Lappeenrannassa on juostu ennenkin

5.8.-19 Lappeenrannassa on juostu ennenkin: Viikonlopun aikana Lappeenrannassa järjestettiin yleisurheilukesän tärkein kansallinen kilpailutapahtuma, kun siellä kilpailtiin Kalevan Kisoissa Suomen mestaruuksista ja muista sijoituksista. Tänä vuonna kilpailijoiden ei tarvinnut kärsiä ainakaan nestehukasta helteiden takia, sillä kolea sää vallitsi koko viikon ajan kautta maan.

Kestävyysjuoksijoille viileä sää luo hyvät edellytykset hyviin tuloksiin, sillä onhan juokseminen viileässä paljon helpompaa kuin kuumissa olosuhteissa. Viileistä olosuhteista ei kuitenkaan näytä olleen nyt mitään hyötyä, kun katselee kestävyysjuoksumatkojen tuloksia.

Kirjoitan tästä aiheesta, koska Lappeenranta ja tavoite Kalevan Kisoihin pääsemisestä liittyivät myös minun suunnitelmiini vuonna 1978 eli siitähän on kulunut aikaa jo 41 vuotta. Siihen aikaan Kalevan Kisoihin pääsemiseen tarvittiin A-luokan tulos jokaiseen erilliseen lajiin.

Toukokuun lopussa ollessani kahta viikkoa vaille 21 vuoden ikäinen juoksin ensimmäisen maratonin Keuruun SM-kisoissa. Olin neljäs ajalla 2.17.40 Håkan Spikin voittaessa ajalla 2.16.20. Seuraavina olivat jo keskuudestamme poistuneet Aarno Ristimäki ja Esko Lipsonen. Kolme viikkoa myöhemmin menin juoksemaan radalle Kuopion Väinölänniemelle vitosen kilpailun. Juoksin sen keulilla koko matkan aina maaliin saakka, mutta aikani 14.08,8 jäi vajaa neljä sekuntia Kalevan Kisojen tulosrajasta. Tulosraja määräytyi edellisen vuoden tilastojen mukaan. Perusteena oli tilastojen 20. sija ja se oli sinä vuonna vitosella 14.05,0.

Kesäkuun lopussa olin juossut Helsingin maailmankisoissa kympin aikaan 29.03,0. Se riitti hyvin Kalevan Kisojen osallistumisoikeuteen, sillä 10 000 metrillä tulosraja oli 29.30. Yli vuosi aiemmin ollessani vähän alle 20 vuotta juoksin ensimmäisen kympin Helsingin olympiastadionilla ns. Toukokuun kympin B-erässä. Silloinen aika 29.45,8 ei kuitenkaan riittänyt Kalevan Kisojen osallistumisoikeuteen, mutta nyt sitä estettä ei enää ollut. Mutta vitoselta riittävän hyvä aika vielä puuttui.

Oli jo heinäkuun loppupuoli ja ilmoittautumisaika Kalevan Kisoihin oli umpeutumassa kuukauden päättyessä. Sain tietää, että heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Lappeenrannassa järjestettiin kisat, jossa oli myös 5 000 metrin kilpailu. Niinpä päätin suunnata sinne, jotta pääsisin juoksemaan Kalevan Kisoissa myös vitosen kilpailun.

Isä vei minut varhain sunnuntai-aamuna kotoa Juuan Vihtasuolta kymmenen kilometrin päässä olevalle kirkonkylän linja-autoasemalle. Kuudelta lähtenyt linja-auto oli Joensuussa noin kaksi tuntia myöhemmin ja pian yhdeksän jälkeen nousin junaan kohti Lappeenrantaa. Varhain iltapäivällä saavuin helteiseen Lappeenrantaan, joka oli minulle aivan uusi kaupunki.

Kisat alkoivat vasta kuudelta, joten minulla oli joutilasta aikaa kaupungilla vaikka muille jakaa etenkin, kun vitosen kilpailu alkoi totutun kaavan mukaan vasta illan viimeisenä lajina kahdeksan aikaan. Junamatkan aikana olin kaiketi ottanut jotain suuhun pantavaa, mutta kaupungilta en löytänyt mitään avoinna ollutta ruokapaikkaa, joten olin syömättä aina iltaan saakka.

En tiennyt, mitä tehdä ja minne mennä useamman tunnin ajaksi, mutta sitten löysin puistoalueen ja siellä olleet penkit. Ihmisiä ei näkynyt missään, joten päätin rentoutua ja menin pitkälleni tyhjälle puiston penkille. Mikäpä siinä oli ollessa niin lämpimässä kesäisessä säässä. Ehdin olla siinä jonkin aikaa, kun kuulin lähestyvän ihmisäänen toruvat sanat: ”Hei sinä nuori mies siellä penkillä! Millaista tämä nykynuoriso onkaan! Ylös sieltä penkiltä!”

Musta puku yllään ja solmiota kaulassaan kantanut iäkäs herrasmies lähestyi minua. Nousin sanaa sanomatta nopeasti ylös. Hän jatkoi kävelyään aivan penkin vierestä luoden samalla vihaisen näköisen katseen silmiini. Tunsin itseni vähintään pikkurikolliseksi, koska maalaisena en tiennyt, mitä puistossa saa tehdä tai olla tekemättä. Eikö tyhjässä puistossa saanut mennä pitkälleen? En uskaltanut enää tehdä niin, vaikka mies oli hävinnyt näkyvistä.  Jäin kuluttamaan aikaa istualtani.

Muutaman tunnin kuluttua menin kilpailupaikalle. Tein normaalin verryttelyn ennen illan päättänyttä 5 000 metrin juoksua. Tavoitteena oli alittaa aika 14.05, jolla pääsisin Kalevan Kisoihin. Pidin tuttuun tapaani vauhtia juoksun keulilla muiden seuratessa perässäni. Ja kuten usein, viimeisen kierroksen lopussa paremman kirikyvyn omanneet kaksi kilpakumppania juoksivat ohitseni.

Harjoituspäiväkirjastani löytyy tämän kilpailun tulokset: Pekka Salomaa Vantaalta voitti ajalla 14.03,4 ja Pertti Tiainen Pertunmaalta oli toinen ajalla 14.04,6. Ja mikä oli minun aikani? 14.05,2. Se tarkoitti samalla sitä, että jäin Kalevan Kisojen tulosrajasta 0,2 sekuntia. Varmaan harmitti, sillä eihän se ole kovin paljon viiden kilometrin matkalla!  

Kilpailun jälkeen jouduin odottelemaan rautatieasemalla vielä monta tuntia, kunnes Helsingistä lähtenyt yöjuna saapui ja pääsin jatkamaan kohti Joensuuta. Ja maanantai-aamuna nousin sitten Juukaan menevään linja-autoon. Kotona olin sitten ennen puolta päivää. Yksi kilpailumatka oli jälleen tehty ja pääsin jälleen juoksemaan tuttuihin kotimaisemiin.

Niin, palataan menneen viikonlopun Kalevan kisojen tuloksiin. 10 000 metrillä Suomen mestaruus voitettiin ajalla 30.21. Kuulemma heikoin aika 56 vuoteen. Ja 5 000 metrin Suomen mestaruus saavutettiin ajalla 14.35. Jotain muutosta on tapahtunut suomalaisessa kestävyysjuoksussa sen jälkeen, kun juoksin samalla Lappeenrannan kentällä 41 vuotta sitten.