35 kilometriä Nurmeksen rajalle ja takaisin

15.6 35 km Nurmeksen rajalle ja takaisin: Elokuun lopulla 1973 alkoi lukio, kuten edellisessä kirjoituksessa tuli ilmi. Samalla kouluympäristö muuttui aivan eri paikkaan verrattuna keskikouluajan vuosiin, koska Juuan lukio sijaitsi vanhassa kaksikerroksisessa puutalossa. Nykyisin Puu-Juuan alue on kulttuurihistoriallinen nähtävyys, jota matkailijat tulevat ihastelemaan https://fi.wikipedia.org/wiki/Puu-Juuka  Juuri tämän alueen reunalla silloinen lukio sijaitsi. Lukion aikaisista tapahtumista asioista kirjoitan enemmän joskus myöhemmin. Tarkastelen seuraavassa sitä, mitä uutta lokakuu toi tullessaan liittyen omaan urheiluharrastukseeni kestävyysjuoksuun.

Syyskuun toisella puoliskolla juoksin keskimäärin 11 km päivää kohden vähän päälle neljän minuutin kilometrivauhtia. Lokakuun alkupuolella juoksin samalla tavalla 8-17 kilometrin lenkkejä, mutta harjoituspäiväkirjani mukaan lokakuun 14. päivään sisältyi merkittävä hetki urheilu-urallani. 

Sinä sunnuntaipäivänä irrottelin aamusta saakka muikkuja verkosta. Syksy 1973 lienee ollut lämmin, koska normaalisti niinä vuosina kutumuikun pyynti ajoittui lokakuun alkupäiviin, mutta nyt oltiin jo kuun puolivälissä. Enoni oli osittain ammattikalastaja, oli muikunkutuaika ja muikkusaaliit olivat suuria. Myös muikut olivat sinä syksynä Pielisellä suuria, sillä muikkuverkot olivat 20 millisiä. Enoni oli jo varhain aamulla nostanut kalakaverinsa kanssa muikkuja täynnä olevat verkot järvestä ja ajanut sitten kalasaaliinsa kanssa kotiinsa. Muikkujen irrottelu tapahtui enon viileässä autotallissa ja vaikka meitä päästelijöitä oli useita, niin työn touhussa meni lähes kolmeen saakka.

Pyöräilin kahden kilometrin matkan kotiin. Pyöräntangossa heilui kaupan muovikassi, missä oli pari kiloa  paistomuikkuja. Laitoin päivän työpalkan eteisen lattialle, nousin yläkerran huoneeseen ja vaihdoin verkkarit päälle. Kellon ollessa jo yli kolmen lähdin juoksemaan kohti Nurmeksen rajaa. Olin päättänyt, että juoksen sinä päivänä todella pitkän matkan.

Kotoani Vihtasuolta oli 17,5 kilometriä Nurmeksen rajalle, niinpä edestakainen matka tarkoitti tasan 35 kilometrin taivaltamista. Juoksin vähän yli 4 minuutin kilometrivauhtia ja syksyinen iltapäivä vaihtui kahden ja puolen tunnin aikana pimeydeksi ennen kotiin saapumista. Juoksu sujui helposti, mutta sitten lopussa alkoi väsyttää. Kukaan kotona ei tiennyt, miten pitkän matkan olin juossut. Rasituksen seurauksena sinä iltana minulle nousi kuume enkä kuitenkaan kertonut muille, mikä sen aiheutti. Niinpä seuraavan päivän olin varmuuden vuoksi poissa koulusta. Olin vähän yli 16 vuoden ikäinen kun juoksin tämän 35 kilometrin matkan. Tämä oli ylivoimaisesti pisin matka, mitä olin koskaan juossut. Huhtikuussa oli tehnyt kerran 22 kilometrin lenkin, mutta tämä oli selvästi pitempi matka. Halusin kokeilla, miltä tuntuu juosta lähes 40 kilometrin matka, sillä minustahan piti tulla vanhempana maratonjuoksija. Liekö ollut rasituksen syytä tai sattumaa se, että kahden välipäivän jälkeen kuume nousi uudelleen kahden päivän ajaksi.

Pidän tätä lokakuun 14. päivän pitkää lenkkiä merkittävänä hetkenä ajatellen tulevia vuosia. Oli rohkeutta ja halua kokeilla miltä tuntuu, kun lihakset ja koko keho väsyvät. Olinhan lisäksi ollut koko päivän jalkojen päällä päästellessäni muikkuja. Ja kun kyseessä oli edestakainen juoksumatka, niin kesken ei voinut jättää, vaikka väsytti. Siltä osin harjoitus oli onnistunut verrattuna sen päivän jalkapallotulokseen. Juuri sinä päivänä Suomi hävisi Romanialle jalkapallon MM-karsinnassa luvuin 9-0! Ja olihan vuosien saatossa tapahtunut muutakin uutisoimisen aihetta lokakuun 14. päivänä. Yhdeksän vuotta aiemmin Pauli Nevala oli voittanut keihään olympiakultaa Tokiossa. Ja vaikka minä juoksin 35 kilometriä, niin se ei ollut mikään pitkä matka verrattuna siihen, mitä presidentti Ståhlberg joutui kokemaan vaimonsa Esterin kanssa 43 vuotta aiemmin 14.10.1930. He joutuivat istumaan vastoin tahtoaan autossa Helsingistä Joensuuhun. Lapuan liike oli napannut heidät Kulosaaren kodista ja kuljettanut Itä-Suomeen saakka. Tämä historiallinen tapaus tunnetaan myös nimellä presidentti Ståhlbergin muilutus.

Vuoden1973 elokuu ja koulu-uudistus

8.6 Vuoden1973 elokuu ja koulu-uudistus: Vuoden 1973 harjoittelusta ja muista asioista olen aiemmin kirjoittanut seitsemän eri otsikon alla. Tässä blogissa luon katsauksen elokuun tapahtumiin. Elokuussa juoksuharjoittelun suhteen jatkoin samaan vanhaan tyyliin kuin aiemmin kesän aikaan. Lähes kaikki harjoitukset olivat erilaisia kovavauhtisia juoksuja päivästä toiseen. Yskä haittasi pahoin harjoittelua, harjoituspäiväkirjan mukaan jouduin keskeyttämään monta eri juoksukertaa yskän takia.

Elokuun aikana oli vielä kaksi eri kilpailua; molemmat kilpailut olivat 2000 metrin matkoilla. Elokuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin kolmen eri piirin Suur-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan välinen yleisurheilun piiriottelu. Jokaisessa lajissa kullakin piirillä oli kaksi valittua edustajaa joukkueessaan. Kilpailut järjestettiin Suonenjoella, jonne myös minä pääsin edustamaan Pohjois-Karjalaa B-poikien 2000 metrille Tuupovaaran Urheilijoiden Tapio Laakkosen kanssa.

Tällä samalla Suonenjoen urheilukentällä näin myös ensimmäistä kertaa kuuluisan talvilajin harrastajan. Yhdistetyn hiihtäjä Rauno Miettinen edusti Suomea neljissä olympialaisissa. Vuotta aiemmin Sapporon olympialaisissa hän oli saavuttanut hopeaa ja nyt piiriottelun iltana hän oli kentällä kaiketi kilpailun järjestelytehtävissä.

Kaksi viikkoa aiemmin pidetyissä Varkauden SM-kisoissa en päässyt juoksemaan tätä matkaa, koska osanottovarmistustani ei älytty tehdä. Niinpä nyt Suonenjoella pääsin juoksemaan ensimmäistä kertaa radalla yhdessä Ari Paunosen kanssa. Ari oli minua vuotta nuorempi ja hän oli myös matkan Suomen mestari. Hänellä oli myös 15-vuotisten Suomen ennätys. Liekö tämän ikäluokan ennätys vieläkin hänen nimissään? Ari oli myös paljon pitempi, vahvempi ja hurjan paljon nopeampi kuin minä, niinpä minulla ei ollut mitään mahdollisuutta edes ajatella, että voisin pärjätä hänelle. Suur-Savoa edustanut Ari voitti kilpailun helposti puolivauhdillakin. Pohjois-Savon Pertti Miettinen oli toinen ja kolmanneksi tullut Tapio Laakkonen juoksi ennätyksensä 5.49,6, mikä jäi vain vajaan sekunnin minun vähän aiemmin juoksemasta Pohjois-Karjalan piiriennätyksestä. Olin kilpailussa neljäs ajalla 5.52.

Elokuun puolessa välissä oli kesän viimeinen 2000 metrin kilpailu Valtimon kansallisissa kisoissa. Voitin kilpailun ajalla 5.52. Toiseksi tulleen kilpailijan päälaji oli hiihto ja hänestä tulikin myöhemmin hyvin tunnettu omassa lajissaan: ei niinkään hiihtäjänä vaan valmentajana ja lajijohtajana. Tämä toiseksi tullut poika oli Sotkamon Antti Leppävuori, joka sitten paljon myöhemmin Lahden 2001 MM-hiihtojen jälkeen oli paljon esillä julkisuudessa.  Antti toimii tällä hetkellä ampumahiihtomaajoukkueen päävalmentajana. Tämä Valtimon kilpailu jäi tiettävästi ainoaksi kerraksi kun kilpailin Antin kanssa.

Harjoituspäiväkirjassani elokuun 20. päivän kohdalla kilometrejä osoittavassa sarakkeessa on pelkkä nolla ja heti perään lisäys: ”Oho! Olin laiska”. Kyse ei suinkaan ollut sorsanmetsästyksestä ja sen vaatimasta ajasta (sorsanmetsästys alkaa aina elokuun 20.päivä!) vaan aivan muusta asiasta. Koskaan en ole harrastanut metsästystä ja ampunut olen vain ne pakolliset laukaukset armeijassa, joten syy mainitsemaani laiskuuteen oli muualla. Laiska-sanan jälkeen olen kirjoittanut: ”Kuudes luokka alkoi”. En tiedä, miksi olen kirjoittanut kuudennesta luokasta  - keskikoulun viides luokka oli tosin päättynyt toukokuun lopussa - sillä kyse oli Juuan lukion aloituspäivästä. Aloitin lukion ensimmäisen luokan, mikä kaiketi aiheutti sen, että päätin pitää harjoituksista täysin vapaan päivän. Eihän kilpailujakaan enää ollut, mutta siitä huolimatta tapanani ei ollut laiskotella, vaan joka päivä piti päästä juoksemaan. Se oli sitä ehdottomuutta, tosin ei mitenkään järkevää, kun näin jälkeenpäin pohtii harjoittelua ja sen jaksottamista.

Elokuun 20. päivästä tulee mieleen toinenkin asia. Aiemmin koulu oli alkanut aina syyskuun alussa, joten oli kaiketi niin, että juuri tänä vuonna 1973 alkoi uusi peruskoulu-uudistus. Näin oli ilmeisesti ainakin Juuassa, tosin en tiedä, miten toimittiin eri kunnissa tässä peruskouluasiassa. Joku muu varmaan tietää paremmin tästä suuresta koulu-uudistuksesta ja siihen sisältyvistä siirtymäajoista.

Elokuun jälkeen tuli syyskuu ja silloin harjoittelin vielä kymmenen päivän ajan ennen kuin päätin kilpailukauden Lieksan luokittelukisoihin. Juoksin siellä kauden toisen 800 metrin kilpailun aikaan 2.09,6. Ennätykseni parani peräti 0,2 sekuntia aiempaan Joensuun piirinmestaruuskilpailujen tulokseen verrattuna! Kovasta harjoittelusta huolimatta 800 metrin aikani parani ainoastaan alle kaksi sekuntia vuoden aikana. Vastaava parannus vuoden aikana 2000 metrin matkalla oli seitsemän sekuntia. Syyskuun puolessa välissä pidin sitten peräti neljän päivän (!!) täydellisen harjoittelutauon ennen kuin aloin harjoitella seuraavaa kautta varten. Silloin en enää juoksisi B-pojissa vaan siirtyisin A-poikien sarjaan, mihin siihen aikaan kuuluivat kaikki 17-18 vuoden ikäiset pojat.

Alapuolella olevassa kuvaliitteessä on yhteenveto vuoden aikana juostuista kilometreistä.  

Vuoden kilometrit lokakuusta 1972 syyskuun puoleen väliin vuonna 1973. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Nuoret kestävyysjuoksijat v. 1973

4.6 Nuoret kestävyysjuoksijat vuonna 1973: Tämä on jatkoa toukokuun 12. päivän blogille, jossa otin esille nuoria kestävyysjuoksijoita vuonna 1972. Nyt siirrytään vuotta myöhemmäksi ja katsotaan, keitä kaikkia oli kilpakentillä B- ja A-pojissa niin maastossa kuin radalla. Ja lopuksi luodaan silmäys, mitä tuloksia he saavuttivat myöhemmin aikuisiällä. Vuodesta 1973 on jo niin pitkä aika, että nyt nämä esillä olevat henkilöt ovat iältään kuudenkympin kahta puolen.

B-pojat (s. 1957-58)

Maastojuoksun SM-kisoissa Mikkelissä B-poikien kärkijuoksijat olivat seuraavat neljän kilometrin matkalla: 1) Ari Paunonen Sulkavalta 2) Lasse Mikkelsson Turusta -0.01 3) Lasse Hirvensalo Turusta -0.10 4) Teuvo Karvonen Porvoosta -0.14 5) Risto Pentikäinen Posiolta -0.19 6) Simo Hyvönen Sotkamosta -0.19 7) Henry Majander Jyväskylästä -0.28 8) Hannu Kokki Kerimäeltä -0.29 9) Markku Kantola -0.30 10) Heikki Immonen Ilomantsista -0.30 11) Harri Kirvesniemi Mikkelistä -0.31 …. 21) JK Juuasta -0.48

Ja kuinkas menikään sitten vuosia myöhemmin:

Ari Paunonen (800 m 1.47,74 – 1500 m 3.38,07 – 3000 m 7.43,20 (SE) – 5000 m 13.31,56 – 10000 m 28.25,16 – puolimaraton 1.07.33 – maraton 2.24.18 – Kalevan Kisat 3 kultaa, 2 hopeaa ja 4 pronssia.)

Lasse Mikkelsson (800 m 1.56 – 1500 m 3.49 – 3000 m 8.13 – 5000 m 14.28 – puolimaraton 1.08.07 – maraton 2.25.39 – 3000 m esteet 9.40)

Lasse Hirvensalo (400 m 51,6 – 800 m 1.54 – 1500 m 3.56 – 3000m 8.42)

Teuvo Karvonen (1500 m 3.53 – 3000 m 8.23 – 5000 m 14.23 – 10000 m 31.00 – 3000 m esteet  8.51 Teuvo oli armeijakaverini 1976-77 !!)

Risto Pentikäinen (1500 m 4.00 – 3000 m 8.18 – 5000 m 14.22)

Simo Hyvönen (1500 m 3.57 – 3000 m 8.21 - 5000 m 14.23 – 10000 29.37)

Henry Majander (800 m 1.50 – 1500 m 3.45 – 3000 m 8.07 – 5000m 14.32 – 10000 m 30.15)

Hannu Kokki (1500 m 3.55)

Markku Kantola (1500m 3.58 – 3000 m 8.19 – 5000 m 14.11 – 10000 m 29.38 – puolimaraton 1.08.17 – maraton 2.19.53 – 3000 m esteet 9.15)
Heikki Immonen (800 m 1.52 – 1500 m 3.49 – 3000 m 8.16 – 5000 m 14.35)

Harri Kirvesniemi (1500 m 3.55 – 3000 m 8.10 – 5000 m 13.54 – 10000 m 29.55 - Hiihdon 15 km:n maailmanmestari.)

Vastaavasti kesän SM-kisoissa Varkaudessa B-pojilla oli pisin matka 2000 metriä. Ratajuoksujen SM-kisoissa vain neljä uutta nimeä on päässyt kymmenen parhaan joukkoon verrattuna maastojen tuloslistaan. Seuraavassa 2000 metrin tulokset: 1) Ari Paunonen 5.32,6 2) Risto Pentikäinen 5.36,8 3) Simo Hyvönen 5.38,8 4) Hannu Kokki 5.41,2 5) Pertti Miettinen Kuopiosta 5.47,2 6) Markku Kantola 5.48,8 7) Pentti Mäkinen Kangasalalta 5.51,4 8) Heikki Immonen 5.53,6 9) Jorma Ankerman Torniosta 5.55,0 10) Tapio Laakkonen Tuupovaarasta 5.56,2 (Tämän blogin kirjoittaja JK oli kisapaikalla, mutta osanottovarmistus oli tekemättä, joten kilpailuoikeutta ei annettu! B-poikien vuoden tilastossa olin 10. ajalla 5.48,8)

Pertti Miettinen (800 m 1.55 – 1500 m 3.49 – 3000m 8.17 – 5000 m 14.14 – 10000 m 29.26 – 3000 esteet 8.43)

   

A-pojat (s.1955-56)

Kahta vuotta vanhempien A-poikien eli 17-18 vuotiaiden tulokset olivat seuraavat maastojuoksun SM-kisoissa Mikkelissä  vuonna 1973 viiden kilometrin matkalla: 1) Arto Isomäki Lapualta 2) Veijo Mursu Posiolta -0.02 3) Jukka-Matti Karjalainen Kaarinasta -0.03 4) Keijo Jalonen Torniosta  -0.05 5) Juhani Holopainen Vehmersalmelta -0.11 6) Juhani Sams Joutsasta -0.11 7) Antti Wathen Lohjalta -0.14 8) Jorma Lamminparras Sotkamosta -0.17 9) Antti Loikkanen Enonkoskelta -0.18 10) Pekka Mäntymaa Sotkamosta -0.21

Ja sitten heidän tuloksiaan vuosia myöhemmin:

Arto Isomäki (1500 m 3.53 – 3000 m 8.12 – 5000 m 14.03 – 10000 m 29.14)

Veijo Mursu (3000 m 8.24 – 5000 m 14.40 – tulokset on tehty 19-v.)

Jukka-Matti Karjalainen (1500 m 3.52 – 3000 m 8.19 – 5000 m 14.28 – 10000 m 29.45 tämä kilpailu 10.5.1977 Helsingissä oli myös tämän blogin kirjoittajan ensimmäinen kymppi 0,8 sekuntia Jukka-Matin perässä!! – 3000 m esteet 8.47)

Juhani Holopainen (800 m 1.55 – 1500 m 3.47 – 3000 m 8.03 – 5000 m 13.47 – 10000 m 29.01 – 3000 m esteet 8.47 – Kalevan Kisat 2 pronssia.)
Juhani Sams (400 m 49,7 – 800 m 1.47,46 – 1500 m 3.40,6 – 3000 m 8.01,7 – 5000 m 14.11 – 10000 m 29.48 – Kalevan Kisat 1 kulta ja 1 hopea.)

Antti Wathen (400 m 51,1 – 800 m 1.52 – 1500 m 3.45 – 5000 m 14.59 – kymmenottelu 5619)
Jorma Lamminparras (5000 m 14.49 tulos tehty 19-v.)

Antti Loikkanen (400 m 49,9 – 800 m 1.47,1 – 1000 m 2.18,5 (SE) – 1500 m 3.36,3 (SE) – 3000 m 7.46,67 – 5000 m 13.27,76 – 10000 m 28.42,77 – puolimaraton 1.07.45 – 3000 m esteet 9.03 – Kalevan Kisat 2 kultaa, 1 hopea ja 4 pronssia.)

Pekka Mäntymaa (5000 m 14.28 – 10000 m 30.34 – puolimaraton 1.07.16)

Kesän 1973 Varkauden SM-kisoissa A-poikien 1500 metrin ja 3000 metrin matkoilla samat nimet tulevat esille kuin edellä olleissa maastokisoissa. Uusia nimiä on muutama, heistä mainitsen Liedon Markku Laineen, joka voitti 1500 metrin ja 800 metrin juoksut. Eero Kinaret oli toinen 1500 metrillä ja Juhani Sams oli matkan kolmas. 3000 metrin voittaja oli Peräseinäjoen Veikko Haapala ajalla 8.30,4 ennen Pekka Mäntymaata ja Veijo Mursua.

Heidän myöhempiä ennätyksiään alla:

Markku Laine (800 m 1.48,3 – 1500 m 3.38,2 – 3000 m 7.54 – 5000 13,47 – Kalevan Kisat 2 kultaa ja 2 hopeaa.)

Eero Kinaret, Ruotsin kansalainen vuodesta 1980 lähtien (800 m 1.50 – 1500 m 3.43 – 3000 m 8.04 – 5000 m 14.34 – 10000 m 29.44)

Veikko Haapala (1500 m 3.58 – 3000 m 8.23 – 5000 m 14.26 – 10000 m 30.48)

Heinäkuussa SM-kisoihin ja samassa takaisin

3.6 Heinäkuussa SM-kisoihin ja samassa takaisin: Tämä tämän päivän juttuni on jatkoa edelliselle jutulle, mikä oli otsikoitu ”Kesäkuu 1973 kovaa harjoittelua ja yskää”. Kesäkuun kahtena viimeisenä päivänä olin piirinmestaruuskilpailuissa Joensuussa. Ne olivat samalla kesän ensimmäiset ratakilpailut. Edellisenä kesänä olin kuulunut Juuan Urheilijoihin ja silloin pääsin SM-kisoja lukuun ottamatta kilpailemaan useaan kertaan Raimo Holopaisen mukana. Mutta nyt vuonna 1973 olin siirtynyt Juuan Jänteeseen eikä seuralla ollut juuri mitään yleisurheilutoimintaa. Niinpä ei ollut kilpailujakaan eikä ollut ketään, joiden mukana olisin mennyt kisoihin. Kaiken lisäksi Juuasta oli kaikkialle pitkä matka eikä meillä kotona ollut vielä autoa. Kuitenkin piirinmestaruuskisoihin pääsin Erkki Rissasen kyyditsemänä, lisäksi mukana oli Erkin sukulaismies helsinkiläinen poliisi Heimo Halonen, joka oli erittäin innokas penkkiurheilija. Tämän jutun ohessa olevat kuvat ovat joko Erkin tai Heimon ottamia. Nämä kuvat ovatkin ainoita urheilukilpailusta otettuja kuvia, jotka liittyivät nuoruusaikani vuosiin.

Piirinmestaruuskisoissa ensimmäisenä päivänä oli 2000 metrin juoksu. Juuri tähän juoksuun liittyvät ohessa olevat kuvat. Edellisenä kesänä olin hävinnyt Tuupovaaran Urheilijoiden Tapio Laakkoselle kahdessa tiukassa 2000 metrin kilpailussa. Sama tahti jatkui myös vuonna 1973. Kaiketi pidin totutun tavan mukaan vauhtia kilpailussa, mutta Tapio oli jälleen kerran minua nopeampi lopussa. Tulin toiseksi ajalla 5.54,5 ja samalla se oli minun uusi ennätykseni. Parannusta tuli tasan kaksi sekuntia edellisen kesän parhaaseen aikaan. Kilpailun kolmas oli Ilomantsin Urheilijoiden  Heikki Immonen, joka oli vuoden meitä nuorempi. Aiemmin keväällä hän oli juossut sijalle 10 toukokuun SM-maastoissa Mikkelissä. Tämän vuoden jälkeen Heikki muutti etelään edustaen Viipurin Urheilijoita. Tilastopajan mukaan Heikki juoksi myöhemmin aikuisena 800 metriä 1.52 ja 1500 metriä 3.49. Kilpailun jälkeen saatoin todeta, että en voittanut B-poikana Pohjois-Karjalan piirinmestaruutta minulle sopivalla pisimmällä matkalla.

B-poikien 2000 m Joensuun pm-kisoissa 29.6.1973. Tapio Laakkonen, JK ja Heikki Immonen. Tämä oli myös järjestys maalissa. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Pm-kisojen toisena päivänä oli 800 metriä. Harjoituspäiväkirjan mukaan silloin oli rankkaa vesisadetta. Tulin kilpailussa kolmanneksi ajalla 2.09,8. Samalla paransin edellisen vuoden ennätystäni yli sekunnilla. Voittiko kilpailun Tapio vai Heikki, sitä en muista. Molempina päivänä minua vaivasi kova yskä, mikä varmaan ei jäänyt huomaamatta muilta kilpailijoilta. Heinäkuu jatkui samaa kovaa harjoitustahtia kuin kesäkuussa. Aamulenkkejä en tehnyt kertaakaan kovan yskän takia.

Heinäkuuhun liittyi oleellisesti myös heinänseivästys ja sen jälkeen kuivien heinien kokoaminen latoon. Sata heinäseivästä seivästin jokaisena päivänä heinäntekoaikaan. Päivät olivat silloin työntäyteisiä ja iltasella sitten juostiin. Yskä vaivasi paljon, niinpä harjoituspäiväkirjasta näkee, että jouduin jopa keskeyttämään harjoituksia yskimisen takia. Kuinka monta kertaa oksensin yskimiskohtauksen jälkeen – niitä en merkinnyt muistiin. Kävin myös lääkärissä, mutta apua sieltä ei tullut.

Palkintojen jakajana oli Joensuun Katajan legendaarinen valmentaja Pauli Pakarinen. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Sitten tuli heinäkuun 21. päivän kauden pääkilpailu, johon olin tähdännyt koko kesän. Oli lauantaipäivä, kun lähdimme Erkki Rissasen kanssa hyvissä ajoin kohti Varkautta. Sinne oli suhteellisen lyhyt matka Juuasta katsottuna, vain vajaa 200 km. Kilpailuaikataulun mukaan B-poikien 2000 metriä oli vasta noin seitsemän aikaan iltasella. Tulimme ennen neljää urheilukentälle ja menimme ilmoittautumaan. Silloin tuli varsinainen tieto: Kilpailuun osallistumisen varmistus olisi pitänyt tehdä jo aiemmin päivän kuluessa. Kilpailunumeroa ei minulle annettu. Otin ilmoituksen vastaan eleettömästi enkä alkanut edes ajatuksissa syyttelemään ketään tapahtuneesta asiasta. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kotiin. Niinpä emme jääneet katsomaan kisoja, vaan samassa lähdimme takaisin kohti Juukaa. Seitsemän jälkeen olin jo kotona Vihtasuolla. Samassa otin piikkarit esiin ja lähdin vajaan kilometrin päässä olevalle 750 metrin kangaspolkulenkille. Juoksin kaksi kierrosta aivan täysillä ja lisäksi 500 metriä päälle. Näin tuli 2000 metriä täyteen. Kello pysähtyi aikaan 5.56. Harjoituspäiväkirjaani tein merkinnän ”Pääkilpailu kankahalla!!” Kaiketi pienellä huumorilla sivuutin päivän aikana kokemani pettymyksen.

Heinäkuun harjoitukset vuonna 1973. Merkinnät ymmärtää paremmin jos lukee edellisen blogin ”Kesäkuu 1973 kovaa harjoittelua ja yskää”. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Kolme päivää myöhemmin saimme kotiimme kesävieraita Kuopiosta. Äitini serkku tuli miehensä kanssa kylään ja saimme päivän Karjalaisesta lukea, että iltasella on Lieksassa kansalliset yleisurheilukilpailut, jossa oli myös B-poikien 2000 metrin juoksu.  Lauri Markkio oli valmis lähtemään kuskiksi Pielisen toisella puolella olevaan Lieksan kaupunkiin. Markkion pariskunnan lisäksi myös isäni ja äitini lähtivät mukaan. Tämä jäi ainoaksi kerraksi, kun sekä isä että äiti olivat yhdessä katsomassa kilpailujani. Tultuamme kisapaikalle ilmoittauduin kilpailuun mukaan. Lämpimässä kesäillassa ja samalla suuren yleisömäärän edessä tein niin sanotun soolojuoksun johtamalla lähdöstä maaliin saakka. Voittoaikani Lieksan hiilimurskaradalla oli samalla uusi Pohjois-Karjalan piiriennätys 5.48,8. Sain kovat onnittelut Markkion Laurilta, olihan hän innokas penkkiurheilija. Tosin minun olisi pitänyt olla hänelle kiitollinen siitä, että hän toi minut kilpailuun mukaan. Ilman hänen Juukaan suuntautunutta kesälomamatkaansa juoksuni olisi jäänyt juoksematta. Kolme päivää aiemmin Varkauden SM-kisoissa Tyrnävän Markku Kantola oli juossut saman ajan 5.48,8 sijoittuen B-poikien 2000 metrillä kuudenneksi Ari Paunosen voittaessa kilpailun ajalla 5.32,6. Mikä olisi ollut minun sijoitukseni ja aikani, jos olisin saanut osallistua kauden pääkilpailuuni – se jäi tietämättä ja kokematta.

Kesäkuu 1973 kovaa harjoittelua ja yskää

2.6 Kesäkuu 1973 kovaa harjoittelua ja yskää: Täyttäessäni 16 vuotta kesän alussa vuonna 1973 minulla oli tavoitteena juosta mahdollisimman kovaa kesän SM-kisoissa. Olin silloin B-poika, johon kuuluivat kaikki 15-16 vuoden ikäiset pojat. Ikäluokan Sm-kisat pidettiin heinäkuun loppupuolella Varkaudessa ja matkana tuli olemaan 2000 metrin juoksu. Edellisenä kesänä olin juossut matkan aikaan 5.56,5 ja sitä oli tarkoitus parantaa roimasti. Edelliskesänä en ollut mukana SM-kisoissa, koska silloisessa seurassani niistä ei tiedetty mitään.

Kesäkuussa harjoittelin joka päivä kotitiellä ja vieressä olevalla kangasmetsä-alueella. Kotiini vievä tie oli siihen aikaan kokonaan kangastietä, se oli täysin tasaista ja siinä oli aivan erinomainen pinta juoksua ajatellen. Kotitiellä ja siihen liittyvillä kangaspoluilla oli hyvä juosta myös piikkareilla. Niinpä harjoituksissa käytin lähes aina piikkareita. Kimmoisat kangaspolut eivät rasittaneet jalkojani. Juoksin joko 750 metrin lenkkiä, mistä osa oli kapeaa kangaspolkua tai sitten toisena vaihtoehtona oli juosta leveämpää kangastietä pitkin. Sen pituus oli tarkasti mitattuna 1700 metriä. Molemmat lenkit olin mitannut tarkasti 20 metrin mitalla. Näin olin aina tietoinen siitä vauhdista, mitä pidin harjoituksen aikana. Lisäksi minulla oli erikseen mitattuna 200 metrin matka, mikä oli osa kotitietäni. Eikä tässä kaikki, olin piirtänyt tiehen poikkiviivat jokaisen 50 metrin jälkeen. Tein koko kesän ajan erilaisia 50 metrin ja 200 metrin vetoja, siksi oli myös tärkeää, että matkat oli merkitty tarkasti oikein! Harjoituksissani käytin aina ranteessani ollutta kelloa.

Koko kesäkuun ajan tein pelkkiä vauhtijuoksuja, ainoastaan yksi päivä teki poikkeuksen. Harjoituspäiväkirjastani käy ilmi, että päivää ennen kesäkuun lopun piirinmestaruuskilpailuja olin juossut kympin lenkin pelkkää hölkkäjuoksua. Kaikki muut 29 päivää sisälsivät pelkästään erilaisia vauhtijuoksuja. Näistä ei tietenkään tiennyt kukaan, koska olin itse itseni valmentaja.

Vaikka koko kesäkuun ajan oli terve jalkojen suhteen, niin jossain kesäkuun puolessa välissä alkoi kova yskä, mikä haittasi kovasti harjoittelua. Yskä jatkui koko kesän ajan aina syyskuulle saakka. Kävin kesän kaksi tai kolme kertaa lääkärissä yskän takia, mutta sieltä en saanut apua. Sitten syyskuulla menin vielä kerran lääkäriin, uusi lääkäri antoi jotain pieniä valkoisia tabletteja ja pian tämän jälkeen yskä hävisi kokonaan. Kaksi ja puoli kuukautta yskin, usein jopa oksensin kovan harjoituksen päätteeksi tulleen yskimiskohtauksen seurauksena. Yhtenä kuulaana kesäiltana äitini kertoi, että kankaalta kuultu yskimiseni oli kaikunut monen sadan metrin päähän. Mutta yksikään harjoitus yskästä huolimatta ei saanut jäädä väliin, koska minulla ei ollut kuumetta.

Kesäkuun alkupuoliskolla kävin aamulenkillä kahdeksan kertaa juosten aina viisi kilometriä n. 4.00-4.10 kilometrivauhtia. Kuukauden toisella puoliskolla en juossut aamuisin lainkaan kovan yskän takia. Iltasella tein jatkuvasti erilaisia vetoharjoituksia kuten harjoituspäiväkirjastani otettu kopio osoittaa. Koskaan en urheilu-urani aikana harjoitellut niin kovaa kuin kesä-heinäkuussa vuonna 1973 ollessani 16-vuotias yskästä huolimatta. Kokosin yhteenvedon kuukauden harjoittelusta. Toivottavasti kukaan juoksijan alku ei ala kopioimaan harjoituksiani omiin harjoituksiinsa!

Kesäkuun 1973 harjoitukset. Kuvan voi klikata suuremmaksi

* Juoksin 800 metrin vetoja kuusi kertaa peräkkäin kovalla vauhdilla, palautuksena oli noin kaksi minuuttia hölkkää. Tällaisia harjoituksia tein neljä kertaa kuukauden aikana.

* 400 metrin vetoja tein 13 kertaa peräkkäin 200 metrin palautuksella. Tällaisia harjoituksia tein kolme kertaa kuukauden aikana. Miksi juuri 13 kertaa, sitä en enää muista. Tämä harjoitus tuntui todella pahalta vauhdin ja lyhyen palautuksen takia.

* 200 metrin vetoja 20 kertaa peräkkäin vain 50 metrin palautuksella. Tällaisia harjoituksia tein neljä kertaa kuukauden aikana. Tämä harjoitus tuntui todella pahalta vauhdin ja lyhyen palautuksen takia.

* 50 kertaa 50 metrin vetoja 50 metrin palautuksella. Yhteensä matkaa tuli viisi kilometriä. Tällaisia harjoituksia tein neljä kertaa kuukauden aikana. Tämä harjoitus tuntui kaikista pahimmalta mitä voi olla. Idean tällaiseen harjoitteluun sain siitä kun luin lehdestä, millaisia harjoituksia Lasse Viren ja Reino Paukkonen olivat tehneet. Niinpä piti kokeilla miltä tuntuu!

* 8 km hölkkäjuoksua, minkä aikana tein paljon 45 metrin lyhyitä vetoja. Tämä oli paljon löysempi harjoitus kuin aiemmin edellä mainitut. 750 metrin kangaspolkua ja –tietä kiersin yksitoista kertaa, siitä tuli tämä matkan pituus. Tällaisia harjoituksia tein kuukauden aikana neljä kertaa

* 3,4 km tasaista vauhtia, sitten sama uudelleen. Tämä tarkoitti sitä, että 1,7 kilometrin kierroksen kiersin kaksi kertaa, sitten hölkkäsin 10 minuuttia (en koskaan kävellyt harjoituksen aikana!) ja sitten uudelleen sama 3,4 km. Vauhti oli kovaa. Aikaa meni noin 10.50 kuten olen merkinnyt harjoituspäiväkirjaani kesäkuun 5. päivän kohdalle. Se tarkoitti tarkalleen 3.10 kilometrivauhtia. Tällaisia harjoituksia tein kuukauden aikana neljä kertaa. Tämäkin oli kova harjoitus, mutta ei tuntunut niin pahalta kuin aiemmin mainitut vetoharjoitukset.

* 6 km tasaista vauhtia ja sitten sama uudelleen. Tämä tarkoitti sitä, että juoksin 750 metrin lenkkiä kahdeksan kertaa peräkkäin. Aikaa käytin suunnitellusti tasan 20 minuuttia, mikä tarkoitti tasan 3.20 kilometrivauhtia. Sitten hölkkäsin 10 minuuttia minkä jälkeen juoksin jälleen 6 km tasan 20 minuuttiin. Tämä harjoitus ei tuntunut pahalta, vaikka pitihän tähänkin vauhtiin jonkin verran ponnistella, sillä tämän harjoituksen aikana juoksin kaikkiaan 12 km 3.20 kilometrivauhtia osin mutkaisella kangaspolulla. Tällaisia harjoituksia tein kolme kertaa kuukauden aikana.

Kesäkuun lopussa oli sitten kesän ensimmäiset ratakilpailut. Nämä piirinmestaruuskilpailut pidettiin Joensuussa. Niistä ja muusta seuraavassa blogissani…

Keskikouluajan bisnekset

1.6 Keskikouluajan bisnekset: Aamulla herättiin kesäkuuhun - siihen on uskominen, kun katsoo kalenteria. Tosin ihan kesältä ei vielä tunnu, sillä varhain aamulla mittari näytti ulkona nollaa. Mutta koivujen hiirenkorvilla olevat lehdet paljastavat sen, että kesä on lopultakin saapumassa myös tänne itäiseen Suomeen. Kolme viikkoa sitten sain kuulla vanhojen ihmisten suusta, että näin kylmää kevättä ei ole ollut viimeisen 60 vuoden aikana näillä alueilla. Joku toinen kertoi, että vielä viikko sitten täällä Nurmeksessa Mujejärven alueella lunta oli paikoitellen 20 senttiä. Myöhäisestä kesän tulosta voi olla myös etua. Mustikan ja lakan kukinta on siirtynyt 2-3 viikkoa, joten myös hallan vaara on alhaisempi sitten kun on niiden kukinnan aika. Halla on se suurin syy siihen, miksi lakkaa ei löydy heinäkuun lopulla soiden kätköistä. Jospa tänä kesänä suolla ei tarvitsisi kävellä pelkästään kuntoilun takia...

 

Kesäkuu 2017 alkoi kylmässä säässä. Raekuuro valkaisi venettä kesken kalastusmatkan 1.6.2017

Aiemmin toukokuun blogeissani kirjoitin vuoden 1973 keväästä liittyen juoksuharjoitteluuni ja ensimmäisiin SM-tason kisoihin. Saman vuoden toukokuussa päättyi osaltani myös Juuan kunnallisen keskikoulun viides luokka. Olikohan tämä vuosi samalla myös viimeinen vuosi ennen peruskoulu-uudistusta? Harjoituspäiväkirjassani on toukokuun lopussa kahdeksan päivän kohdalla yhteinen merkintä siitä, että näinä päivinä en juossut yhtään. Ja syykin löytyy seuraavista sanoista: "nilkasta jalka nyrjähtänyt, kipeä on, yritin ajaa vähän polkupyörällä, ettei kunto aivan hirveästi putoaisi".  Ja heti näiden sanojen jälkeen on toukokuun viimeisen päivän merkintä: "13 kertaa 400 metrin vetoja 200 metrin palautuksella". Nilkka ei nähtävästi enää vaivannut! Samalla siihen päättyi lähes viisi vuotta kestänyt keskikouluaikani.

Palaan vielä kerran niihin keskikoulun aikaisiin vuosiin, joista olen jo aiemmin kertonut. Lisään niihin vielä pikkuisen lisää liittyen omiin "bisneksiin". Ensimmäinen bisnes liittyi joulukortteihin. Joulun alla on tapana, että silloin lähetetään ystäville ja tutuille joulukortteja. Sillä alueella oli aivan selvä ”markkinarako”, mikä oli syytä tukkia ja samalla saisi itselleen taskurahaa. Huomasin keskikoulun alkuvuosina joskus syksyn aikaan Maaseudun Tulevaisuudesta joulukortteihin liittyvän ilmoituksen. Tampereella toimiva T:mi Altis lähetti postiennakolla joulukortteja kaikkialle maahan. Niinpä tilasin kortteja kahta eri kokoa. Äiti lainasi tilaukseen tarvittavat rahat. Niinpä luokkakaverini ostivat kaikki tarvittavat kortit minulta. Pienet joulukortit olivat sopivan kokoisia ja samalla halpoja: yksi pieni kortti maksoi vain 5 penniä. Aikuisille paremmin soveltuvat isommat tilaamani kortit olivat puolta kalliimpia. Sain ne helposti myytyä, kun kävin kaupoilla lähialueen taloissa kotikylälläni Vihtasuolla.

Toinen bisnes keskikoulun aikaan liittyi käpyjen keräämiseen. Kolmannen ja neljännen luokan hiihtolomat menivät käpyjen parissa. Isä kävi niinä vuosina traktorin kanssa savotassa vinssaamassa puita tien varten. Niinpä veljeni kanssa ahtauduimme traktorin koppiin ja menimme isän mukana savotta-alueelle, mikä oli molempina talvina alle kymmenen kilometrin päässä. Sillä aikaa kun isä vinssasi puita, niin me veljekset kuljimme sankojen kanssa hakkuualueella. Kaadetuista männynlatvoista oli helppo kerätä verrattuna käpyjen keräämiseen pystypuista. Käpyjen piti kuitenkin olla riittävän suuria, "alamitat" eivät olleet kauppatavaraa. Täydet sangot tyhjennettiin viholaissäkkeihin, jotka sitten kuljetettiin traktorin kyydissä kotiin. Sitten ei tarvinnut tehdä muuta kuin ilmoittaa Enson miehille, niin he kävivät ostamassa kaikki kerätyt kävyt. Bisnesmiehet saivat palkkansa.

Keräsimme käpyjä monena keväänä myös peltoalueen vieressä olevasta metsästä. Se oli rämettä, missä ravinteita ei ollut riittävästi, niinpä puusto oli lyhytkasvuista. Mäntyihin oli melko helppo kiivetä ja kun puiden oksat olivat lyhyitä, niin kerääminen onnistui ilman suurta vaaraa. Ensin piti nousta puiden oksia pitkin kohti latvaa ja sitten alkoi käpyjen irrottaminen oksista. Irrotetut kävyt heitettiin alas maahan, josta ne sitten piti koota sankoon. Hankiaisten aika oli parasta keruuaikaa, sillä silloin kävyt eivät uponneet lumen sekaan. Lopuksi kävyt koottiin viholaissäkkiin ja sitten ei tarvinnut muuta kuin soittaa Enson miehille, niin he tulivat hakemaan säkit mukaansa. Matka kohti siemenkaristamoa alkoi ja samalla bisnesmiehet saivat ansaitun palkkansa.

Kolmas bisnes liittyi lehtien tilaamiseen. Vaarojen Sanomat oli vuonna 1969 Juuka-Seuran perustama paikallislehti. Lehti oli ilmestynyt vasta muutaman vuoden, kun astelin syksyllä 1971 lehden toimistoon. Olin silloin keskikoulun neljännellä luokalla. Halusin lehden asiamieheksi. Lehden päätoimittaja Ukko.O.Martikainen oli kaiketi se henkilö, jolle kerroin asiani. Ukko-nimi tuntui siihen aikaan erikoiselta. Vasta paljon myöhemmin olen päässyt tietämään, että se on ikivanha suomalaisuuteen liittyvä nimi. Pääsin lehden asiamieheksi ja sain mukaani paperit, johon tuli laittaa lehden tilaajan nimi, osoite ja kaiketi lehden tilaajan allekirjoitus. Niinpä kahtena syksynä pyöräilin Vihtasuon lähialueen taloihin hankkimaan lehdelle määräaikaisia vuositilauksia. Lähes jokaiseen talouteen haluttiin tilata tämä Juuan oma aviisi, niinpä tilauksia tuli molempina vuosina noin 60 kappaletta. Minun ei tarvinnut muuta kuin viedä tilauslista toimistolle, niin sain sitten myöhemmin lehtikohtaisen tilauspalkkion itselleni.  Ja tietysti se sitten tuntui hyvältä omassa kukkarossa!

Ensimmäiset SM-kisat Mikkelissä

24.5 Ensimmäiset SM-kisat Mikkelissä: Jatkan siitä, mihin edellisessä blogissani jäin. Ilomantsin pm-maastojen jälkeen huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja harjoitus jatkui seuraavalla viikolla samaa älytöntä tahtia kuin aiemmin huhtikuussa. Viikon aikana oli mäkijuoksua ja -hyppelyä Tyrmän mäessä sekä 600- 2000 metrin vetoja. Harjoituspäiväkirjastani näkee, että joukossa oli sentään yksi tasavauhtinen 16 km:n lenkki 3.40-3.45 vauhtia.

Tyrmän mäestä kerron muutaman sanan. Harjoituskerran aikana juoksin viisi kertaa "Tyrmän mäen" alhaalta ylös. Se tarkoitti 450 metrin erittäin jyrkkää nousua, jossa oli korkeuseroa 40 metriä, minulle niin tutulla Lonkaanvaaran tiellä. Tien varrella on tänäkin päivänä Tyrmälän talo. Talon vanhassa kivinavetassa on ollut 1800-luvulla vankila, jota on sanottu Tyrmäksi. Siitä myös rinne on saanut nimensä ja se todellakin oli tyrmäävän raskas suuren korkeuseron takia, jos sen juoksi täysillä alhaalta ylös. Myöhemmin aikuisiällä tämä mäki oli tärkeä osa kovaa harjoittelua tosin siten, että juostavan mäen pituuden lisäsin 1000-1200 metriin korkeuseron ollessa 60 metriä. Aikuisena näitä kovavauhtisia – aina kovalla vauhdilla alhaalta alkaen – toistoja tein harjoituksen aikana 4-8 kertaa, muutaman kerran 10 kertaa peräkkäin.

 

Kirjoituksestani löytyvät sanat Tyrmälä, Lonkaanvaara ja Kunnansuo. Nämä sanat löytyvät yllä olevasta kartasta. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Viikon lopuksi kävin Polvijärvellä juoksemassa viiden kilometrin maastojuoksukilpailun sateisessa säässä. Tämä sunnuntaipäivä on jäänyt elävästi mieleeni: Tultuani kotiin olin väsynyt. Sen sijaan, että olisin levännyt ja mennyt nukkumaan, niin päätin lähteä hölkkäämään kympin lenkin vesisateeseen. Piti lähteä, koska en ollut ennen Polvijärvelle lähtöä käynyt aamulenkillä! Neljän minuutin kilometrivauhtia "hölkkäsin" ja minua väsytti. Juuri tämä väsymyksen tunne syöpyi syvälle sielun sopukoihin. Ilman sitä silloin koettua tunnetta en millään pystyisi muistamaan tätä kuvaamaani päivää, jolloin olin väsymyksen ohella myös äärimmäisen tyhmä, kun en käsittänyt levon merkitystä. Mikkelin SM-maastoihin oli aikaa viikko.

Tyhmyyteni tulee hyvin esille, kun katsoo edeltäviä päiviä ennen ensimmäisiä SM-tason kisoja: Polvijärven vitosen kilpailun jälkeen seuraavina kolmena päivänä tein erilaista vetoharjoittelua Tyrmän mäessä tai tasaisella tiellä, torstaina kolme päivää ennen SM-kisoja juoksin 17 km 3.35-3.40 vauhtia ja perjantaina oli jälleen vetoharjoittelua. Sitten olikin viikon ainoa kevyt päivä, kun lauantaina menimme Mikkeliin. 

Harjoittelustani en voi syyttää ketään valmentajaa, koska olin itseni valmentaja vielä tämän vuoden syksyyn saakka. Ajatusmaailmaani hallitsi täysin se, että täytyy harjoitella aina vauhdikkaasti, jotta voi pärjätä hyvin kilpailuissa ja jotta voi kehittyä kovaksi juoksijaksi. Toisaalta ajattelen nyt vuosikymmeniä myöhemmin myös niin, että tämä erikoinen raaka harjoitustapani juuri kasvuiässä saattoi kehittää elimistöni sellaiseksi, mikä mahdollisti myöhemmin pitkäkestoisen suorituksen kovalla rasitustasolla. Pitkäkestoisella suorituksella tarkoitan tietenkin maratonjuoksua, mikä oli ainoa tavoitteeni urheilun saralla jo silloin nuorena.

Kukaan ei tiennyt, miten minä harjoittelin. Kotonakaan sitä ei tiennyt kukaan, koska en halunnut arkielämässä puhua urheilusta juuri mitään vaan kaikista muista asioista, mitkä liittyivät normaalin elämään. Elämässä oli ja on yhä paljon muuta tärkeämpää kuin urheiluasioista puhuminen. Tiesin, että isä ja äiti suhtautuivat urheiluuni myönteisesti vaikka asiasta ei puhuttu. Isän kanssa puhuin urheiluasioista vain silloin, kun kävimme hakemassa Kunnansuon pellolla olevasta ladosta kuivaheinäkuorman navetan jatkeena olevaan varastoon. Isä nosteli hangollaan heinät peräkärryyn ja minä olin kärryssä kuorman tekijänä – tämä vajaan puolen tunnin työvaihe kerran viikossa lauantaina oli se ainoa hetki, kun keskustelimme urheiluasioista keskenämme.

Kahtena edellisenä kesänä olin kilpaillut Juuan Urheilijoiden väreissä. Kuitenkin nyt vuonna 1973 olin siirtynyt edustamaan Juuan Jännettä. Talvella juostessani valtatietä pitkin Vuokon suuntaan takaa tullut henkilöauto hidasti vierelleni. Autoa ajoi tunnettu juukalainen ex-hiihtäjä Santeri Löllö, joka Opelia ohjatessaan veivasi auton ikkunaa alaspäin ja huikkasi sieltä, että voisitko siirtyä urheilemaan Juuan Jänteeseen. Juoksin siinä vierellä ja vastasin hänelle pysähtymättä, että voinhan minä siirtyä. Asia oli sillä sovittu! Taustalla oli politiikka, kuinkas muuten! Juuan Urheilijat oli TUK:n alainen seura. Se miellettiin vasemmistolaiseksi ja vastaavasti Juuan Jänne oikealle. Santeri Löllö, joka vuosikymmeniä aiemmin oli voittanut mm. Oulun Tervahiihdon, oli keskustalainen ja kun myös minun isäni oli keskustan kannattaja, niin ajattelin miellyttää sekä Santeria että isääni liittymällä Jänteeseen. Kuitenkin kesän aikana sain sitten todeta, että kyllä Raimo Holopaisen vetämä Juuan Urheilijat oli se ainoa oikea yleisurheiluseura Juuassa.

Mikkeli oli kaukaisin paikka, missä olin koskaan käynyt. Menin näihin SM-maastoihin Tuomo Pulkkisen kanssa. Hänestä tiesin vain sen, että hän oli töissä Juuan meijerillä, aiemmin en ollut tavannut enkä nähnyt Tuomoa. Juuan Jänteen innokkaat hiihtomiehet olivat varmaan sanoneet Tuomolle, että menehän käyttämään Jounia Mikkelissä. Jänne oli hiihtoseura, yleisurheilijoita ei ehkä silloin ollut muita minun lisäkseni. Olimme kilpailua edeltävän yön jossain pienessä leirintäalueen mökissä lähellä ravirataa, jonka ympäristössä SM-maastot järjestettiin. Näin ainakin muistan asian olleen, muistanko sitten oikein?

Siihen aikaan vuonna 1973 Suomessa elettiin aikaa, jolloin innostus kestävyysjuoksua kohtaan oli huipussaan. Tämän ilmiön aiheutti kahden edellisen vuoden supermenestys kilparadoilla: Väätäinen (2 EM-kultaa, Viren (2 olympiakultaa), Vasala (olympiakulta) ja Kantanen (olympiapronssi) – siinä olivat ne ”pääsyylliset” valtavaan kestävyysjuoksuinnostukseen. Niinpä sinä äitienpäivänä B-poikien lähtöviivalla oli 160 poikaa (tällainen luku on jäänyt mieleeni) vieri vieressä odottamassa vapauttavaa lähtölaukausta.

Mitä muistan kilpailusta? 4 kilometrin kilpailussa olin pitkään kymmenen joukossa. Yksi kilpakumppaneista juoksi ison osan matkasta samaa vauhtia. Muistan tämän asian niin tarkkaan, koska tämä poika sai radan varrella kovasti kannustusta, kun Mikkelin paikallinen yleisö huusi hänelle pitkin matkaa ”Harri, Harri!” Puoli kilometriä ennen maalia oli lyhyt, jyrkkä nousu, jossa väsähdin perusteellisesti. Yhdeksäs sija vaihtui viimeisellä puolella kilometrillä 21. sijaan. Hävisin myös Harrille reilusti. Voi sanoa, että kilpailu päättyi osaltani suureen pettymykseen. Mutta sitä ei olisi tarvinnut ihmetellä, jos olisin ymmärtänyt sen, mitä olin tehnyt edeltävien viikkojen ajan. En kuitenkaan päässyt kokemaan, mikä olisi ollut levon merkitys urheilusuoritukseen.

Seuraavassa Mikkelin SM-maastojen B-poikien 4 km:n lopputulokset vuodelta 1973: 1) Ari Paunonen Sulkavalta 12.34 2) Lasse Mikkelsson Turusta -0.01 3) Lasse Hirvensalo Turusta -0.10  4) Teuvo Karvonen Porvoosta -0.14 5) Risto Pentikäinen Posiolta -0.19 6) Simo Hyvönen Sotkamosta -0.19 7) Henry Majander Jyväskylästä -0.26 8) Hannu Kokki Kerimäeltä -0.27 9) Markku Kantola Tyrnävältä -0.28 10) Heikki Immonen Ilomantsista -0.28. Ja kuka olikaan se Mikkelin yleisön kannustama Harri? Tuloslistaa jatkamalla kysymykseen tulee heti vastaus: 11) Harri Kirvesniemi Mikkelistä -0.29. Minuun tuli pitkä ero Harrin jälkeen: 21) JK Juuasta -0.48. Harjoituspäiväkirjastani ilmenee, että heti seuraavana päivänä juoksin vaihtelevalla vauhdilla. Sellainen minä olin… Ei lepoa...