Kirjeitä armeijasta 1976

29.11.-19 Kirjeitä armeijasta 1976: Armeija-ajan kirjoitukset jatkuvat. Kahdessa edellisessä jutussa kerroin urheilujoukkojen upseereista ja armeijakavereistani. Mutta nyt jatkan niitä ennen olleesta kirjoituksesta,, jossa kerroin Santahaminan sillalla olleista vartiointivuoroista ja lähes 30 km pitkästä lenkistä, jonka tein itsenäisyyspäivän iltana Roihuvuoressa ja Laajasalossa. Sehän oli se ensimmäinen kerta, kun näin, miten paljon kynttilöitä oli kerrostaloasuntojen ikkunoissa itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Seuraavana päivänä pääsin pitkästä aikaa tekemään 14 km:n kovavauhtisen harjoituksen ja kun vielä seuraavana päivänä oli Cooperin testi pehmeällä radalla, niin voi anoa, että pääsin taas oikeaan juoksemisen makuun. Harjoituspäiväkirjan mukaan Cooperissa meni vain 3750 metriä lisähuomautuksella "pehmyt rata". Seppo Liuttu oli kaiketi jälleen kerran edelläni, mutta sen olen jättänyt merkitsemättä.

Tämän jälkeen olin kirjoittanut valmentajalleni Terolle Joensuuhun. Kirje löytyi "arkistojen kätköistä". Tässä kirjoittamani kirje sanatarkasti kopioituna:

"Terve Tero! Anteeksi vain hirveästi sinulle, kun en ole laittanut valmennusohjelmia, mutta kun on ollut niin paskamaisia viikkoja harjoituksen ja vähän muunkin kannalta. Etenkin viime viikolla oli kaikenlaista hässäkkää. Vain kolmena päivänä pystyin harjoittelemaan. Kolme vrk:ta meni siltavartiossa ja yksi päivä meni metsässä. Eipä tässä ole juuri ehtinyt ottaa kynää käteen. En ole tähän asti noudattanut antamiasi ohjeita aivan tarkkaan, sillä olen joskus harjoitellut toisten kanssa, joilla on ollut erilainen ohjelma. Pidin kaapissani siviilivaatteiden suursiivouksen viikonloppuna ja kadotin lähettämäsi seuraavan kolmen viikon ohjelman. Viikonloppuna luultavasti soitan sinulle kodistani. Täältä en pysty nyt soittamaan, koska rahat ovat lopussa (muut ovat lainanneet). Ensi viikolla mennään jalkamarssille, joka kestää tiistaista torstaihin. Raukkiin menosta tulee tieto tällä viikolla. Jos en joudu raukkiin, niin viikot löystyvät."

Kirjeen mukaisesti kävin kotona ja heti sen jälkeen olikin mainitsemani jalkamarssi. Sitä sanottiin valamarssiksi, vaikka sotilasvalasta oli jo monta viikkoa. Meidät kuljetettiin armeijan kuorma-autoilla jonnekin Sipoon korpeen. Lunta oli paljon, sillä talvi 1977 oli myös Helsingin alueella poikkeuksellisen luminen.

Varhain tiistaiaamuna lähdettiin matkaan ja ennen perjantai-iltaa rämpiminen päättyi. Vaikka minulla piti olla kova kunto ja huippukestävyys, niin silti olin harjoituksen päätteeksi aivan puhki. Itse asiassa en muista koskaan olleeni niin uupunut. Tähän vaikutti se, että marssimisen loppupuolella jouduin kantamaan myös muiden kantamuksia, koska isojen miesten kuten joidenkin kiekonheittäjien kestävyys ei riittänyt. Painoni oli silloin vain 54 kg ja kun taakkana oli yli puolet omasta painosta, niin kyllähän siinä väsyy. Niinpä marssin loppuosassa nukahdin pystyyn jokaisen lyhyen  pysähdyksen aikana. Marssin jälkeen nukahdin välittömästi päästyäni kuorma-auton kyytiin ja heräsin vasta Santahaminassa. Samalla nousi kuume, mutta se hävisi yön kuluessa. Sipoon marssi oli rankka, vaikka se ei kestänyt kuin kolme päivää.

Kahden päivän päästä tein jo vetoharjoituksia, seuraavana päivänä juoksin 30 km ja seuraavana päivänä 10 kilometriä tasavauhtista kovaa kahdessa osassa. Harjoituspäiväkirjastani nämä tiedot tulevat ilmi. Sitten pääsin viiden päivän joululomalle. Ennen joululomaa tuli myös tieto siitä, että siirryn aliupseerikouluun, joka alkoi heti joululoman jälkeen. Minulle oli aivan sama, menenkö sinne vai en. Kaipa ne valitsivat, koska en vastustellut.

Heti joululoman jälkeen tapahtui seuraava asia. Me kaikki lokakuussa saapuneet urheilukomppanian jääkärit menimme vielä kerran yhdessä Santahaminan metsiin jonkinlaiseen taisteluharjoitukseen. Lunta oli poikkeuksellisen paljon ja oli erittäin kylmä sää. Harjoituspäiväkirjaani olen merkinnyt, että käydessäni iltasella juoksemassa pakkasta oli 20 asteen verran. Tämä päivä oli ehkä myös se päivä, kun tajusin, miten kylmää voi olla myös Helsingissä merestä nousevan kosteuden takia. Päivän aikaan söimme pakista metsässä ja sormia paleli niin vietävästi. Nuoruudessa olin kokenut useita 40 asteen pakkastalvia, mutta ne tuntuivat vähemmän kuin Helsingin kostea pakkasilma. Kirjaimellisesti tämä oppi tuli suoraan iholle!

Komppanian sisäinen taisteluharjoitus oli sinänsä huvittavaa näin jälkeenpäin ajateltuna. Liikuimme Santahaminan pienillä teillä polkupyörillä ja sehän oli aivan onnetonta menoa lumen runsauden takia. Ja kun vielä välillä jouduimme "lentokonehyökkäyksen" kohteeksi, jolloin piti syöksyä lumiseen metsään polkupyörien kanssa ja "ampua" rynnäkkökivääreillä "lentokoneita" kohti, niin johan siinä oli melkoinen hässäkkä. Mitähän hyötyä siitäkin harjoituksesta oli?

Kuva joulukuun 1976 harjoituspäiväkirjasta

Paljon rauhallisempaa oli eräällä toisella kerralla, kun meidät muutamat kestävyysjuoksijat koottiin yhteen ja vietiin jonnekin lähimetsään suksien kanssa. Meidän piti hiihtää perätysten latua pitkin ja samalla meitä kuvattiin edestä. Joku mainostoimisto teki mainosta televisioon ja me olimme siinä mainoksessa pelkkiä tuntemattomia harmaa-asuisia sotilaita. Mitä tuotetta mainostettiin, sitä en muista ja saattoi olla, että sitä ei edes kerrottu meille. Ja televisiota emme voineet tietenkään katsella missään, ei edes sotilaskodissa.

Sitten joulukuun 28.päivä tuli siirto aliupseerikouluun eli raukkiin. Se oli nykyaikainen iso rakennus toisin kuin urheilukomppanian vanha kasarmirakennus. Kai Ritvala taisi olla ainoa pitemmän matkan kestävyysjuoksija, joka siirtyi minun lisäkseni raukkiin. Muut, kuten Seppo Liuttu ja Teuvo Karvonen, valitsivat majuri Antero Mäkipään hiihtojoukot ja pääsivät näin ollen lyhyemmällä palvelusajalla. Ensimmäisen lenkin raukissa tein 800 metrin juoksijan Viipurin Urheilijoita edustaneen Jouni Kareisen kanssa. Jounin nimi löytyy niiden suomalaisten joukosta, jotka ovat alittaneet ajan 1.50. Nimen voi etsiä täältä https://etusuora.com/artikkelit/suomalaisen-puolimailin-hurjimmasta-paivasta-tasan-70-vuotta

Heti raukkiin siirtymisen jälkeen kirjoitin Terolle. Myös tämä kirjeeni lainaus on löytynyt "arkistojen kätköistä".

"Terve Tero! Tässä kirjoittelen sinulle, joko lienet palannut joululomalta. Yritin soittaa sinulle tapaninpäivänä Joensuusta, mutta en tavannut. Tiistaina tuli muutto RAuK:hon. Meidän ei onneksi tarvitse mennä ryhmänjohtajien loppusotaan eikä viikon sissikeikalle. Ampumaleirillä tarvitsee käydä kahtena päivänä. Jokaisena päivänä, paitsi keskiviikkona, on meille varattu aikaa harjoitteluun. Nyt en ehdi kirjoittelemaan enempää, koska täytyy ehtiä postittamaan tämä kirje Sotkuun. Joten tavataan Vierumäellä.

RAuK/UudJP pl 6 Santahamina 00861 Helsinki 86 puhelin 90-686304"

Älkää kuitenkaan yrittäkö soittaa tähän numeroon. 43 vuoden aikana numerot ovat ehtineet muuttua monta kertaa.