Jokaiselta harjoituskerralta
merkitsin tarkat kilometrimäärät ja käytetyn ajan, koska juoksin aina kello
ranteessa. Joensuun ja Kajaanin välisellä valtatiellä oli jokaisen kilometrin
jälkeen kilometritolppa alhaalla tiealueen reunassa, niinpä pystyin aina
tietämään, millaista vauhtia juoksin. Kello oli siinä suhteessa lahjomaton.
Talvella jäinen ja luminen tie hidastavat vauhtia. Lisäksi talvella vaatetus
hidastaa menoa verrattuna kesän shortsikeleihin. Niinpä voi sanoa, että
talviolosuhteissa juokseminen on 5-20 sekuntia
hitaampaa jokaista kilometriä kohti verrattuna kesän olosuhteisiin. Nämä on
syytä huomioida, kun jatkossa kerron kilometreistä ja ajoista.
Koko syyskuun aikana en harjoitellut
lainkaan, koska elokuun aikana olin töpeksinyt pahasti. Olin yli-innokas
harjoittelun suhteen, sillä juoksin loppukesän ajan kipeällä jalalla kivusta
välittämättä. Niinpä siinä kävi niin, että minun täytyi pitää kuukauden
täydellinen tauko ennen kuin olin jälleen "juoksukelpoinen". Kaikki
syksyn koulukisat jäivät juoksematta. Tämä oma hölmöily oli samalla hyvä
käytännön oppitunti siitä, mitä ei saa tehdä, kun rasitusvamma ilmoittaa
itsestään. Silloin pitää levätä! Nyrkkisääntönä voin sanoa, että kun juostessa
alkaa tuntua kipua, niin silloin harjoitus täytyy keskeyttää mahdollisimman
pian ja tämän jälkeen täytyy levätä vähintään yksi päivä, mieluummin kaksi.
Tämä oli sitä opittua viisautta, minkä oivalsin iän myötä. Ja tietenkin
suosittelen tätä samaa kaikille, erityisesti nuorille urheilijoille, joilla on
intoa, mutta käytännön kokemus puuttuu.
Syyskuun levon jälkeen
lokakuu oli harjoittelun suhteen
täydellinen. Kävin joka päivä juoksemassa yhden kerran päivässä. Joka päivä
tasan kymmenen kilometriä tasaista 4.00-4.10 kilometrivauhtia. Yhtenä päivänä
juoksin 15 km samalla vauhtia, tämä
oli pisin matka minkä olin koskaan juossut. Lokakuun aikana kilometrejä kertyi 318 km, mikä oli kuukauden "uusi
ennätys". Marraskuu jatkui
aivan samaa tahtia: joka päivä 10 km tasaista samaa vauhtia. Yksi
harjoituskerta jäi tekemättä kovan yskän takia. Kilometrejä kertyi marraskuussa
292 km. Joulukuu meni huonommin, koska harjoituspäiväkirjassa lukee
yhdeksän päivää peräkkäin: lonkka kipeä. Niinpä joulukuun harjoittelumäärä jäi
lukemiin 217 km. Samalla vuosi 1972
oli taakse jäänyttä elämää. Harjoituspäiväkirjassani on seuraava merkintä:
Vuonna 1972 juoksin yht. 2340 km.
Luvun alla on lyhyt merkintä: 6,684 km/vrk.
Uusi vuosi alkoi tammikuussa myös vuonna 1973. Joka
päivä juoksin 9-11 km kilometrivauhtien vaihdellessa 4.05-4.20 välillä.
Poikkeuksena oli yksi 14 km:n matka, minkä olin juossut 3.50-4.00 vauhtia.
Tammikuuhun sisältyy kymmenen nollapäivää eli silloin en juossut yhtään. Seitsemän
päivän kohdalla on merkintä: "Oikeasta jalasta pohjeluun yläosa
kipeä". Lisäksi kolmena päivänä oli kuumetta ja yskää. Niinpä tammikuussa
tuli juoksua vain 221 km.
 |
| Tämä kuva on otettu kotitalon edessä juoksulenkin jälkeen vuonna 1973. Rappusilla istuu Musti-kissa. Jalassani on ensimmäiset lenkkikenkäni ruskeat Karhu Trampakset. Lämmintä tuuliasua en vielä omistanut, vaan joka päivä juoksin pieneksi jääneessä verkkarissa. Kuva suurenee klikkaamalla. |
Päivittäinen
harjoitteluni oli erittäin säännöllistä. Keskikoulun aikaan koulu päättyi klo
15. Linja-auto lähti kohti Nurmesta 15 minuuttia myöhemmin. Puoli neljän aikaan
auto oli Vihtasuon risteyksessä, josta oli kilometrin matka kotiin. Varttia
vaille neljä olin jo vaihtamassa lenkkivaatteita päälleni yläkerran
huoneessani. En juonut edes vettä kun olin jo muutama minuutti myöhemmin
päivittäisellä juoksulenkillä. Tämä sama toistui jokainen koulupäivä. Sydäntalven
aikaan neljän aikaan oli jo pimeää, niinpä muutaman kerran törmäsin tienvarressa
oleviin aurausviittoihin, kun vastaantulevien autojen valot häikäisivät
silmäni. Muutaman kerran olin lähellä jäädä auton alle pimeyden ja autonvalojen
aiheuttaman harhavaikutelman takia. Olisiko suojelusenkeli ollut mukana, kun
selvisin viime hetkellä pelkällä säikähdyksellä? Koskaan aiemmin en ole näistä
puhunut, mutta nyt kirjoitin!
Helmikuussa sama tahti jatkui. Alkukuusta kympin lenkit 4.05-4.15 vauhtia, loppukuusta
10-14 km:n matkat noin 3.50 vauhtia. Lisäksi yhtenä päivänä on 16 km:n matka
tasan neljän minuutin kilometrivahtia. Se oli pisin matka, minkä olin siihen
asti juossut. Päiväkirjassa lukee, että viitenä päivänä oli polvi kipeä,
jolloin en juossut lainkaan. Lisäksi yksi harjoitus oli jäänyt kesken
liukastumisen takia. Vammoja oli talven aikana aika usein. Luulen, että vammat
johtuivat osittain huonosta pukeutumisesta. Minulla ei ollut vielä tänä talvena
lainkaan tuulenpitävää asua verkkareiden päällä, lisäksi oli aina vain yhdet ja
samat jo pieneksi käyneet verkkarit päällä. Pakkasen ja tuulen vaikutus tuntui
joskus juoksun aikana, mutta en koskaan niin pienistä asioista valittanut
kenellekään. Helmikuussa juoksin yhteensä 252
km.
Maaliskuussa harjoitteluun tuli muutos ja jotain aivan uutta. Lisäksi kerron aivan erilaisesta
hiihtolomasta, jollaista tämän päivän nuori ei pääse kokemaan missään päin
Suomea. Lisää seuraavassa blogissa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti