5.8.-19
Lappeenrannassa on juostu ennenkin: Viikonlopun aikana Lappeenrannassa järjestettiin
yleisurheilukesän tärkein kansallinen kilpailutapahtuma, kun siellä kilpailtiin
Kalevan Kisoissa Suomen
mestaruuksista ja muista sijoituksista. Tänä vuonna kilpailijoiden ei tarvinnut
kärsiä ainakaan nestehukasta helteiden takia, sillä kolea sää vallitsi koko
viikon ajan kautta maan.
Kestävyysjuoksijoille viileä sää luo hyvät
edellytykset hyviin tuloksiin, sillä onhan juokseminen viileässä paljon
helpompaa kuin kuumissa olosuhteissa. Viileistä olosuhteista ei kuitenkaan
näytä olleen nyt mitään hyötyä, kun katselee kestävyysjuoksumatkojen tuloksia.
Kirjoitan tästä aiheesta, koska Lappeenranta ja
tavoite Kalevan Kisoihin pääsemisestä liittyivät myös minun suunnitelmiini
vuonna 1978 eli siitähän on kulunut aikaa jo 41 vuotta. Siihen aikaan Kalevan Kisoihin
pääsemiseen tarvittiin A-luokan tulos jokaiseen erilliseen lajiin.
Toukokuun lopussa ollessani kahta viikkoa vaille 21
vuoden ikäinen juoksin ensimmäisen maratonin Keuruun SM-kisoissa. Olin neljäs ajalla 2.17.40 Håkan Spikin voittaessa ajalla 2.16.20.
Seuraavina olivat jo keskuudestamme poistuneet Aarno Ristimäki ja Esko
Lipsonen. Kolme viikkoa myöhemmin menin juoksemaan radalle Kuopion Väinölänniemelle vitosen
kilpailun. Juoksin sen keulilla koko matkan aina maaliin saakka, mutta aikani
14.08,8 jäi vajaa neljä sekuntia Kalevan Kisojen tulosrajasta. Tulosraja
määräytyi edellisen vuoden tilastojen mukaan. Perusteena oli tilastojen 20.
sija ja se oli sinä vuonna vitosella 14.05,0.
Kesäkuun lopussa olin juossut Helsingin maailmankisoissa kympin aikaan 29.03,0. Se riitti hyvin
Kalevan Kisojen osallistumisoikeuteen, sillä 10 000 metrillä tulosraja oli
29.30. Yli vuosi aiemmin ollessani vähän alle 20 vuotta juoksin ensimmäisen kympin Helsingin olympiastadionilla ns. Toukokuun kympin B-erässä. Silloinen
aika 29.45,8 ei kuitenkaan riittänyt Kalevan Kisojen osallistumisoikeuteen,
mutta nyt sitä estettä ei enää ollut. Mutta vitoselta riittävän hyvä aika vielä
puuttui.
Oli jo heinäkuun loppupuoli ja ilmoittautumisaika
Kalevan Kisoihin oli umpeutumassa kuukauden päättyessä. Sain tietää, että
heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Lappeenrannassa järjestettiin
kisat, jossa oli myös 5 000 metrin kilpailu. Niinpä päätin suunnata sinne,
jotta pääsisin juoksemaan Kalevan Kisoissa myös vitosen kilpailun.
Isä vei minut varhain sunnuntai-aamuna kotoa Juuan Vihtasuolta kymmenen kilometrin
päässä olevalle kirkonkylän linja-autoasemalle. Kuudelta lähtenyt linja-auto oli
Joensuussa noin kaksi tuntia
myöhemmin ja pian yhdeksän jälkeen nousin junaan kohti Lappeenrantaa. Varhain iltapäivällä
saavuin helteiseen Lappeenrantaan, joka oli minulle aivan uusi kaupunki.
Kisat alkoivat vasta kuudelta, joten minulla oli
joutilasta aikaa kaupungilla vaikka muille jakaa etenkin, kun vitosen kilpailu
alkoi totutun kaavan mukaan vasta illan viimeisenä lajina kahdeksan aikaan.
Junamatkan aikana olin kaiketi ottanut jotain suuhun pantavaa, mutta kaupungilta
en löytänyt mitään avoinna ollutta ruokapaikkaa, joten olin syömättä aina
iltaan saakka.
En tiennyt, mitä tehdä ja minne mennä useamman
tunnin ajaksi, mutta sitten löysin puistoalueen ja siellä olleet penkit.
Ihmisiä ei näkynyt missään, joten päätin rentoutua ja menin pitkälleni tyhjälle
puiston penkille. Mikäpä siinä oli ollessa niin lämpimässä kesäisessä säässä. Ehdin
olla siinä jonkin aikaa, kun kuulin lähestyvän ihmisäänen toruvat sanat: ”Hei
sinä nuori mies siellä penkillä! Millaista tämä nykynuoriso onkaan! Ylös sieltä
penkiltä!”
Musta puku yllään ja solmiota kaulassaan kantanut
iäkäs herrasmies lähestyi minua. Nousin sanaa sanomatta nopeasti ylös. Hän jatkoi
kävelyään aivan penkin vierestä luoden samalla vihaisen näköisen katseen
silmiini. Tunsin itseni vähintään pikkurikolliseksi, koska maalaisena en tiennyt,
mitä puistossa saa tehdä tai olla tekemättä. Eikö tyhjässä puistossa saanut
mennä pitkälleen? En uskaltanut enää tehdä niin, vaikka mies oli hävinnyt
näkyvistä. Jäin kuluttamaan aikaa
istualtani.
Muutaman tunnin kuluttua menin kilpailupaikalle.
Tein normaalin verryttelyn ennen illan päättänyttä 5 000 metrin juoksua.
Tavoitteena oli alittaa aika 14.05, jolla pääsisin Kalevan Kisoihin. Pidin
tuttuun tapaani vauhtia juoksun keulilla muiden seuratessa perässäni. Ja kuten
usein, viimeisen kierroksen lopussa paremman kirikyvyn omanneet kaksi kilpakumppania
juoksivat ohitseni.
Harjoituspäiväkirjastani löytyy tämän kilpailun
tulokset: Pekka Salomaa Vantaalta
voitti ajalla 14.03,4 ja Pertti Tiainen
Pertunmaalta oli toinen ajalla 14.04,6. Ja mikä oli minun aikani? 14.05,2.
Se tarkoitti samalla sitä, että jäin Kalevan Kisojen tulosrajasta 0,2 sekuntia.
Varmaan harmitti, sillä eihän se ole kovin paljon viiden kilometrin matkalla!
Kilpailun jälkeen jouduin odottelemaan
rautatieasemalla vielä monta tuntia, kunnes Helsingistä lähtenyt yöjuna saapui
ja pääsin jatkamaan kohti Joensuuta. Ja maanantai-aamuna nousin sitten Juukaan
menevään linja-autoon. Kotona olin sitten ennen puolta päivää. Yksi
kilpailumatka oli jälleen tehty ja pääsin jälleen juoksemaan tuttuihin
kotimaisemiin.
Niin, palataan menneen viikonlopun Kalevan kisojen
tuloksiin. 10 000 metrillä Suomen mestaruus voitettiin ajalla 30.21.
Kuulemma heikoin aika 56 vuoteen. Ja 5 000 metrin Suomen mestaruus
saavutettiin ajalla 14.35. Jotain muutosta on tapahtunut suomalaisessa
kestävyysjuoksussa sen jälkeen, kun juoksin samalla Lappeenrannan kentällä 41
vuotta sitten.