessä ainoassa jakeessa. Ja sekin on päässyt tähän hebrealaiskirjeen jakeeseen 12:8 pelkästään käännösvirheen takia (katso edellä olleesta kyseisestä kohdasta). Tämän käännösvirheen takia aviottomat lapset ja heidän äitinsä ovat joutuneet yhteiskunnan sorron kohteeksi, mikä on johtanut lukemattomiin murhenäytelmiin vuosisatojen ajan kautta maailman.

TÄMÄ ON HÄMMÄSTYTTÄVÄ TOSIASIA, MIKÄ PITÄISI TULLA KAIKKIEN TIETOON EI AINOASTAAN MEILLÄ, VAAN KAIKKIALLA MAAILMASSA! KUKA VIE TÄMÄN TIEDON ETEENPÄIN?

Avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on ollut heikko asema monessa eurooppalaisessa, myös suomalaisessa yhteiskunnassa vielä 1900-luvun alussa. Joissakin kulttuureissa aviottomiin lapsiin suhtaudutaan edelleen halveksivasti, jopa vihamielisesti. Muinaisaikoina au-lapset on ajoittain jopa surmattu jo vastasyntyneinä. Kristinusko kieltää lasten surmaamisen, mutta kristillisenä aikana monet naiset ovat joutuneet toisinaan synnyttämään luvattomat lapsensa salaa ja tappamaan nämä välttyäkseen itse vainolta. Keskiajalla aatelinenkin saattoi olla äpärä, jos hänen isänsä oli aatelinen mutta oli tunnustanut lapsensa. Silloin hänen aatelisvaakunassaan oli niin sanottu bastardijänne.

Suomen eduskunta hyväksyi vuonna 1922 lain avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista ja sen nojalla kaikkiin kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja.

Suomalaiset muinaisuskonnot – kirjassa kerrotaan, että ihtiriekko oli äpärälapsi, jonka äiti tappoi pitääkseen luvattoman suhteen salassa. Lapsen ruumiskin täytyi hävittää salassa, sitä ei voinut viedä kirkkomaalle, eikä se voinut saada papin siunausta. Niin lapsi haudattiin talon alle, metsään tai pihapiiriin. Samassa kirjassa kerrotaan, että Ihtiriekko on salaa synnytetyn, salaa tapetun ja salaa haudatun lapsen ruumis, joka ei saa rauhaa, ellei joku paljasta lapsen äitiä tai saa siunausta. Kirjoitus osoittaa sen, että nämä kauheat murhenäytelmät ovat tapahtuneet kristillisen kirkon aikakautena.

Lapsettomat naiset

Lisään vielä tähän kirjoitukseen yhden ison asian, mistä lapsettomat naiset ovat saaneet kärsiä kohtuuttomasti menneiden vuosisatojen ajan ja saavat kärsiä yhä. Jälleen on kyse valtavan isosta käännösvirheestä, mikä löytyy Timoteuksen ensimmäisestä kirjeestä. On selvää, että kirjoituksella on ollut vaikutusta naisten mielenterveyteen, koska lapsettomuus on ollut helppo ymmärtää Jumalan tuomioksi lapsettomia naisia kohtaan.

1.Tim.2:13-15 * Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. (1938)

1.Tim.2:13-15 * Sillä Adam valmistettiin ensin, ja sitten Hava. Eikä Adamia petetty, vaan vaimo petettiin, ja hän toimi sitä käskyä vastaan. Mutta hän elää omien lastensa kautta, jos he jatkavat siinä samassa uskollisuudessa ja rakkaudessa, ja pyhyydessä ja nöyryydessä. (aramea)

Aramean käännös ei kerro siitä, että lastensynnyttämisen kautta pelastutaan vaan siitä, että äidin uskovat olevat lapset antavat äidin elämään iloa. Tämä on varmasti totta!

Loppusanat

Viime aikoina kansakuntaa on pyydetty eheytymään kaikesta niistä sisällissodan tuomista henkisistä häiriöistä, mitkä ovat vaikuttaneet seuraavien sukupolvien elämään. Sodasta on jo 100 vuotta, mutta arvet elävät yhä. Tarvitaan anteeksi antamista molemmilta osapuolilta. Tätä on toivottu juhlatilaisuuksissa.

Vähintään yhtä paljon olemme velallisia pyytämään anteeksi kaikilta niiltä aviottomilta lapsilta ja heidän äideiltään sekä lapsettomilta äideiltä, jotka ovat aiheettomasti joutuneet kärsimään vuosisatojen ajan vääristä opetuksista, mitkä on saatu Uuden Testamentin virheellisistä sanoista. 

Tällaisia sorrettuja ihmisiä elää yhä joukossamme. Samoin olemme velallisia pyytämään anteeksi kaikilta lapsilta, erityisesti pojilta, joita on kuritettu Jumalan nimessä uskonnollisissa yhteisöissä. Näistä pojista on sitten kasvanut miehiä, joiden elämään lapsena koettu kuritus on voinut jättää elinikäiset jäljet.

Liitteet

Tämän kirjoituksen yhteyteen on syytä lisätä todisteet siitä, että Uusi Testamentti on kirjoitettu arameaksi eikä suinkaan kreikaksi. Tämä on todistettu kielitieteellisesti 420 sivua sisältävässä englanninkielisessä teoksessa Was the New Testament Really Written in Greek?  

Tämä on kirja, jota teologit eivät haluaisi nähdä, koska niin monet totena pidetyt asiat eivät olekaan totta tämän vuonna 2004 julkaistun kirjan tutkimusten myötä.

http://eaglefeather.org/series/Ancient%20Culture%20Series/Was%20the%20New%20Testament%20Really%20Written%20in%20Greek.pdf

Tämän kirjan alkuosasta on olemassa myös suomenkielinen käännös, mikä löytyy kotisivujeni yhdestä osasta tiedostona, mikä on otsikoitu Onko Uusi Testamentti kirjoitettu kreikaksi? http://www.jouninkootut.info/426807118

Koko Uusi Testamentti arameasta käännettynä löytyy täältä

https://ut-arameasta.blogspot.fi/

Lisäksi jos joku haluaa vertailla aramean ja vuoden 1938 käännösten eroja luku kerrallaan, niin ne löytyvät kotisivujeni käännösblogista täältä. Osa kirjoituksista puuttuu vielä http://www.jouninkootut.info/427120490