Matinpäivä oli kultapäivä

25.2.18 Matinpäivä oli kultapäivä: Jatkan kansanperinteen parissa. 24.2 on Matinpäivä, mikä on yksi suomalaisten vanhoista merkkipäivistä. Matti kuuluu Suomen vanhimpien ja yleisimpien nimien joukkoon. Eiliseen Matinpäivään osui yksi Suomen lähihistorian suurimmista urheiluhetkistä, kun talviolympialaisten pisimmän hiihtomatkan voitto tuli suomalaiselle miehelle 58 vuoden jälkeen. Kilpailussa mukana oli myös maailmanmestari-Matti, mutta voiton otti kuitenkin rohkealla hiihdollaan Iivo. Urheiluhullu kansanosa voi jälleen hengittää vapaammin. Kiitokset tästä Iivolle ja hänen taustajoukoilleen!

Matti on niin merkittävä nimi nimien joukossa, että muinoin sille oli omistettu kaksi päivää vuoden aikana. ”Kaikkitietävä” wikipedia kertoo, että Matti on kansanomainen muoto Matiaasta (Mattias, Matthias). Suomalaisessa almanakassa on ollut kaksi eri Matti-nimistä apostolia. Toinen oli apostoli ja evankelista Matteus, jonka nykyisin poistettua nimipäivää 21. syyskuuta kansa nimitti Syys-Matiksi. Toinen oli 24. helmikuuta Juudas Iskariotin tilalle apostoliksi valittu Mattias. Hänen mestauspäivänsä 24. helmikuuta eli Talvi-Matti on nykyisin Matin ja Matiaksen nimipäivä.

Näyttää siltä, että wikipedia ei tiedä Matti-sanan alkuperää. Monet lukijani, etenkin varsinaisten kotisivujeni lukijat ovat varmaan havainneet, että olen tutkinut vuosien ajan arameankielisen Uuden testamentin käännöksiä. Niistä ilmenee, että yksi Jeesuksen oppilaista oli nimeltään Matti. Luit ihan oikein, Matti! Ei mikään Matteus, sillä se on pelkästään kreikkalaiseen asuun muutettu nimi. Niinpä kun luemme esim. Matteuksen evankeliumia, niin todellisuudessa luemme Matin evankeliumia.

Niinpä uskon, että historian saatossa nimi Matti on tullut sellaisenaan muuttumattomana ihmisten mukana sieltä kaukaa lähi-idästä. Tämän kirjoituksen päätteeksi on kaikkien Jeesusten opetuslasten nimet - myös Matin - näkyvissä niille, joita asia kiinnostaa. Tästäkään asiasta teologit eivät tiedä mitään, vaikka sen pitäisi kuulua heidän työhönsä!

Joka tapauksessa molempia Matinpäiviä pidettiin vuoden merkkipäivinä liittyen kansan arkisiin puuhiin. Sanottiin, että ”Matti puhteet tuo, Matti puhteet vie.” Puhdetyöt aloitettiin Syys-Mattina ja ne lopetettiin Talvi-Mattina. Puhdetyöt tarkoittavat erilaisten käsitöiden tekemistä silloin, kun ulkotöihin ei päästy tai sellaisia töitä, joita pystyttiin tekemään hämärän aikana. Lisäksi molemmat Matit olivat sellaisia merkkipäiviä, joista voitiin ounastella tulevaa säätä.

Maamme eri paikkakunnilta on säilynyt muistissa useita Matinpäivään liittyviä sanontoja. Laitan niistä esille muutamia:

Kannonkoski: ”Matinpäivä on ensimmäinen kevätpäivä”

Pöytyä: ”Matti kuuman kiven avantoon heittää.”  Tämä tarkoittaa sitä, että uutta jäätä ei enää muodostu veden liikkumapaikoille.

Kerimäki: ”Matinpäivänä pitäisi jo kakaran sulaa tiellä. Sen vuoksi sanotaan päivää kakaramatiksi.” Ehkä on syytä selittää tätäkin. Kakarat ovat tietenkin hevosen lantakokkareita, mitkä kalisivat jääpalloina hevosmiesten jaloissa.

Karstula: ”Etteivät käärmeet tulisi kartanolle, niin Matinpäivä kierretään kartano kolmeen kertaan vetäen raakkurautaa ja isännän housuja perässään ja sanoen: Pois kieru karatanosta, väärä makkara majasta.”

Ja vielä lisää Matinpäivään liittyviä sanontoja ilman paikkakuntia:

”Matista rikka sijansa syö.” Tarkoittaa sitä, että aurinko alkaa sulattaa lunta mustien rikkojen tai laikkujen ympäriltä kuten esim. puiden tyvien juurelta.

”Matin parrat. Mitä pidemmät parrat, sitä pidemmäksi kevät venyy.” Matinpäivä tunnetaan räystäissä roikkuvista jääpuikoista.

”Varis-Matti.” Nimitys kertoo varisten keväisin vilkastuvasta raakkumisesta. Myös metsäkana aloittaa näihin aikoihin ääntelynsä.

Matin keleistä pääteltiin koko kevään säätä. Suoja ennustaa varhaista kevättä. Jos pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä kevään aikana monta kertaa, mutta marjavuodesta tulee hyvä. Kevään aikana tulossa oleva lumimäärä voidaan päätellä siitä, miten korkealta jänikset ovat tähän päivään mennessä jyrsineet pajun ja haavan versoja.

Ja tässä jo aiemmin esille tullut maininta loppuosasta:

Jeesuksen opetuslasten alkuperäiset nimet ja niiden perässä nimen muunnokset. Siellä on myös Matti. (Matt.10:2-4 aramean käännös).

1.  Shimeon ”Keefa”  >  Simon ”Pietari”  

2.  Andreos  >  Andreas  

3.  Jakob, Zebadin poika  >  Jaakob, Sebedeuksen poika  

4.  Johannan  >  Johannes  

5.  Filippos  >  Filippus  

6.  Bar-Tolmai  >  Bartolomeus   

7.  Thoma  >  Tuomas 

8.  Matti  >  Matteus  

9.  Jakob, Halfin poika  >  Jaakob, Alfeuksen poika  

10. Levi ”Thadi”  >  Lebbeus ”Taddeus”

11. Shimeon, Kenania  >  Simon Kananeus  

12. Jehuda Skariota  >  Juudas Iskariot

Luettelossa kuudes apostoli on Bar-Tolmai. Koska Bar tarkoittaa arameassa poikaa, niin silloin nimi on kirjaimellisesti Tolmain poika tai liekö Poika-Tolmai. Luettelossa toiseksi viimeinen on Shimeon. Nimen lisäys Kenania tarkoittaa rakentajaa, tarkasti sanoen pystyttäjää. Kääntäjän mukaan Skariot merkitystä ei tiedetä, skar on ainakin veren vuodattamista. ”Ansaan saaminen” on tarkemmin sanottuna ”verkkoon kietomista”. Se lausutaan ashlam, mutta voi olla myös islam.

Laskiainen on vanha helmikuun merkkipäivä

23.2 Laskiainen on vanha helmikuun merkkipäivä: Tuli mieleeni, että voisin laittaa tänne silloin tällöin juttuja myös juttuja suomalaisesta kansanperinteestä. Tämä on siten ensimmäinen tähän aiheeseen liittyvä kirjoitus. Koska nyt on helmikuu, niin aloitan laskiaispäivästä. Tämän vuoden osalta se tosin on jo ohi, sillä tänä vuonna laskiaistiistai oli reilu viikko sitten helmikuun 13. päivä.

Laskiaispäivästä löytyy mainio, hyvä kirjoitus vuodelta 1789 Mythologia Fennicasta Kristfried Gananderin kirjoittamana. Lainaan seuraavassa tätä vanhaa kirjoitusta:

"Laskiais Tiistai. Paaston ajan laskiaistiistai, vanhojen Bacchanalia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Bakkanaalit  Vietettiin tavallisesti helmikuussa paaston aikaan. Pakanuuden aikana uhrattiin laskiaisena ja pidettiin uhrijuhla, jolloin syötiin paljon lihaa, myös ja etenkin hevosen lihaa, joka oli göötalaisten mieliruokaa.

Vielä tänäkin päivänä syödään silloin kaikkialla Suomessa kaikenlaista rasvaa, kuten keitettyä ja paistettua silavaa, hernekeittoa sekä ohraleipää, jonka sisällä oli silavaa; sen jälkeen lasketaan mäkeä kelkoilla ja suksilla ja huudetaan "pitkiä hamppuja, pitkiä pellavia" eli toivotaan hyvää hamppua ja pellavaa seuraavaksi kesäksi. Päivän aikana ajetaan myös kulkureessä ja pidetään muuta lystiä. Sellainen liikunta on kyllä tarpeen, kun kaikki ovat syöneet niin paljon rasvaa ja nauttineet väkeviä.

Suomalaisilla on sananlasku, joka kertoo ikivanhasta tavasta syödä lihaa laskiaisena: Juoman jouluna pitäwi, syywwä laskiaissa. - - Sana Laskiainen on yhteydessä mäenlaskuun; Lasken -, Lasketella - sanat tarkoittavat kelkalla laskettelua. Tänä päivänä lopetetaan myös lihansyönti ja kreikkalaisten sekä katolilaisten paasto alkaa.

Laskiaiseen kuuluu monta taikaa, esimerkiksi se, ettei silloin saa kehrätä tai hakata puita, jotteivat lehmät rupeaisi ontumaan. Emäntä kuten koko talonväkikin menee aikaisin levolle auringon laskiessa, jotta lehmät tulisivat aikaisemmin kotiin metsästä kesäiltoina; mutta kun on syöty niin paljon rasvaa ja juotukin sekä saatu hyvää liikuntaa napakelkalla tai muutoin, lienee uni tarpeen, ynnä muukin hyvä olo, joka vuoteen mukana seuraa."

Laskiaisena mäkeä voi lasketella monella tavalla

Tästä kirjoituksesta poimin esille muutaman asian. Kun tämän edellä olleen yli 200 vuotta vanhan kirjoituksen lukee, niin ei voi olla havaitsematta sitä taikuuden vaikutusta, mikä on hallinnut ihmisten elämää. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, että taikuutta sisältävät monet eri perinnetavat hallitsevat myös meidän monien nykyajan ihmisten elämää, vaikka niitä ei yleensä tiedosteta elämän eri tilanteissa. Lisäksi Gananderin mainitsema hernekeitto on säilynyt suomalaisten laskiaispäivän suosikkiruokana näihin päiviin saakka. Läskiä ei kuitenkaan enää pöydissä ole vaan tilalla voi olla vaikkapa laskiaispullat. Ja tietenkin pulkkamäet ja vastaavat ovat yhä oleellinen osa laskiaisen viettoa erityisesti lasten kanssa

Ei enää läskiä vaan laskiaispullia laskiaispäivän herkkuna

Maamme eri paikkakunnilta on säilynyt muistissa useita laskiaispäivään liittyviä sanontoja. Laitan niistä esille muutamia. Kaikissa niissä taikuus on hallitsevana asiana.

Keuruu: ”Laskiaisena tehtiin piiskoja ja niihin pantiin kukkia. Joka nukkui myöhään laskiaisaamuna, häntä lyötiin piiskalla."

Säkkijärvi: "Laskiaisena pitää keritä syödä seitsemän kertaa päivän aikaan, mutta ilman illallista käydään makaamaan. Sitten leipä riittää talossa ympäri vuoden eikä lopu ennen uutista."

Alahärmä: "Laskiaisena lämmitettiin sauna, ja siellä sitten ähkyttiin hyviä nauriita, ja mitä enemmän ähkyttiin, sitä suurempia nauriista tulivat."

Pielavesi: ”Laskiaisena oli kova lihakeittojen syönti. Kun syötiin paljon lihaa, saatiin vuodeksi hyvä lihaonni.”

Tyrvää: ”Laskiaisena oli naapuritalojen kesken kilpa siitä, kenen väet töiltään ehtivät ensin saunaan. Siinä talossa, missä ehdittiin ensin, kulkivat työt koko vuoden naapuritalojen töitten edellä.”

Pitääkö käsi tai jalka hakata poikki?

21.2 Pitääkö käsi tai jalka hakata poikki? Uudesta Testamentista löytyy myös vallan hurjaa tekstiä. Mutta mitä seuraavat sanonnat itse asiassa tarkoittavat?

Seemiläiset idomit eli sanonnat:

"Jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki". 

Tämä tarkoittaa sitä, että "Jos sinulla on tapana varastaa, niin lopeta se".

Toinen vastaava sanonta:  

"Jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki".  

Tämä tarkoittaa sitä, että "Jos sinulla on tapana tunkeutua toisen omaisuuteen, niin lopeta se".

Ja vielä kolmas idomi: 

"Jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois". 

Tämä tarkoittaa sitä, että "Jos sinulla on tapana olla kateellinen, niin lopeta se".

 

Kirveet ja vesurit on tarkoitettu esim. puiden halkomiseen ja vesakoiden raivaamiseen

Näitä seemiläisiä sanontoja kielenkääntäjät arameasta kreikkaan eivät ole ymmärtäneet, niinpä ihmiset ovat historian saatossa silponeet kehojaan kaikkialla muualla paitsi Lähi-Idässä, missä nämä sanonnat ovat olleet tunnettuja.

Olitko kuullut näistä asioista aiemmin?

Nämä tiedot esillä olevista seemiläisistä idomeista löytyvät sivulta 134 kirjasta Was the New Testament Really Written in Greek?

http://eaglefeather.org/series/Ancient%20Culture%20Series/Was%20the%20New%20Testament%20Really%20Written%20in%20Greek.pdf

Arameasta käännetty Uusi Testamentti löytyy täältä  https://ut-arameasta.blogspot.com/

Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä

19.2 Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä: Palaan jälleen pienen tauon jälkeen nuoruusvuosien juoksuharjoitusten muisteloihin. Myös vuonna 1975 lokakuu oli se kuukausi, jolloin aloin harjoittelemaa seuraavan vuoden koitoksia varten. Ikää oli 18 vuotta ja kävin Juuan lukion viimeistä vuotta.

Harjoituspäiväkirjastani käy ilmi, että lokakuussa juoksin vain 350 kilometriä. Kesällä useaan kertaan kipeytynyt oikea jalkaterä kipeytyi jälleen kerran. Niinpä seitsemän päivää jäi nollille rasitusvamman takia kuukauden puolessa välissä. Sitä ennen kaikki harjoitukset pituudeltaan 12-22 km olivat hidasvauhtista hölkkää (4.40 min/km) lukuun ottamatta yhtä kympin lenkkiä, minkä juoksin alle 35 minuutin.

Lokakuu toi tullessaan myös aivan uuden kokemuksen, kun menin ensimmäistä kertaa Suomen Urheiluopistolle Vierumäelle. Kesän tulosten perusteella minut oli valittu nuorten lupaavien yleisurheilijoiden leirille. Kaipa sillä leirillä ja leiriryhmällä oli joku virallinen nimi, mutta niitä en enää muista. Varkauden ja Mikkelin kautta kulki tiemme valmentaja Pauli Pakarisen auton kyydissä kohti Heinolaa. Siihen aikaan piti ajaa kaupunkien keskusten läpi, koska ohitusteitä ei vielä tunnettu kuten nykyisin. Pysähdyimme Mikkelin keskustassa ruokailemassa jossain baarissa, koska aa bee ceet eivät olleet vielä pitkään aikaan edes idea-asteella.

Niinpä 24.10 perjantai-illan pimeydessä saavuin ensimmäistä kertaa tälle tunnetulle urheiluopistolle yhdessä muutaman joensuulaisen kanssa. Paulin lisäksi valmentajista mukana oli kaiketi Jorma Gröhn, joka oli kuusi vuotta aiemmin voittanut Ruotsi-Suomi maaottelussa kolmiloikan Tukholman olympiastadionilla. Samalla Jormasta oli tullut ensimmäinen Joensuun Katajaa edustava maaotteluvoittaja. Parhaimmillaan Jorma oli saavuttanut kolmella loikalla yli 16 metrin pituuden. Mukana saattoi olla myös Veli Vainio, jonka erikoisalaa olivat pikajuoksut.

Gröhn-sukunimeen palaan sen verran, että vasta muutama vuosi sitten sain tietää sukututkimusteni kautta, että esivanhemmistani löytyy myös Gröhnejä. Liekö Jormakin kaukaisia sukulaisiani? Gröhneistä kirjoitin aiemmin lokakuussa blogissani https://jouninkootut.blogspot.fi/2017/10/voihan-ryoni-ja-muita-sukunimia-osa-1.html

Muut urheilijanuorukaiset olivat tulleet eri puolelta Suomea enkä tuntenut heitä kuin korkeintaan nimeltä. Ikäluokkani tähtiurheilija Ari Paunonen ei ollut mukana tällä leirillä, mutta leiriläisistä on jäänyt mieleeni jostain syystä vain kolme eri urheilijaa. Kuopiosta kotoisin ollut estejuoksija Vesa Laukkanen, turkulainen keskimatkojen juoksija Lasse Mikkelsson ja valmenta-isänsä kanssa leirillä ollut lahjakas pitkien matkojen juoksija Riihimäen Tuija Toivonen. Meistä neljästä kolme pääsi sitten vuosia myöhemmin olympiakisoihin saakka ja Lassesta tuli kestävyysjuoksijoiden lajipäällikkö.

Leirillä ”virallisia” kestävyysjuoksuvalmentajia oli ainakin kolme: Kari Sinkkonen, joka kaiketi jo silloin oli kestävyysjuoksijoiden lajipäällikkö, Sinkkosen aisapari Jouko Kärpänen ja entinen huippujuoksija Hannu Posti (4.sija Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen kympillä ajalla 29.51,4). Minua miellytti Hannun rauhallisuus ja kaikki se tapa, miten hän suhtautui terveellä tavalla ja luottamusta herättävällä rauhallisella esimerkillään nuoria urheilijoita kohtaan. Hänellä oli viisautta ja hän antoi hyviä ohjeita liittyen esim. terveyteen. 

Yksi Hannun antama ohje on jäänyt erityisesti mieleeni. Hän kertoi, että vaikka kesällä oli kuuma harjoituksen jälkeen, niin kiven päälle ei saada jäädä istumaan, koska maaperästä kiven kautta välittyvä kylmyys saattaa olla haitallista keholle. Uskon tähän ohjeeseen. Terveys voi olla joskus pienestä kiinni - etenkin urheilijan terveys!

Vierumäen urheiluopiston päärakennus 1970-luvulla

Nukutun yön jälkeen lauantaina leirin ohjelmassa oli kaiketi luentoja, joista en tietenkään muista mitään ja sitten oli ruokailu. Muutama tunti ruokailun jälkeen oli vuorossa leirin kovin osuus, kun me kestävyysjuoksijat lähdimme testijuoksuun. 1970-luvulla ei oltu turhan arkoja kovien harjoitusten suhteen, sillä me pojat juoksimme 20 kilometrin testijuoksun ja tytöillä oli lyhempi matka, kaiketi 10 tai 15 kilometriä. Jokainen juoksi yksin, sillä meidät laitettiin matkaan minuutin välein. Kyse ei siis ollut keskinäisestä kilpailusta, vaan jokainen juoksi yksilöllisesti oman tasonsa mukaan.

Juoksin tämän testilenkin useamman kerran seuraavan puolentoista vuoden aikana. Osa matkasta pistäytyi Jaalan kunnan alueella. Valmentajat ajelivat vieressä autoillaan ja huutelivat väliaikoja. Ruokailun ja kovavauhtisen juoksun väli oli jäänyt liian lyhyeksi verrattuna siihen, mihin olin tottunut kotioloissa. 4-6 tuntia oli se minimiaika, mikä piti olla ruokailun ja kovavauhtisen juoksun välissä; muutoin pistos saattoi iskeä äkkiarvaamatta. 

Niinpä harjoituspäiväkirjastani on merkintä, että jouduin pitämään pistoksen takia kahden minuutin tauon ja reitin kiertämiseen meni aikaa vaihtelevalla maantiellä 1.12.00. Se oli kuitenkin hyvä alku seuraavaa kautta ajatellen, sillä viimeisen kuukauden aikana oli harjoitellut melko vähän jalkavamman takia ja lisäksi kovavauhtia harjoituksissa oli takana vain kaksi kertaa. Oikean jalkaterä ei kuitenkaan enää kipeytynyt, mikä oli kaikista tärkeintä.

Poikien kurittaminen ja aviottomat lapset

Lainaan aluksi Aleksis Kiven Seitsemää veljestä luvusta kaksi, missä veljekset muistelevat lapsuutensa aikoja. Kuvaus liittyy 1800-luvun elämään.

Juhani: ”…mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla”.

Simeoni: ”Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä”.

Eero: ”Varsinkin, jos vielä lämmität ruoskan”.

Ja sitten lainaus kolmannesta luvusta, kun veljekset ovat pappilassa lukkarin oppilaina:

Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, törröttää vielä korkeassa pörrössä.

Eero: Minä kuulin, kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaessani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee.

Tämä ei ole mikään kevyt asia, mistä nyt kirjoitan ja luultavasti sellainen, mitä et ole lukenut mistään muualta. Kurittaminen on koskettanut entisaikaan etenkin poikia. Kun olin kirjoittamassa tätä artikkelia, niin huomasin, että otsikon aiheeseen täytyy poikien kurittamisen lisäksi lisätä myös aviottomat lapset eli äpärät. Aihe on historiallisesta syystä erittäin tärkeä, koska tämä ihmisryhmä on joutunut kärsimään kohtuuttomasti vuosisatojen ajan. Eivätkä pelkästään nämä lapset, vaan myös heidän äitinsä ovat joutuneet kokemaan elämässään kauheita asioita. Kaikkien näiden kärsimysten alkulähde paljastuu yllättävällä tavalla tämän kirjoituksen lopussa. Toivon, että asia tulisi yleiseen tietoon, ei ainoastaan maassamme, vaan myös maamme rajojen ulkopuolella.

Poikien kurittaminen ei ole ollut vierasta myöskään meille suomalaisille menneiden vuosisatojen aikana kuten Aleksis Kiven kirjoittamasta kirjasta ilmenee. Kirjailija on tuonut hienosti esille niitä arkisia tapoja, jotka olivat yleisiä kansan keskuudessa. Lasten kurittaminen on koskettanut meitä edeltäneitä sukupolvia paljon tavalla tai toisella. Kaiketi oli myös niitä, joita ei rangaistu fyysisesti, mutta hekin joutuivat kuulemaan lapsista, joita kuritettiin ruumiillisesti – ei ainoastaan kotona vaan myös kouluissa. Kuritus lasten kasvatustapana on usein siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tämä on todettu myös tieteellisissä tutkimuksissa.

Edellä olivat sanat ”vuosisatojen aikana”. Ajanjakson voi tarkentaa noin neljään sataan vuoteen, sillä vuonna 1548 käännettiin ensimmäistä kertaa Uusi Testamentti suomen kielelle. Mikael Agricola aloitti Uuden Testamentin kääntämisen Turussa 1530-luvulla. Lopulta 718 sivua sisältänyt ”Se Wsi testamenti” painettiin Ruotsissa vuonna 1548. Painomäärä oli vajaa 500 kpl. Apunaan hän oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja ruotsinkielisiä tekstejä. Kuitenkin meni vielä aikaa ennen kuin nämä kirjoitukset oli saatu jokaiseen kirkkoon, missä papit saarnasivat eri säätyihin kuuluville kuulijoille ja muulle rahvaalle.

Tässä kirjoituksessani tuon esille vahvat todisteet siitä, että lasten ruumiillinen kurittaminen on saanut alkunsa Uuden Testamentin kirjoitusten kautta.

Vanhaan Testamenttiin kuuluvissa Sananlaskuissa on luvussa 13 jae, missä sanotaan seuraavasti: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. Myös suomalaisissa sananlaskuissa sanotaan ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Kuitenkaan Vanhan Testamentin lainattu pätkä ei voi olla ensisijaisena alkulähteenä niille ohjeille, joissa kehotetaan kurittamaan omia lapsia. Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen Vanha Testamentti ns. ”Kristiinan Raamattu” saatiin käännettyä vasta sata vuotta myöhemmin Agricolan käännöksen jälkeen vuonna 1642, mutta sen levittäminen kävi hitaasti ja siihen tehtiin useita korjauksia seuraavan vuosisadan aikana. 

Varsinainen kirkkoraamattu ”Vanha Kirkkoraamattu” eli ”Biblia” valmistui vasta vuonna 1776. Se oli käytössä aina 1930-luvulle saakka ja sen käyttö jatkui vielä pitkään ja jatkuu yhä tietyissä hengellisissä piireissä. Tämä Biblia 1776 oli Suomen kansan tärkein oppikirja noin 150 vuoden ajan.

Edellä olevan kappaleen tiedoista ilmenee, että Agricolan Uusi Testamentti oli aluksi se tärkein kirja, mistä papit ammensivat saarnansa opettaessaan kansaa kirkoissaan. Tästä Uudesta Testamentista kansa on kuullut ne ohjeet, miten omia lapsia kasvatetaan oikealla tavalla. Neuvon voi tiivistää seuraaviin sanoihin: Herran kurissa ja nuhteessa! Tätä on varmaan toistettu saarnatuoleista lukemattomia kertoja kautta maan viimeisten vuosisatojen aikana.

Nyt siirrymme tämän aiheen mielenkiintoiseen ja paljastavaan loppuosaan tarkastelemaan  ”kirjettä  hebrealaisille”, mikä on osa Uutta Testamenttia. Katsotaan kirjeen lukua 12, missä kerrotaan paljon lasten kurittamisesta ja myös sitä, miten Jumala kurittaa omia lapsiaan, ts. uskoon tulleita ihmisiä. Vahva epäilyni on, että tämä hebrealaiskirjeen luku on vaikuttanut lasten, etenkin poikien, ruumiilliseen kurittamiseen vuosisatojen ajan, ei ainoastaan meillä vaan kautta maailman.  

Voidaanko tästä kauheasta asiasta syyttää sitten Jumalaa, kun on sallinut apostolien kirjoittaa sellaista sanomaa? Ei, ei voida syyttää, sillä kyse on virheellisestä kirjoitusten kääntämisestä. Jos syyllisiä halutaan etsiä, niin he ovat siellä jossain kaukana historian hämärissä.

Edellä kävi ilmi, että ”Apunaan hän (Agricola) oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja ruotsinkielisiä tekstejä”. Kuitenkin Jeesuksen aikainen kieli oli aramea ja näin oli myös luontevaa, että Uuden Testamentin kirjoitukset kirjoitettiin kansan omalla kielellä arameaksi. Tästä tosiasiasta on myös mitä vahvimmat todisteet (linkki kirjoituksen lopussa), vaikka teologit ja heidän yliopistonsa eivät halua sitä myöntää, koska he joutuisivat luopumaan niin monesta heille tärkeäksi tulleesta asiasta ja asemasta.

Tämä aika, mitä nyt elämme, tuo tullessaan myös odottamattomia yllätyksiä. Yksi tällainen asia oli se, kun nyt aivan viime vuosien aikana me suomalaiset olemme saaneet luettavaksi arameasta käännetyn Uuden Testamentin suomenkielisen käännöksen. Yliopistojen teologit eivät ole suorittaneet tätä vaativaa käännöstyötä, vaan kiitokset menevät vallan muualle. Aramean käännösten myötä myös tämä aiheena oleva lasten kurittaminen ja aviottomien lasten asema tulevat aivan uudenlaiseen läpivalaisuun.

Tarkastelemme edellä mainittua hebrealaiskirjeen lukua 12 jakeesta 5 alkaen. Vertailuteksteinä on ensin Biblia 1776 ja alapuolella vastaava aramean käännös. Sanojen eroja on väritetty ja lihavoitu, jotta käännöserot olisi helpompi havaita. On lisäksi muistettava kuten jo edellä tuli esille, että vuoden 1776 käännös on ollut menneiden sukupolvien merkittävin oppikirja, mikä on vaikuttanut koko yhteiskuntaan ainakin sen vajaan 200 vuoden ajan.

Kirje hebrealaisille luku 12:5-11

12:5 * Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan (1776)

12:5 * Ja te olette eksyneet siitä opetuksesta, niin kuin lapset! Teille sanotaan, ”poikani, älä käänny pois Herran kasvatuksesta, äläkä huononna sieluasi silloin, kun hän sinua nuhtelee”. (aramea)

Havainto: 1776 käännöksessä on ensimmäistä kertaa sana kuritus. Lisäksi siinä kerrotaan rankaisemisesta.

Aramea ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta. Kuritus ja kasvatus ovat merkitykseltään aivan eri sanoja. Kyse on siitä että pysytään opetuksessa ja pidetään mielessä, miten tärkeää on oppia Jumalan sanaa. Silloin emme heikennä itseämme vaan vahvistumme. Juuri Jumalan sanan kautta meitä nuhdellaan, jos omat halumme ja himot ovat ohjaamassa meitä väärään suuntaan.

12:6 *Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa (1776)

12:6 * Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän ohjaa, ja hän johdattaa sellaisia lapsia, joihin hän on mielistynyt. (aramea)

Havainto: 1776 käännös kertoo rankaisemisesta. Rankaisun laatu ilmenee jatkosanoista: pieksäminen. Herra pieksää jokaista poikaansa, jotka hän ottaa omiksensa. (Huom! Vuoden 1938 käännös kertoo kurituksesta ja lasten ruoskimisesta). Tämä on hurjaa tekstiä! Pieksämisen kohteena ovat pojat. Tietenkin kyseessä on vertauskuvallinen ilmaisu, mutta kuitenkin isä-poika asetelma on selkeä, joten se on vaikuttanut pappien kielenkäyttöön ja kuulijoiden ymmärryksen muodostumiseen.  Ja miten paljon etenkin pojat ovat saaneet kokea isien kuritusta viimeisten vuosisatojen aikana? Olen vakuuttunut siitä, että käännöksellä on ollut suuri vaikutus perheiden elämään.

Aramean kautta saatu vastaava jae on häkellyttävän erilainen ja valtavan rohkaiseva jokaista uskossa elävää ihmistä kohtaan. Kurittamisen sijaan kerrotaan ihmisen ohjaamisesta ja johdattamisesta. Lisäksi aramean kääntäjän mukaan sana ”johdattaa” sisältää myös merkityksen ”sivuun viemisestä” liittyen siihen, että ihmistä valmistetaan johonkin tulevaan, minkä Jumala yksin tietää.

12:7 * Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita? (1776)

12:7 * Sen tähden kestäkää kasvatus, koska Jumala toimii teidän kanssanne niin kuin lasten kanssa. Sillä kuka on sellainen poika, jota hänen isänsä ei kasvata? (aramea)

Havainto: Jälleen 1776 käännöksessä kerrotaan kurituksen kärsimisestä. Jumala kuvataan yksiselitteisesti kurittajaksi. Miten paljon tämäkin on vaikuttanut siihen laajalti levinneeseen mielikuvaan, että Jumala on ankara, kova ja pelottava ihmisiä kohtaan? Jakeen loppu on hyvin selkeä. Vaikka se on kysymysmuodossa, niin se itsessään sisältää selkeän vastauksen: maallisen isän tulee kurittaa poikaansa! Pidän itsestään selvänä, että ohje poikien kurittamiseen on saatu vuoden 1776 käännöksen sanoista. Siitä on varmaan tullut yleinen opittu tapa. Vaikka pappien saarnoja ei olisi kuunneltu, niin sana on silti levinnyt vuosien saatossa paikasta toiseen.

Aramea ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta. Kyse on tietenkin Jumalan sanan kautta tapahtuvasta kasvusta. Onko sana kuultua vai luettua, sillä ei ole väliä. Menneinä aikoina oli paljon lukutaidottomia ihmisiä eikä kalliita Raamattuja ollut saatavilla, joten Jumalan sanan oppiminen oli mahdollista vain kuulemisen kautta. Jakeen lopussa laskeudutaan kuten vertailujakeessa ihmistasolle. Arameassa ei kuitenkaan kerrota kurittamisesta vaan siitä, että isän tulee kasvattaa poikaansa.

12:8 *Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset. (1776)

12:8 *Ja jos olisitte vailla sitä kasvatusta, jossa te jokainen olette olleet, tehän olisitte vieraita, ettekä lapsia! (aramea)

Havainto: Kuritus on jälleen esillä 1776 käännöksessä. Tämä jae on lyhyt, mutta näillä sanoilla on ollut kauaskantoiset vaikutukset myös moniin suomalaisiin ihmisiin puhumattakaan muiden maiden ihmisistä. Tämä jae on jatkoa edelliseen jakeeseen 7, mikä oli edellä esillä. Niinpä kurittaminen voidaan rinnastaa suoraan siihen tosiasiaan, että isä kurittaa poikaansa tai lastaan.

Sitten tulee se kauaskantoinen asia, mistä jo mainitsin: ilman kuritusta olleet ovat äpäriä! Tämä jae on ainoa kohta Raamatussa, missä kerrotaan äpäristä eli aviottomista lapsista. Äpärä on ollut jo kauan aikaa haukkumasana avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle. Samaa tarkoitetaan myös silloin, kun puhutaan lehtolapsista. Aviottomien lapsien asema on ollut heikko maassamme vielä vajaa sata vuotta sitten. Eikä ihme, sillä 1776 käännöksen mukaan äpärät eivät olleet edes lapsia!

Aramean käännös ei kerro kurituksesta vaan kasvatuksesta kuten jo aiemmin. Ja tietenkään tässä ei pilkata aviottomia lapsia. Se olisikin vallan outoa, sillä onhan kyse Jumalan antamasta sanasta. Olisi erikoista, jos viaton lapsi syntyisi suoraan hylkiöksi. Aramean jae tarkoittaa lyhyesti sitä, että ilman Jumalan sanan opetusta jokainen on vieras Jumalan sanan tuntemiselle. Tämä pitää varmasti paikkansa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa sanansa niille, joita on jo kasvatettu Jumalan sanan tuntemisessa. Tämä paljastuu sanoissa ”jossa te jokainen olette olleet”. Lopussa sana ”lapsi” tarkoittaa osallisuutta Jumalan lapseuteen, niitä, jotka jo ovat uskossa.

Mutta mistä on saanut alkunsa tämä äpärä-sana? Tämä on hyvä tietää, koska niin suuret ihmisjoukot ovat joutuneet kärsimään tästä sanasta ja heitä on jopa surmattu puhumattakaan aviottomien lasten äitien kärsimyksistä. (Huom! On yhä olemassa maita, jossa tällaisia lapsia  surmataan.) 

Aramean kääntäjä kertoo tämän asian selkeästi: Kyse on aramean kirjaimen lukuvirheestä. Kun aramean tekstiä on käännetty kreikaksi, niin yksi kirjain on luettu väärin: ”Vieraat lapset” on muuttunut sanoiksi ”laittomat lapset”, נוכריא vs. נורא

Tästä yhden kirjaimen virheestä, tahallisesta tai tahattomasta, ovat saaneet kärsiä suuret ihmisjoukot. Mainittakoon vielä, että uusin käännös vuodelta 1992 on vielä oudompi: ”Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.” Selvästi tätä jaetta käännettäessä on ollut vaikeuksia löytää oikeita sanoja. Jos olisi kirjoitettu pelkästään ”laittomat lapset”, niin silloin olisi herännyt kysymys siitä, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”laittomat lapset”. Niinpä ”äpärät” on lisätty kuin varmuuden vuoksi sanojen joukkoon.

12:9 * Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme? (1776)

12:9 *Ja jos meidän isämme ovat kasvattaneet meitä lihassa – ja kuinka paljon me olemme heitä kunnioittaneet – sen tähden, kuinka paljon te olettekaan velvolliset alistumaan isällenne, joka on henki, ja saamaan elämän. (aramea)

Havainto: Jälleen 1776 käännös kertoo kuin itsestään selvyytenä, että maalliset isät ovat kurittajiamme vieläpä niin, että kavahdamme heitä. Kavahtaminen tarkoittaa ainakin pelkäämistä ja säikähtämistä. Sama käännös kertoo lisäksi, että meidän tulee olemaan vielä ”enemmän alamaisia hengelliselle Isälle”. Tämäpä mielenkiintoista! 

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja on tarkoittanut Isää Jumalaa, mutta ”hengellinen Isä” vie ajatukset siihen, että sanapari tarkoittaa hengellisen yhteisön johtajaa. Ja historia osoittaa, että näin asia on myös ymmärretty! Tiedämme, että tietyissä hengellisissä yhteisöissä johtajilla on ollut suuri valta, mitä seurakunnan rivijäsen ei ole voinut kyseenalaistaa missään tilanteessa. Tämä on yhä todellisuutta myös tämän päivän Suomessa puhumattakaan siitä, miten toimitaan esim. katolisessa kirkossa kautta maailman.

Aramean käännös kertoo kuten aiemmin kurittamisen sijaan kasvattamisesta. Lisäksi arameassa ei kavahdeta vaan kunnioitetaan. Todella iso ero on sekin. Lopussa ei kerrota hengellisestä isästä vaan isästä, joka on henki. Ilmaisu on selkeä ja oikea, sillä se tarkoittaa Jumalaa. Ero on valtavan suuri!

12:10 * Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme. (1776)

12:10 * Sillä nämä ovat lyhyttä aikaa varten kasvatetut, sen mukaan kuin he tahtoivat, mutta Jumala kasvattaa meitä omaksi avuksemme, että me olisimme hänen pyhyyteensä osallisia. (aramea)

Havainto: 1776 käännöksessä kerrotaan yhä kurittamisesta kuten aiemmin. Käännös kertoo, että maallisten isien kuritusta on tapahtunut vain harvoina päivinä. (Vuoden 1938 käännöksessä kurittaminen on tapahtunut vain muutamaa päivää varten). Sekä vuoden 1776 että vuoden 1938 käännösten lopusta ilmenee, että Jumala kurittaa meitä meidän parhaaksemme, jotta pääsisimme osalliseksi hänen pyhyydestään.

Aramean käännös kertoo kuten aiemmin kasvattamisesta. Maalliset isät kasvattavat vain lyhyttä aikaa varten. Tietenkin asia on näin, sillä maallinen elämämme on lyhyt verrattuna ikuiseen elämään. Käännöksen lopussa kerrotaan, että Jumala on meidän apumme, kun hän kasvattaa meitä hänen pyhyyteensä. Tämä on selkeä ja ihmistä kohtaan lohdullinen ilmaisu.

12:11 * Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat. (1776)

12:11 * Mutta kaikki kasvatus ei omana aikanaan näytä siltä, että olisi iloa, vaan murhetta, mutta lopulla se tuottaa rauhan ja vanhurskauden hedelmän näille, jotka ovat hänessä harjoitetut. (aramea)

Havainto: 1776 käännös kertoo käsissä olevasta kaikkinaisesta rangaistuksesta, mikä näyttää olevan murheeksi. (Vuoden 1938 käännös kertoo kurituksesta). Tämä on ihan totta, sillä eiväthän rangaistus ja kuritus tunnu milloinkaan hyvältä. Mutta tuntuu kuitenkin oudolta, että ne toisivat rauhan ja kaiken muun hyvän ihmisen sisimpään.

Aramea ei kerro rangaistuksesta eikä kurituksesta vaan kasvatuksesta. Uskova ihminen joutuu kohtaamaan elämänsä aikana monenlaisia vaikeuksia arkielämän keskellä muiden taholta tai ihan jostain muusta syystä kuten omien väärien valintojen kautta. Niiden kohtaaminen ja läpikäyminen on ihmisen kasvattamista, mikä näkyy sitten aikanaan ihmisessä rauhana ja oikeamielisyytenä.

Hebrealaiskirje ei ole ainoa UT:n kirjoitus, missä nämä edellä kuvatut käännökset ovat näin erilaisia, sillä esim. kirje efesolaisille 6:4 Biblia 1766 kertoo ”Ja te isät, älkäät yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa.”

Vastaava aramean käännös kertoo ”Vanhemmat, älkää vihatko lapsianne, vaan kasvattakaa heidät opetuslapseudessa ja meidän Herramme opetuksessa.

Suomessa keskustelua ruumiillisen kurituksen oikeutuksesta ja tarpeellisuudesta käytiin erityisen vilkkaana 1970-luvun lopussa. Suomessa vanhempien kuritusoikeus poistettiin ensin rikoslaista, ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan. Suomen laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti."

Oma lukunsa ovat tietyt hengelliset yhteisöt, joissa on harrastettu fyysistä kuritusta. Ja sitä tapahtuu yhä ainakin henkisellä tasolla. Juuri 1800-luvulla syntyi yksi tällainen yhteisö, mikä vaikuttaa yhä voimakkaasti erityisesti tietyillä alueilla maassamme. Tiukan uskonnollisen kasvatuksen saaneet lapset kantavat usein selittämätöntä pahaa oloa sisällään myös aikuisiällä ja heidän tunne-elämänsä saattaa olla häiriintynyttä. Tästä on myös saatavilla tieteellistä tutkimustietoa.

Kurituksesta voi lukea lisää täältä   https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuritus

Katolisen kirkon mukaan lapsia voi kurittaa ruumiillisesti. Näin kertoi kirkon pää paavi Franciscus kolme vuotta sitten. Tämä ei olekaan mikään ihme, sillä myös katolisen kirkon käyttämät Uudet Testamentit pohjautuvat samoihin kreikankielisiin käännöksiin, joissa kerrotaan kurittamisesta. kuten edellä havaittiin. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015020819160713_ul.shtml

Äpärät ja heidän äitinsä – aiheettomasti sorretut ja paljon kärsineet ihmiset

Lopuksi kerron tärkeää tietoa aviottomista lapsista. Edellä kävi jo ilmi, että koko Raamatussa kerrotaan tästä sorretusta ja paljon kärsineestä ihmisryhmästä vain yhdessä ainoassa jakeessa. Ja sekin on päässyt tähän hebrealaiskirjeen jakeeseen 12:8 pelkästään käännösvirheen takia (katso edellä olleesta kyseisestä kohdasta). Tämän käännösvirheen takia aviottomat lapset ja heidän äitinsä ovat joutuneet yhteiskunnan sorron kohteeksi, mikä on johtanut lukemattomiin murhenäytelmiin vuosisatojen ajan kautta maailman.

TÄMÄ ON HÄMMÄSTYTTÄVÄ TOSIASIA, MIKÄ PITÄISI TULLA KAIKKIEN TIETOON EI AINOASTAAN MEILLÄ, VAAN KAIKKIALLA MAAILMASSA! KUKA VIE TÄMÄN TIEDON ETEENPÄIN?

Avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on ollut heikko asema monessa eurooppalaisessa, myös suomalaisessa yhteiskunnassa vielä 1900-luvun alussa. Joissakin kulttuureissa aviottomiin lapsiin suhtaudutaan edelleen halveksivasti, jopa vihamielisesti. Muinaisaikoina au-lapset on ajoittain jopa surmattu jo vastasyntyneinä. Kristinusko kieltää lasten surmaamisen, mutta kristillisenä aikana monet naiset ovat joutuneet toisinaan synnyttämään luvattomat lapsensa salaa ja tappamaan nämä välttyäkseen itse vainolta. Keskiajalla aatelinenkin saattoi olla äpärä, jos hänen isänsä oli aatelinen mutta oli tunnustanut lapsensa. Silloin hänen aatelisvaakunassaan oli niin sanottu bastardijänne.

Suomen eduskunta hyväksyi vuonna 1922 lain avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista ja sen nojalla kaikkiin kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja.

Suomalaiset muinaisuskonnot – kirjassa kerrotaan, että ihtiriekko oli äpärälapsi, jonka äiti tappoi pitääkseen luvattoman suhteen salassa. Lapsen ruumiskin täytyi hävittää salassa, sitä ei voinut viedä kirkkomaalle, eikä se voinut saada papin siunausta. Niin lapsi haudattiin talon alle, metsään tai pihapiiriin. Samassa kirjassa kerrotaan, että Ihtiriekko on salaa synnytetyn, salaa tapetun ja salaa haudatun lapsen ruumis, joka ei saa rauhaa, ellei joku paljasta lapsen äitiä tai saa siunausta. Kirjoitus osoittaa sen, että nämä kauheat murhenäytelmät ovat tapahtuneet kristillisen kirkon aikakautena.

Lapsettomat naiset

Lisään vielä tähän kirjoitukseen yhden ison asian, mistä lapsettomat naiset ovat saaneet kärsiä kohtuuttomasti menneiden vuosisatojen ajan ja saavat kärsiä yhä. Jälleen on kyse valtavan isosta käännösvirheestä, mikä löytyy Timoteuksen ensimmäisestä kirjeestä. On selvää, että kirjoituksella on ollut vaikutusta naisten mielenterveyteen, koska lapsettomuus on ollut helppo ymmärtää Jumalan tuomioksi lapsettomia naisia kohtaan.

1.Tim.2:13-15 * Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. (1938)

1.Tim.2:13-15 * Sillä Adam valmistettiin ensin, ja sitten Hava. Eikä Adamia petetty, vaan vaimo petettiin, ja hän toimi sitä käskyä vastaan. Mutta hän elää omien lastensa kautta, jos he jatkavat siinä samassa uskollisuudessa ja rakkaudessa, ja pyhyydessä ja nöyryydessä. (aramea)

Aramean käännös ei kerro siitä, että lastensynnyttämisen kautta pelastutaan vaan siitä, että äidin uskovat olevat lapset antavat äidin elämään iloa. Tämä on varmasti totta!

Loppusanat

Viime aikoina kansakuntaa on pyydetty eheytymään kaikesta niistä sisällissodan tuomista henkisistä häiriöistä, mitkä ovat vaikuttaneet seuraavien sukupolvien elämään. Sodasta on jo 100 vuotta, mutta arvet elävät yhä. Tarvitaan anteeksi antamista molemmilta osapuolilta. Tätä on toivottu juhlatilaisuuksissa.

Vähintään yhtä paljon olemme velallisia pyytämään anteeksi kaikilta niiltä aviottomilta lapsilta ja heidän äideiltään sekä lapsettomilta äideiltä, jotka ovat aiheettomasti joutuneet kärsimään vuosisatojen ajan vääristä opetuksista, mitkä on saatu Uuden Testamentin virheellisistä sanoista. 

Tällaisia sorrettuja ihmisiä elää yhä joukossamme. Samoin olemme velallisia pyytämään anteeksi kaikilta lapsilta, erityisesti pojilta, joita on kuritettu Jumalan nimessä uskonnollisissa yhteisöissä. Näistä pojista on sitten kasvanut miehiä, joiden elämään lapsena koettu kuritus on voinut jättää elinikäiset jäljet.

Liitteet

Tämän kirjoituksen yhteyteen on syytä lisätä todisteet siitä, että Uusi Testamentti on kirjoitettu arameaksi eikä suinkaan kreikaksi. Tämä on todistettu kielitieteellisesti 420 sivua sisältävässä englanninkielisessä teoksessa Was the New Testament Really Written in Greek?  

Tämä on kirja, jota teologit eivät haluaisi nähdä, koska niin monet totena pidetyt asiat eivät olekaan totta tämän vuonna 2004 julkaistun kirjan tutkimusten myötä.

http://eaglefeather.org/series/Ancient%20Culture%20Series/Was%20the%20New%20Testament%20Really%20Written%20in%20Greek.pdf

Tämän kirjan alkuosasta on olemassa myös suomenkielinen käännös, mikä löytyy kotisivujeni yhdestä osasta tiedostona, mikä on otsikoitu Onko Uusi Testamentti kirjoitettu kreikaksi? http://www.jouninkootut.info/426807118

Koko Uusi Testamentti arameasta käännettynä löytyy täältä

https://ut-arameasta.blogspot.fi/

Lisäksi jos joku haluaa vertailla aramean ja vuoden 1938 käännösten eroja luku kerrallaan, niin ne löytyvät kotisivujeni käännösblogista täältä. Osa kirjoituksista puuttuu vielä http://www.jouninkootut.info/427120490