Vuodenvaihteen 1975/-76 muistiinpanot

19.3 Vuodenvaihteen 1975/-76 muistiinpanot: Jatkan jälleen urheilun parissa kertomalla talven 1975 -1976 juoksuharjoittelusta. Edellisessä tarkastelussa pääsin marraskuun loppuun joten katson harjoituspäiväkirjastani seuraavaksi joulukuuta. Vuoden viimeisenä kuukautena en juossut yhtään aamulenkkiä, mutta vain yksi päivä jäi kokonaan nollille. Sen päivän kohdalla lukee lyhyesti "ROKOTUS PAKKASTA YLI – 26°C". Rokotuksen syytä en enää muista. Niinpä harjoituskertoja kertyi 30 ja niistä kertyi yhteensä 460 kilometriä. Pikaisesti laskettuna kuukauden harjoitusmäärä tarkoitti 15 kilometrin keskimääräistä päiväannosta.

Vuoden 1975 päättyessä pystyin laskemaan vuoden jokaisen kuukauden kilometrit yhteen. Niistä kertyi kahta kilometriä vaille 5000 kilometriä. En kuitenkaan lähtenyt aattoiltana täyttämään uutta tuhatlukua, sillä suuret kilometrimäärät eivät koskaan saaneet olla harjoittelun päätarkoitus.

Kestävyysjuoksijan täytyy kuitenkin ikään kuin syödä kilometrejä riittävästi, muuten hän ei pääse koskaan tavoitteeseensa varsinkaan silloin, jos hän on asettanut tavoitteet korkealle. Mutta jokainen kaiketi tietää, että syömisessä pitäisi aina säilyttää tietty kohtuullisuus, koska muutoin saattaa tulla ähky olo. Tämä on syytä muistaa myös juoksuharjoittelussa, sillä liiallisten kilometrien ahnehtimisesta voi olla ikävät seuraukset. Näin voi kuitenkin käydä silloin, jos ruokahalut ovat liiat suuret ja into korkealla.

1970-luvun kestävyysjuoksubuumin aikakautena kävi varmaan (ainakin kuulopuheiden mukaan) niin, että moni sortui liialliseen harjoitteluun. Kilometrien haalimisesta saattoi tulla itsetarkoitus varsinkin silloin, jos valmentaja ei pystynyt näkemään ja tajuamaan muuta kuin suuret kilometrimäärät. 

Tällaisia valmentajia oli silloin olemassa. Kuitenkin tällaisten "tiukkapipojen" olisi pitänyt mennä edes joskus kilpailujen lähtöviivan läheisyyteen ja kuunnella, josko kilpailijat olisivat heittäneet toisilleen kysymyksiä kuten esim. "kuinka monta kilometriä olet juossut kuukauden aikana?". Tällaisia kysymyksiä ei tietenkään koskaan ilmoille päästetty eikä niistä olisi ollut mitään hyötyä kenellekään, sillä eihän pelkästään kilometrien ahmimisella voiteta yhtään kilpailua. Ihmistä ei ole luotu koneeksi. Jotkut valmentajat eivät ehkä tietäneet tätä itsestään selvää tosiasiaa.

Joulukuun harjoittelu ei tietenkään ollut tasapaksua puurtamista, sillä kahta samanlaista päivää ei ollut peräkkäin. Tasaisella kovahkolla vauhdilla tehtyjä harjoituksia pituudeltaan 10-14 km oli kaikkiaan 9 eri päivänä. Niin sanottuja VL eli vauhtileikittelyjä tein kerran viikkoon pituudeltaan.10-14 km. Tällainen harjoitus sisälsi minuutin, kahden ja kolmen minuutin vauhdikkaita pätkiä, joiden välissä oli 1-2 minuuttia hölkkää. Kuukauteen sisältyi myös hidasvauhtista juoksua 4.30 - 4.45 min/km vauhdilla. Näistä harjoituksista 9 kertaa oli sellaisia, joiden pituus oli 20-25 kilometriä.

Vuosi vaihtui ja heti vuoden 1976 alussa oli Vierumäen Urheiluopistolla talven toinen viikonlopun leiri. Tammikuun kolmannen päivän kohdalla lukee harjoituspäiväkirjassani ”20 TV TESTIJUOKSU 1.09.00 VIERUMÄKI”.  Ohjelmassa oli sama 20 km:n tasavauhtinen testijuoksu kuten aiemmin lokakuussa. Jokainen juoksi itsenäisesti siten, että matkaan lähdettiin minuutin välein. Senkin muistan, että ainoastaan Kuopion Vesa Laukkanen pystyi juoksemaan matkan kutakuinkin samaa vauhtia kuin minä.  Otin itsestäni kaiken irti pakkassäässä, niinpä illan aikana oli vaikea olo kuumeen noustessa rasituksen seurauksena. Tätä en tietenkään kenellekään paljastanut, vaikka iltasella olin muiden mukana nauttimassa limpparia ja muita herkkuja Urheiluopiston alakerran kahviossa.

Seuraavana aamuna ei olisi ollut mikään pakko herätä aikaisin, mutta nousin tapani mukaan kello kuudelta ja lähdin saman tien talviaamun pimeyteen. Edellisen päivän kova harjoitus varmasti tuntui jäsenissä, mutta aamun lihasjäykkyys ei saanut olla lenkille lähdön esteenä. Kaikki muut leiriläiset jäivät nukkumaan huoneisiinsa. Juoksin löysällä vauhdilla ”jonnekin” tietä pitkin 35 minuutin verran ja palasin samaa reittiä takaisin, jotta en eksyisi aamun pimeyteen tuntemattomassa maastossa. 

Osan matkaa juoksureittini kulki Vierumäen teollisuusalueen kupeessa. Mieleeni jäi, että siellä oli ainakin pylväiden jalostustoimintaa. Aamuvarhaisella kaikkialla oli hiljaista ja pimeää, sillä olihan sunnuntaiaamun varhainen hetki. Liukkautta ei tarvinnut pelätä lumisella ja jäisellä tiellä, sillä lenkkikenkien alla oli hyvä pito. Sen takasi kirpeä pakkanen, mikä oli hallitsevana säätyyppinä koko tammikuun ajan vuonna 1976.

Aamulenkin jälkeen pääsin suoraan aamupalalle, minne osa leiriläisistä oli jo tullut ruokailemaan. Melko pian aamupalan jälkeen leirin ohjelmassa oli aamupäivän harjoituksena kevyttä juoksua, mutta sen olin suorittanut jo varhain aamulla. Niinpä saatoin jäädä lepäilemään muiden mennessä ulos. Miksi tein eri tavalla kuin muut? Syynä oli se, että aamupalan ja ruokailun välissä oli vain vähän yli tunnin väli. Ja tähän en ollut koskaan tottunut, sillä sain niin helposti pistoksen juostessa, jos ruokailun ja harjoituksen väli oli liian lyhyt. Varhainen aamulenkki sulki pois tämän ongelman. Pistosherkkyys oli minun heikkouteni enkä asiasta oikeasti koskaan kertonut kenellekään.

Tammikuu jatkui harjoittelun suhteen saman kaavan mukaan kuin edellisenä kuukautena. Tammikuun lopussa harjoituspäiväkirjassani lukee ”29 harjoituskertaa, jalat terveinä, 2 juoksematta pakkasen takia”. Kuukauden puolessa välissä olin kaksi päivää harjoittelematta, sillä merkintöjeni mukaan toisena päivänä oli pakkasta – 30°C ja toisena – 28°C astetta. 

Kilometrejä kertyi tammikuussa 510 kilometrin verran. Vähintään 20 kilometrin lenkkejä kuukauteen mahtui kymmenen harjoituskertaa, niistä pisin oli 32 kilometriä. Tammikuu oli kylmä, sillä ainakin kymmenen päivän aikana pakkasta oli – 20°C tai enemmän. Jos pakkasta oli enemmän kuin – 20 °C astetta, niin silloin en koskaan juossut kovalla vauhdilla. Tästä itselleni laatimasta säännöstä pidin kiinni myös sen jälkeen, kun olin saavuttanut aikuisiän.

Harjoituspäiväkirjaani en juuri koskaan kirjoittanut mitään ylimääräistä. Kuitenkin tämän tammikuun merkinnöissä on yksi poikkeus. Tammikuun 24. päivän kohdalla lukee, että juoksin 18 km tasaista 4.20 min/km vauhtia. Sen jälkeen on vahvistetuin isoin kirjaimin huutomerkin kera seuraava merkintä PUVUN OSTO !

Kävin ostamassa elämäni ensimmäisen puvun. Ostopaikkana oli Juuan kirkonkylässä toiminut (ja yhä toimiva!) Vaatehuone Miettisen liike. Pitihän minun saada puku, koska vielä kevään aikana olisivat edessä yo-kirjoitukset ja sitten toukokuun lopussa koulu päättyisi lakkiaispäivään. Puku oli tummanvihreä ja jos se olisi vielä tallessa, niin se ei varmasti mahtuisi enää päälleni, sillä painoin silloin vain 54 kg.