Huhtikuun aikana tuli
jälleen muutos aiempaan harjoitteluun verrattuna. Olin terveenä kaikki päivät.
Harjoituskertoja kertyi peräti 47,
mikä tarkoitti sitä, että monena aamuna lähdin lenkille heti heräämisen
jälkeen. Niinpä jo kuudelta olin juoksemassa viiden tai kuuden kilometrin
kierrosta. Huhtikuun aloitin juoksemalla reipasta vauhtia 16 km siten että keskivauhdiksi tuli 3.36 kilometriä kohden. Neljäntenä päivänä on merkintä: "Nyt se alkoi: kovaa!" Seuraavan
kahdeksan päivän aikana juoksin neljä kertaa kovalla vauhdilla 6 tai 8 km.
Välipäivinä oli ensin aamulenkki ja sitten iltapäivällä kymppi 39-40
minuuttiin. Poikkeuksena on yksi päivä, jolloin juoksin kuuden kilometrin
aamulenkin ja iltapäivällä peräti 22 km
noin 3.50 vauhtia.
Tämä 22 kilometrin
määrä oli pisin matka, minkä olin koskaan juossut. Sinänsä siinä ei ollut
mitään kummallista, koska minulla oli sisimmässä varma tieto siitä, että
tulisin muutaman vuoden jälkeen juoksemaan puolta pitemmän matkan paljon,
paljon nopeammin. Huhtikuun 15.päivä kävin juoksemassa maantiellä Juuassa
miesten sarjassa Mämmijuoksun (pääsiäinen
oli kaiketi tulossa!), minkä mitattu pituus oli tasan 5 km. Voitin kilpailun ajalla 15.38
lähes kaksi minuuttia ennen Juuan Jänteen tunnettua hiihtäjää Kalle Gröhniä. Tämä saattoi olla
ensimmäinen kerta, kun juoksuni herätti Juuan urheiluväen huomion. Kilpailu oli
iltasella koulupäivänä, joten yön olin kirkonkylällä asuvan enoni luona. Meillä
kotona ei ollut autoa, joten näin piti toimia päästäkseni kilpailemaan. Huhtikuun ensimmäisellä puoliskolla
kilometrejä kertyi paljon, yhteensä 220
km eli lähes 15 km päivää kohden. Koskaan ennen en ollut harjoitellut näin
paljon.
Huhtikuun jälkimmäinen puolisko oli ihan älytöntä menoa harjoittelun suhteen,
kun näin jälkeenpäin tarkastelen tekemisiäni. Siihen aikaan tuli muotiin ns.
mäkihyppely. Minäkin luin lehdestä valmentajien kirjoittamia ohjeita
mäkihyppelystä ja päätin kokeilla, miltä tuntuu juosta ensin vastamäkeen 100
metriä kovaa ja jatkaa siitä mäen nousua hyppimällä noin minuutin ajan. Tämä
kaiken tein noin 10 kertaa peräkkäin, välissä oli tietenkin mäen juokseminen
takaisin alas. Välipäivinä tein kolme kertaa 600 metrin tai kilometrin vetoja
tai juoksin 16 km 3.40 kilometrivauhtia. Harjoituspäiväkirjassani on myös
erikoinen sana kuuden eri päivän kohdalla juoksuharjoittelun lisänä: "polvennosto". Muistan
polvennostosta vain sen, että se ei ollut "minun juttuni". Pidin sitä
aivan turhana touhuna, joten jätin "polvennostot" muiden huoleksi
niistä päivistä lähtien. Minusta harjoittelemiseen riitti pelkkä juokseminen,
tosin vastamäkeen loikkimista saattoi joskus tehdä pienenä lisänä.
Kuukauden
loppupuolella juoksin myös yhden oman testijuoksun pikitiellä, missä oli tarkat
kilometritolpat. Päiväkirjan mukaan 4 km:n matka oli taittunut aikaan 12.45 viisi päivää ennen
maastojuoksun piirinmestaruuskilpailuja, mitkä pidettiin sinä keväänä huhtikuun
lopussa Ilomantsissa. Kilpailureitti
oli vedetty kangasmetsän poluille, joita pitkin oli mukava juosta. Oli aivan
samanlainen tunne kuin olisin ollut tutuilla kangaspoluilla kodin
läheisyydessä. Voitin B-poikien 4 km:n matkan muistaakseni selvällä erolla.
Kovat kilpakumppanit Tuupovaaran Tapio
Laakkonen ja Ilomantsin Heikki
Immonen olivat kaiketi seuraavina. Tästä kilpailusta oli enää kaksi
viikkoa Mikkelin SM-maastoihin.
Huhtikuun toisella puoliskolla
juoksin 200 km. Harjoituspäiväkirjassani on pienempi määrä, koska hölkkäämistä
lähes neljän kilometrin päässä olevaan mäkihyppelypaikkaan ja sieltä takaisin
en laskenut harjoitteluksi! Huhtikuussa
juoksin yhteensä 420 km. Käytännössä
koko huhtikuun aikana ei ollut minkäänlaista lepoa. Jälkeenpäin olen ajatellut,
että oikeastaan oli ihme, kun kaikesta siitä selvisin hengissä. Tämä huhtikuun
harjoitusjakso vuonna 1973 oli varmaan suhteellisesti kaikista kovin kuukausi,
mitä koskaan tein juoksu-urallani.
Yksi kommentti vasta kestävyysvalmennusta opettelevalta lukijalta...
VastaaPoistaNykyään kestävyysharjoittelussa puhutaan paljon ns kynnysvauhdeista. Peruskuntoharjoittelu tehdään alle aerobisen kynnyksen vauhdeilla. Vauhtikestävyysharjoittelu alle anaerobisen kynnyksen vauhdeilla. Maksimikestävyysharjoittelu alle maksimikestävyysvauhdeilla. Nopeuskestävyyttä ja puhdasta nopeutta harjoitetaan sitten kovemmilla vauhdeilla.
Erään nuoren kestotyypin juoksijan testiarvojen perusteella arvioisin 16v JK kynnysvauhdit aerK 4:00-4:15 (La 1), anaerK 3:30 (La 2-3) ja MK 3:00 (La 9) Suluissa esimerkin veren laktaatit, jotka kestotyypeilla pysyvät hyvinkin alhaisina. Kun laktaatit on alle 4, niin harjoittelua pidetään ns turvallisena.
Nuorilla ja usein vanhemmillakin peruskuntoharjoittelua on yleensä noin 80%. Vauhtikestävyyttä 10-15%, noin kaksi kertaa viikossa. Loput kuntopiirejä, loikkia, lyhyitä mäkivetoja ja rullauksia. Maksimikestävyyttäkin ei nuorilla kestävyystyypeillä juurikaan kannata tehdä kilpailukauden ulkopuolella. Nopeuskestävyyttä vain harkiten kilpailuihin valmistavina harjoituksina. Yhtä lepopäivää viikossa käytetään myös paljon.
JK harjoittelussa huomattavaa oli lähes päivittäinen vauhtikestävyysharjoittelu. Ymmärtääkseni vauhtikestävyysharjoittelun määrää lisätään hitaasti vuosienkin ajan, ja silloinkin päästään enimmillän ehkä 50% määrään kaikista harjoituksista. Vasta maailmanluokan maratoonarit juoksevat useimmat lenkit vauhtikestävyysalueella. Näyttää siltä, että JK aloitti maailmanluokan maratonharjoittelun jo 16v iässä lähes kylmiltään. Ja kesti ilmeisesti luontaisten ominaisuuksiensa avulla tuon harjoittelun. Onneksi vauhdit pysyivät yleensä vauhtikestävyysalueella eli yli 3:30 min/km. Sitten kun välillä mentiin maksimikestävyys- ja nopeuskestävyysalueille, tuli ongelmia eli liiallista väsymystä. Lepo olisi tosiaan ollut silloin tarpeen.