35 kilometriä Nurmeksen rajalle ja takaisin

15.6 35 km Nurmeksen rajalle ja takaisin: Elokuun lopulla 1973 alkoi lukio, kuten edellisessä kirjoituksessa tuli ilmi. Samalla kouluympäristö muuttui aivan eri paikkaan verrattuna keskikouluajan vuosiin, koska Juuan lukio sijaitsi vanhassa kaksikerroksisessa puutalossa. Nykyisin Puu-Juuan alue on kulttuurihistoriallinen nähtävyys, jota matkailijat tulevat ihastelemaan https://fi.wikipedia.org/wiki/Puu-Juuka  Juuri tämän alueen reunalla silloinen lukio sijaitsi. Lukion aikaisista tapahtumista asioista kirjoitan enemmän joskus myöhemmin. Tarkastelen seuraavassa sitä, mitä uutta lokakuu toi tullessaan liittyen omaan urheiluharrastukseeni kestävyysjuoksuun.

Syyskuun toisella puoliskolla juoksin keskimäärin 11 km päivää kohden vähän päälle neljän minuutin kilometrivauhtia. Lokakuun alkupuolella juoksin samalla tavalla 8-17 kilometrin lenkkejä, mutta harjoituspäiväkirjani mukaan lokakuun 14. päivään sisältyi merkittävä hetki urheilu-urallani. 

Sinä sunnuntaipäivänä irrottelin aamusta saakka muikkuja verkosta. Syksy 1973 lienee ollut lämmin, koska normaalisti niinä vuosina kutumuikun pyynti ajoittui lokakuun alkupäiviin, mutta nyt oltiin jo kuun puolivälissä. Enoni oli osittain ammattikalastaja, oli muikunkutuaika ja muikkusaaliit olivat suuria. Myös muikut olivat sinä syksynä Pielisellä suuria, sillä muikkuverkot olivat 20 millisiä. Enoni oli jo varhain aamulla nostanut kalakaverinsa kanssa muikkuja täynnä olevat verkot järvestä ja ajanut sitten kalasaaliinsa kanssa kotiinsa. Muikkujen irrottelu tapahtui enon viileässä autotallissa ja vaikka meitä päästelijöitä oli useita, niin työn touhussa meni lähes kolmeen saakka.

Pyöräilin kahden kilometrin matkan kotiin. Pyöräntangossa heilui kaupan muovikassi, missä oli pari kiloa  paistomuikkuja. Laitoin päivän työpalkan eteisen lattialle, nousin yläkerran huoneeseen ja vaihdoin verkkarit päälle. Kellon ollessa jo yli kolmen lähdin juoksemaan kohti Nurmeksen rajaa. Olin päättänyt, että juoksen sinä päivänä todella pitkän matkan.

Kotoani Vihtasuolta oli 17,5 kilometriä Nurmeksen rajalle, niinpä edestakainen matka tarkoitti tasan 35 kilometrin taivaltamista. Juoksin vähän yli 4 minuutin kilometrivauhtia ja syksyinen iltapäivä vaihtui kahden ja puolen tunnin aikana pimeydeksi ennen kotiin saapumista. Juoksu sujui helposti, mutta sitten lopussa alkoi väsyttää. Kukaan kotona ei tiennyt, miten pitkän matkan olin juossut. Rasituksen seurauksena sinä iltana minulle nousi kuume enkä kuitenkaan kertonut muille, mikä sen aiheutti. Niinpä seuraavan päivän olin varmuuden vuoksi poissa koulusta. Olin vähän yli 16 vuoden ikäinen kun juoksin tämän 35 kilometrin matkan. Tämä oli ylivoimaisesti pisin matka, mitä olin koskaan juossut. Huhtikuussa oli tehnyt kerran 22 kilometrin lenkin, mutta tämä oli selvästi pitempi matka. Halusin kokeilla, miltä tuntuu juosta lähes 40 kilometrin matka, sillä minustahan piti tulla vanhempana maratonjuoksija. Liekö ollut rasituksen syytä tai sattumaa se, että kahden välipäivän jälkeen kuume nousi uudelleen kahden päivän ajaksi.

Pidän tätä lokakuun 14. päivän pitkää lenkkiä merkittävänä hetkenä ajatellen tulevia vuosia. Oli rohkeutta ja halua kokeilla miltä tuntuu, kun lihakset ja koko keho väsyvät. Olinhan lisäksi ollut koko päivän jalkojen päällä päästellessäni muikkuja. Ja kun kyseessä oli edestakainen juoksumatka, niin kesken ei voinut jättää, vaikka väsytti. Siltä osin harjoitus oli onnistunut verrattuna sen päivän jalkapallotulokseen. Juuri sinä päivänä Suomi hävisi Romanialle jalkapallon MM-karsinnassa luvuin 9-0! Ja olihan vuosien saatossa tapahtunut muutakin uutisoimisen aihetta lokakuun 14. päivänä. Yhdeksän vuotta aiemmin Pauli Nevala oli voittanut keihään olympiakultaa Tokiossa. Ja vaikka minä juoksin 35 kilometriä, niin se ei ollut mikään pitkä matka verrattuna siihen, mitä presidentti Ståhlberg joutui kokemaan vaimonsa Esterin kanssa 43 vuotta aiemmin 14.10.1930. He joutuivat istumaan vastoin tahtoaan autossa Helsingistä Joensuuhun. Lapuan liike oli napannut heidät Kulosaaren kodista ja kuljettanut Itä-Suomeen saakka. Tämä historiallinen tapaus tunnetaan myös nimellä presidentti Ståhlbergin muilutus.