Vierumäen leiri, aliupseerikoulu päättyy maaliskuussa 1977.

29.4.-20 Vierumäen leiri, aliupseerikoulu päättyy maaliskuussa 1977. Edellisen urheiluun liittyvän juttuni tein tasan kaksi kuukautta sitten otsikolla ”Nukahdin everstiluutnantin tuoliin, pyörin yliluutnantin kanssa”. Jatkan siitä ja siirryn Santahaminan tapahtumiin maaliskuuhun 1977. Maaliskuu oli viimeinen kuukausi, jolloin olimme aliupseerikoulussa. Päiväkirjani mukaan Raukki loppui 25. päivä maaliskuuta, jonka jälkeen siirryimme takaisin siihen vanhaan Urheilukomppanian tiilirakennukseen.

Maaliskuussa pääsin jo hyvin juoksemaan pitkän rikkonaisen vaiheen jälkeen. Harjoituspäiväkirjani mukaan maaliskuussa juoksin 603 km. Viikkomäärät olivat 106 km (7 harj.krt), 153 km (10 krt), 177 km (13 krt) ja 109 km (7krt)

Muutama sana armeijasta. Aliupseerikoulusta en ottanut stressiä, itse asiassa sotilaallisten asioiden opiskelu ei kiinnostanut yhtään. Luultavasti päivän aikana ajattelin päivän juoksuharjoittelun tekemistä, varsinkin kun edessä oli kovavauhtinen harjoitus. Siihen piti ajatukset keskittää jo monta tuntia aiemmin, vaikka en tietenkään kertonut siitä mitään muille.

Sotilaallisia termejä opettelin vain vähän annetuista vihkoista. Niinpä mieleeni on jäänyt yksi tapaus, kun maastossa hiihtäessä piti rastitehtävällä antaa alikersantille näyttö siitä, miten toimin tilanteessa, kun ”vihollinen” on edessä ja olen johtamassa kuvitteellista omaa ryhmääni. En ymmärtänyt tilanteesta ja kysymyksestä mitään ja lisäksi sekoitin termit antamassani vastauksessa. Mutta eipä rastilla ollut alikersanttikaan ymmärtänyt siitä sen jälkeen yhtään enempää! Sain varmaan tehtävärastilta täydet nolla pistettä, mutta en antanut asian häiritä, vaan jatkoin suksilla seuraavalle tehtäväpisteelle…

Sotilaalliset tietoni ja taitoni huomattiin, sillä aliupseerikoulun päätteeksi koulutustodistukseeni sain tiettävästi kaikista pienimmät pisteet kaikista oppilaista. Se asia ei kuitenkaan haitannut minua yhtään, sillä eihän kukaan voinut ”jäädä luokalle.” Parhaat ylennettiin heti kurssin päätteeksi alikersanteiksi, mutta minä sain odottaa ylennystä viimeiseen mahdolliseen päivään eli kesäkuun neljänteen päivään saakka. Se päivä on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä, jolloin pidetään aina jossain kaupungissa valtakunnallinen sotilasparaati. Mutta tänä vuonna koronavirus selätti myös valtakunnallisen paraatin.

Mutta olihan meidän joukossa myös toisenlaista innokkuutta. Mieleeni jäi eräs Aalto niminen aliupseerioppilas, joka ei ollut meitä urheilijoita, vaan oli tullut jostain muusta komppaniasta. Tällä Aallolla oli tavoitteena ainoastaan upseeriura. Hän opiskeli kaikki vapaa-ajat annetuista vihkoista sotilaallisia asioita. Kieltämättä se tuntui vähän hassulta. Lisäksi hän oli aina innokas johtamaan meidät aamuruokailuun kuuluvalla äänellään ja sotilaallisin elkein. Miten lie jatko sujunut, tuliko hänestä upseeria vai ei? Sitä en tiedä.

Maaliskuun 1977 harjoitukset

Maaliskuun kolmannella viikolla me urheilukomppaniaan kuuluneet varusmiehet menimme Vierumäelle viiden päivän leirille. Oli varmaan viimeinen kerta, kun juoksin hallissa. Merkintöjen mukaan juoksin neljä kertaa 2000 metriä kolmen minuutin hölkkäpalautuksella. Ajat olivat 6.18 – 6.10 – 6.10 – 6.12. Kaksi päivää myöhemmin juoksin sulalla maantiellä 20 km aikaan 1.05.33. Tarkoitti sitä, että juoksin todella hyvää vauhtia! Tämä oli se viikko, jolloin kilometrejä tuli lähes 180 eli enemmän kuin koskaan aiemmin.

Santahaminaan palaamisen jälkeen juoksin puolen kilometrin mäkivetoja 10 kertaa. Tällainen pieni mäki löytyy, kun lähdetään Santahaminan sillalta kohti Laajasaloa. Maaliskuun aikana kävin peräti kaksi kertaa Juuassa. Koko maaliskuun oli terveenä, niinpä kilometrejä kertyi ihan mukavasti eli noin 600 km. Ja harjoituskertoja oli 42 eli sama määrä kuin maratonissa on kilometrejä.