19.3 Vuodenvaihteen 1975/-76 muistiinpanot: Jatkan jälleen urheilun parissa kertomalla talven
1975 -1976 juoksuharjoittelusta. Edellisessä tarkastelussa pääsin marraskuun
loppuun joten katson harjoituspäiväkirjastani seuraavaksi joulukuuta. Vuoden
viimeisenä kuukautena en juossut yhtään aamulenkkiä, mutta vain yksi päivä jäi
kokonaan nollille. Sen päivän kohdalla lukee lyhyesti "ROKOTUS PAKKASTA
YLI – 26°C". Rokotuksen syytä en enää muista. Niinpä harjoituskertoja kertyi 30
ja niistä kertyi yhteensä 460 kilometriä.
Pikaisesti laskettuna kuukauden harjoitusmäärä tarkoitti 15 kilometrin
keskimääräistä päiväannosta.
Vuoden 1975 päättyessä
pystyin laskemaan vuoden jokaisen kuukauden kilometrit yhteen. Niistä kertyi
kahta kilometriä vaille 5000
kilometriä. En kuitenkaan lähtenyt aattoiltana täyttämään uutta tuhatlukua,
sillä suuret kilometrimäärät eivät koskaan saaneet olla harjoittelun
päätarkoitus.
Kestävyysjuoksijan täytyy
kuitenkin ikään kuin syödä kilometrejä riittävästi, muuten hän ei pääse koskaan
tavoitteeseensa varsinkaan silloin, jos hän on asettanut tavoitteet korkealle. Mutta
jokainen kaiketi tietää, että syömisessä pitäisi aina säilyttää tietty
kohtuullisuus, koska muutoin saattaa tulla ähky olo. Tämä on syytä muistaa myös
juoksuharjoittelussa, sillä liiallisten kilometrien ahnehtimisesta voi olla
ikävät seuraukset. Näin voi kuitenkin käydä silloin, jos ruokahalut ovat liiat
suuret ja into korkealla.
1970-luvun
kestävyysjuoksubuumin aikakautena kävi varmaan (ainakin kuulopuheiden mukaan)
niin, että moni sortui liialliseen harjoitteluun. Kilometrien haalimisesta
saattoi tulla itsetarkoitus varsinkin silloin, jos valmentaja ei pystynyt
näkemään ja tajuamaan muuta kuin suuret kilometrimäärät.
Tällaisia
valmentajia oli silloin olemassa. Kuitenkin tällaisten
"tiukkapipojen" olisi pitänyt mennä edes joskus kilpailujen
lähtöviivan läheisyyteen ja kuunnella, josko kilpailijat olisivat heittäneet
toisilleen kysymyksiä kuten esim. "kuinka monta kilometriä olet juossut
kuukauden aikana?". Tällaisia kysymyksiä ei tietenkään koskaan ilmoille
päästetty eikä niistä olisi ollut mitään hyötyä kenellekään, sillä eihän
pelkästään kilometrien ahmimisella voiteta yhtään kilpailua. Ihmistä ei ole
luotu koneeksi. Jotkut valmentajat eivät ehkä tietäneet tätä itsestään selvää
tosiasiaa.
Joulukuun harjoittelu ei
tietenkään ollut tasapaksua puurtamista, sillä kahta samanlaista päivää ei
ollut peräkkäin. Tasaisella kovahkolla vauhdilla tehtyjä harjoituksia
pituudeltaan 10-14 km oli kaikkiaan 9 eri päivänä. Niin sanottuja VL eli
vauhtileikittelyjä tein kerran viikkoon pituudeltaan.10-14 km. Tällainen
harjoitus sisälsi minuutin, kahden ja kolmen minuutin vauhdikkaita pätkiä,
joiden välissä oli 1-2 minuuttia hölkkää. Kuukauteen sisältyi myös hidasvauhtista
juoksua 4.30 - 4.45 min/km vauhdilla. Näistä harjoituksista 9 kertaa oli sellaisia,
joiden pituus oli 20-25 kilometriä.
Vuosi vaihtui ja heti vuoden 1976 alussa oli Vierumäen Urheiluopistolla talven
toinen viikonlopun leiri. Tammikuun kolmannen päivän kohdalla lukee
harjoituspäiväkirjassani ”20 TV TESTIJUOKSU 1.09.00 VIERUMÄKI”. Ohjelmassa oli sama 20 km:n tasavauhtinen testijuoksu
kuten aiemmin lokakuussa. Jokainen juoksi itsenäisesti siten, että matkaan
lähdettiin minuutin välein. Senkin muistan, että ainoastaan Kuopion Vesa Laukkanen pystyi
juoksemaan matkan kutakuinkin samaa vauhtia kuin minä. Otin itsestäni kaiken irti pakkassäässä,
niinpä illan aikana oli vaikea olo kuumeen noustessa rasituksen seurauksena. Tätä
en tietenkään kenellekään paljastanut, vaikka iltasella olin muiden mukana
nauttimassa limpparia ja muita herkkuja Urheiluopiston alakerran kahviossa.
Seuraavana aamuna ei olisi
ollut mikään pakko herätä aikaisin, mutta nousin tapani mukaan kello kuudelta
ja lähdin saman tien talviaamun pimeyteen. Edellisen päivän kova harjoitus
varmasti tuntui jäsenissä, mutta aamun lihasjäykkyys ei saanut olla lenkille
lähdön esteenä. Kaikki muut leiriläiset jäivät nukkumaan huoneisiinsa. Juoksin
löysällä vauhdilla ”jonnekin” tietä pitkin 35 minuutin verran ja palasin samaa
reittiä takaisin, jotta en eksyisi aamun pimeyteen tuntemattomassa maastossa.
Osan
matkaa juoksureittini kulki Vierumäen teollisuusalueen
kupeessa. Mieleeni jäi, että siellä oli ainakin pylväiden jalostustoimintaa. Aamuvarhaisella
kaikkialla oli hiljaista ja pimeää, sillä olihan sunnuntaiaamun varhainen
hetki. Liukkautta ei tarvinnut pelätä lumisella ja jäisellä tiellä, sillä lenkkikenkien
alla oli hyvä pito. Sen takasi kirpeä pakkanen, mikä oli hallitsevana
säätyyppinä koko tammikuun ajan vuonna 1976.
Aamulenkin jälkeen pääsin
suoraan aamupalalle, minne osa leiriläisistä oli jo tullut ruokailemaan. Melko
pian aamupalan jälkeen leirin ohjelmassa oli aamupäivän harjoituksena kevyttä
juoksua, mutta sen olin suorittanut jo varhain aamulla. Niinpä saatoin jäädä
lepäilemään muiden mennessä ulos. Miksi tein eri tavalla kuin muut? Syynä oli
se, että aamupalan ja ruokailun välissä oli vain vähän yli tunnin väli. Ja
tähän en ollut koskaan tottunut, sillä sain niin helposti pistoksen juostessa,
jos ruokailun ja harjoituksen väli oli liian lyhyt. Varhainen aamulenkki sulki pois
tämän ongelman. Pistosherkkyys oli minun heikkouteni enkä asiasta oikeasti
koskaan kertonut kenellekään.
Tammikuu jatkui harjoittelun
suhteen saman kaavan mukaan kuin edellisenä kuukautena. Tammikuun lopussa
harjoituspäiväkirjassani lukee ”29 harjoituskertaa, jalat terveinä, 2
juoksematta pakkasen takia”. Kuukauden puolessa välissä olin kaksi päivää
harjoittelematta, sillä merkintöjeni mukaan toisena päivänä oli pakkasta – 30°C
ja toisena – 28°C astetta.
Kilometrejä kertyi tammikuussa 510 kilometrin verran. Vähintään 20 kilometrin lenkkejä kuukauteen
mahtui kymmenen harjoituskertaa, niistä pisin oli 32 kilometriä. Tammikuu oli
kylmä, sillä ainakin kymmenen päivän aikana pakkasta oli – 20°C tai enemmän.
Jos pakkasta oli enemmän kuin – 20 °C astetta, niin silloin en koskaan juossut
kovalla vauhdilla. Tästä itselleni laatimasta säännöstä pidin kiinni myös sen
jälkeen, kun olin saavuttanut aikuisiän.
Harjoituspäiväkirjaani en
juuri koskaan kirjoittanut mitään ylimääräistä. Kuitenkin tämän tammikuun
merkinnöissä on yksi poikkeus. Tammikuun 24. päivän kohdalla lukee, että juoksin
18 km tasaista 4.20 min/km vauhtia. Sen jälkeen on vahvistetuin isoin kirjaimin
huutomerkin kera seuraava merkintä PUVUN
OSTO !
Kävin ostamassa elämäni
ensimmäisen puvun. Ostopaikkana oli Juuan
kirkonkylässä toiminut (ja yhä toimiva!) Vaatehuone
Miettisen liike. Pitihän minun saada puku, koska vielä kevään aikana
olisivat edessä yo-kirjoitukset ja sitten toukokuun lopussa koulu päättyisi lakkiaispäivään.
Puku oli tummanvihreä ja jos se olisi vielä tallessa, niin se ei varmasti
mahtuisi enää päälleni, sillä painoin silloin vain 54 kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti