Tämän otsikon
aiheena olevan alkusanoina rohkenen todeta, että tämä kirjoitus saattaa olla
tärkeä, ei ainoastaan menneisyyden tuntemisen takia vaan ennen kaikkea
tulevaisuuden takia.
Aihe tämän
kirjoituksen tekemiseen syntyi vasta vuoden viimeisellä viikolla katsellessani
erästä vanhaa karttaa, joka on tämän kirjoituksen lopussa.
Ensimmäiset moskovalaiset olivat
suomalaisia
(Käännös venäjän
kielestä otsikko mukaanlukien, artikkeli on uusi, se on julkaistu marraskuussa 2019)
http://www.merjamaa.ru/news/pervye_moskvichi_byli_finnami/2019-11-03-1462
Arkeologit ovat löytäneet Moskovan
Kremlistä keramiikan palasia, jotka ovat yli kaksi tuhatta vuotta vanhoja.
Esineet kuuluvat suomalaisten heimojen kulttuuriin. He asuivat Moskvoretskin
(Moskovajoen?) altaalla ensimmäisen vuosituhannen toisella puoliskolla eKr. (ajanjakso
500-0 vuotta eKr.), sanoi Venäjän tiedeakatemian arkeologisen instituutin
johtaja akateemikko Nikolai Makarov.
Hänen mukaansa useita
kymmeniä sellaisia palasia on löydetty ja viimeisimmät nostettiin
kaivauksista "kirjaimellisesti tänään". Löysimme niitä lisää
myöhäisemmistä kerroksista aikakaudelta, joka liittyvät 1500-luvun loppuun ja
1600-luvun alkuun jKr.
Sitten
Kremliin pystytettiin määräyksestä rakennuksia, ja perustusten rakentamisen
yhteydessä he pystyivät nostamaan syvempien kerrosten mukana näitä esineitä, Makarov
totesi.
Hän
muistutti olettamuksesta, jonka mukaan nykyisen Kremlin alueella kyse olisi Djakovo-kulttuurista,
varhaisen rautakauden arkeologisesta kulttuurista, joka oli olemassa
ensimmäisellä vuosituhannella eKr. Tutkijat katsovat, että Djakovo-kulttuurin
luojat olivat merjalaisten ja vepsäläisten (ven. мери ja веси) esi-isiä, varhaisen
keskiajan suomalais-ugrilaisten kansojen esi-isiä, jotka asuivat
Koillis-Venäjällä keskiajalla.
"Tämä oli erittäin elinvoimainen kulttuuri, jota
ei ole historiallisesti liitetty slaaveihin, koska se on slaavia edeltävä
väestö. Vuosisatojen ajan nämä siirtokunnat on erotettu historiallisesta
Moskovasta. Mutta on erittäin tärkeää, että
Moskovalla on tausta ja Kremlillä on tausta. Nämä ovat mielenkiintoisia
kosketuksia menneisyyteen", sanoi Makarov.
Arkeologit
kertoivat elokuussa, että (Kremlin) Katedraalin aukiolta löytyi hiilen tukkeita
ja palaneita rakenteita. He olettavat, että nämä ovat jälkiä Krimin kaanin
Devlet Girayn Moskovaan suorittamasta hyökkäyksestä vuonna 1571, jolloin hän
valloitti ja sytytti kaupungin.
 |
| Kartta: Kremlin Katedraalin aukio |
Sen
jälkeen presidentti Vladimir Putin antoi ohjeet kaivausten laajentamiseksi.
Makarov sanoi, että arkeologit kykenevät hyödyntämään tätä ja pystyvät
ymmärtämään yleisesti, millaisilta Kremlin rakennukset tarkalleen näyttivät eri
aikoina, missä ne sijaitsivat ja mitä tavoitteita ne palvelivat.
Kuva: Ensimmäisten
moskovalaisten pukujen jälleenrakentaminen. Pukujen löytöpaikka on
Borovitsky-kukkulalla
Djakovo-kulttuuri oli olemassa nykyisen Moskovan, Tverin, Vladimirin ja useiden
naapurialueiden alueilla ajanjaksolla 500 eKr. – 500 jKr. Djakovolaiset
asettuivat jokien tulva-tasanteille, niiden yhtymäkohtiin, joiden ansiosta
tarvitsi vahvistaa vain sitä puolta, jota vesiesteet eivät suojanneet.
Tätä
tapaa kutsutaan viitta-arkkitehtuuriksi (englannin kautta saatu käännös kertoo
viitta-arkkitehtuurista, onko se `viitta` myös suomeksi, en tiedä?), se oli
hyvin levinnyt tuon aikakauden ja myöhempien kansojen keskuudessa ennen
tuliaseiden keksimistä.
Djakovo-kulttuurin
talouden perusta oli karjankasvatus. Kasvien
kasvatuksella, vaikka se osattiin, oli toissijainen merkitys. Nykypäivän
Moskovan alueella tunnetaan 10 rinnettä, joissa on ollut Djakovo-kulttuuria. Kartta näistä Moskova-joen ja Moskovan alueen löytökohteista kirjoituksen lopussa.
** ** **
Tällainen
oli marraskuussa 2019 kirjoitetun artikkelin käännös. Tutkitaan tätä asiaa
lisää.
Djakovon salaisuus
Ensiksi
saatiin jo tietää, että Moskovan ja lisäksi myös sen laajan ympäristön alueella
asunut Djakovon kansa kuului suomalaisiin heimoihin. Toisesta lähteestä lisään
tähän vielä toisen lainauksen:
”Nimensä kulttuuri sai nykyisen Moskovan
alle jääneestä pikku kylästä, josta ensimmäiset arkeologiset löydöt tehtiin
1800-luvun lopussa. Kielihistoriallisesti Djakovo
liitetään suomalaisugrilaisten kielten kehitysvaiheisiin niin, että merjan,
muroman, metsherän ja vepsän kielten katsotaan joko
suoraan periytyvän djakovolaisten kielestä, tai
saaneen siitä merkittäviä vaikutteita.”
Mutta
mitä muuta tästä Djakovo-sanasta voi päätellä? No, ei kannata olla turhan vaatimaton,
kun voin todeta, että tähän Djakokovo-kulttuuriin (ven. Дьяковская культура) voi kätkeytyä
suuri historiallinen salaisuus. Eikä
ainoastaan tarkasteltuna asiaa kauas taaksepäin, vaan myös kaikkea sitä, mitä on
vielä edessämme.
Kun
sanasta Djakov otetaan pois kirjain D niin, jäljelle jää Jakov
eli suomeksi Jaakob. Ja kuten hyvin tiedämme, Jaakob
on Israel-sanan alkulähde. Jos tämä tieto on jollekin vielä tuntematon,
niin kerrotaan asian perusteet Raamatun lehdiltä 1.Mooseksen kirjan 32. luvusta
”Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi
on?" Hän vastasi: "Jaakob." Silloin hän sanoi: "Sinun
nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja
ihmisten kanssa ja olet voittanut." (1.Moos.32:27-28)
Nyt
olemme päässeet jo alkuun. Mutta Jakovin
edessä on vielä D-kirjain ennen kuin siitä muodostuu Djakov. Mitä tämä yhden kirjaimen etuliite voisi
tarkoittaa?
Eräs
ystäväni asuu Israelissa. Lisäksi hän ”sattuu” olemaan arameankielen asiantuntija.
Hän kertoi seuraavaa:
De-etuliite arameassa
tarkoittaa `joka (on)`. Se ei ole suoranaisesti määräinen artikkeli, vaan
tarkoittaa `joka on`. Eli Dejakov
tarkoittaa sanatarkasti `joka on jaakobilainen`.
Jos
olettamus on oikein, niin silloin se suomeksi sanottuna tarkoittaa: `joka on
israelilainen`. Ja edelleen se tarkoittaisi sitä, että `suomalainen, joka on israelilainen`
ja `venäläinen,
joka on israelilainen`. Mutta älä
säikähdä tai innostu, sillä en sano, että kaikki suomalaiset ovat israelilaisten jälkeläisiä.
Mistä tämä kansa ja aramean kieli
on voinut tulla Moskovan alueelle?
Israelin
kansa muodostui aluksi 12 heimosta, jotka olivat saaneet nimensä Jaakobin
jälkeläisistä. Vuosisatoja myöhemmin 900-luvulla eKr. maa kuitenkin jakaantui
kahteen osaan. 10 heimon muodostaman pohjoisen alueen nimeksi tuli Israelin kuningaskunta
ja sen pääkaupunki oli Samaria. Eteläiseen alueeseen jäivät Juudan ja
Benjaminin heimot. Tämän Juudan
kuningaskunnan pääkaupunki oli tietenkin Jerusalem.
Kuitenkin
reilu 200 vuotta myöhemmin alueella tapahtui dramaattinen ja pysyvä muutos, kun
silloinen suurvalta Assuria hyökkäsi Samariaan ja vei koko pohjoisen Israelin
pakkosiirtolaisuuteen Assuriaan (nykyisen Syyrian ja Irakin rajamaille). Juuda
jäi yksin. Tämä tapahtui noin vuonna 720 eKr.
Tästä tapahtumasta löytyy Raamatun (2.Kuningasten
kirja 17:5-18) lisäksi myös muuta historiallista tietoa
kuten wikipediasta luetaan: ”Assurian kuningas Sargon II kaappasi
vallan 722 eaa., kun kuningas Salmanasser V kuoli ollessaan sotaretkellä
Samariassa. Sargon II valtasi Israelin pohjoisen kuningaskunnan ja
vei sen kansan pakkosiirtolaisuuteen.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Assyria
Lisäksi eräästä assyrialaisen patsaasta löydetty
kirjoitus kertoo, miten kuningas Sargon II valloitti Samarian kaupungin: ”…minä
taistelin heitä vastaan suurien jumalien, herrojeni voimalla. Laskin
sotasaaliiksi 27 280 ihmistä, yhdessä heidän vaunujensa ja jumaliensa
kanssa, joihin he luottivat…Asutin loput heistä Assyrian keskuuteen.”
Ja nyt pääsemme esillä olleeseen aramean
kieleen. Saamme
lukea wikipediasta, että juuri tähän aikaan Assuria oli muuttunut arameakieliseksi.
”Aramealaiset
asettuivat nykyisen Syyrian, Irakin ja Itä-Turkin alueelle n. 1100-luvulla eaa.
900-luvulta eaa. alkaen Syyrian alueella omaksuttiin foinikialaiseen
kirjaimistoon perustuva kirjoitusjärjestelmä ja ensimmäinen yhtenäinen aramean
kirjakieli, jota käytettiin aramealaisissa kaupunkivaltioissa. Assyrian
valtakunnan alistettua aramealaiset valtansa alle arameasta tuli Assyrian valtakunnan
käyttämä virallinen kieli 740-luvulla eaa.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Aramean_kieli
Israelin pakkosiirtolaisuuteen viety kansa oppi
viimeistään tässä vaiheessa aramean kielen. Tosin he eivät pysyneet vankeudessa
kuin vajaa sata vuotta, sillä 600-luvulla eaa. ”Skyytit, kimmerialaiset ja
meedialaiset hyökkäsivät Assurian maahan.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Assyria
Tässä
vaiheessa vankeudessa ollut Israelin 10 heimosta koostunut kansa näki
mahdollisuuden paeta jonnekin sinne, missä ihminen ei ollut koskaan asunut.
Tästä kerrotaan historiallisessa 2.Esran kirjan 13.luvussa:
”..Ja mitä tulee siihen, että näit hänen
kokoavan itselleen toisen väkijoukon, joka oli rauhaa rakastava, nämä ovat ne kymmenen heimoa, jotka johdatettiin
pois heidän omasta maastaan vankeuteen kuningas Hoosean päivinä, jonka
assyrialaisten kuningas Salmaneser johdatti vankeuteen. Hän vei heidät joen yli
ja heidät vietiin toiseen maahan. Mutta he
tekivät tämän suunnitelman itselleen, että he jättäisivät kansakuntien joukon
ja menevät vielä kauempaan maakuntaan,
jossa ihminen ei ole milloinkaan elänyt,
että edes siellä he voisivat pitää heidän asetuksensa, joita he eivät pitäneet
omassa maassaan. Ja he menivät Eufrat-joen kapeiden käytävien kautta. Sillä
tuohon aikaan Korkein teki merkkejä heille ja pysäytti sen joen kanavat, kunnes
he olivat kulkeneet yli. Tuon maakunnan läpi oli pitkä matka kuljettavana, puolentoista vuoden matka, ja tuota
maata kutsutaan nimellä Arzareth…” (Huom! sana Arzareth tarkoittaa pelkästään
”toinen maa”)
Kaikki tuntuu napsahtavan
kohdalleen tässä ”historiallisessa palapelissä”, jota olemme käyneet läpi. Venäläisten
arkeologien mukaan Djagovon ihmiset saapuivat
Moskovan alueelle noin vuonna 500 eKr. Aika täsmää täydellisesti
siihen aikaan, jolloin he olisivat helposti ehtineet tulla Assuriasta ”maakuntaan, jossa
ihminen ei ole milloinkaan elänyt”. Kaukasian vuorten ylittäminen ei varmaan
ollut helppoa, mutta Volgaa ja sen sivuhaaroja pitkin matkan taittaminen on
varmaan ollut helpompaa.
Juuri tämä aika,
jolloin Djakovo saapui Volgalle tai
sen sivujokien varsille, herättää suuren mielenkiinnon mahdolliseen
Israel-yhteyteen. Löytyykö
mistään mitään vastaavaa historiallista tutkimustietoa, joka kertoisi jostain uudesta kansasta ja ajoittuisi juuri
tähän ajankohtaan? Tämä on erittäin tärkeä kysymys!
Lisätodisteiden
esittäminen kansan israelilaisuudesta ei liene huono ajatus. Venäläiset
arkeologit ovat tehneet perusteellista työtä tutkiessaan tätä Djakovon kansaa Moskovan
alueella ja myös sitä laajemmalla alueella. Nämä arkeologiset tutkimukset on
aloitettu jo 1800-luvun lopulla.
Arkeologisista
tutkimuksista on saatu monenlaista tietoa. Niiden perusteella on piirretty myös
kuvitteellinen maisema rakennuksineen Djakovon kylästä.
On löytynyt myös ainakin kaksi hautauspaikkaa, jossa
vainajat on haudattu ns. ”kuolleiden huoneiseen”, jonka koko on ollut neljä kertaa viisi metriä. Toisin sanojen vainajille on tehty talo, huone. Nämä kuolleiden huoneet ovat
tuttu asia liittyen juutalaisten hautoihin. Juutalaiset eivät kuitenkaan
tee polttohautauksia, kuten on oletettu tapahtuneen näissä kahdessa Djakovon löytöpaikassa. Tosin pitää muistaa, että ennen karkotustaan tämä Israelin kansa
poltti jopa pieniä lapsia uhrimenoissaan, joten tästä mahdollisesta poikkeavasta polttohautaustavasta
ei ehkä kannata tehdä liian suuria päätelmiä. Enemmän herättää mielenkiintoa
nämä vainajien rakennukset ja niiden mahdollinen yhteys Israeliin. Tästä
aiheesta löytyy enemmän tietoa aiemmista kirjoituksistani. https://jouninkootut.blogspot.com/2018/11/kuolleiden-huone.html
 |
| Kuolleiden huone |
Jos Djakovon kansan kohdalla on
kyse Jakobista, niin silloin on kyse myös tulevaisuudesta.
On nimittäin niin, että Jaakobin kansan jälkeläiset palaavat vielä kerran
takaisin Israeliin. Tästä kirjoitinkin vähän aikaa sitten, linkki kirjoituksen päätteenä.
Seuraavaksi laitan esille Raamatusta muutaman kohdan, joissa kerrotaan Jaakobin
paluusta Israeliin yhdessä Juudan heimon eli juutalaisten kanssa. Näissä kirjoituksissa korostuu se, että kansa palaa etenkin pohjoisesta. Ja onhan
tiedossa, että juutalaisia on runsaasti esim. Venäjällä ja Ukrainassa. Ja mikä
tärkeintä: kadoksissa oleva Israelin kansa ja juutalaiset menevät Israeliin
yhdessä! Ei tule tapahtumaan mitään erillistä pelkästään juutalaisista
koostuvaa massamuuttoa, vaikka niin monet luulevat niin tapahtuvan.
* Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob,
älä pelkää, sanoo Herra, älä säiky, Israel. Sillä katso, minä
pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun
jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Ja Jaakob on palajava, elävä rauhassa ja
turvassa, kenenkään peljättämättä. Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra,
ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen
sinut hajottanut; ainoastaan sinusta minä en loppua tee:
minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä.
(Jer.30:10-11)
* Mene ja
julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo
Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen,
sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti. (Jer.3:12)
* Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa,
ja he tulevat yhdessä
pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne
perinnöksi. (Jer.3:18)
* Sentähden,
katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin
Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin
Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta
maasta ja kaikista muista maista,
joihin minä olin heidät karkoittanut'. Ja niin he saavat asua omassa
maassansa." (Jer.23:7-8)
* Katso, minä
tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja
synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. (Jer.31:8)
Tärkeitä ilmoituksia
ovat nämä edelliset sanat. Kannattaa pysähtyä ja perehtyä tulevaisuuden takia!
Ja sitten vielä esille
se kartta, jonka havaitseminen johti tämän kirjoituksen tekemiseen. Djakovska on yhden vaaleansinisen alueen nimenä
 |
| Oletettu kartta vuonna 250 eKr. |
Ja näin lopuksi en voi
olla kertomatta siitä erikoista tunteesta, kun etsin
aineistoa tähän kirjoitukseen. Vuonna 1980 juoksin
Moskovan olympiakisoissa kirjaimellisesti Kremlin aukion lävitse, ketään
katsojia ei ollut. Sitten istuin pitkän tovin Moskova-joen kivetyllä rannalla
joutuessani keskeyttämään kilpailun. Ajattelin ollessani siinä yksin, että
tässä minä istun, vaikka sen päivän piti olla elämäni suuren tavoitteen täyttymys.
Ja nyt lähes 40 vuotta myöhemmin uuden vuosikymmenen aattona havaitsen tutkivani näitä kätkössä olevia salaisuuksia
liittyen Kremliin ja Moskova-joen varrella asuneiden heimojen elämään!
 |
| Kartta: Moskova-joki ja Moskova. Mustat pisteet ovat löydettyjä Djakovo-kulttuurin asuinpaikkoja |
Tätä aihetta sivuavia kirjoituksiani
** ** **
Lisäykset 9.1. -20
On mahdollista, että vepsäläisistä oli varhaisissa historiallisissa lähteissä käytetty useita erilaisia nimityksiä, kuten ves, vas, wizzi, visunnus, vasinobronkas (esim. Kotshkurkina 2005:30; Saressalo 2005:15-16), tsuudit, tuharit, ud tai uhar.)
Toisaalta ei ole varauksettoman varmaa, oliko edellä mainituilla etnonyymeillä (kansan tai heimon nimi) aina tarkoitettu juuri vepsäläisiä (Grünthal 1997:99-103; Kotshkurkina 2005:30)
1800-luvun alku Suomessa oli aikaa, jolloin poliittiset muutokset (autonomian aika) ja kansallisromantiikan aatteet tekivät suomen kielen kehittämisen ajankohtaiseksi. Varsinkin suomalaiset kielitieteilijät innostuivat vepsästä sen vuoksi, että he olettivat vepsän olevan turmeltumatonta ”alkusuomea” (Anttila 1931:185).
Kielentutkimuksen myötä vepsäläinen kulttuuri sai jonkin verran huomiota osakseen. Kiinnostus perinteisiin tyrehtyi kuitenkin nopeasti siihen, ettei vepsäläisiltä löydetty klassiseen kalevalamittaan pohjaavaa runoutta (Heikkinen 2006:47; Salve 2005: 103; Eerola 2007).
Nykyään vepsäläiset luokitellaan suomalais-ugrilaisiin kansoihin, jotka yhdessä samojedikieltä puhuvien kansojen kanssa kuuluvat uralilaiseen kieliperheeseen (Hajdu 1975:11-13) Näitä kansoja yhdistää kielisukulaisuus, jolla tarkoitetaan sitä, että kielen voidaan osoittaa tai otaksua juontuvan yhteisestä alkumuodosta (Joki s.28).
** ** **
Venäjän kieli on mielestäni suurin este, joka estää
näkemästä kansojen alkuperän. Venäjän kieli on
kehittynyt vasta viimeisen tuhannen vuoden aikana.
Kukaan ei taida tietää, mitä kieltä puhuttiin Novgorodin ja Moskovan alueilla
vaikkapa 1500 vuotta sitten.
Venäjän kielen historia on samalla myös ortodoksisen
kristinuskon tuhatvuotista historiaa Venäjällä. Kristinuskon
myötä Venäjälle tuli kirjoitus ja kirjakieli, joka alun perin ei ollut venäjää
vaan eteläslaavilaista kieltä, jota kutsutaan muinaiskirkkoslaaviksi tai
muinaisbulgariaksi. Näin voitiin ihmisiä sitten myöhemmin kielen perusteella nimittää
slaaveiksi. 800-luvulla Balkanilla vaikuttaneet kirkkoisät Kyrillos ja
Metodios kehittivät kreikan kirjaimista muinaisbulgarialle aakkoset, joita
sittemmin on alettu kutsua kyrillisiksi toisen keksijänsä mukaan. Kirkkoslaavin
kautta venäläisille tuli yleiset –ev tai –ov päätteiset sukunimet.
