Karjalan kielen sanoja Pielisellä

Enollani oli vene Kopsarannassa, josta lähdimme useana kesänä 70-luvun alussa nuotalle. Edessämme siinsi Kojonselkä. Jossain kaukana taustalla häämötti Sikosaari. Samoihin aikoihin eräänä kesäpäivänä äidin setä Sintsin Pekka otti minut ja veljeni puuveneeseensä, kun lähdimme syväongelle. Sintsinlahdelta suuntasimme kohti Jatasaaria, jotka ovat Pyötikkösaaren läheisyydessä. Ensimmäinen venepaikkani kymmenen vuotta myöhemmin oli Pyötikön Kaarlon rannassa vanhan luostarialueen vieressä.

Lähes koko elämäni ajan olen asunut Pielisen läheisyydessä ensin Juuassa ja sitten myöhemmin Nurmeksessa. Pielinen on jättänyt jälkensä minuun. Mutta onko mikään jättänyt jälkeänsä Pieliseen?

Vastaus on myönteinen, sillä huomasin, että muinaiset karjalaiset ovat jättäneet todisteet elämästään koko Pielisen alueelle. Tämä tulee ilmi Pielisen saarien, selkävesien, lahtien ja niemien karjalankielisten nimien kautta. Paikannimien alkuosan merkitys voi tuntua vieraalta, mutta karjalan kielen kautta niille löytyy usein ymmärrettävä selitys.

Mitä tarkoittavat edellä mainitut sanat kopsa, kojo, siko, sintsi, jata tai pyötikkö? Kaikki nämä sanat löytyvät Karjalan sanakirjasta. Jata-sana on varmaan tuttu ainakin niille, jotka kalastavat verkoilla. Jata tarkoittaa pyytämään laskettu verkkojonoa. Kopsa tarkoittaa tuohista suola-astiaa. Suola on ollut välttämätön elintarvike kautta aikojen. Onko niin, että suola on kuljetettu Kopsarantaan vesitse ja sitten alueella asuneet ihmiset ovat hakeneet sitä omiin tarpeisiinsa? Entä siko? Karjalankielessä sikoi tarkoittaa variksenmarjaa, jota kansan kielessä on sanottu myös sianmarjaksi. Eri puolilla Pielistä on useita Sikosaaria ja vastaavan alkuosan sisältäviä ranta-alueita.

Kojosta sanakirja kertoo, että kojosilma tarkoittaa kirkasta ilmaa. Kojonselkä, voisiko se tarkoittaa selkeää, avaraa järvenselkää? Sitä se on, sillä onhan se yksi Suomen suurimmista järvenselistä ellei jopa suurin. Vastaavasti Sintsi tarkoittaa eteistä eli porstuaa. Sintsi-niminen talo on olemassa. Onko rakennuksella ollut vaikutusta paikannimeen vai onko Sintsinlahti ollut kuvaannollisesti kuin eteinen järvelle, kun on tultu rantaan? Kysymyksiä, joihin ei saada varmoja vastauksia. Entä Pyötikkö? Sanakirjan mukaan pyötikkö tarkoittaa pyöreähköä, ympyräistä alaa. Karttaa katsellessa huomataan, että Pyötikkösaari on muodoltaan melko pyöreä.

Monet paikannimet ovat saaneet alkunsa arkisesta työstä tai ruuan hankkimiseen liittyvistä asioista kuten Raiskionniemi, Raksilahti, Ritoniemi, Poukunniemi, Totkuvaara, Juoheniemi, Konnunlahti, Kuona(saaret), Kytöniemi, Kartanniemi,  Lakunlahti, Larinsaari, Likolahti ja  Luhtalahti  

Kasvillisuuteen liittyviä sanoja ovat mm. Huosionlahti, Kalinanlahti, Luikonlahti, Luvelahti, Varpasenlahti ja Vilponkallio.  

Kalastukseen tai lintuihin liittyviä nimiä ovat mm. Räpilänniemi, Jouhikas, Liukunlahti, Kaajanlampi, Kolunsaaret, Koronlahti ja Kalkku. Kalkku tarkoittaa nuotan kohoa. Sen sijaan kalkut tarkoittaa kiveksiä. Vastapäätä Kolia Vuonislahden alueella on kaksi vierekkäin olevaa saarta nimeltään Kalkut. Kansan suusta on lähtenyt monenlaisia nimiä...

Pielinen on maamme neljänneksi suurin järvi. Pituutta sillä on 100 km. Kiersin Pielisen ympäri karttaa tutkien. Järven alueelta löytyy ainakin 111 erilaista paikannimeä, jotka ovat suoraan Karjalan sanakirjasta. Monia samoja nimiä voi löytää ympäri Pielistä; edellä mainittu Sikosaari on yksi tällainen paikannimi. Näistä karjalaisperäisistä Pielisen paikannimistä yli 60 löytyy Juuan kunnan alueelta.

Tällä pienellä "maallikkotutkimuksella" olen halunnut tuoda esille sen, että karjalaiset ovat asuneet koko Pielisen alueella. Historiaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan paikannimet säilyvät kaikista parhaiten ja pisimpään muistissa. Pielisen alueen paikannimistö on hyvä esimerkki tästä asiasta.

Karjalan kielen sanakirja antaa selityksen monille paikannimille. Alla on luettelo Pielisen alueen paikannimistä, joille löytyy selitys sanakirjan avulla.

A

Aronsalmi Aro on märässä maaperässä oleva heinikkö tai saraikko.

E

Emäniemi Emä on veneen tai ahkion emäpuu. Sen piti olla luonnonväärä. Oliko Emäniemessä tällaisia puita runsaasti?

 

Pielinen on pinta-alaltaan  Suomen neljänneksi suurin järvi. Alueelta löytyy yli 100 karjalankielistä paikannimeä. Kuvan voi klikata suuremmaksi

H

Haiskanniemi Haiska on raato, haaska

Haminanniemi Hamina on järven lahti, salmi tai muu suojaisa paikka

Holmanniemi, -luoto Holma tarkoittaa suojaa

Hovilahti Hovi on talo, maatila

Huosionlahti Huosie eli huosja on kangaskorte. Huoseikko tarkoittaa järvessä kasvavaa kortteikkoa.

Huuhmari Huuhmar on paksusta mäntypölkystä tehty noin metrin korkuinen puuastia (Vuokkiniemi)

Huuhtiniemi Huhta on poltettu kaski

Huhuslahti Huhuus on 1. huuto, huhuaminen. 2. paikka, jossa (järven tai joen yli) noutajaa huhutaan.

J

Jamalinlahti Jama on liittymäkohta, raja

Jatasaaret Jata tarkoittaa verkkojonoa.

Jouhikas  Jouhikas on nuotanvedossa käytettävä jouhista kudottu kinnas.

Juoheniemi  Juohe on veteen vähän matkaa ulottuva aidan jatke, johdeaita, johde.

Juurikkalahti  Juurikkaan liittyviä sanontoja eri puolilla Karjalaa:  Mettšo mihi juurikkah harjautuu, šihi kuoleman ottaa. Istuu kun juurikka, ei lekaha. (Jyskyjärvi)  Duurikkoihi viritin anžoa šiĺĺä šoarella. (Tunkua) Tähä juurikkah panemma anžan. (Rukajärvi) Viritä vai rihma ansa juurikkah, ga siid ĺinnutta ei mäne. Juurikan tyves aivan juurikan luona paremmim puuttuu ĺinduo rihmah. (Suojärvi)

Jylmäkkölahti, -niemi /Jylmäkkä   Jylmä on jyrkänne. Jylmy on pyöreä mäki.

Jynkänniemi  Jynkkä tarkoittaa synkkää, esim. jynkkä metsä

 

Likolahti, Luikonlahti, Liukonlahti ja Jynkänkallio sijaitsevat Juuan Vuokossa

K

Kaajanlampi  Kaja, kajoa tarkoittaa lokkia

Kaiskunsaari   Kaisku on matala lahdeke tai poukama.

Kalinanlahti Kalina on koiranheisi

Kalkku, Kalkut (kaksi saarta Pielisen eteläosassa) Kalkku on nuotan koho. Se tarkoittaa myös penistä, monikossa kivekset

Kankurinlahti Kankuri on punikkitatti (?) (Boletus versipellis)  kanguri, kova griba tatti onhäi; kett‿on ruskei, alembańe puoĺ‿on vahäzel keĺĺerdävy; kangazrandah kazvau, hos vaikka kaseksih lehtoihin kazvau. (Salmi)

Kartanniemi  Kartta on yhdestä puusta koverrettu tavallisesti pitkänomainen astia, allas, kaukalo.

Kaunikkivaara Kaunikki ruskeakylkisen lehmän nimenä

Kelvänsaaret Kelvä tarkoittaa kalpeaa. Miten kalpea voisi liittyä saareen?

Kesselinniemi Kesseli on tuohikontti

Kitkunniemi Kitsku tarkoittaa häkää, savua, katkua tai hajua

Kohtilahti Kohti on vastapäin tai vastakkain

Kojonselkä Kojonselkä on yksi suurimpia avoimia järvenselkiä. Karjalankielessä kojosilma tarkoittaa kirkasta ilmaa. Kojonselkä, voisiko se tarkoittaa selkeää, avaraa järvenselkää?

Kolvanniemi Kolvaa lähellä oleva sana Kolvi tarkoittaa kelohonkaa, isoa vanhaa puuta. Tuuli koatanou šuurep petäjät, ne kolvet (Vuokkiniemi). Tynnyripuut loajittih kolvešta (Hietajärvi)

Kolunsaaret Kolu eli kolo liittyy kalastukseen: se on vitsamerta tai kalapato

Kontuvaara Kontulla on useampi merkitys 1. koti, tila, talo, asumus; tilus, pelto. 2. eläinten rehu: heinät, lehdekset ja apurehut.

Kopsaranta  Kopsa on tuohinen suola-astia. Suola on on ollut välttämätön elintarvike kautta aikojen. Onko niin, että suola on kuljetettu Kopsarantaan vesitse ja sitten alueella asuneet ihmiset ovat hakeneet sitä omiin tarpeisiinsa?

Kopukka Kopukka eli koplukka on pieni lautta

Koronlahti, -saari Koro tarkoittaa tikkaa tai palokärkeä

Kotalahti, -saari Kota on tukisalkojen varaan rakennettu katos, havumaja, metsästyskoju tms.

Kotoskangas Kotos on havumaja; tilapäinen laudoista tai seipäistä kyhätty suoja.

Kuonansaaret, Kuona Kuona on raudan valmistuksen yhteydessä poistuva aine.

Kuotkunkangas Kuotkuo on kapea niemen kangas

Kupparinmäki Kuppari veren laškija. (Uhtua). Kutšu kuppari ńi mie lažetav verdä jaloista! (Rukajärvi). Kuppari sarvem panoo hierohuo, sit sarven kohan leikkoo. (Suojärvi)

Kytöniemi Kytö on suopelto. Mistä tulee sana kytö? Kun suota raivataan pelloksi, niin kantoja ja juurakoita joudutaan polttamaan. Silloin myös turve helposti syttyy palamaan ja voi jatkaa palamista jopa lumen alla. Kytö-sana liittyy maan kytemiseen?

Käkkärä Käkkärä eli käkkyrä on väärä puu

Kökkyräniemi Kökkyrä on käyrästä kohdasta, kierosta tai väärästä esineestä käytetty sana. esim. tširp̆pikökkyrä (Suojärvi).  Puukökkyrä (Säämäjärvi)

Kärpöniemi Kärpö eli Kärpöissieni on kärpässieni

L

Lakunlahti  Lakuna on puinen terva-astia

Lapinopotta Lappia lähellä oleva sana Lappie tarkoittaa tasaista, matalaa. Karjalassa Lappi on sana, jota etelämpänä asuvat ovat käyttäneet pohjoisempana asuvista  Opotta on haka; aidattu laidunmaa

Larinsaari Lari tarkoittaa laaria, hinkaloa tai purnua. Se on myös myllyn tuutti.

Lavasaari Lava on 1. katettu metsänriistan säilytyslava 2. ampumalava

Likoniemi, -lahti Liko  hamppu- tai pellavaliko. Paras pellavan liotuspaikka oli kirkasvetinen vesi

Lipinlahti Lippi on tuohesta tehty veden ammennusastia. Lipillä nostettiin vettä esim. karjalle metsälaitumilla

Liukkusaari, -niemi, Liukkolahti, -kallio Liukku on onttoon puuhun tai ontosta puusta tehty vesilinnun pesimispönttö. Kerättiinkö niistä munia ruuaksi?

Luhtaniemi, -lahti Luhta tarkoittaa vesiperäistä rantaniittyä

Luikonlahti Luikko eli luikka tarkoittaa niinipuuta eli metsälehmusta

Lukanlahti Lukka on 1. kontin, laukun tms. kieli (juontuuko tästä lukita-sana?) 2. kontin kielen kiinnityspalikka. 3. sääskilakki, huppu

Lumokallio Lumota = lumota, taikoa, noitua; taikakeinoin pilata

Luttinen Lutti tarkoittaa hattureuhkaa tai lutikkaa. Onko jollain miehellä ollut hattureuhka päässä ja tästä on syntynyt sukunimi Luttinen?

Luvelahti Luve eli luta 1. notkeasta varvusta halkaistu nide esim. viikatteen terän kiinnittämistä, vastan sitomista tms. varten. 2. lutapuikko, jolla esim. tuohisen kulmat kiinnitetään

Lössä Lössä on lätäkkö; liete; hete.

Lötönsaari, Löttösärkkä Löttö on sammakko. Löttö on myös matalareunainen tuohijalkine

Lösönlahti Lösö on vesiperäinen paikka

M

Marinniemi, -lahti Marikivi on veden sileäksi hioma pieni pyöreä kivi. 

Mataraniemi Matara eli mataro on nimitys kasveista, joista saatiin punaista tai keltaista väriainetta. Tällaisia kasveja ovat matara, hanhikki, karvejäkälä ja keltalieko.

Mellitsa Mellittšä on mylly

Muuraissaari Muuras on muurahainen

Mykräsaari Mykrä on myyrä

Mäkrä Mäkrä on mäyrä eli metsäsika (Meles meles)

Möhkyri  Möhkyrä on suuresta ja pyöreästä esineestä kuten kivestä käytetty sana

Mömmerölahti Mömmerö on kiertoilmaisu karhusta

Möntisensaari Mönd́i on karhunpentu

Mörkölahti Mörkö on kiertoilmaisu karhusta

P

Putrakko Putrakko on suonsilmäke

Parranlahti Parras tarkoittaa reunaa, syrjää tai äärtä. Esim. haudan partaalla

Patvilanniitty Patvi on 1.kaskeen jätetty puu. 2 puuhun vioittuneeseen kohtaan muodostuva kova puuaines, janhus, lyly; visa 3. känsä, ihon kovettuma

Peronlahti Pero on 1. sulka, varsinaisesti iso pyrstösulka 2 Pero eli perä on veneen takaosa 3. peräosa, nurkka, pohjukka

Petronniemi Petro on peuraan liittyvä sana. Petroinajo tarkoittaa peuranmetsästystä

Pieleskallio Pieles on heiniin liittyvä sana: Heinäkasa, ruko

Piika Piikaa lähellä oleva sana Piikka on keihäs, pistin

Pilkanniemi Pilkka on veistetty merkki puun kyljessä

Poukunniemi  Poukku tarkoittaa pyykkiä. Onko niemessä ollut pyykinpesupaikka?

Putkinotko Putki erilaisista putkikasveista; varsinkin karhunputkesta, myös koiranputkea tarkoittava sana

Putronsaari  Putro on suurimo- tai ryynipuuro. Vaikea kuitenkin kuvitella, että puuro liittyisi saaren nimeen!

Pyötikönlahti, -saari   Pyötikkö tarkoittaa pyöreähköä, ympyräistä alaa

Pöksä Pöksä on pieni, rapistunut huone tai mökki.

Pöksynsaari Pöksyt on housut

Pöppölahti Pöppö on kiertoilmaisu karhusta tai käärmeestä

 

Pyötikkösaari, Lavasaari ja Jatasaari kuuluvat Juuan Vuokkoon

R

Raiskionniemi  Raiskivo on viljelemättä jätetty entinen kaskimaa

Raksilahti Raksi on vitsasta, nuorasta tai nahkasta tehty lenkki

Rantaopotta Opotta on haka; aidattu laidunmaa

Rapasaari  Rapa on rapautuvan kiven murska

Reitunlahti Reitua lähellä oleva sana Reita on ankkuripaikka esim. matalilla rannoilla

Resunniemi Resu on riepu, rääsy, romu

Retuniemi, -lahti Retu tarkoittaa likaa, lokaa, kuraa; myös likainen vaatekappale

Ritonieni Rita on loukkupyydys; sadin, loukku.

Rohkonluoto Rohko tarkoittaa kosteaa. Aallot löivät luodon yli?

Ryöninmäki Ryöni tarkoittaa varakasta henkilöä

Räpilänniemi Räpilä on vesilinnun räpylä

S

Saksala Saksa on rikas ihminen

Salvonlahti, -lahti Salvo 1. Haudan päälle tehty huoneen tapainen hirsisalvos eli kropnittša 2. kaivon kehikko

Sapilasniemi Sapilas on heinänkantoväline, kantoriuku, tehty yleensä kuusesta

Siimes Siimes on varjoinen paikka tai tuulensuoja

Siiransaari šiira on kamari, huone.

Sikosaari, -kannas, -niemi Sikoi tarkoittaa variksenmarjaa (sijanmarja). Sikoi tarkoittaa myös mustaa sientä, ehkä mustarouskua

Sintsi sinttši eli sinttšo on eteinen, porstua
Sirnitsansalmi Sirnitsa on munkki, 'mustakaapu'. Sirnitsansalmi sijaitsee Paalasmaan ensimmäisen ja toisen saaren välissä.

Sompasaari Sompa on vanne, johon kierrenuotan kives kiinnitetään

Sorokkaniemi Sorokka on karjalaisnaisen päähine

T

Talmaniemi Talma on käteen tullut rakko tai känsä

Totkuvaara Totku kalan sisälmykset, perkeet. Totkut kuivattiin ja syötettiin talvella lehmille suuruksena

Tupurinsaari Tupuria lähellä oleva sana Tupuli on pitkänsiiman lasinen, pallon muotoinen koho.

Törönsaari Törö on kaskimaalle pystytetty keilamainen suoja

V

Varpasenlahti Varpa on ohut oksa, varpu tai vitsa

Vasamalahti Vasama tarkoittaa nuolta

Vastaskainalo Kainalo on (lahden)poukama; suojaisa paikka.

Vilponkallio Vilpoi on hapero (sieni)

Vinkkeli Vinkkeli on suorakulmain

Virsuranta Virsu on tuohinauhasta kudottu jalkine

Vonganniemi Vonka on joen poukama, lahdeke, leveä(mpi) kohta; suvanto; pyörteinen syvänne.

  
Lisäys 28.7.-18 Kirjoituksen alkuosa ennen aakkosellista paikannimiluetteloa on muutettu samaan muotoon, mikä oli Juuan paikallislehdessä Vaarojen Sanomissa vieraskynä-palstalla 26.7

Lisäys 14.7.-19 Karjalan kieli hävisi Pielisen alueelta (lähes) kokonaan Stolbovan rauhan 1617 seurauksena. Käkisalmen lääni, alue, joka alkoi pohjoisesta nykyisestä Nurmeksesta ja ulottui Laatokalle asti, siirtyi ensimmäistä kertaa Ruotsin haltuun. Uudet hallitsijat alkoivat vainota paikallisia karjalaisia heidän ortodoksisen uskonnon takia. Niinpä karjalaiset, joita oli väestöstä professori Heikki Kirkisen mukaan 30-50 % koko väestöstä, muuttivat Tverin alueelle Moskovan pohjoispuolelle ja lisäksi Pielisjärven alueelta muutettiin myös lähempänä olevaan Vienan Karjalaan.

Pielisen karjalankielinen paikannimistö on syntynyt ennen karjalaisten muuttoa. Se on ainut johtopäätös tästä kieliasiasta. Tverin karjalaisista olen tehnyt pitkän matkakuvauksen elokuulta 2018. Sen voi lukea täältä

http://jouninkootut.blogspot.com/2019/01/tverinkarjalaisia-tapaamassa-volgan_12.html

Yleistietoa Pielisestä löytyy täältä 

https://www.jarviwiki.fi/wiki/Pielinen_(04.411.1.001)?setlang=fi

XXX

21 kuvaa Mooseksen ajan maisemista

Tämä on kooste kolmesta erillisestä aiemmin esillä olleesta blogistani. Vain harvat lienevät tietoisia näistä kuvista, koska eihän näitä kuvia haluta tuoda yleiseen tietoon.


4.5.-17 Kuvia Mooseksen ajan maisemista osa 1: Täältä löytyy kuvia niiltä alueilta, missä aikoinaan oltiin näkemässä ja kokemassa ihmiskunnan ihmeellisimpiä asioita. Israelin kansan lähtö Egyptistä ja sitä seurannut 40 vuoden erämaavaellus on jättänyt jälkensä, mitkä voidaan nähdä vielä tänäänkin. Suuri osa ihmisistä ei usko Kirjoituksiin eli Raamattuun. Seuraavat 21 kuvaa antavat kaikille epäilijöille hyvän perustan päivittää omaa ajatusmaailmaa. Osa kuvista on otettu satelliittien kautta. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla niitä.

Kuva 1: Etham oli Israelin kansan toinen levähdyspaikka Egyptistä lähdön jälkeen. Lähtöpaikka Niilin suisto näkyy vihreänä vasemmassa yläkulmassa, oikealla alareunassa on Punainenmeri, jota kohti kansan vaellus suuntautui.

Kuva 2: Nuweiban hietikko, jonne Israelin kansa leiriytyi ennen meren ylitystä, näkyy kuvassa selkeästi Punaisenmeren länsirannalla. Samoin kuvasta on helppo nähdä sola, wadi, jota pitkin kansa tuli vuoristoisen alueen läpi. Nykyisin siinä on maantie. Israelin Eilat ja Jordanian Agaba sijaitsevat Punaisenmeren pohjoispäässä.

Kuva 3: Tälle laajalle tasaiselle hietikolle Israelin kansa saapui ja teki leirin ennen Punaisenmeren ylitystä. Kansa ei voinut paeta mihinkään suuntaan, koska sivulla oli jyrkät vuoret ja toisella puolella meri. Takana odotti suuri Egyptin sotajoukko. Taustalla näkyy sola, jota pitkin kansa saapui meren rannalle.

Kuva 4: Punaisenmeren ylitys kaaviokuvana Nuweibasta Midianin, nykyisen Saudi-Arabian rannikolle. Rantojen välinen matka on noin 12 km. Kuningas Salomo pystytti myöhemmin molemmille rannoille korkeat pilarit. Egyptin rannalla pilari on yhä pystyssä, saudit ovat hävittäneet sen omalta rannaltaan.

Kuva 5: Punaisenmeren ylityspaikan pohjasta löydettyjä korallisoituneita hevosrattaiden pyöriä, jotka jäivät meren pohjaan koko Egyptin armeijan hukkuessa ajaessaan takaa Israelin kansaa. Tällaisia jäännöksiä on löytynyt paljon, joita The Exodus Case-kirja esittelee värikuvina.

Kuva 6: ”Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen." (2.Moos.15:27) Tänä päivänä tässä paikassa on yhä 12 vesilähdettä, mutta palmupuita on enemmän kuin 70. Elim oli Israelin kansan kahdeksas leiripaikka.

Kuva 7: Halkaistu kallio Refidimissä. "Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden. (2.Moos.17:6) Nyt myös saudit ovat tutkineet tätä aluetta. Tämä on saudien ottama kuva, mikä löytyi saudien omilta sivuilta. Kallio on noin 20 metriä korkea. Kallion juurelta löytyy myös kuva, jossa näkyy, miten vesi on uurtanut kallion pintaa.

Kuvia Mooseksen ajan maisemista osa 2: Tämä on jatkoa osalle 1. Täältä löytyy kuvia niiltä alueilta, missä aikoinaan oltiin näkemässä ja kokemassa ihmiskunnan ihmeellisimpiä asioita. Israelin kansan lähtö Egyptistä ja sitä seurannut 40 vuoden erämaavaellus on jättänyt jälkensä, mitkä voidaan nähdä vielä tänäänkin. Suuri osa ihmisistä ei usko Kirjoituksiin eli Raamattuun. Seuraavat 21 kuvaa antavat kaikille epäilijöille hyvän perustan päivittää omaa ajatusmaailmaa. Osa kuvista on otettu satelliittien kautta. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla niitä.

Kuva 8: Halkaistu kallio ja Mooseksen pystyttämä alttari.

Sitten tulivat amalekilaiset ja taistelivat Israelia vastaan Refidimissä. Niin Mooses sanoi Joosualle: "Valitse meille miehiä, mene ja taistele huomenna amalekilaisia vastaan. Minä asetun vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessäni." 2.Moos.17:8-9
Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta." Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni." 2.Moos.17:13-15
Israelilaiset olivat saaneet miekat rannalle huuhtoutuneiden egyptiläisten sotilaiden vyötäisiltä.

Kuva 9: Telttapaikkojen jäänteitä Refidimissä

Israelilaiset asuivat teltoissa, joten näitä kiviä on käytetty telttojen pystyttämiseen ja niiden pysymiseen pystyssä. Ympyrällä olevilla kivillä telttakangas on saatu pidettyä kasassa ja samalla on estetty karjan pääsy teltan sisälle. Koska puutavaraa ei ollut, niin keskisalko on tehty päällekkäin ladotuista kivistä, joilla on saatu teltalle oikea korkeus ja muoto. Myös Siinain vuoren läheisyydestä löytyy näitä samanlaisia telttapaikkojen jäänteitä.

Kuva 10: Mooseksen alttari Siinain juurella

Vasemman puolen alaosassa näkyy Mooseksen alttari. Loivan V- tai L-muotoisen kivimuodostelman pituus on noin 30 metriä vasemmalla alhaalla olevan mittakaavan mukaan. Siinain huiput ovat yhä mustia muistuttaen Jumalan läsnäolosta. Tämäkin on satelliitista otettu kuva.

Kuva 11: Alttarialue muodostui kahdesta käytävästä, joita pitkin härät ja lampaat tuotiin uhrattaviksi. Käytävät oli tehty noin metrin korkeista luonnonkivistä. Käytävien päissä oli avonaiset suuaukot eläinten sisääntuloa varten. Toisessa päässä oli teurastajan tasanne. Varsinainen alttari oli sen vieressä. Lisäksi alttarin vieressä virtasi vuorelta tuleva vesi puhdistautumista varten.

Kuva 12: Mooseksen alttari

Alttari piti tehdä luonnonkivistä ja maasta: ”Tee minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja raavaasi.…Mutta jos sinä teet minulle kivialttarin, niin älä rakenna sitä hakatusta kivestä; sillä jos sinä kosket taltallasi kiveen, niin sinä saastutat sen." (2.Moos.20:24-25)

Kuva 13: Marmoripilareiden kappaleita Mooseksen alttarin vieressä

Mooseksen alttarin vierestä otettu kuva. Vaaleat kivet ovat marmorinkappaleita, joista tehtiin 12 pilaria kuvaamaan Israelin 12 sukukuntaa ja joiden päälle vihmottiin uhrieläinten verta. Kuvia löytyy myös paikasta, mistä nämä marmorikivet on kaivettu.

Kuva 14: Siinain huiput, Elian luola, Mooseksen alttari ja kultaisen vasikan alttari

Siinain kolme tummaa huippua (Sinai drei Gipfel). Taustalla Horebin korkein huippu, arabiaksi Jabal Al Lawz eli Mantelivuori. Ylempi valkoinen piste (Höhle) on luola, johon Elia myöhemmin pakeni. Tässä samassa paikassa on myös yksinäinen mantelipuu kahden valtavan kallion välissä. Alempana oleva valkoinen piste on Mooseksen alttari (Moses Altar). Kuvan oikeassa alakulmassa on kultaisen vasikan alttari (Goldenes Lalb Altar)

Kuvia Mooseksen ajan maisemista osa 3: Tämä on jatkoa osalle 2, mikä oli esillä toukokuun 12. päivän blogissa. Täältä löytyy kuvia niiltä alueilta, missä aikoinaan oltiin näkemässä ja kokemassa ihmiskunnan ihmeellisimpiä asioita. Israelin kansan lähtö Egyptistä ja sitä seurannut 40 vuoden erämaavaellus on jättänyt jälkensä, mitkä voidaan nähdä vielä tänäänkin. Suuri osa ihmisistä ei usko Kirjoituksiin eli Raamattuun. Seuraavat  loput 7 kuvaa (aiemmissa osissa  on ollut jo esillä 14 kuvaa) antavat kaikille epäilijöille hyvän perustan päivittää omaa ajatusmaailmaa. Osa kuvista on otettu satelliittien kautta. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla niitä.

Kuva 15: Mantelipuu kalliokappaleiden ja luolan välissä

Yksinäinen mantelipuu kahden valtavan kalliolohkareen välissä. Hoorebin vuori on arabiaksi Jabal Al Lawz, suomeksi Mantelivuori. Lähellä tätä puuta on myös luola, jonne Elia pakeni. Tämän vuoren huipun korkeus on n. 1870 m. Alapuolella oleva Israelin kansan muinainen leiritasanko on n. 350 metriä alempana. Tämän alapuolella on myös Mooseksen alttari.

Kuva 16: Elian luola
Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: "Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi." Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä... (1.Kun.19:7-9)

Kuva 17: Saudien vartiorakennus ja aidattu alue
Kuvassa on saudien vartiorakennus ja rakennettu aita. Aita on rakennettu Siinain vuoren alapuolella olevalle alueelle, josta tasanko alkaa. Näin on estetty ylöspäin nouseminen ja samalla estyy Mooseksen alttarin lähestyminen. Näin voidaan päätellä katselemalla satelliittikuvia. Länsimaalaisilla tutkijoilla ei ole tänne pääsyä.

Kuva 18: Kultaisen vasikan alttari
Tämä kuva löytyi saudien sivuilta. Huomaa kuva toiseksi alemmalta kuvariviltä, jossa ihmishahmo ”kannattelee” härkää eli palvoo jumalaa. Ja juuri tästä oli kyse, kun kansa kyllästyi odottamaan vuorella olevaa Moosesta. Kansa teki kultaisen vasikan omaksi jumalakseen. Samanlaisia kuvakaiverruksia on löytynyt myös Egyptistä. Muualla Saudi-Arabiassa tällaiset kuvat ovat tuntemattomia.

Kuva 19: Kultaisen vasikan alttari
Nyt tämä kultaisen vasikan alttarialue on aidattu saudien toimesta ja aidan vieressä lukee arabiankielisen tekstin lisäksi englanniksi: ARCHEOLOGICAL AREA. WARNING. IT IS UNLAWFUL TO TRESPASS. VIOLATORS ARE SUBJECT TO PENALTIES. STIPULATED IN THE ANTIQUITIES REGULATIONS. PASSED BY ROYAL DEGREE No M/26 D.23.6.1392

Kuva 20: 3000 miehen hautausmaa
Kultaisen vasikan tekemisestä kansa sai kohdata ankaran tuomion heti samana päivänä. Mooseksen käskystä suuri joukko miehiä tapettiin miekalla. …ja sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä. (2.Moos.32:28) Israelin kansan leirialueelta muutamia kilometrejä pohjoiseen päin löytyy laaja hautausmaa-alue, jossa on tuhansia hautakiviä. Tämä hautausmaa on Siinain eli Hoorebin vuoren korkeimman huipun alapuolella suoraan itä-koilliseen. Hautausmaa on noin 1430 metrin korkeudessa. Varsinainen leirialue on lähes 100 metriä korkeammalla. Satelliittikuvia katsellessa käy ilmi, että hautausmaa-alue on kokonaan aidattu ja aidan ulkopuolella on pieniä rakennuksia. Kuvassa on pystyyn nostettu hautakivi.

Kuva 21: Siinain vuori idästä katsottuna

"Kun Mooses oli noussut vuorelle, peitti pilvi vuoren. Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi päivää; ja seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä. Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta." (2.Moos.24:15-17) Vuorijonon huiput ovat hyvin tummia verrattuna vuoren alempiin osiin.

Kuka enää pystyy kieltämään näitä Mooseksen ajan tapahtumia? 

XXX  

Kilometrejä, halonhakkuuta ja yo-kirjoitukset

7.6.-18 Kilometrejä, halonhakkuuta ja yo-kirjoitukset: Maaliskuu 1976 oli monella suhteessa kiireinen ja paljon erilaisia tapahtumia sisältänyt kuukausi. Säännölliset koulupäivät Juuan lukion viimeisenä vuotena päättyivät maaliskuun alussa. Alkoi kolmen viikon lukuloma ennen varsinaisia kirjoituksia. Ainekirjoitus (Äidinkieli), josta kerroin edellisessä jutussani, oli suoritettu helmikuussa. 

Edessä olivat pakollisina aineina pitkän englannin ja ruotsin kirjoitukset. Pakollisena oli myös pitkä matematiikka. Lisäksi olin ilmoittautunut vapaaehtoiseen reaaliaineeseen ja lyhyeen saksaan. Kolmen viikon lukuloman aikana kävimme lukiolla tekemässä harjoituskokeet niissä kolmessa ensimmäisessä aineessa, jotka edellä mainitsin. En ottanut niistä mitään paineita, sillä lukuloman aikana minulla oli aivan muuta tekemistä kuin lukemista. Niinpä kaikista kokeista sain selvät hylätyt numerot. Asteikolla 1-10 ne olivat jokaisessa aineessa kakkosen ja kolmosen välissä. 

Mitähän opettajat ajattelivat minusta ennen varsinaisia yo-kirjoituksia? Sitä en tietenkään heiltä kysellyt. Viimeisessä todistuksessa ennen lopullista päästötodistusta ruotsi ja englanti olivat vitosia ja pitkä matematiikka kuusi. Ne eivät olleet kovin korkeita johtuen siitä, koska en lukenut kovin paljoa, koska olin keskittynyt pääasiassa juoksuharjoituksiin. Koko lukion ajan koulupäivän jälkeen tein juoksuharjoitukset, sitten piti ruokailla ja juoda runsaasti (pääasiassa teetä); niinpä ei ollut enää puhtia tarttua koulukirjoihin ennen nukkumaan menoa. Nukkumaan menin aina yhdeksän jälkeen, jotta yöunien pituus olisi ollut 8-9 tuntia. Tähän ei tullut koskaan poikkeusta, ei edes viikonloppuisin.

Luokanvalvoja Jorma Enkenberg ja Juuan lukion pitkän matematiikan oppilaat lukuvuonna 1975-76. Jaakko, Senja, Silja, Eeva-Liisa (?),  Jarmo ja Suoma. Timo, Rauno, Hannu, Veijo, Helena ja Ritva. Merja, Pirkko, Iiris, Markku ja kyltin näyttäjä. Kaikki eivät ole enää joukossamme.

Suhtauduin rauhallisin mielin tuleviin yo-kirjoituksiin ja jostain syystä oli sisäinen varmuus siitä, että kaikki menee hyvin. Tein itselleni suunnitelman, jonka mukaan varsinaisen lukemisen aioin suorittaa muutaman päivän aikana ennen tulevia koepäiviä. Lisäksi päätin, että vapaaehtoiseen reaaliaineeseen en lue mitään vaan käyn ainoastaan palauttamassa tyhjän paperin.

Kolmen viikon lukuloma oli siitä merkittävä, että silloin juoksin enemmän kuin koskaan aiemmin. Jokaisena kolmena viikkona kilometrejä kertyi 175. Noin kuuden kilometrin aamulenkin tein lähes joka aamu tai siirsin sen iltaan tekemällä pääharjoituksen jo aamusta.

Maaliskuun 1976 juoksuharjoittelu. Kuvan voi klikata suuremmaksi

Harjoituspäiväkirjani ei kuitenkaan kerro sitä, mitä tein juoksuharjoitusten ohella. Isä oli päättänyt, että kaadetaan peltoaukean vieressä olevasta sekametsästä kaikki koivut pois. Niinpä tämän kolmen viikon aikana hakkasin kirveellä isän kanssa tasan sata pinomottia halkoja. Jokainen arkipäivä aamulenkin ja iltapäivän pääharjoituksen välissä olin kaadettujen ja pihapiirin viereen vedettyjen koivurunkojen parissa. Tietenkin ruokailu ja päiväkahvit olivat lepohetkinä välissä.

Halonhakkuulla oli kuitenkin vaikutuksensa selkään, sillä etenkin kovavauhtisissa harjoituksissa selkäkipu saattoi kestää jopa yli puoli tuntia ennen kuin oloon tuli helpotusta. Kuitenkaan koskaan en jättänyt harjoitusta inhottavalta tuntuvan kivun takia kesken, koska kyse ei ollut mistään vammasta vaan rasituksesta, mikä välittyi hermoston kautta kehon tiettyihin kohtiin. Kovavauhtinen ja pitkäkestoinen juoksuharjoitus ei tunnu juuri koskaan miellyttävältä, mutta kun siihen lisätään ylimääräinen kipu, niin silloin jokainen minuutti voi tuntua pitkältä ajalta. Tämän pystyn kirjoittamaan oman kokemuksen perusteella! Hidasvauhtisilla lenkeillä tätä kipua ei tuntunut koskaan. 

Yo-kirjoitukset alkoivat reaaliaineilla. Koska olin ilmoittautunut siihen, niin olin myös velvollinen tulemaan kokeeseen. Klo 12 jälkeen sai poistua pois, niinpä lähtiessäni palautin tyhjän paperin kokeen valvojalle, joka sattui olemaan luokanvalvojamme ja erinomainen matematiikan opettajamme Jorma Enkenberg. Tekoni ei varmaan tuntunut miellyttävältä, mutta olin päättänyt keskittyä vain pakollisiin aineisiin. En halunnut vastata edes historian kysymyksiin, vaikka historiassa todistuksessani oli yhdeksän, joka oli paras numeroni heti liikunnan jälkeen.

Seuraavana vuorossa oli englanti. Vuonna 1976 kielissä kuullun ymmärtäminen teki vasta tuloaan osaksi kielikoetta. Suurin osa meistä abeista suoritti kokeen perinteisellä tavalla, joka tarkoitti sitä, että vieraan kielen kirjallinen teksti piti kääntää suomeksi ja päinvastoin. Sekä ruotsissa että englannissa oli erilliset "keskeinen sanasto - kirjat", joissa molemmissa oli muistini mukaan 1500 sanaa. Lukiovuosien aikana kirjat olivat jääneet lukematta, joten päätin opetella kaikki sanat ulkoa kolmen vuorokauden aikana juuri ennen koetta. 

Niinpä ensimmäisellä lukukerralla kaikkien niiden sanojen viereen, joita en osannut, merkitsin ruksin. Sivut tulivat rukseja täyteen. Seuraavalla lukukerralla opettelin pelkästään ruksatut sanat. Jos en muistanut, niin laitoin viereen toisen ruksin. Näin tein kerta toisen jälkeen, kunnes muistin kaikki sanat. Aikaa tähän meni noin kolme vuorokautta. Tänä aikana nukuin normaalia lyhyemmät yöunet, koska panostin täysillä sanojen opetteluun. Näin tapahtui molempien vieraiden kielten kohdalla.

Näiden edellä mainittujen päivien aikana en juossut lainkaan, koska juuri silloin ensimmäistä kertaa juoksu-urani aikana akillesjänteeni kipeytyi niin paljon, että oli pakko pitää taukoa juoksemisesta. Tällaista akillesjänteiden kipeytymistä ei tapahtunut koskaan myöhemmin lukuun ottamatta seuraavan kuukauden alkupuolella olleita päiviä.  Vasta paljon myöhemmin tajusin, että pakkolepo tuli juuri oikealla hetkellä. Muussa tapauksessa en ehkä olisi jaksanut opetella kaikkia kielten keskeisiä sanoja niin lyhyessä ajassa muutaman tunnin yöunilla. Tämän tyyppisiä ”sattumia” on osunut kohdalleni elämäni aikaan useita kertoja; joistain niistä tulen vielä kertomaan myöhemmissä jutuissani.

Kun olin opetellut kaikki englannin 1500 sanaa, niin menin yo-kokeeseen. Muutama viikko aiemmin esikokeesta olin saanut hylätyn numeron. Mutta nyt varsinaisessa kokeessa kaikki tuntui helpolta, sillä kokeessa oli vain yksi sana, mitä en tiennyt käännöstekstissä. Kokeen jälkeen arvelin saavani ällän. Se varmaan löisi ällikällä englannin opettajan, sillä olihan minulla vain vitonen todistuksessa.

Kolme päivää myöhemmin oli ruotsin kirjoitus. Heti englannin kirjoituksen jälkeen opettelin ruotsin keskeisen sanaston sanat ulkoa. Myös ruotsissa minulla oli todistuksessa vitonen ja harjoituskokeesta olin saanut hylätyn numeron. Mutta itse kokeessa kaikki tuntui helpolta. Kävi niin, että tiesin käännöstekstin jokaisen sanan oikein molempiin suuntiin. Kokeen jälkeen arvelin saavani tästäkin aineesta ällän. Sekin varmaan löisi ällikällä ruotsin kielen opettaja Heikki Toropaisen!

Olin tullut ruotsin kokeisiin mustat Kontio-kumisaappaat jalassa, koska nopeasti lämmenneen kevätsään takia kilometrin pituinen kotitie oli veden vallassa. Hyvin menneen yo-kirjoituksen kunniaksi päätin juosta suoraan kotiin kymmenen kilometrin matkan kuivaa asfalttia pitkin Nokian mustat jalassa. Tasan neljän minuutin kilometrivauhtia juoksin kotiin eikä akillesjänteessä tuntunut enää mitään kipua. Tämä oli samalla ensimmäinen kerta, kun suoritin juoksuharjoituksen kumisaappaat jalassa.

Myös seuraavana päivänä kangastie oli veden vallassa. Olin suunnitellut juosta 20 km:n lenkin Nurmekseen päin menevällä valtatiellä. Olisin voinut kävellä kumisaappaissa kilometrin valtatien varteen ja vaihtaa lenkkarit jalkaan. Jostain syystä mieleeni tuli, että käyn juoksemassa lenkin kumisaappaat jalassa kuten edellisenä päivänä, jotta lenkkareita ei tarvitse kantaa käsissä. Samalla saisin vähän raskaamman harjoituksen, sillä painavathan kumpparit enemmän kuin lenkkarit. Juoksin kympin löysää n. 4.15-4.30 km-vauhtia ja käännyin takaisin. Paluumatkalla tunsin, että kumpparit hiertävät jalkaa. Niinpä jalkapohjissa sain nähdä useita vesirakkoja riisuttuani kengät päästyäni kotiin. Samalla päätin, että ei enää ikinä kumisaappaita asfalttiteiden juoksulenkeille. Lumihankijuoksut olisivat asia erikseen, kuten tapahtuikin vuosia myöhemmin.    

Päivää myöhemmin maaliskuun viimeisenä päivänä ollut pitkä matematiikka päätti yo-kokeiden pakolliset aineet. Ainoastaan vapaaehtoinen lyhyt saksa jäi huhtikuun toiselle päivälle. Lukion aikana käytössä oli ollut kolme matematiikan oppikirjaa. Kertasin niitä viimeisten viikkojen aikana. Joskus talvella olin satunnaisesti muutaman kerran ratkonut vanhojen yo-kirjoitusten tehtäviä. Muistan myös, että joskus mietin jotain yksittäistä vaikeaa tehtävää jopa kuusi tuntia ennen kuin sain ratkaisun aikaan. Kirjoitusta edeltänyt harjoituskokeesta saatu hylätty suoritus ei täten kertonut kaikkea siitä, mikä olisi oikea tasoni matematiikassa. Viimeisenä lukiovuotena Juuan lukioon tulleella matematiikan opettaja Jorma Enkenbergillä oli erinomainen opettamisen taito, josta oli verraton apu meille kaikille oppilaille.

Matematiikan yo-koe sujui helposti. 60 pistettä kymmenestä eri tehtävästä oli tarjolla. Ällän sai yleensä vähän yli 40 pisteen suorituksella. Ratkaisin kahdeksan ensimmäistä tehtävää mielestäni oikein. Ne antaisivat 48 pistettä. Harjoituskokeessa olin jäänyt noin kymmeneen pisteeseen. Kaksi viimeistä tehtävää olivat niin vaikeita, ettei niistä ollut mitään mainintaa käytössä olleissa oppikirjoissa. Niiden ratkaiseminen olisi kaiketi vaatinut ylimääräistä matematiikan harrastuneisuutta. Yritin vastata myös niihin, vaikka en ymmärtänyt edes kysymyksiä ja kaikkia niissä olleita merkkejä! Poistuin salista hyvissä ajoin ja olin aivan varma, että saan parhaimman arvosanan eli ällän. Kolmas eri opettaja lyötäisiin ällikällä!  

Kun opettajat olivat tarkistaneet kielten kokeet, niin ilmeni, että olin tehnyt sen verran kielioppivirheitä, että ällät (L) vaihtuivat ämmiksi (M). Kuitenkin matematiikan ällä piti olla selvä asia. Muistan, kun lukion lähellä olevalla kujalla Jorma Enkenberg käveli vastaan ja ojensi jo kaukaa kätensä kohti minua onnitellakseen hyvästä suorituksesta. Tekemänsä tarkistuksen mukaan saisin ämmän. Olin ihmeissäni. Ilmeni, että helpon toisen tehtävän olin kopioinut väärin tehtävälomakkeesta. Yhtälöstä oli jäänyt puuttumaan yhtäsuuruusmerkki. Kaikki oli muuten oikein, mutta tehtävä oli mennyt puuttuneen merkin takia nollille. Niinpä sain kokoon 42 pistettä 48 sijaan. Ällän sai sinä vuonna 44 pisteellä. Jorman mielestä se oli erinomainen suoritus, vaikka itse olin sinä hetkenä yllättynyt ja kaiketi myös erittäin pettynyt.

Yo-kirjoituksen tuloksena oli täten neljä ämmää ja lisäksi lyhyestä saksasta pistettä vaille C. Se piste meni siinä, kun tuli ajatuskatkos enkä muistanut, mitä tuttu saksan sana ”brauchen” tarkoittaa. Sitä olisi tarvittu, koska se tarkoittaa suomeksi ”tarvita”. Niistä päivistä lähtien olen aina muistanut tämän saksan sanan.

Juoksukilometrejä maaliskuussa 1976, jolloin olin vielä 18 vuoden ikäinen, kertyi harjoituspäiväkirjan mukaan 567. Ne tulivat 45 harjoituskerralla. Halonhakkuuta en laskenut miksikään harjoitteluksi.

XXX

Yo-aine, influenssa ja Vierumäen leiri

4.6 Yo-aine, influenssa ja Vierumäen leiri: Jatkan siitä, mihin jäin maaliskuun 19. päivän kirjoituksessa eli palaan talven 1976 juoksuharjoittelun ja myös muiden asioiden tarkasteluun. Siinä blogissa pääsin tammikuun loppuun, joten katsotaan seuraavaksi helmikuuta. Tämä helmikuu oli samalla viimeinen kokonainen kuukausi Juuan lukion kolmannella luokalla ennen kuin yo-kirjoituksia edeltävä kolmen viikon jakso alkoi penkinpainajaisten jälkeen.

Ensimmäinen yo-koe alkoi kuitenkin jo helmikuun alussa ainekirjoituksella. 2.2 olen merkinnyt harjoituspäiväkirjaani kolme merkintää: 0 tarkoitti sitä, että sinä päivänä en tehnyt juoksuharjoitusta lainkaan. Seuraava merkintä paljastaa syyn ”Pakkasta jopa –37°C”. Lisäksi on maininta ”yo-aine”.

Ainekirjoitusta pidin kaikista vahvimpana aineena, josta kuvittelin kirjoittavani parhaimman arvosanan eli ällän (L). Kuitenkin sorruin valitsemaan typerän aiheen, sillä kirjoitin urheiluaiheesta, joka oli huono valinta. Vuonna 1976 järjestettiin Innsbruckin talviolympialaiset; niinpä yksi valittavista aiheista liittyi näihin kisoihin. En kuitenkaan saanut kirjoitukseen mitään otetta. Myöhemmin sain kuulla, että tämä kirjoitus oli sitten myöhemmin arvioitu ämmän (M) arvoiseksi. Silloin ällän ja ämmän välillä ei ollut väliarvosanaa kuten nykyisin.

Ainekirjoituksia oli kuitenkin kaksi, joten ajattelin viikkoa myöhemmin toisella yrityksellä onnistua paremmin. Kävi kuitenkin niin, että olin viikkoa myöhemmin erittäin kovassa kuumeessa. Kuumemittari näytti lukemaa 40,2 enkä sen jälkeen ole koskaan joutunut kokemaan lähellekään niin korkeaa kuumetta. Soitin aamulla lukion rehtorille historianopettaja Ritva Porrasmaalle, että olen kovassa kuumeessa enkä voi tulla kirjoituksiin. Hänellä oli ehdotus: voisin kirjoittaa kotona! Myöhemmin olen ajatellut, että aineesta olisi voinut tulla kuinka hyvä tahansa ja erikoinen, sillä kuumehoureessa ajatus olisi voinut kulkea yllättävällä tavalla.

Influenssa oli kova, sillä 9.2 – 14.2 päiväkirjassani on pelkkien nollia kilometrisarakkeessa lisämaininnalla ”kuumetta ja yskää”. Kuitenkin viikkoa myöhemmin olin jo toipunut taudista, sillä 21.2 on päiväkirjassa maininta ” 20 Testijuoksu Vierumäellä 1.08.20”. Aika oli lähes minuutin nopeampi kuin edellisen leirin aikana tammikuun alussa, tosin keliolosuhteista ei ole mainintaa. Tämä oli samalla kolmas Vierumäen leiri neljän kuukauden sisällä. 

Helmikuun 1976 juoksuharjoittelu. Kuvan voi klikata suuremmaksi

Päiväkirjassa ei ole mainintaa, mutta muistikuvani mukaan testijuoksun jälkeen olin illan kuumeessa kovan rasituksen jälkeen kuten edellisillä kerroilla. Tietenkään en kertonut tästä kenellekään. Seuraavana aamuna heräsin jo aikaisin kuudelta ja kävin tekemässä yksin 15 kilometrin lenkin. Ja muutama tunti sen ja aamupalan jälkeen lähdin uudelleen muiden kanssa 12 km:n lenkille. Muille en kertonut, että jo varhain aamulla olin tehnyt yli tunnin kestävän harjoituksen. Näin jälkeenpäin voin todeta, että olikohan kaikki ihan järkevää. Kai sitä olisi voinut joskus levätäkin etenkin kovien harjoitusten jälkeen. Niinpä vajaa viikkoa myöhemmin 27.2 löytyy maininta ”16 TV KOVAA n.3.50 VAIKEAA !

Vuosi 1976 oli karkausvuosi. Niinpä helmikuussa oli 29 päivää. Kuukauden yhteenvedosta ilmenee, että tein 27 harjoituskertaa, kilometrejä kertyi 437, olin juoksematta kahtena päivänä kovan pakkasen takia ja lisäksi 6 päivää sairaana. Jalat olivat terveinä koko kuukauden.  

XXX