Syyskuun toisella puoliskolla juoksin keskimäärin 11 km
päivää kohden vähän päälle neljän minuutin kilometrivauhtia. Lokakuun
alkupuolella juoksin samalla tavalla 8-17 kilometrin lenkkejä, mutta
harjoituspäiväkirjani mukaan lokakuun 14.
päivään sisältyi merkittävä hetki urheilu-urallani.
Sinä sunnuntaipäivänä irrottelin
aamusta saakka muikkuja verkosta. Syksy 1973 lienee ollut lämmin, koska normaalisti niinä vuosina kutumuikun pyynti ajoittui lokakuun alkupäiviin, mutta nyt oltiin jo kuun puolivälissä. Enoni oli osittain ammattikalastaja, oli
muikunkutuaika ja muikkusaaliit olivat suuria. Myös muikut olivat sinä syksynä Pielisellä suuria, sillä muikkuverkot
olivat 20 millisiä. Enoni oli jo varhain aamulla nostanut kalakaverinsa kanssa muikkuja
täynnä olevat verkot järvestä ja ajanut sitten kalasaaliinsa kanssa kotiinsa. Muikkujen
irrottelu tapahtui enon viileässä autotallissa ja vaikka meitä päästelijöitä oli
useita, niin työn touhussa meni lähes kolmeen saakka.
Pyöräilin kahden kilometrin matkan kotiin. Pyöräntangossa
heilui kaupan muovikassi, missä oli pari kiloa paistomuikkuja. Laitoin päivän työpalkan eteisen
lattialle, nousin yläkerran huoneeseen ja vaihdoin verkkarit päälle. Kellon
ollessa jo yli kolmen lähdin juoksemaan kohti Nurmeksen rajaa. Olin päättänyt, että juoksen sinä päivänä todella
pitkän matkan.
Kotoani Vihtasuolta
oli 17,5 kilometriä Nurmeksen rajalle, niinpä edestakainen matka tarkoitti tasan
35 kilometrin taivaltamista. Juoksin vähän yli 4 minuutin kilometrivauhtia ja syksyinen
iltapäivä vaihtui kahden ja puolen tunnin aikana pimeydeksi ennen kotiin
saapumista. Juoksu sujui helposti, mutta
sitten lopussa alkoi väsyttää. Kukaan kotona ei tiennyt, miten pitkän matkan
olin juossut. Rasituksen seurauksena sinä iltana minulle nousi kuume enkä kuitenkaan
kertonut muille, mikä sen aiheutti. Niinpä seuraavan päivän olin varmuuden
vuoksi poissa koulusta. Olin vähän yli 16 vuoden ikäinen kun juoksin tämän 35
kilometrin matkan. Tämä oli ylivoimaisesti pisin matka, mitä olin koskaan
juossut. Huhtikuussa oli tehnyt kerran 22 kilometrin lenkin, mutta tämä oli
selvästi pitempi matka. Halusin kokeilla, miltä tuntuu juosta lähes 40
kilometrin matka, sillä minustahan piti tulla vanhempana maratonjuoksija. Liekö
ollut rasituksen syytä tai sattumaa se, että kahden välipäivän jälkeen kuume nousi
uudelleen kahden päivän ajaksi.
Pidän tätä lokakuun 14. päivän pitkää lenkkiä merkittävänä hetkenä
ajatellen tulevia vuosia. Oli rohkeutta ja halua kokeilla miltä tuntuu, kun
lihakset ja koko keho väsyvät. Olinhan lisäksi ollut koko päivän jalkojen
päällä päästellessäni muikkuja. Ja kun kyseessä oli edestakainen juoksumatka, niin
kesken ei voinut jättää, vaikka väsytti. Siltä osin harjoitus oli onnistunut verrattuna sen
päivän jalkapallotulokseen. Juuri sinä päivänä Suomi hävisi Romanialle jalkapallon MM-karsinnassa luvuin 9-0! Ja olihan
vuosien saatossa tapahtunut muutakin uutisoimisen aihetta lokakuun 14. päivänä.
Yhdeksän vuotta aiemmin Pauli Nevala
oli voittanut keihään olympiakultaa Tokiossa.
Ja vaikka minä juoksin 35 kilometriä, niin se ei ollut mikään pitkä matka
verrattuna siihen, mitä presidentti Ståhlberg
joutui kokemaan vaimonsa Esterin
kanssa 43 vuotta aiemmin 14.10.1930. He joutuivat istumaan vastoin tahtoaan autossa
Helsingistä Joensuuhun. Lapuan liike
oli napannut heidät Kulosaaren
kodista ja kuljettanut Itä-Suomeen saakka. Tämä historiallinen tapaus tunnetaan
myös nimellä presidentti Ståhlbergin muilutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti