Mopoilua ja T-kortilla liikenteeseen

1.5 Mopoilua ja T-kortilla liikenteeseen: Jatkan näin vappuaamuna kesän 1972 muistojen kirjaamista. Kun katson ulos, niin kesä näyttää vielä kaukaiselta, koska täälläpäin Suomea on vielä niin paljon lunta; parempi siis kääntää ajatukset 45 vuoden takaiseen kesään. Kirjoitin edellä jo kaksi juttua vuodesta 1972 joten tämä on kolmas siihen vuoteen liittyvä kirjoitus ja näyttää siltä, että muutama lisäjuttu tulee vielä tämänkin kirjoituksen jälkeen. 15 vuoden ikäisen pojan kesässä taisi olla paljon erilaisia tapahtumia. Miten lie tänä päivänä?

15 vuoden ikä on sellainen, jolloin tapahtuu erilaisia uusia asioita. Edellä kerroin rippikoulusta, joten siihen ei tarvitse enää palata uudelleen. 15 vuoden iässä oli myös luvallista ajaa mopolla. Siihen aikaan mitään mopokortteja ei tarvinnut suorittaa, vaan ajamaan sai mennä, kun 15 vuoden ikä oli saavutettu. Minua mopot eivät koskaan erityisemmin kiinnostaneet enkä niiden kanssa juuri koskaan rassannut. Kun Juuassa puhuttiin mopojen rassaamisesta, niin se sana tarkoitti laajasti ilmaistuna mopojen kanssa puuhailua ja myös niiden korjaamista. Virallisesti rassaaminen taitaa merkitä vähän eri asiaa. Mopoasiassa olin niin lainkuuliainen, että ajoin mopoa ensimmäistä kertaa vasta täytettyäni 15 vuotta. Meillä oli sininen pappatunturi, jolla minua nuorempi veljeni oli jo vuosia ajellut pihapiirissä. Meillä ei ollut autoa, joten isälle mopo oli auton korvike. Ja jos en väärin muista, niin äitikin ajoi joskus pappatunturilla.

On jäänyt mieleeni, miten ensimmäinen startti Tunturilla sujui, kun käynnistin ja istuin mopon satulalle. Olin varmaan kömpelö monissa uusissa asioissa; etenkin koneiden kanssa, joten kaasutettuani mopoa ja nostettuani kytkintä se karkasi suoraan viereiselle vasikoiden laidunmaalle. Siinä ei kuitenkaan tapahtunut mitään sen kummempaa eikä mopo sen jälkeen enää koskaan karkaillut käsistäni paitsi seuraavana talvena kerran, kun hurjastelin yhdessä mutkassa kotitien ollessa jäinen ja luminen. Nurinhan siinä mentiin, mutta onneksi pehmeä lumi tienpenkassa otti hellästi hurjastelijan huomaansa.

Mopon ajamiseen ei tarvinnut hankkia korttia, mutta sen sijaan traktorin ajamiseen yleisellä tiellä vaadittiin traktorikortti eli T-kortti. Traktorikortti oli mahdollista saada sen jälkeen kun henkilö oli täyttänyt 15 vuotta. Kortin saamiseksi piti suorittaa kirjallinen koe samalla tapaa kuin mitä vaadittiin henkilöautokortin hankkimisen yhteydessä. Ajokoetta ei kuitenkaan tarvinnut suorittaa. Juuassa ei tietenkään ollut katsastuskonttoria vaan oli mentävä joko Nurmekseen tai Joensuuhun. Vaikka Nurmes oli puolta lähempänä Vihtasuolta katsottuna kuin Joensuu, niin siitä huolimatta yleinen käytäntö oli se, että asioille mentiin Joensuuhun; olihan Joensuu sentään Pohjois-Karjalan pääkaupunki.

Kirjallista koetta varten piti tietenkin lukea. Mitään muistikuvaa ei ole siitä, mistä liikenneopas piti hankkia. Joensuun katsastuskonttoriin piti kuitenkin varata aika, milloin olin tulossa suorittamaan sitä kirjallista koetta. Minulle on ollut aina ominaista, että kaikki asiat jätän viime tippaan. Niinpä vasta edellisenä päivänä ennen koetta opettelin kokeessa vaadittavat tiedot liikennemerkeistä ja tieliikennesäännöistä. Menin linja-autolla vajaan sadan kilometrin matkan Joensuuhun. Katsastusasema oli ennen Joensuun keskustaa, sen osoite oli Nurmeksentie ja joku numero sen perässä.

Joensuu oli minulle melkein tuntematon paikka, muutaman kerran olin ollut henkilöauton kyydissä urheilumatkoilla, mutta muuten en tuntenut paikkoja ja teiden nimiä. Niinpä kun linja-auto kääntyi Nurmeksentielle lähestyessään Joensuuta, niin minä laskeuduin heti pois kyydistä, jotta en vain vahingossa menisi katsastusaseman ohitse. Sitten paljastui karu tosiasia: Nurmeksentie oli pitkä tie ja sen varrella sijainnut katsastusasema oli yli kuuden kilometrin päässä tien toisessa päässä. Ei auttanut muu kuin juosta, jotta ehtisin ajoissa suorittamaan sen kokeen. Se oli sellainen pieni reipas lenkki, ehdin ajoissa konttorille ja suoritin T-kortin. Yksi virhe saattoi olla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Kortin sain ja samalla matkalla opin tuntemaan Nurmeksentien oikein kantapään kautta!

Hyvin on jäänyt mieleeni myös se, kun ylitin ensimmäistä kertaa traktorilla Joensuu-Kajaani valtatien Vihtasuon risteyksen kohdalla. Oli viljanpuintiaika, ohjasin Massey-Ferguson 165 Multi-Poweria ja traktorin vetämä Tuhti-peräkärry oli laitojaan myöten täynnä pienellä punaisella Fahr-leikkuupuimurilla puitua ohraa, mikä piti viedä kuivattavaksi Vihtasuon keskustassa sijainneeseen Heikki Hurskaisen pieneen lavakuivuriin. Meillä ei ollut vielä omaa viljakuivaamoa, vaan se rakennettiin vasta myöhemmin alkukesän aikana vuonna 1978. Muistan kuinka kuivaamon rakentamisen välillä kävin juoksemassa elämäni ensimmäisen maratonin Keuruun ja Multian välisellä tiellä pidetyissä SM-kisoissa ollessani silloin 20-vuotias.  Hurskaisen perhe oli tullut sodan jälkeen Vihtasuolle rajantakaisesta Ilomantsista. Ilomantsi on kunta, mikä menetti lähes kolmanneksen maa-alueestaan Neuvostoliitolle toisen maailmansodan seurauksena. Hurskaisista vielä sen verran, että Heikin uskovainen äiti Ida eli kotonaan yli 90 vuoden ikäiseksi. Tämän uskonsisaren luona myös iäkäs mummoni kävi usein vieraisilla. 

Lonkaantietä pitkin lähestyin risteystä ja hiljensin vauhdin melkein kokonaan nähdäkseni tuleeko valtatien kummastakaan suunnasta autoja. Näin, että Nurmeksesta päin lähestyi auto, mutta se oli vielä sen verran kaukana, että ehtisin turvallisesti ylittää tien. Olin saapunut risteykseen suurin vaihde päällä ja kun sitten aloin ylittämään risteystä samalla vaihteella, niin traktori oli lähellä pysähtyä keskelle risteystä raskaan kuorman takia. En tajunnut vaihtaa alempaan vaihteeseen ajokokemuksen puutteen takia. Säikähdin, mutta jatkoin kaasu pohjassa ja onneksi traktorissa oli sen verran voimaa, ettei pahin päässyt tapahtumaan. Traktori ei pysähtynyt siihen risteykseen ja varmaan huokasin helpotuksesta yllättävän tapahtuman jälkeen. Tämä tapaus oli mitä parhain oppitunti siitä, miten ei tule toimia, kun raskaan kuorman kanssa kuljetaan liikenteessä.