Viidestä lepopäivistä huolimatta maaliskuussa juoksin 460 km. Kovalla teholla juostuja
tasavauhtisia harjoituksia oli seitsemän kertaa pituudeltaan 8-13 km. Kolmena päivänä oli ns.
vaihtelevalla vauhdilla tehtyjä noin 10 km:n harjoituksia. Loput harjoitukset
olivat hidasvauhtisia pituudeltaan 10-16
km. Nämä edellä mainitut kerrat ja määrät liittyivät päiväharjoituksiin.
Lisäksi peräti 20 aamua oli
sellaisia, jolloin lähdin kuuden aikaan aamulla juoksemaan. Aamulenkkien
pituudet vaihtelivat 6-11 kilometrin
välillä. Näistä kaikista koostui suurin kilometrimäärä, minkä olin koskaan
taivaltanut kuukauden aikana. Maaliskuun aikana oli peräti 46 harjoituskertaa, mikä oli myös suurin määrä, mitä olin koskaan
tehnyt.
Huhtikuu oli
monessa suhteessa erilainen, koska oli jo kevät. Vuonna 1974 korostettiin sitä,
että ennen kilpailukauden alkua huhtikuun alusta aina toukokuun puoleen väliin
saakka piti tehdä paljon mäkihyppelyjä. Taustalla olivat silloiset kuuluisat
valmentajagurut sinkkoset ja kumppanit. Tämän valmennusmenetelmän he
ulkoistivat muille valmentajille kautta Suomen. Niinpä minunkin valmentajani
oli yksi näitä kaavamaisesti ulkoistettuja valmentajia, jotka laittoivat em.
ajanjakson täyteen mäkihyppyharjoituksia. Tein niitä kyseisenä keväänä ja vielä
vuoden kuluttua, mutta sitten lopetin ne kokonaan. Mäkijuoksut tulivat
merkittäväksi harjoittelumuodoksi läpi vuoden ja samalla mäkihyppelyt saivat
väistyä.
Huhtikuussa tuli harjoituskilometrejä vain 360 km vaikka harjoituskertoja oli
peräti 56. Harjoituskerrat tarkoittivat
sitä, että vain neljä aamua jäi nollille. Aamulenkit olivat joko 5 tai 10
kilometrin pituisia. Minkäänlaisia rasitusvammoja ei ollut koko kuukauden
aikana. Mäkihyppelyjä oli peräti 17
kertaa. Olikohan siinä mitään järkeä, kun näin jälkeenpäin asiaa
tarkastelee? Enimmillään loikkaharjoituksia oli viitenä päivänä peräkkäin,
lisäksi useamman kerran tämä toistui kolme päivää peräkkäin.
Tein loikkaharjoituksia vastamäkeen minuutin verran ja
sitten tulin hölkkäämällä alas. Tämä toistettiin neljä tai viisi kertaa. Sitten
10 minuuttia tasaisella maalla hölkkää ja sama toistettiin uudelleen. Tässä oli
esimerkki mäkihyppelyharjoituksesta. Sitten oli myös sellaisia päiviä, jolloin
harjoitus tehtiin kertaalleen tai minuutin sijaan oli puoli minuuttia ylös
loikkimista. En edes tarkkaan muista näitä tekemisiäni, mutta
harjoituspäiväkirjani mukaan näin ne menivät. Kuukauden kokonaiskilometrimäärä
oli todellisuudessa paljon suurempi, koska määrästä puuttuvat kaikki
hyppelypaikalle juoksemiset. Harjoituspaikalle Lonkaanvaaran toiselle puolelle oli matkaa yli kolme kilometriä,
joten kuukauden todellinen harjoitusmäärä oli lähes 500 km.
Tasavauhtiset kovat juoksuharjoitukset puuttuivat kokonaan
huhtikuussa kokonaan lukuun ottamatta niitä kahta maantiellä pidettyä
juoksukilpailua. Joensuun lähellä
olevassa Pyhäselässä järjestettiin
toisena pääsiäispäivänä kansalliset malmijuoksut. Tämä juoksutapahtuma oli
vielä nuori siihen aikaan, mutta jos tullaan tähän päivään, niin silloin
voidaan puhua todellisesta perinnetapahtumasta: tämä maantiejuoksukilpailu on
järjestetty keskeytyksettä tähän vuoteen saakka jokaisena pääsiäisenä. Hatunnosto
kaikille ahkerille Pyhäselän urheiluihmisille perinteen vaalimisesta!
Malmijuoksu on saanut nimensä Pyhäselässä sijainneesta Outokumpu Oy:n Hammaslahden kuparikaivoksesta, mikä oli toiminnassa
vuosien 1973-1986 välisen ajan. Liekö tämä vuoden 1974 malmijuoksu ollut
ensimmäinen kerta, kun kilpailu järjestettiin? Seuraavassa tietoa tästä kaivoksesta: https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=hammaslahden+kaivos
Tämä Pyhäselän malmijuoksu oli samalla ensimmäinen
kilpailuni Joensuun Katajan
riveissä. Miesten kilpailun pituus oli 15 kilometriä, minkä juoksin ensimmäistä
kertaa kaksi vuotta myöhemmin hyvällä menestyksellä. Mutta nyt A-poikana (pojat
17-18 vuotta) juoksumatkan pituus oli 5,1 km. Harjoituspäiväkirjan mukaan sain
kilpailun aikana pistoksen. Mitään muistikuvaa ei kuitenkaan ole siitä, miten
tämä vaikutti siihen, että en voittanut kilpailua vaan tulin toiseksi ajalla
16.02. Voittiko kilpailun Tohmajärven
Urheilijoiden Esa Pulkkinen, monivuotinen kilpakumppanini, vai joku muu –
sitä en tiedä, koska muista kilpailijoista minulla ei ole merkintöjä eikä mitään
muistikuvaa.
Kärsin juoksukilpailujen ja myös harjoitusten aikana melko
usein pistoksista koko juoksu-uran ajan. Monta kilpailua jouduin äkillisten
voimakkaiden pistosten takia keskeyttämään kuten myös harjoituksissa. Lisäksi
oli monia kilpailuja, joissa keskeyttäminen oli lähellä tai se muuten hidasti
voimakkaasti vauhtia. Näin tapahtui myös monta kertaa suurissa ulkomailla
järjestetyissä maratonjuoksukilpailuissa, vaikka en kertonut niistä kenellekään,
jotta en saisi itselleni selittelijän mainetta. Pistosten syytä en koskaan
tiennyt enkä koskaan pyytänyt kenenkään apua tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tämä
Pyhäselän kilpailu oli yksi esimerkki siitä, miten pistos oli mukana
kilpailussa jo nuorena. Harjoituspäiväkirjani mukaan kaksi päivää kilpailun
jälkeen en pystynyt tekemään edes aamulenkkiä, koska pistos alkoi vaivata heti
juoksun alussa ja vaikka juoksuvauhti oli hiljaista.
Huhtikuun loppupuolella oli myös toinen kilpailu. Kyse oli
maakuntaviestistä, mikä järjestettiin Joensuussa. Juoksin vitosen osuuteni Joensuun Katajan kakkosjoukkueessa. Kestävyysjuoksuinnostus
oli siihen aikaan niin voimakasta Suomessa, että myös juoksussa alettiin
järjestää maakuntaviestejä – näin tapahtui myös Pohjois-Karjalassa. Hiihdossa maakuntaviestejä oli järjestetty
vuosikymmenten ajan, mutta suuren kestävyysjuoksuinnostuksen laannuttua muutamaa
vuotta myöhemmin myös maakuntajuoksut loppuivat muutaman vuoden kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti