1.5 Mopoilua ja T-kortilla liikenteeseen: Jatkan näin vappuaamuna
kesän 1972 muistojen kirjaamista.
Kun katson ulos, niin kesä näyttää vielä kaukaiselta, koska täälläpäin Suomea on
vielä niin paljon lunta; parempi siis kääntää ajatukset 45 vuoden takaiseen
kesään. Kirjoitin edellä jo kaksi juttua vuodesta 1972 joten tämä on kolmas siihen
vuoteen liittyvä kirjoitus ja näyttää siltä, että muutama lisäjuttu tulee vielä
tämänkin kirjoituksen jälkeen. 15 vuoden ikäisen pojan kesässä taisi olla
paljon erilaisia tapahtumia. Miten lie tänä päivänä?
15 vuoden ikä on sellainen, jolloin tapahtuu erilaisia uusia
asioita. Edellä kerroin rippikoulusta, joten siihen ei tarvitse enää palata
uudelleen. 15 vuoden iässä oli myös luvallista ajaa mopolla. Siihen aikaan
mitään mopokortteja ei tarvinnut suorittaa, vaan ajamaan sai mennä, kun 15
vuoden ikä oli saavutettu. Minua mopot eivät koskaan erityisemmin kiinnostaneet
enkä niiden kanssa juuri koskaan rassannut. Kun Juuassa puhuttiin mopojen rassaamisesta, niin se sana tarkoitti
laajasti ilmaistuna mopojen kanssa puuhailua ja myös niiden korjaamista.
Virallisesti rassaaminen taitaa merkitä vähän eri asiaa. Mopoasiassa olin niin
lainkuuliainen, että ajoin mopoa ensimmäistä kertaa vasta täytettyäni 15
vuotta. Meillä oli sininen pappatunturi, jolla minua nuorempi veljeni oli jo
vuosia ajellut pihapiirissä. Meillä ei ollut autoa, joten isälle mopo oli auton
korvike. Ja jos en väärin muista, niin äitikin ajoi joskus pappatunturilla.
On jäänyt mieleeni, miten ensimmäinen startti Tunturilla sujui, kun käynnistin ja
istuin mopon satulalle. Olin varmaan kömpelö monissa uusissa asioissa; etenkin
koneiden kanssa, joten kaasutettuani mopoa ja nostettuani kytkintä se karkasi
suoraan viereiselle vasikoiden laidunmaalle. Siinä ei kuitenkaan tapahtunut
mitään sen kummempaa eikä mopo sen jälkeen enää koskaan karkaillut käsistäni
paitsi seuraavana talvena kerran, kun hurjastelin yhdessä mutkassa kotitien
ollessa jäinen ja luminen. Nurinhan siinä mentiin, mutta onneksi pehmeä lumi tienpenkassa
otti hellästi hurjastelijan huomaansa.
Mopon ajamiseen ei tarvinnut hankkia korttia, mutta sen
sijaan traktorin ajamiseen yleisellä tiellä vaadittiin traktorikortti eli T-kortti. Traktorikortti oli
mahdollista saada sen jälkeen kun henkilö oli täyttänyt 15 vuotta. Kortin
saamiseksi piti suorittaa kirjallinen koe samalla tapaa kuin mitä vaadittiin
henkilöautokortin hankkimisen yhteydessä. Ajokoetta ei kuitenkaan tarvinnut
suorittaa. Juuassa ei tietenkään ollut katsastuskonttoria vaan oli mentävä joko
Nurmekseen tai Joensuuhun. Vaikka Nurmes oli puolta lähempänä Vihtasuolta katsottuna kuin Joensuu, niin siitä huolimatta yleinen
käytäntö oli se, että asioille mentiin Joensuuhun; olihan Joensuu sentään Pohjois-Karjalan pääkaupunki.
Kirjallista koetta varten piti tietenkin lukea. Mitään
muistikuvaa ei ole siitä, mistä liikenneopas piti hankkia. Joensuun
katsastuskonttoriin piti kuitenkin varata aika, milloin olin tulossa
suorittamaan sitä kirjallista koetta. Minulle on ollut aina ominaista, että
kaikki asiat jätän viime tippaan. Niinpä vasta edellisenä päivänä ennen koetta
opettelin kokeessa vaadittavat tiedot liikennemerkeistä ja
tieliikennesäännöistä. Menin linja-autolla vajaan sadan kilometrin matkan
Joensuuhun. Katsastusasema oli ennen Joensuun keskustaa, sen osoite oli Nurmeksentie ja joku numero sen
perässä.
Joensuu oli minulle melkein tuntematon paikka, muutaman
kerran olin ollut henkilöauton kyydissä urheilumatkoilla, mutta muuten en
tuntenut paikkoja ja teiden nimiä. Niinpä kun linja-auto kääntyi
Nurmeksentielle lähestyessään Joensuuta, niin minä laskeuduin heti pois
kyydistä, jotta en vain vahingossa menisi katsastusaseman ohitse. Sitten
paljastui karu tosiasia: Nurmeksentie oli pitkä tie ja sen varrella sijainnut
katsastusasema oli yli kuuden kilometrin päässä tien toisessa päässä. Ei
auttanut muu kuin juosta, jotta ehtisin ajoissa suorittamaan sen kokeen. Se oli
sellainen pieni reipas lenkki, ehdin ajoissa konttorille ja suoritin T-kortin.
Yksi virhe saattoi olla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Kortin sain ja
samalla matkalla opin tuntemaan Nurmeksentien oikein kantapään kautta!
Hyvin on jäänyt mieleeni myös se, kun ylitin ensimmäistä
kertaa traktorilla Joensuu-Kajaani
valtatien Vihtasuon risteyksen kohdalla. Oli viljanpuintiaika, ohjasin Massey-Ferguson 165 Multi-Poweria ja traktorin
vetämä Tuhti-peräkärry oli laitojaan
myöten täynnä pienellä punaisella Fahr-leikkuupuimurilla
puitua ohraa, mikä piti viedä kuivattavaksi Vihtasuon keskustassa sijainneeseen
Heikki Hurskaisen pieneen
lavakuivuriin. Meillä ei ollut vielä omaa viljakuivaamoa, vaan se rakennettiin
vasta myöhemmin alkukesän aikana vuonna 1978. Muistan kuinka kuivaamon
rakentamisen välillä kävin juoksemassa elämäni ensimmäisen maratonin Keuruun ja Multian välisellä tiellä pidetyissä SM-kisoissa ollessani silloin 20-vuotias. Hurskaisen perhe oli tullut sodan jälkeen
Vihtasuolle rajantakaisesta Ilomantsista.
Ilomantsi on kunta, mikä menetti lähes kolmanneksen maa-alueestaan Neuvostoliitolle toisen maailmansodan
seurauksena. Hurskaisista vielä sen verran, että Heikin uskovainen äiti Ida eli kotonaan yli 90 vuoden
ikäiseksi. Tämän uskonsisaren luona myös iäkäs mummoni kävi usein vieraisilla.
Lonkaantietä
pitkin lähestyin risteystä ja hiljensin vauhdin melkein kokonaan nähdäkseni
tuleeko valtatien kummastakaan suunnasta autoja. Näin, että Nurmeksesta päin
lähestyi auto, mutta se oli vielä sen verran kaukana, että ehtisin
turvallisesti ylittää tien. Olin saapunut risteykseen suurin vaihde päällä ja
kun sitten aloin ylittämään risteystä samalla vaihteella, niin traktori oli
lähellä pysähtyä keskelle risteystä raskaan kuorman takia. En tajunnut vaihtaa
alempaan vaihteeseen ajokokemuksen puutteen takia. Säikähdin, mutta jatkoin
kaasu pohjassa ja onneksi traktorissa oli sen verran voimaa, ettei pahin
päässyt tapahtumaan. Traktori ei pysähtynyt siihen risteykseen ja varmaan huokasin
helpotuksesta yllättävän tapahtuman jälkeen. Tämä tapaus oli mitä parhain
oppitunti siitä, miten ei tule toimia, kun raskaan kuorman kanssa kuljetaan
liikenteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti