Minun
eilinen päivä meni osittain työn merkeissä - ei tosin kokonaan – mutta
kuitenkin kahdeksan tunnin verran. Päivän todellisen juhlahetken koin sitten
iltasella linnan juhlien kuluessa, kun ennen puoli yhdeksän iltauutisia Yhdysvalloista
tuli tieto merkittävästä ja odotetusta päätöksestä: Yhdysvallat tunnusti
ensimmäisenä maana Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi
presidentti Trumpin allekirjoituksella.
Trump totesi puheensa
aikana: "Tämä ei ole yhtään enempää tai vähempää kuin tosiasioiden
tunnustamista. Olen päättänyt siirtää Yhdysvaltain suurlähetystön
Jerusalemiin". Näihin vuosiin
saakka se on sijainnut Tel Avivissa,
mutta nyt muuttomiehille tulee töitä.
Tähän
asti millään maalla – Suomi niiden joukossa
- ei ole ollut rohkeutta ja
todellista halua tunnustaa Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi. On ollut paljon
helpompaa alistua islamilaisten maiden uhkailujen alle kuin tunnustaa
ilmiselvät tosiasiat. Israel ei ole mikä tahansa maa maiden joukossa eikä
Jerusalem mikä tahansa pääkaupunki kaupunkien joukossa.
Jo
kauan sitten on kirjoitettu siitä, mikä on Israelin asema muiden maiden
joukossa. Profeetta Hesekiel kertoo, että kansojen joukossa Israel on maan
napa. Edessä olevasta tulevasta hyökkäyksestä Israelia vastaan on
kirjoitettu: ”Sinä aiot
saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on
saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on
hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu
maan navassa.” – Hesekiel 38:12
Minkään
muun maan pääkaupungista ei löydy niin paljon historiallista tietoa kuin Jerusalemista. Se oli
Israelin pääkaupunki jo 3000 vuotta sitten ja uudelleen heränneen Israelin
pääkaupunki se on ollut vuodesta 1948. Se tulee olemaan myös tulevan
rauhanruhtinaan kaupunki, kun Jeesus tulee toisen kerran maan päälle ja
hallitsee täydellisessä rauhan kuningaskunnassaan. Kuitenkin vain pienen pieni osa ihmisistä tässä maalistuneessa ihmiskunnassa pystyy käsittämään nämä edelliset sanat. Kaiken kaikkiaan Jerusalemin rinnalle ei ole löydettävissä vastaavaa kaupunkia mistään maapallon kolkasta.
Yhdysvaltojen
kongressi teki aloitteen Jerusalemin asemasta jo vuonna 1995, mutta sitä on
säännöllisesti lykätty. Puoli vuotta sitten senaatti yksimielisesti vahvisti
kongressin vanhan päätöksen ja nyt eilen presidentti Trump sinetöi asian
allekirjoituksellaan. Jos noin vuosi sitten Trumpin vastaehdokas olisi valittu
presidentiksi, niin kaikki olisi jatkunut kuten edelliset 22 vuotta.
Lykkääminen on usein helpompaa kuin tosiasioiden tunnustaminen.
Trump
jatkoi puheessaan: "Nyt, 22 vuotta aloitteen läpimenon jälkeen,
olen päättänyt, että on jo viimein aika Yhdysvaltojen virallisesti tunnustaa
Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Tämä myöhässä tehty tosiasioiden
tunnustaminen on kaikkien etu".
Yhdysvallat on tunnustanut Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi Trumpin allekirjoituksella. |
Historiallinen puhe ennen allekirjoitusta jatkui:
"Seitsemänkymmentä vuotta sitten, Yhdysvallat, Trumanin ollessa
presidentti, tunnusti Israelin valtion. Siitä lähtien Israelin pääkaupunki on
ollut Jerusalem - juutalaisten pääkaupunki tuhansien vuosien takaa.
Tänään Jerusalemissa sijaitsee Israelin hallinto ja eduskunta, Knesset ja
korkein oikeus. Jerusalemissa asuvat myös maan pääministeri ja presidentti ja
siellä on suurin osa maan hallinnon ministeriöistä. Jerusalem on ollut
kaupunki, jossa Yhdysvaltojen johtajat ovat tavanneet Israelin johtajia. Siksi
on sopivaa viimein Yhdysvaltojen virallisesti tunnustaa Jerusalem Israelin
pääkaupungiksi."
Israelin pääministeri Netanyahu oli kiitollinen Yhdysvaltojen päätöksestä |
Trumpin
päätöksellä asioiden eteneminen Israelissa ja sen ympäristössä tulevat saamaan
aivan uutta vauhtia. Pidän itsestään selvänä,
että väkivallan uutisten lisäksi myös ennalta odottamattomia uutisia tullaan kuulemaan pian tai
lähiaikoina. Onhan kyse maan navasta. Jokainen voi miettiä mielessään, mikä on
navan merkitys ihmiselle. Navalla ja uudella elämällä on aina yhteys. Israel on se maa, mistä se todellinen elämä on vuosituhanten aikana levinnyt kaikkialle maailmaan. Israelin merkitys kansojen joukossa ei ole vähentynyt ja se tulee olemaan aina esillä myös tulevaisuudessa.
Mitä
tekee Suomi Jerusalemin tunnustamisen suhteen? Peittääkö maamme päättäjiensä
toimesta päänsä EU:n lipun sisään? Vai uskaltaako edes pikkuisen kurkistaa
sieltä lipun takaa? Kummastakaan vaihtoehdosta maamme ei saa taivaallista
siunausta. Pitäisi uskaltaa irrottautua EU- lipun kahleista kokonaan ja palata
itsenäisyyteen. Silloin olisimme vapaita tunnustamaan myös Jerusalemin aseman ja saisimme osaksemme ne taivaalliset siunaukset. Mitä
tekevät päättäjämme?
Minulla
ja monella muulla on kielteisiä ennakkokäsityksiä päättäjistä, niistä tuorein on
vain muutaman päivän takaisista uutisista. Kolme päivää sitten EU-maiden
ministereitä oli koolla ja ”itkemässä” sitä, ettei Yhdysvallat vaan tunnustaisi
Jerusalemia pääkaupungiksi. Myös maamme ulkoministeriä haastateltiin television
uutislähetyksessä. Samaa ”virttä” hänkin vaikeroi: ettei vaan Yhdysvallat
alkaisi tunnustaa ja siitä kahden valtion periaattesta pidetään kiinni...
Mieleeni on jäänyt tämän saman henkilön puhe
ennen hänen nykyistä ministerin pestiään, kun hän totesi television
haastattelussa: ”Olen ehdottomasti aina Israelin puolella.” Kuitenkin me tiedämme, että israelilaiset
pitävät Jerusalemia omana pääkaupunkinaan. Niinpä ministerin puheet ovat
osoittautuneet pelkäksi arvottomaksi sanahelinäksi, kun annettuja lupauksia punnitaan
päätöksenteon yhteydessä.
Sadan vuoden aikana
Israelilla ja Suomella on ollut erikoisia samanaikaisia tapahtumia
50 vuoden välein. Suomi sai itsenäisyyden 6.12.1917
ilman taisteluja. Kolme päivää myöhemmin 9.12.1917 400
vuotta Jerusalemia ja muuta maata hallinneet turkkilaiset ottomaanit
vetäytyivät lopullisesti Israelin nykyiseltä alueelta pakokauhun vallassa.
Tämäkin tapahtui ilman taisteluja. Ottomaanien vetäytyminen oli alkusoittoa
Jerusalemin tulevalle vapautukselle, mikä on yhä kesken.
50 vuotta myöhemmin
käytiin kuuden päivän sota 5-11.6.1967
Israelin ja sen ympärillä olevien arabinaapureiden välillä. Sodassa arabimaiden
oli tarkoitus tuhota Israel lopullisesti. Tulos oli kuitenkin toisenlainen: Jerusalemista
tuli Israelin pääkaupunki noin 2000 vuoden jälkeen. Kaikkien näiden päivien
ajan Suomen ja Israelin liput olivat
rinnakkain. Syynä tähän oli pääministeri Rafael Paasio aloittama
valtiovierailu Israeliin juuri sinä aamuna, jolloin sota syttyi. Hän ehti olla
vain pari tuntia, kun hänet kiidätettiin pois maasta. Pääministerin vierailun
kunniaksi molempien maiden, Israelin ja Suomen, liput olivat rinnakkain
lippusaloissa. Niitä ei ”muistettu” poistaa koko sodan aikana. Sinivalkoinen
Daavidin lippu ja sinivalkoinen ristilippu olivat rinnakkain juhlistamassa tätä
historiallista tapahtumaa. ”Jumala parantaa” oli voimakkaasti läsnä, sillä Rafael-
sana on hebreaa ja sekin tarkoittaa "Jumala parantaa". Erikoinen ”sattuma” tämäkin.
Suomen ja Israelin liput rinnakkain |
Ja näiden tapahtumien
jatkoksi tuli tämä eilinen Suomen 100-vuotispäivä. Kun linnan juhlat olivat
täydessä vauhdissa, niin samanaikaisesti Yhdysvalloissa tehtiin tärkeä päätös. Jälleen
saimme havaita erikoisen ”sattuman” Suomen ja Israelin kohdalla! Tuskin kukaan
linnan juhlien juhlaväestä oli tietoinen illalla siitä merkittävästä
päätöksestä, mikä Trumpin allekirjoituksella vahvistettiin.
Jerusalemin ja Suomen vaakunassa on leijona. Tämänkin kuvan voi klikata suuremmaksi |
Linnan juhlatunnelma ja tämän päivän iltapäivälehtien lööpit pukukuningattarista ja muista julkisuuden henkilöistä unohtuvat pian, mutta se, mitä toteutettiin Washingtonissa, tulee näkymään otsikoissa. Jerusalemin tunnustamisesta seuraavat tapahtumat tulevat olemaan jatkuvasti uutisten kestoaiheita kautta maailman.Tästä olen täysin vakuuttunut. Jos olen väärässä, niin antakaa sitten palautetta!
PS. Alimmainen kuva on lisätty tähän kirjoitukseen 12.12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti