Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 3

4.2 Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 3: …jatkuu.Talviaikaan voimistelusalissa voimisteltiin tai pelattiin koripalloa. Ulkona liikuntatunnit sisälsivät joko jääkiekkoa tai hiihtoa. Syksyn jälkeen salissa mitattiin kaikkien poikien pituus ja paino, kaipa ne sitten merkittiin terveydenhoitajan papereihin. Olin silloin 11-vuotiaana 142 cm pitkä ja painoa oli vain 28 kiloa. Olin siis pieni ja heiveröinen. Kuinka monen paino on näin vähäinen nykyaikana ala-asteen viidennellä? 

Koripallossa en pituuteni takia ollut kovin hyvä paitsi että heittotarkkuuteni oli luokan parhaita. Tämä johtui siitä, että kotona olin naulannut koripallorenkaan navetan päädyssä olevaan heinävaraston seinään ja usein harjoitin käteni tarkkuuta yksikseni omalla ”kotiareenalla”. Ja on selvää, että harjoitus parantaa aina taitoja olipa harrastus mikä tahansa. 

Voimistelussa olin surkean huono. Käsivoimani olivat niin vähäiset, että kiipeilyköyttä pitkin en pystynyt kipuamaan edes yhtä metriä. Minkäänlaisia hyppyjä millään voimisteluvälineellä en koskaan uskaltanut tehdä ja oli noloa seurata sivusta muiden hyppyjä. En uskaltanut hypätä, koska pelkäsin epäonnistuvani ja loukkaavan itseni. Yritin usein olla jonkun selän takana ettei opettaja kiinnittäisi minuun huomiota. Muuta en osannut tehdä voimistelutunneilla kuin jonkun yksinkertaisen suorituksen permannolla kuten vaakan ja kuperkeikan taaksepäin. Siihen aikaan annettiin erikseen numerot urheilusta ja voimistelusta. Minulla oli erikoinen numeroyhdistelmä: urheilu oli yhdeksän ja voimistelu kuutonen! Jälkimmäinen olisi voinut olla vaikka viitonen enkä silti olisi kokenut vääryyttä.

Lisäksi lääkäri Reinikaisen blogista mielenkiintoista luettavaa eri aiheesta:

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/evoluutio-filosofiaa-tiedetta/