tiistai 21. toukokuuta 2019

Ensimmäinen kirje valmentajalleni Tero Pullille

21.5.-19 Ensimmäinen kirje valmentajalleni Tero Pullille: Näissä kirjoituksissani olen päässyt aikaan, jolloin astuin armeijan harmaisiin lokakuussa 1976. Armeijan alkuviikoista kerroin jo edellisessä blogissani. Mutta nyt minulla on mahdollisuus kertoa ensimmäisestä kirjeestä, jonka olen kirjoittanut tulevalle valmentajalleni Tero Pullille ollessani matkalla kohti Helsinkiä ja Santahaminaa.

En muistanut enkä tiennyt tämän kirjeen olemassaolosta mitään, vaikka olen sen itse kirjoittanut. Tästä kirjeestä alkoi myös Teron ja minun välinen muutamia vuosia kestänyt valmennussuhde, joka on jatkunut ystävyyssuhteena näihin päivin saakka. Tästä esillä olevasta kirjeestä ja myös muista myöhemmistä kirjeistä en muista mitään, mutta saadessani kuulla niistä halusin, että voisin käyttää niitä näissä kirjoituksissani.  

Alla oleva kirjoitus on pilkuntarkka kopio yli 41 vuotta sitten kynäni jättämästä jäljestä. Kirjeen alku kummastuttaa minua eniten: Miksi puhuttelin Teroa taitoniekkalaisena?!

”Terve taitoniekkalainen!

Olen nyt tätä kirjoittaessa Joensuussa menossa kohti Helsinkiä. Sain juuri Urheiluliitolta kirjeen, jossa pyydetään tulemaan Vierumäelle 22-24.10.* Minua pyydettiin lähettämään osoitteesi, jotta he tietäisivät kutsua sinut myös sinne. En tiedä, kerkiääkö kutsukirje sinulle sinne ajoissa. Joka tapauksessa Vierumäelle pitäisi kokoontua perjantaina klo 18 mennessä, jolloin päättyy ruokailu. Mutta nyt asiaan!
Kysyit minulta ennätyksiä eri matkoilta. En ole koskaan juossut 100 ja 400 metriä virallisesti, mutta luulisin, että pystyn 100 metrillä korkeintaan 13,5 ja 400 metriä noin 56-57 sekuntia.”

Ja sitten olen tehnyt taulukon, jossa näkyy ennätykseni alkaen 13 vuoden iästä. Silloin juoksin kilometrin aikaan 3.20 ja kaksi kilometriä 6.57. Vuotta myöhemmin kilometri meni aikaan 3.00,3 ja kaksi kilometriä 6.28. Ja 15 vuoden ikäisenä 800 metriä 2.11,2. Jostain syystä kahden kilometrin aika 5.56,5 on jäänyt merkitsemättä. Muistin kirjettä kirjoittaessani ajan varmasti, mutta taulukosta se puuttuu. 16 vuoden ikäisenä 800 metriä 2.09,6 ja taas jostain syystä kahden kilometrin aika 5.48,8 on jäänyt pois. 17 vuoden ikäisenä ennätykset olivat 800 metriä 2.06,2, puolitoista kilometriä metriä 4.08,8 ja kolme kilometriä 8.44,0. Tähän voisin vielä lisätä, että syksyllä juoksin ensimmäisen kymppini Valtimolla aikaan 32.22. Taulukosta sekin puuttuu. 18 vuoden ikäisenä 800 metriä 2.01,9 ja kolme kilometriä 8.26,2 ja ensimmäinen vitonen 14.48,6. Ja lopuksi 19 vuoden ikäisenä puolitoista kilometriä 4.01,6 ja vitonen 14.31,4.

Tällainen oli taulukko, jonka tein ensimmäisessä kirjeessäni Terolle ollessani matkalla kohti Santahaminan varuskuntaa. Tero on myöhemmin vuoden päästä lisännyt punakynällä taulukkoon armeijavuoteni aikana juoksemani ennätykset vitosella 14.12,4 ja kympillä 29.45,4. Lisäksi näkyy kolmen kilometrin aika 8.17, mikä ei ollut virallinen, koska juoksin ajan vitosen väliaikana juoksussa, jossa väsähdin perusteellisesti viimeisen kilometrin aikana. Tämä tapahtui Helsingissä kesäkuussa 1977. Lisäksi Tero on jättänyt pois 800 metrin ajan 1.59,8 ja puolentoista kilometrin ajan 3.55,4. Näihin palaan tarkemmin myöhemmissä blogeissani, kun pääsen kertomaan tarkemmin kesän 1977 urheilusta ja myös muista sen ajan tapahtumista.
Joensuussa (luultavasti rautatieasemalla tai ratapihalla seisoneessa junassa) kirjoittamani kirje jatkuu raapustamani taulukon jälkeen: ”Yllä olevasta taulukosta voit nähdä jo aika paljon. Olen harjoitellut 14:sta vuotiaasta asti säännöllisesti. Kulunutta kautta varten juoksin noin 5300 km. Sitä edellisinä vuosina kilometrimäärät ovat olleet 5000, 4500, 3500 ja” (lukua ei näy).

Kirje jatkuu toisella paperilla: ”Minulla ei ole mukana kuluneen harjoitusvuoden eri kuukausien tarkkoja määriä. Talvella jotain 450-550 km/kk, kuitenkin maaliskuussa, jolloin aloin harjoitella kaksi kertaa päivässä, juoksin lähes 700 kilometriä. Kysyit, mitä mieltä olen harjoittelun kovuudesta. Mielestäni kovuutta voidaan aivan huoletta lisätä. Uskon, että tulokseni nousevat huimasti, jos saan lisää voimaa. Parina keväänä olen tehnyt mäkihyppelyä enkä osaa sanoa sen vaikutuksesta voimien lisääntymiseen yhtään mitään. Uskoisin, että pelkkä mäkijuoksu on yhtä tehokasta. Mitäs olet mieltä? Eipä tässä ihmeempää. Jouni”
*edellisessä blogissani mainitsin tästä


maanantai 13. toukokuuta 2019

Asepalvelus alkaa Santahaminassa


13.5.-19 Asepalvelus alkaa Santahaminassa: Joulukuun 2018 viimeinen kirjoitukseni "Muikunmätiä sormien välissä" liittyi osittain urheiluun ja syksyyn 1976, jolloin oli aika astua armeijan harmaisiin. Jatkan tästä kirjoitustani.
Siihen aikaan lokakuun puoliväli oli se aika, jolloin uusi saapumiserä aloitti asepalveluksen suorittamisen. Harjoituspäiväkirjani paljastaa, että sinä vuonna viljaa puitiin Itä-Suomen pelloilla vielä lokakuussa. Lokakuun 4. päivän kohdalla on merkintä, jonka mukaan pidin juoksusta vapaan päivän ja olin "puimassa Aimolla".

Isäni, enoni Aimo ja kolmas tilallinen Pielisen rannassa asunut Takalan Väinö omistivat yhteisen leikkuupuimurin ja sinä päivänä kaiketi puitiin syksyn viimeiset viljat enoni pellolla. Itse en ajanut puimuria, vaan ajoin viljakuormat traktorilla joko kuivaamoon tai suoraan hapotettavaksi. Enollani oli jo tänä syksynä käytössä viljan hapotuslaitteisto. Niinpä kuivaamista ei tarvittu, vaan happokäsittelyn yhteydessä vilja siirrettiin kuljetuskierukan avulla suoraan viljalaareihin. Vanhan asuintalon, äitini syntymäpaikan, huoneet oli muutettu viljan säilytystiloiksi. Äitini lapsuudessa ennen sotavuosia ja sodan aikana talon yhteydessä oli ollut myös kylän koulu.
Syyskuu oli ollut lähes lepokuukausi, jolloin juoksin vain vajaat 200 km. Lokakuussa alkoi aina uusi harjoituskausi.  Niinpä tein aina syyskuun päätteeksi päiväkirjaani yhteenvedon kuluneesta vuodesta. Edellisen 12 kuukauden aikana kilometrejä oli kertynyt yli 5200, jotka koostuivat noin 430 harjoituskerrasta. Kuutena eri kuukautena harjoitusmäärät nousivat viiteen sataan tai vähän sen yli.

Lokakuun alkupuolella kahden viikon ajan ennen Santahaminaan menoa ehdin tehdä jo hyviä harjoituksia mm. kaksi kovavauhtista 12 km:n harjoitusta ja välipäivinä kuusi kertaa vähintään 20 kilometrin pituisia harjoituksia.
Lokakuun 15. päivä oli aika nousta Juuasta linja-autoon ja siirtyä Joensuusta junaan, jonka päätepysäkki oli Helsingin rautatie-asemalla. Aseman edustalta lähti myös linja-autoja, niinpä nousin siniseen bussiin numero 86, jonka päätepysäkki sijaitsi Santahaminan saarella. Helsingin bussit, kaupunkimaisemat saarelle ja kaikki muukin oli minulle tietenkin aivan uutta.

Toisen jääkärikomppanian vanha punatiilinen kasarmirakennus oli paikka, jonne piti ilmoittautua puoleen yöhön mennessä, mutta minä pitkämatkalaisena tulin jo valoisaan aikaan. En enää muista, missä oli armeijan varustevarasto, jossa piti luovuttaa päällä olleet siviilivaatteet. Mukanani olleet urheiluvaatteet ja juoksuharjoittelun tärkeimmät välineet eli lenkkikengät sai tietenkin pitää itsellään. 
Varustevarastolta annettu täyteen sullottu armeijakamppeita sisältänyt suuri harmaa säkki sen sijaan on jäänyt mieleeni. Eikä ihme, sillä sen paino tuntui lähes liian painavalta, kun raahasin sitä ylös 2.JK:n toiseen kerrokseen. Eikä painoa keventänyt toiseen kerrokseen johtaneiden portaiden päässä minua odottanut alikersantti, joka heitti herjaa nähdessään, miten painavalta säkki näytti kavutessani ylös. Parempi oli kuitenkin olla hiljaa kuten myöhemminkin vastaavissa tilanteissa, mutta eipä huutelija tiennyt, että raskaat ponnistelut eivät olleet minulle mitään uutta. Ja vaikka olin tulossa urheilukomppaniaan, niin tämä alikersantti ei ollut urheilija, vaan meidän uusien alokkaiden ryhmänjohtajat oli siirretty muista yksiköistä toiseen jääkärikomppaniaan.

Urheilujoukkojen lokakuun saapumiserä koostui yleisurheilijoista ja jalkapalloilijoista. Kaksikerroksiset sängyt mahdollistivat sen, että jokaisessa tuvassa oli melkoinen joukko varusmiehiä. Yleisurheilijat olivat omissa tuvissaan ja jokaisella tuvalla oli nimi, joka oli perua jostain menneen ajan tunnetusta urheilijasta. Tupani nimi oli Sten Suvio. Tämä nimi oli minulle tuntematon, vaikka hän oli historian ensimmäinen suomalainen nyrkkeilyn olympiavoittaja Berliinissä 1936. Vuonna 1970 Sten Suvio oli toiminut näissä samoissa Santahaminan urheilujoukkojen tiloissa myös nyrkkeilyn lajivalmentajana.
Sotilaskoulutuksen lisäksi olimme tulleet myös urheilemaan eikä asian suhteen vitkasteltu, sillä jo kuudentena alokaspäivänä suuntasimme kadettikoulun vieressä olevalle urheilukentälle. Kaikkien yleisurheilijoiden piti juosta märällä, punaisella tiilimurskapintaisella juoksuradalla Cooperin testi, joka tarkoitti 12 minuutin juoksusuoritusta. Armeijan touhuihin tämä soveltui mainiosti, aivan yhtä hyvin kuin voisilmä puuroon, sillä Cooperin testi oli kehitetty Yhdysvaltain armeijan tarpeita varten vain kahdeksan vuotta aiemmin vuonna 1968.

Reilu kaksi kuukautta aiemmin nuorten SM-kisojen vitosella Helsingin olympiastadionilla olin juossut suurimman osan matkaa Tampereen Urheilijoiden Seppo Liutun perässä. Vuotta vanhempi Seppo oli edelläni myös Santahaminan kentällä juosten 3980 metriä. Kahdentoista minuutin jälkeen juoksemani matka jäi 30 metriä vähäisemmäksi. Muista kestävyysjuoksijoista harjoituspäiväkirjassani ei ole mainintaa, mutta luulen, että Teuvo Karvonen oli heti minun perässäni.
Muutamaa kuukautta myöhemmin talven aikana Seppo Liuttu voitti yleisen sarjan halli-SM:n 5000 metrin matkalla, mikä oli varmaan monen mielestä yllättävä teko uudelle miesten sarjaan siirtyneelle kestävyysjuoksijalle. Seposta haluan vielä kertoa tässä yhteydessä vähän lisää, sillä vuonna 1984 hän juoksi radalla kympin aikaan 28.06 ja voitti lisäksi tämän matkan Kalevan Kisoissa Kajaanissa. Kuitenkaan häntä ei valittu Los Angelesin olympiakisoihin, mikä tuntuu näin kaukaa tarkasteltuna erikoiselta ja oudolta. Toisaalta se ei ollut yllättävää, kun tietää sen ajan toimintatavat.  Hän ei varmaan kuulunut niihin "oikeisiin piireihin". Sepon ennätysajalla 28.06 voitettiin Losin kisoissa hopeaa!

Cooperia seuraavana viikonloppuna oli Vierumäen urheiluopistolla Urheiluliiton leiri. Harjoituspäiväkirjastani ilmenee, että juoksun 24 km:n testijuoksun aikaan 1.21.40. Se oli kova harjoitus, tosin asiasta en muista mitään.
Lokakuun 1976 juoksuharjoitukset
Kuun lopussa me uudet urheilujoukkojen alokkaat saimme isorokkorokotuksen. Lääkäri suoritti rokotuksen pikavauhtia sarjatyönä. Olimme jonossa iho paljaana, otimme vuorollamme askeleen eteenpäin ja samassa lääkäri tuikkasi piikin. Tästä tapahtumasta jäi meitä koskettanut yhteinen hilpeä muisto, kun joukkoomme kuulunut 3-loikassa Suomen mestaruuden voittanut Ari ei ehtinyt ottaa askelta ja poistua riittävän nopeasti saatuaan piikin. Niinpä lääkäri tuikkasi häneen vielä toisen annoksen. Saiko Ari tuplasuojauksen isorokkoa vastaan – sitä en käy arvaamaan!


perjantai 3. toukokuuta 2019

Presidentti Putinin vanhempien järkyttävät sotavuodet


3.5.-19 Presidentti  Putinin vanhempien järkyttävät sotavuodet

Presidentti Vladimir Putin paljastaa tuntemattomat dramaattiset yksityiskohdat isänsä ja äitinsä koettelemuksista toisen maailmansodan aikana.
Kirjoituksesta esille tulevat presidentin sukuun liittyvät asiat lienevät lähes kaikille suomalaisille tuntemattomia. Juuri siksi tuon tämän asian esille niiden luettavaksi, jotka ovat kiinnostuneet aiheesta.

Kirjoitus on käännetty youtube-videon englanninkielisestä tekstistä. Jos käännöksessä on virheellisiä sanoja, niin otan huomautukset mielelläni vastaan!
Julkaisija Russian Insight 26.3.2018

Videon otsikko Putin Reveals Unknown Dramatic Details of Father's Ordeal During WW2
https://www.youtube.com/watch?v=DZlJ7nNdBxo

Suomennetun kappaleen perässä näkyy aika, josta videon suomennos alkaa. Kuvat ovat videosta. Niitä voi klikata suuremmaksi.


Videon alussa toimittaja esittelee vanhoja valokuvia:
Näissä vanhoissa valokuvissa ovat esillä presidentti Vladimir Putinin vanhemmat Vladimir Spiridonovitš ja Maria Ivanovna. Kuten heidän esi-isänsä, he molemmat olivat Tverin alueen talonpoikia.


Ennen vallankumousta Turginovon kylässä oli marmorijalustalle pystytetty Aleksanterin II:n pronssinen rintakuva. Hän oli tsaari, joka vapautti paikalliset talonpojat mukaan lukien Putinin esi-isät.  Myöhemmin sen tilalle asennettiin Leninin betoninen muistomerkki. 0.13

Kaikki tämä kertoo, mistä tulevat presidentin luonteenpiirre, venäläinen sitkeys ja perinteet... Kaikki tulee täältä. (Toimittaja näyttää kirkkoa). Juuri tässä suojelevan Jumalan-äidin kirkossa 12 Putinin sukupolvea kastettiin, heidät vihittiin ja he saivat viimeiset seremoniat. 0.26


Kaikki alkaa varhaiselta 1600-luvulta. Tässä talossa syntyi Vladimir Spiridonovitš (presidentin isä) ja asui täällä häihin saakka. Myös hänen paras ystävänsä Aleksei Tesjolkin lähti täällä: Yhdessä he apasivat morsiamensa - naapurikylän tytöt. He olivat olleet ystäviä poikavuosista lähtien. 0.43


Natalia Solovjeva, Aleksei Tesjolkinin tytär kertoo: Äitini asui Zerechjen kylässä ja niin asui myös Marusja, Vladimir Vladimirovitšin (tulevan presidentin) äiti. Tytöt olivat ystäviä. 1.00


Toimittaja kertoo näyttäessään rakennuksia: Itse asiassa näemme isällisen Venäjän, jossa on korkea rakennustaide, isot kuistit ja syreenit...  Maria Shelomova, kaunis ja vaatimaton tyttö, asui tässä talossa. Ja Vladimir Spiridonovitš Putin oli tulossa vierailemaan hänen luonaan. Sanottiin, että hän oli hauska henkilö kertoen vitsejä. 1.12

Natalia Solovjeva jatkaa kertomista: Tytöt kokoontuivat äitini taloon tai täti Marusjan taloon. Ja niin pojat vierailivat nyt tässä talossa ja sitten toisessa. Tätä äitini kertoi minulle. Heillä oli hauskaa. 1.30
Toimittaja kertoo: Shelemovien talo on tuskin muuttunut. Sama 100 vuotta vanha lato... Ja tämä "Antonovkan" omenapuu varmasti muistaa nämä rakastavaiset. He olivat molemmat vain 17-vuotiaita. 1.42


Vladimir Spiridonovitš oli uskollinen kommunisti, mutta hän rakasti Mariaa niin paljon, että hän suostui menemään naimisiin kirkossa. Hänet oli kastettu, mutta ei Tverin alueella. Se tapahtui Pietarissa vuonna 1911. Tästä on merkintä kirkon kirjassa. Putinin isä kastettiin Pyhän Simeonin ja Annan kirkossa, vain kävelymatkan päässä talosta, jossa Vladimir Putin syntyisi. Myöhemmin presidenttinä hän tulee tähän kirkkoon jouluna. 2.01


Toimittaja kysyy presidentiltä: Vladimir Vladimirovitš, olette toistaneet viime vuosina, että elämässä ei ole mitään tärkeämpää kuin rakkaus. Mitä on rakkaus? 2.30

Presidentti vastaa: Rakkaus on hyvä asenne ihmisiin. Se on sitä kun tunnet, että jokainen meistä on osa muita ihmisiä. Se on hyvin tärkeä osa elämäämme, kaikkien kansojen elämää maassamme. Rakkaus ystäviämme ja sukulaisemme kohtaan on meidän verta. Se on lämmin asenne läheisille ystävillesi ja maallesi. Se on itse uhrautuvaa tunnetta olemalla epäitsekäs. Se on niin yleinen ilmiö maassamme. Rakkaus merkitsee myös uskollisuutta isänmaalle. Tarkoitan todella tätä ilmiötä ja odotan sitä maassamme. 2.43

Toimittaja jatkaa: Kun suuri isänmaallinen sota (1941-1945) alkoi, Putinit asuivat Leningradissa. Kaupunki oli pian saarrettu. Maria Putina asui pienen poikansa Viktorin kanssa piiritetyssä Leningradissa. Vladimir Spiridonovitš ilmoittautui vapaaehtoisesti rintamalle ja hänet laitettiin erikoisosastoon. 3.31

 

NKVD:n (sisäasiainministeriön) rynnäkköosasto valmisteli jotain operaatiota vieraillen parissa kylässä. Joku petturi asui täällä, koska palatessaan kylään osasto käveli väijytykseen. Fasistit lymysivät odottamassa ja kaikki 28 puna-armeijan miestä, mukaan lukien Putinin isä, vetäytyivät metsään. 3.47

Presidentti kertoo: Isäni peitti itsensä suohon ja pysyi siinä pimeyteen asti pitäen suussaan ruokoa, jonka kautta hän hengitti. Hän kuuli saksalaisten sotilaiden juoksevan ja heidän koiriensa haukkumisen. Isä kertoi minulle, että heidän komentajansa oli saksalaista alkuperää. Hän oli Neuvostoliiton upseeri Otto RichardoviSchmidt. Todella mainittava tosiasia. Ryhmässä oli 28 miestä ja vain 4 miestä 28 miehestä ylitti etulinjan paluumatkalla. Isäni oli heidän joukossaan. Sitten Nevskassa Dubrovkassa oli taistelu… 4.06
Toimittaja: Nevsky Patch?

Presidentti: Kyllä
Toimittaja jatkaa sodan kuvausta: Nevsky Patch on erityinen paikka Suuren isänmaallisen sodan taistelujen kartalla. Tällä kentällä oli Moskovskaya Dubrovkan kylä.  Se oli erittäin alttiilla paikalla, pommit hävittivät sen maan tasalle. Menetykseksi laskettiin kymmenen kuollutta jokaista neliömetriä kohden.  4.47


Se ei ole aivan totta, mutta 2 kilometrin pituisella maa-alueella menetimme 150 tuhatta Leningradin puolustajaa. Ja luvuissa tuskin voidaan kuvailla sankaruuden keskittymistä jokaista neliömetriä kohti. 5.03
17. marraskuuta 1941 Vladimir Spiridonovi ja hänen toverinsa vetäytyivät saksalaisten takaosaan. He ryömivät pitkin pientä metsää ja yhtäkkiä kohtasivat fasistien tukeista tehdyn bunkkerin. Kuten myöhemmin isä kertoi pojalleen, he eivät voineet edes nostaa päätään, sillä konekivääri oli heitä kohti. 5.23

Suuri Kraut (halventava nimitys saksalaisesta sotilaasta ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, kraut= hapankaali)) ilmestyi suihkuttamaan partiolaisia ​​kranaattien kanssa. Kranaatteja ja niiden kuoria ja palasia voi vielä nähdä kaikkialla paikan ympärillä. On ihme, kuinka vertavuotava Vladimir Spiridonovitš onnistui palaamaan asemapaikkaansa. 5.40
Jos se olisi ollut kevyt haava, sotamies Putin olisi sidottu täällä. Katso? Vanhat korsut romahtivat kauan sitten. Täällä oli viestintä, taisteluhaudan suoja, keittiö ja rykmentin sairaala. Mutta Vladimir Spiridonovitš oli haavoittunut pahasti. 6.00

Presidentti: Hänet täytyi vetää sairaalaan Nevan oikealle puolelle.
Toimittaja: Ja joka paikka oli avonaista tulitukselle?

Presidentti: Kyllä, se oli erittäin avonaista. Ja käytännössä ei ollut ketään vapaaehtoista, joka olisi vienyt hänet vastakkaiselle rannalle. 6.15
Toimittaja jatkaa kertomusta: Mutta kohtalo oli siinä, että siellä oli pelastaja. 6.30

Sitten näytetään `Leningradin piirityksen läpimurron museo`


Tämä mies oli Putinin naapuri Turginovosta ja hän tunnisti Vladimir Spiridonovitšin.
Tämä hyvä mies veti Putinin pitkin Nevan jäätä raskaan tulituksen alla ja toi hänet sairaalaan. 6.34

Presidentti: Hän toi hänet sairaalaan ja sanoi: "Hyvä on, nyt sinä elät ja minä menen takaisin kuolemaan." Ja vasta 1960-luvulla... olin kymmenen vuotta vanha, mutta silti muistan, kuinka isäni tuli kotiin ja sanoi äidilleni, kuinka hän oli törmännyt kyseiseen mieheen ruokakaupassa. 6.47
Toimittaja: Niin, hän ei kuollut?

Presidentti: Myöhemmin mies vieraili meillä.
Toimittaja: Mikä ihmeellinen tarina!

Presidentti: Todellakin. Se on kohtaloa. 6.56
Toimittaja jatkaa: Halusimme löytää tämän miehen ja vietimme useita kuukausia tutkimalla arkistoja. Joten tässä on se sankari, joka pelasti Vladimir Putinin isän. Puolustusministeriön asiakirjat eivät jätä mitään epäilyksiä tästä asiasta. Hän on Pjotr Ivanovi Tesjolkin. Hän veti Vladimir Spiridonovitšia Nevan jäätä pitkin. 7.17


Presidentti: Kyllä, isäni mainitsi tämän nimen.

Toimittaja: Tarkoittaa sitä, että me löysimme hänet. Hän haavoittui viisi kertaa. Ja kuten isäsi, hänet palkittiin erinomaisesta taistelusta.

Presidentti: Kyllä, mainitsit hänen nimensä ja muistan sen. 7.35
Toimittaja jatkaa: Pjotr Tesjolkin ei ollut vain Putinien naapuri Leningradissa ja Tosnossa (suom. Tusina), jossa heidän datšansa (kesämökki) oli. Hän syntyi myös Tverin alueella sijaitsevassa samassa Pominovon kylässä ja hän oli Vladimir Spiridonovitšin parhaan ystävän Aleksei Tesjolkinin nuorempi veli. Pjotr Tesjolkin ei koskaan maininnut kotonaan Nevski Patchin uroteosta. Putinien kirje on pidetty heidän perhe-albumissaan sen jälkeen, kun kohtalo hajautti heidät eri kaupunkeihin. 7.47

Natalia Solovjeva, Aleksei Tesjolkinin tytär lukee kirjettä: "Asumme yksin. Vova on poissa perheensä kanssa pitkällä työmatkalla. Olisimme iloisia, jos tulet katsomaan meitä. Parhain terveisin, Vladimir ja Maria Putin..." 8.17

Toimittaja: Tämä albumi sisältää myös valokuvia, joita ei tietenkään ole koskaan julkaistu.
Natalia Solovjeva: Näitä kuvia he lähettivät kirjeissään äidilleni. Tässä on setä Volodja ja täti Marusja heidän datšallaan. Tämä on Vladimir Vladimirovitš (tuleva presidentti) äitini kanssa. Tämä on kuva Pjotr Ivanovitšista. Ja tässä on Pjotr Ivanovitš vuonna 1942. 8.27


Toimittaja jatkaa: Näyttää siltä, ​​että itse kohtalo toi Nevski Patchiin yhteen kaksi kaveria, jotka olivat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien. Tuolloin Vladimir Spiridonovitš ei tiennyt, että heidän kotikylässään neljä päivää aiemmin tapettiin Vladimir Putinin isoäiti Elizaveta Shelomova. Tätä asiaa ei hänen suotu tietää. 8.50
Myöhään syksyllä 1941 fasistit ylittivät Shosha-joen* sen vasemmalle rannalle ja miehittivät Turginovon, kun taas sen laidalla sotilaamme tekivät edelleen vastarintaa. 9.12


*(Shosha-joki on Volgan sivujoki. Sen varrella on myös edellä mainittu Putinin esivanhempien kotikylä Turginovo. Maantieteellisesti se sijaitsee noin 50 km Tverin kaupungista etelään ja noin 100 km Moskovasta luoteeseen)

Presidentti: Kyllä, meidän sukulaisemme kertoivat, että oli taistelu, ja isovanhempani piiloutuivat itse tehtyihin kaivantoihin. 9.24
Turginovon vanhat kyläläiset kertovat, miten kaikki tapahtui. Antonina Karnaukhova oli 9-vuotias 1941, mutta hän muistaa, kuinka hän ja muut lapset suojautuivat kaivantoihin. 9.35


Antonina Karnaukhova: Olimme kaikki piiloutuneet kaivantoihin. Siellä oli aseiden ristitulitusta: meikäläiset perääntyivät ja saksalaiset hyökkäsivät. Ja he ajautuivat taistelun. Isoäiti oli keittänyt muutamia perunoita pienessä padassa viedäkseen ne Putinin lapsille. Niinpä hänet tapettiin matkalla sinne. Luoti tappoi hänet. 9.49
Toimittaja jatkaa: Putinin äidinäiti Elizaveta Shelomova haudattiin täällä kaatuneiden puna-armeijan miesten viereen. Hänen hautaansa on kaiverrettu sanat: "Saksan hyökkääjät tappoivat". 10.14


Maria Putina sai tietää äitinsä kuolemasta paljon myöhemmin. Kirjeet eivät päässeet piiritettyyn Leningradiin. Vladimir Spiridonovitš oli haavoittumisen jälkeen sairaalassa. 10.27
Presidentti: Äidillä oli 3-vuotias poika käsissään. Hän vieraili isäni luona sairaalassa ja isäni antoi hänelle salaa ruoka-annoksestaan. Äiti piilotti sen ja meni kotiin. Se oli pelastus hänelle ja hänen lapselleen. Sitten sairaanhoitajat näkivät, että potilas piti nälkälakkoja ja kielsivät äidin tulemisen. 10.38

Toimittaja: Tämä tosiasiallisesti antoi Marialle ja hänen lapselleen elämän.
Toimittaja jatkaa: Vera Gurevich, joka oli tuntenut Putinien perheen, kun Vladimir Vladimirovitš oli yksinkertaisesti Volodja ja hänen oppilaansa, palasi Maria Ivanovnan kertomuksen siitä, kuinka Marian vanhempi veli pelasti hänet.

Ivan Shelomov (Marian veli) kuten Vladimir Spiridonovi Putin, taisteli myös Leningradin etupuolella ja pystyi ajoittain vierailemaan sisarensa luona. Ja kun se oli mahdollista, hän toi ruoka-annoksensa hänelle 11.04
Vera Gurevich, Vladimir Putinin luokanopettaja: Maria Ivanovna kertoi minulle: "Minusta tuntui, että kuolen. Silmissä pimeni ja minä pyörryin". Onneksi, ja se oli jälleen kohtaloa, kun sillä hetkellä hänen veljensä Ivan Shelomov tuli. "Hän antoi minulle vettä ja laittoi suuhuni sokeripalan ja veteen kastetun leivän. Ja hän sanoi: 'Manja, on vaarallista syödä liikaa'." 11.34


Toimittaja jatkaa: Maria oli hyvin heikko, ja he ottivat hänen poikansa pois. Kuvittele sellaisen naisen tilaa, joka oli jo menettänyt yhden pojan. 12.02

Presidentti: Pikkulapset otettiin pois perheistään lastenkoteihin. He yrittävät pelastaa heitä ja viedä heidät turvaan. Valitettavasti tämä lapsi kuoli kurkkumätään. 12.12

Toimittaja näyttää valtavaa hautausmaata:


Kaikki tämä tuntuu yhtä epätodelliselta kuin piiritetyn Leningradin kauheudet. Tämä on maailman suurin isänmaallisen sodan uhrien muistohautausmaa. Näihin jokaiseen yhteiseen hautausmaahan on haudattu noin kolme tuhatta ihmistä. Haudattu tänne, tänne ja tänne - kolme tuhatta ihmistä jokaisessa suorakulmaisessa haudassa. Pitkät, loputtomat hautalinjat. Niin monien vuosien jälkeen maa vajoaa yhdessä jos toisessa paikassa. 12.27
Piskarevon muistohautausmaalle Pietarissa on haudattu noin puoli miljoonaa ihmistä. Tähdet tarkoittavat sen sotilaita ja vasara ja sirppi tarkoittavat rauhaa rakastavia ​​Leningradin asukkaita.



Tässä haudassa numero 27 makaa Vladimir Putinin vanhempi veli Viktor. Se tapahtui talvella 1942, joka oli kaikkein hirvittävintä aikaa Leningradissa, kun kuolema vei päivittäin tuhansia ihmisiä. 12.50


Presidentti: Äiti oli jätetty yksin. Heti kun isäni pystyi kävelemään, hän tuli tapaamaan häntä. Hän näki, että hän makasi lähellä taloa ruumiiden joukossa. Näiden järkyttävien hetkien aikana he ottivat kuolleet pois, koska elossa olevat olivat liian heikkoja hautaamaan heidät. Isä laittoi korvansa äidin rintaan ja sanoi ensihoitajille: "Mutta hän on vielä elossa!" Joku sanoi: "Hän on mennyttä kalua ja kuolee matkalla hautausmaalle." Niinpä isä, joka käytti kainalosauvojaan ja venäläisiä kolmikirjaimisia sanojaan, sai heidät ottamaan hänet yläkertaan asunnolleen. Hän hoiti häntä, ja hän selviytyi. 13.19

Toimittaja: Itse asiassa he pelastivat toisensa.
Presidentti: Kyllä



keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Urheiluun liittyvät 80 kirjoitusta


1.5.-18 Urheiluun liittyvät 80 kirjoitusta: Seuraavassa on 80 kirjoitusta, jotka liittyvät tavalla tai toisella urheilu-uraani alkaen seitsemän vuoden iästä. Näitä juttuja olen tehnyt tähän blogiini vuoden 2017 alusta lähtien. Alla olevat aiheet ovat aikajärjestyksessä. Ja nämä kirjoitukset jatkuvat sitä mukaa kuin aikaa riittää päivän arkisten asioiden ohessa.

 

*Ensimmäinen palkinto oli pronssia https://jouninkootut.blogspot.com/2017/01/15.html


*Tyypillinen kyläkoulu osa 1  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/01/3.html


 
*Sivustaseuraajana  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/01/10.html


*Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 2  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/juuan-keskikoulun-kouluvuosi1968-69-osa.html

 
*Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 3  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/juuan-keskikoulun-kouluvuosi1968-69-osa_4.html

*Juuan keskikoulun kouluvuosi 1968-69 osa 4  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/juuan-keskikoulun-kouluvuosi1968-69-osa_5.html


 
*Kesä 1969 oli tapahtumia täynnä osa 1  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/kesa-1969-oli-tapahtumia-taynna-osa-1.html


*Hevosharavakoneaika päättyi vauhdilla  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/hevosharavakoneaika-paattyi-vauhdilla.html


 
*Pitää oppia myös häviämään!  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/pitaa-oppia-myos-haviamaan.html


*Ainekirjoitukset, julkisuus ja Ouagadougou  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/02/ainekirjoitukset-julkisuus-ja.html

 
*Veriohukaisia ja viimeiset hiihtokilpailut  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/veriohukaisia-ja-viimeiset.html


*Polkupyörämatkalla suunta muuttui  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/polkupyoramatkalla-suunta-muuttui.html

 
*Jalkapallokesä 1970  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/jalkapallokesa-1970.html


*Sanat kymmenen vuoden päähän  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/sanat-kymmenen-vuoden-paahan.html

 
*Juoksuharjoittelu alkoi huopikkaissa  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/juoksuharjoittelu-alkoi-huopikkaissa.html

*Ensimmäinen kuva lehdessä ja käsien ylös nostaminen  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/03/ensimmainen-kuva-lehdessa-ja-kasien.html

*Ensimmäinen urheiluseura ja tärkeä henkilö  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/04/ensimmainen-urheiluseura-ja-tarkea.html

 
*Ensimmäinen piiriennätys ja Valtimon Vasaman urheilijoita  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/04/ensimmainen-piiriennatys-ja-valtimon.html


*Juoksuharjoittelun määrä lisääntyy vuonna 1972  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/04/juoksuharjoittelun-maara-lisaantyy.html

 
*B-poikana rippikoulussa  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/04/b-poikana-juuan-paivarippikoulussa.html


*Ensimmäinen piirinmestaruus väärässä lajissa  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/05/ensimmainen-piirinmestaruus-vaarassa.html

 



*Talven 1972-73 juoksuharjoittelu  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/05/talven-1972-73-juoksuharjoittelu.html

 
*Paljon kilometrejä ja erilainen hiihtoloma keväällä 1973  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/05/paljon-kilometreja-ja-erilainen.html


*Ensimmäiset SM-kisat Mikkelissä  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/05/ensimmaiset-sm-kisat-mikkelissa.html

 
*Kesäkuu 1973 kovaa harjoittelua ja yskää  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/06/kesakuu-1973-kovaa-harjoittelua-ja-yskaa.html


*Nuoret kestävyysjuoksijat vuonna 1973  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/06/nuoret-kestavyysjuoksijat-v-1973.html

 
*Vuoden 1973 elokuu ja koulu-uudistus  http://jouninkootut.blogspot.com/2017/06/vuoden1973-elokuu-ja-koulu-uudistus.html


*Kataja, ensimmäinen valmentajani ja pulssin mittaus  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/06/joensuun-kataja-ensimmainen.html

 
*Talven 1974 harjoittelu, piirileiri ja Falun  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/06/talven-1974-harjoittelu-piirileiri-ja.html


*Katajan mukana Kalajoen SM-maastoissa 1974  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/07/katajan-mukana-kalajoen-sm-maastoissa.html

 
*Ensimmäisen lukiovuoden päätös Juuan lukiossa  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/07/ensimmaisen-lukiovuoden-paatos-juuan.html


*Kesken salaojituksen oli lähellä että…  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/07/kesken-salaojituksen-oli-lahella-etta.html

 
*Kesäkuun 1974 juoksuharjoittelu ja kilpailut https://jouninkootut.blogspot.com/2017/07/kesakuun-1974-harjoittelu-ja-kilpailut.html


*Turun SM-kisat 1974 https://jouninkootut.blogspot.com/2017/07/turun-sm-kisat-1974.html

 
*Nuoret kestävyysjuoksijat v. 1974  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/07/


*Juuan lukio ja syksyn 1974 juoksuharjoittelu  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/11/juuan-lukio-ja-syksyn-1974.html

 
*Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle    https://jouninkootut.blogspot.com/2017/11/mita-vauhtileikittely-tarkoitti-minulle.html

*Käsillä hiihtoa  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/11/kasilla-hiihtoa.html


 
*Palma-viesti Hämeenlinnasta Lahteen  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/11/palma-viesti-hameenlinnasta-lahteen.html


*Porvoon SM-maastot 1975  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/12/porvoon-sm-maastot-1975.html

 
*Alkoholin aiheuttamia ikäviä muistoja  https://jouninkootut.blogspot.com/2017/12/alkoholin-aiheuttamia-ikavia-muistoja.html


*Ensimmäinen 5000 m ja Nivalan SM-kisat 1975  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/01/ensimmainen-5000-m-ja-nivalan-sm-kisat.html

 
*Kuopio ja Espoo - kesän 1975 viimeiset kilpailut  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/01/kuopio-ja-espoo-kesan-1975-viimeiset.html


*Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/02/suomen-urheiluopistolla-vierumaella.html

 
*Elämäni kovin ja pelottavin harjoitus  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/03/elamani-kovin-ja-pelottavin-harjoitus.html


*Yo-aine, influenssa ja Vierumäen leiri  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/06/yo-aine-influenssa-ja-vierumaen-leiri.html

 



*Laakasiilo ja Sotkamon SM-maastot 1976  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/09/laakasiilo-ja-sotkamon-sm-maastot-1976.html

 
*Vierumäki, Kuopio ja yo-lakki  https://jouninkootut.blogspot.com/2018/09/vierumaki-kuopio-ja-yo-lakki.html


 
*Nuorten SM-kisat Helsingissä 1976 http://jouninkootut.blogspot.com/2018/12/nuorten-sm-kisat-helsingissa-1976.html