perjantai 19. toukokuuta 2017

Talven 1972-73 juoksuharjoittelu

19.5 Talven 1972-73 juoksuharjoittelu: Tässä kirjoituksessani kerron talven 1972-73 juoksuharjoittelustani, josta pystyn kertomaan erittäin tarkasti, koska harjoituspäiväkirjastani löytyy joka päivältä tarkat merkinnät siitä mitä tein. Merkitsin muistiin myös päivittäisen sään, mutta niistä ei sen enempää. Ja mainitsen vielä erikseen, että tämä blogini on osoitettu erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneet urheilusta, etenkin kaikille kestävyysjuoksusta kiinnostuneille.

Jokaiselta harjoituskerralta merkitsin tarkat kilometrimäärät ja käytetyn ajan, koska juoksin aina kello ranteessa. Joensuun ja Kajaanin välisellä valtatiellä oli jokaisen kilometrin jälkeen kilometritolppa alhaalla tiealueen reunassa, niinpä pystyin aina tietämään, millaista vauhtia juoksin. Kello oli siinä suhteessa lahjomaton. Talvella jäinen ja luminen tie hidastavat vauhtia. Lisäksi talvella vaatetus hidastaa menoa verrattuna kesän shortsikeleihin. Niinpä voi sanoa, että talviolosuhteissa juokseminen on 5-20 sekuntia hitaampaa jokaista kilometriä kohti verrattuna kesän olosuhteisiin. Nämä on syytä huomioida, kun jatkossa kerron kilometreistä ja ajoista.

Koko syyskuun aikana en harjoitellut lainkaan, koska elokuun aikana olin töpeksinyt pahasti. Olin yli-innokas harjoittelun suhteen, sillä juoksin loppukesän ajan kipeällä jalalla kivusta välittämättä. Niinpä siinä kävi niin, että minun täytyi pitää kuukauden täydellinen tauko ennen kuin olin jälleen "juoksukelpoinen". Kaikki syksyn koulukisat jäivät juoksematta. Tämä oma hölmöily oli samalla hyvä käytännön oppitunti siitä, mitä ei saa tehdä, kun rasitusvamma ilmoittaa itsestään. Silloin pitää levätä! Nyrkkisääntönä voin sanoa, että kun juostessa alkaa tuntua kipua, niin silloin harjoitus täytyy keskeyttää mahdollisimman pian ja tämän jälkeen täytyy levätä vähintään yksi päivä, mieluummin kaksi. Tämä oli sitä opittua viisautta, minkä oivalsin iän myötä. Ja tietenkin suosittelen tätä samaa kaikille, erityisesti nuorille urheilijoille, joilla on intoa, mutta käytännön kokemus puuttuu.

Syyskuun levon jälkeen lokakuu oli harjoittelun suhteen täydellinen. Kävin joka päivä juoksemassa yhden kerran päivässä. Joka päivä tasan kymmenen kilometriä tasaista 4.00-4.10 kilometrivauhtia. Yhtenä päivänä juoksin 15 km samalla vauhtia, tämä oli pisin matka minkä olin koskaan juossut. Lokakuun aikana kilometrejä kertyi 318 km, mikä oli kuukauden "uusi ennätys". Marraskuu jatkui aivan samaa tahtia: joka päivä 10 km tasaista samaa vauhtia. Yksi harjoituskerta jäi tekemättä kovan yskän takia. Kilometrejä kertyi marraskuussa 292 km. Joulukuu meni huonommin, koska harjoituspäiväkirjassa lukee yhdeksän päivää peräkkäin: lonkka kipeä. Niinpä joulukuun harjoittelumäärä jäi lukemiin 217 km. Samalla vuosi 1972 oli taakse jäänyttä elämää. Harjoituspäiväkirjassani on seuraava merkintä: Vuonna 1972 juoksin yht. 2340 km. Luvun alla on lyhyt merkintä: 6,684 km/vrk.

Uusi vuosi alkoi tammikuussa myös vuonna 1973. Joka päivä juoksin 9-11 km kilometrivauhtien vaihdellessa 4.05-4.20 välillä. Poikkeuksena oli yksi 14 km:n matka, minkä olin juossut 3.50-4.00 vauhtia. Tammikuuhun sisältyy kymmenen nollapäivää eli silloin en juossut yhtään. Seitsemän päivän kohdalla on merkintä: "Oikeasta jalasta pohjeluun yläosa kipeä". Lisäksi kolmena päivänä oli kuumetta ja yskää. Niinpä tammikuussa tuli juoksua vain 221 km
 
Tämä kuva on otettu kotitalon edessä juoksulenkin jälkeen vuonna 1973. Rappusilla istuu Musti-kissa. Jalassani on ensimmäiset lenkkikenkäni ruskeat Karhu Trampakset. Lämmintä tuuliasua en vielä omistanut, vaan joka päivä juoksin pieneksi jääneessä verkkarissa. Kuva suurenee klikkaamalla.

Päivittäinen harjoitteluni oli erittäin säännöllistä. Keskikoulun aikaan koulu päättyi klo 15. Linja-auto lähti kohti Nurmesta 15 minuuttia myöhemmin. Puoli neljän aikaan auto oli Vihtasuon risteyksessä, josta oli kilometrin matka kotiin. Varttia vaille neljä olin jo vaihtamassa lenkkivaatteita päälleni yläkerran huoneessani. En juonut edes vettä kun olin jo muutama minuutti myöhemmin päivittäisellä juoksulenkillä. Tämä sama toistui jokainen koulupäivä. Sydäntalven aikaan neljän aikaan oli jo pimeää, niinpä muutaman kerran törmäsin tienvarressa oleviin aurausviittoihin, kun vastaantulevien autojen valot häikäisivät silmäni. Muutaman kerran olin lähellä jäädä auton alle pimeyden ja autonvalojen aiheuttaman harhavaikutelman takia. Olisiko suojelusenkeli ollut mukana, kun selvisin viime hetkellä pelkällä säikähdyksellä? Koskaan aiemmin en ole näistä puhunut, mutta nyt kirjoitin!

Helmikuussa sama tahti jatkui. Alkukuusta kympin lenkit 4.05-4.15 vauhtia, loppukuusta 10-14 km:n matkat noin 3.50 vauhtia. Lisäksi yhtenä päivänä on 16 km:n matka tasan neljän minuutin kilometrivahtia. Se oli pisin matka, minkä olin siihen asti juossut. Päiväkirjassa lukee, että viitenä päivänä oli polvi kipeä, jolloin en juossut lainkaan. Lisäksi yksi harjoitus oli jäänyt kesken liukastumisen takia. Vammoja oli talven aikana aika usein. Luulen, että vammat johtuivat osittain huonosta pukeutumisesta. Minulla ei ollut vielä tänä talvena lainkaan tuulenpitävää asua verkkareiden päällä, lisäksi oli aina vain yhdet ja samat jo pieneksi käyneet verkkarit päällä. Pakkasen ja tuulen vaikutus tuntui joskus juoksun aikana, mutta en koskaan niin pienistä asioista valittanut kenellekään. Helmikuussa juoksin yhteensä 252 km.

Maaliskuussa harjoitteluun tuli muutos ja jotain aivan uutta. Lisäksi kerron aivan erilaisesta hiihtolomasta, jollaista tämän päivän nuori ei pääse kokemaan missään päin Suomea. Lisää seuraavassa blogissa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti