Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 4

5.2 Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 4: …jatkuu. En ollut koskaan luistellut, mutta joululahjaksi sain uudet luistimet. Kodin läheisyydessä ei ollut missään luistelupaikkaa, niinpä yritin harjoitella luistelemista kotitalon ulkorappusten ja navetan välissä olevaa lumista tallattua polkua pitkin. Jokainen voi arvata oppiiko sellaisella alustalla luistelemaan. 

Kun sitten vuoden alussa aloitimme jääkiekon pelaamisen kirkonkylän kaukalossa, niin eihän siitä minun luistelusta tullut mitään. Etenkin kirkonkylän läheisyydessä asuvat pojat olivat taitavia lätkän pelaajia, mutta minulla sen sijaan oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Ensimmäisellä tunnilla olin pelkkä luistimet jalassa seisoskelija. Toisella tunnilla minut laitettiin seisomaan maalille koska minusta ei ollut mitään apua oman joukkueen muille pelaajille. Maalivahtina ei mennyt yhtään sen paremmin: yhtään laukausta en saanut torjuttua ja tämä on aivan totta. Niinpä minun jääkiekkohistorian aikainen torjuntaprosentti on tasan nolla! Sitä ennätystä on vaikea alittaa. 

Tämän toisen jääkiekkotunnin jälkeen tein ehdottoman päätöksen: hylkään luistimet ikiajoiksi ja alan liikuntatuntien aikana hiihtämään koulun läheisellä hiihtoladulla. Opettaja Reijo "Reko" Kohonen hyväksyi tämän vaihtoehdon samoin kuin niille muutamalle pojalle, jotka eivät omistaneet luistimia. Koin todella voimakasta sisäistä ärtymystä siitä, että olin niin surkea luistelija ja lisäksi minulle naureskelu sai loppua siihen paikkaan. Koskaan sen jälkeen en ole sitonut luistimia jalkaani, joten päätös on pitänyt. 

Sain myytyä joululahjaksi saamani luistimet 28 markalla vuotta nuoremmalle Osmo Ruokolaiselle. Myös hän oli Vihtasuolta ja luki myöhemmin diplomi-insinööriksi. Luistimista saamani rahat pidin itselläni. Niillä saikin monta rasiaa salmiakki-karamelleja, sillä yhden rasian hinta oli silloin 20 penniä. Kun lähes kaikki muut pojat liikuntatunnilla pelasivat lätkää, niin minä hiihdin yksin ylipitkillä punaisilla Montana-suksilla vitosen lenkkiä aina täysillä, usein niin kovaa, että jopa oksensin hiihdon lopuksi - onneksi katselijoita ei ollut koskaan ladun lähellä. jatkuu...

Lisäksi lääkäri Reinikaisen blogista mielenkiintoista luettavaa eri aiheesta:
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/nena-torjuu-tulehduksia/