Kun neljännellä
luokalla kaikki luokkakaverit tulivat kouluun Juuan eri sivukyliltä, niin nyt joukossa oli myös muutama oppilas
kirkonkylän alueelta. Luokassani oli myös ortodoksiseen seurakuntaan kuuluvia;
he olivat koottu samaan luokkaan uskonnon opetuksen takia. Juukaan oli tullut
aikoinaan iso määrä siirtolaisia rajan taakse jääneestä Karjalasta. Heissä oli paljon ortodokseja ja juuri heidän
jälkeläisiään olivat nämä edellä mainitsemani luokkakaverit.
Luokanvalvoja oli
jälleen kerran vaihtunut uuteen opettajaan. Hän oli nyt vaihteeksi mies,
sukunimeltään Tervo. Valitettavasti
olen unohtanut hänen etunimensä. Ehkä joku muistaa hänen nimensä, kun lukee
tämän blogin ja katsoo esillä olevaa luokkakuvaa? Näitä blogeja voi myös
kommentoida ja laittaa sinne omat muistikuvansa ja muut mielipiteensä, jos
siltä tuntuu. Tervo opetti meille uskontoa ja hänestä jäi minulle sellainen
miellyttävä muisto.
Luokanvalvoja Tervon
kanssa teimme sitten keväällä ennen keskikoulun päättymistä luokkaretken kauas Kajaaniin. Kajaani tuntui silloin
kaukaiselta paikalta, olihan se Oulun
läänissä Kainuussa Pohjois-Karjalan ulkopuolella. Sinne
oli Juuasta 150 kilometrin matka; eipä siis ollut kumma, että kaupunki tuntui
etäiseltä. Perillä Kajaanissa kävimme tutustumassa kahteen eri paikkaan: Kajaanin linnan raunioihin, mitkä
olivat ja ovat yhä Kajaanin keskustassa ja Kajaanin
paperitehtaaseen, mitä ei ole enää olemassa.
Kajaani Oy:n paperitehdas tuntui valtavan suurelta laitokselta. Se oli varmaan suurin
tehdas, mitä meistä kukaan oli aiemmin nähnyt. Vesivoimaa käyttävä paperitehdas
oli ihan oikeasti suuri, sillä se kulutti sähköä enemmän kuin koko Helsingin kaupunki yhteensä. En voinut
arvata silloin luokkaretken aikana, että vajaa 20 vuotta myöhemmin olisin
käynnistämässä puunhankintaa tälle Kajaani Oy:n tehtaalle Nurmeksen ja Valtimon
alueella. Tänään tämä iso laitos on pelkkä muisto vaan, sillä tämä UPM:n omistukseen siirtynyt Kainuun
vihreän kullan tehdas lakkautettiin yhdeksän vuotta sitten. "Kaikki on
katoavaista" - se osoittautui jälleen kerran todeksi myös tässä asiassa.
Kerron vielä muutaman maininnan
niistä luokkakavereistani, jotka olivat Juuan keskikoulun viidennellä luokalla
vuosina 1972-73. Alussa jo mainitsin, että luokassani oli uusia kasvoja
edelliseen vuoteen verrattuna. Yksi edellisvuosien luokkakavereista, Kajoon kylältä kotoisin ollut Jukka, kuitenkin puuttui joukosta,
sillä hän oli kesän aikana hukkunut uintireissullaan samana päivänä, kun hän oli
päässyt ripiltä. Yleisesti oli tiedossa, että hän oli luokkamme paras uimari ja
sitten saimme kuulla tällaisen suru-uutisen. Samalta Kajoon suunnalta oli myös Erkki Kainulainen, joka toimi pitkään
kunnansihteerinä Kuivaniemellä ja on
nykyisin yksi Jämsän kaupungin johtavista
virkamiehistä. Enkä voi olla mainitsematta, että Erkin tytär Anni Kainulainen kuului viime talvena
Suomen naishiihtäjien parhaimmistoon.
Vuokon kylällä asunut Hannu Lehtoranta oli myös sijoitettu
samaan luokkaan keskikoulun viimeiseksi vuodeksi. Hannu oli tullut vuosia
aiemmin keskikouluun samasta Vihtasuon kansakoulusta kuin minä, sitten olimme
erillään neljä vuotta ja nyt matka jatkui yhdessä aina lukion päättymiseen
saakka. Hannu on aina ollut laajalti tunnettu ja arvostettu lintuharrastaja.
Tällä hetkellä hän on mm. Pohjois-Karjalan
lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Tuopanjoen poika Leo
"Leksa" Ryynänen tuli myös ensimmäistä kertaa samaan luokkaan.
Vain harva meistä yltää Leksan monipuoliseen työuraan: lukion jälkeen hän istui
monta vuotta hevosen satulassa paimentaessaan karjaa Pohjois-Amerikan preerialla, istui sitten kuorma-auton ratin takana
itsenäisenä yrittäjänä, toimi vuosien ajan poliisina, sitten liikenneopettaja
ja lisäksi ammattiaineiden opettajana. Juuan kunnanvaltuuston istuntosali on
hänelle myös tuttu paikka. Viimeistä vuotta samassa luokassa oli myös Sakari Timonen. Nykyisin hänet
tunnetaan paremmin tunnettuna bloggaajana Uuninpankkopoika
Saku Timosena. Viime vuosien aikana hän on saanut ajoittain myös arvostelevaa
huomiota vaihtoehtomediassa, kuten MV-lehdessä.
Luokkaamme oli
siirretty myös tuleva suurliikemies Matti
Naumanen. Jokin aika sitten kirjoitin, miten sain ensimmäiset piikkarit. Sieltä
Matin isän Kauko Naumasen K-kaupasta
ne löytyivät. Nykyisin Matti on kaiketi Suomen suurin K-rautakauppias, sillä
hänellä on K-rauta liikkeitä Joensuussa, Kuopiossa, Pieksämäellä,
Siilinjärvellä, Nurmeksessa ja Juuassa.
Keskon ylin päättävin elin on sen
hallitus. Vuosi sitten Matti nostettiin tähän vaikuttavaan asemaan kuuluen nyt
tähän Keskon hallitukseen, jossa on
kahdeksan jäsentä. Ehkäpä Matti sai aikoinaan oikeaa harjoitusta tulevaa
kauppiasuraa varten, kun kaksi vuotta myöhemmin Juuan lukiossa istuimme
peräkkäin ja pelasimme salaa oppituntien aikana jätkänshakkia. Monta sataa
peliä pelattiin ilman ratkaisevaa eroa. Kun Matti oli ruksinsa ja ympyränsä merkinnyt,
niin hän päätti jättää lukion kesken ja lähti maailman valtamerille merimieheksi.
Näinkin voi edetä omalla urallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti