Turun SM-kisat 1974

28.7 Turun SM-kisat 1974: Jatkan siitä mihin edellisessä jutussani jäin. 1970-luvun alkuvuosina kestävyysjuoksussa tuli muotiin sana ”tyhjennys”. Lyhyesti sanottuna se tarkoitti sitä, että noin 4-6 päivää ennen tärkeää kilpailua energiavarastot yritettiin saada alas kovan harjoituksen ja myös ruokavalion avulla. Lähinnä se oli tarkoitettu pisimpien matkojen juoksijoille. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä tyhjennysmenetelmä tuntuu aivan turhalta asialta, mutta tässä yhteydessä ei siitä sen enempää.

Joka tapauksessa minunkin päiväkirjaani on merkitty, että neljä päivää ennen SM-kisoja tein ”tyhjennyksen”. Se tarkoitti sitä että juoksin kovalla vauhdilla ensin kaksi kilometriä, sitten kolme kertaa kilometrin, sitten kertaa 400 metriä ja lopuksi viisi kertaa 200 metriä. Välissä oli palautusjuoksuna hölkkää. Tällainen oli tyhjennys! Muistan myös tarkkaan missä tein tämän harjoituksen. Se oli sellainen puolen kilometrin pätkä kangasmaastossa, mitä kiersin. Kierroksen aikana oli yksi jyrkkä nousu, missä oli hyvin pehmeää hiekkaa ja lisäksi kierrokseen sisältyi yksi pitkä loiva alamäki ja yksi tiukka mutka. Tällaisessa harjoituksessa sai kyllä itsensä täysin puhki!

A-poikien SM-kisat olivat Turussa saakka elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tämän matkan aikana oli monta erillistä asiaa, mitkä tapahtuivat kohdallani ensimmäistä kertaa: matkustin ensimmäistä kertaa junassa, olin ensimmäistä kertaa ratajuoksun SM-kisoissa, ensimmäistä kertaa Turussa ja matkan aikana näin ensimmäistä kertaa vilauksen Helsingistä.

Viikonlopun kisoihin Joensuun Katajasta lähti useita nuoria urheilijoita, olihan Kataja Suomen parhaimpien seurojen joukossa nuorten sarjoissa. Koko urheiluporukka lähti Turkuun junalla perjantaina minua lukuun ottamatta. Minunkin piti olla muiden mukana, mutta kävi niin, että myöhästyin junasta väärän aikataulun takia tullessani Juuasta linja-autolla Joensuuhun. Sitä en muista, oliko syy minussa vai seurassa. Saattoi olla, että virhe oli minun. Tapahtunut asia ei minua paljon häirinnyt, koska junat kulkivat joka päivä. Kuitenkin jouduin matkustamaan yksin Turkuun seuraavana päivänä lauantaina.

Junamatkan aikana minun vieressäni istui suurimman osan matkaa eräs tunnettu klassisen ja hengellisen musiikin mieslaulaja, jonka ääni oli tullut tutuksi vuosien ajan radio-ohjelmien välityksellä. (Viihdemusiikista ja niiden laulajista en tiennyt juuri mitään, koska en ollut sellaisista lainkaan kiinnostunut!). Olen kuitenkin unohtanut hänen nimensä. Hän oli silloin noin 75 vuoden ikäinen herrasmies, jonka kanssa oli miellyttävä jutella. Päivä meni matkustaessa ja joku Katajan valmentajista oli minua vastassa Turun rautatieasemalla. Kenties hän oli Don Welsh, Englannista Joensuuhun muuttanut Katajan pikajuoksuvalmentaja tai liikunnanopettaja Veli Vainio, joka oli yksi Katajan innokkaimmista puuhamiehistä.

A-poikien 3000 metrin matka oli minun ensimmäinen ratajuoksuni SM-tasolla. Vuosi aiemmin olin päässyt lähelle osallistumista, mutta silloin B-poikien 2000 metrin juoksu Varkaudessa jäi pelkäksi haaveeksi, koska osanottoani ei muistettu varmistaa riittävän ajoissa. Niinpä jouduin lähtemään kisapaikalta pois takaisin kotiin. Kuitenkin nyt Turussa vuotta myöhemmin myös osanottovarmistus oli kunnossa. Tarkoitus oli saada hyvä sijoitus, vaikka joukossa oli useita minua vuoden vanhempia juoksijoita. Tavoitteena oli myös parantaa omaa ennätystäni, minkä olin juossut vajaa kahta viikkoa aiemmin ensimmäisessä 3000 metrin kisassani.

Itse kilpailu meni kaiketi hyvin, koska tulin kuudenneksi uudella ennätykselläni 8.44,2. Tosin aika ei parantunut kuin vajaalla sekunnilla verrattuna siihen aiempaan juoksuuni. Kuitenkin paransin Pohjois-Karjalan piiriennätystäni pikkuisen paremmaksi. Kilpailun voitti aivan kuten aiemmin keväällä Kalajoen SM-maastoissa Vehmersalmen Juhani Holopainen. Nykyinen rehtori voitti ajalla 8.23,4. Hopeaa sai Tampereen Seppo Liuttu vajaan sekunnin hävinneenä ja pronssia Peräseinäjoen Veikko Haapala kymmenen sekuntia perässä. Kaikki nämä kolme olivat minua vuoden vanhempia. Neljäs oli Sotkamon Simo Hyvönen ajalla 8.38 ja viides Tyrnävän Markku Kantola puoli sekuntia minun edelläni. Kilpailun seitsemäs oli nykyinen lakimies Pakilan Kai Ritvala vähän alle yhdeksän minuutin ajallaan. Reilun kahden vuoden kuluttua näiden Turun SM-kisojen jälkeen olin Seppo Liutun ja Kai Ritvalan kanssa armeijan harmaissa Santahaminan urheilujoukoissa.

Kilpailujen jälkeen meillä kaikilla Katajan urheilijoilla oli kiire linja-autoasemalle, mistä suuntasimme bussilla kohti Helsinkiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin kuin vilaukselta pääkaupunkiamme, sillä meillä oli todellinen kiire, kun juoksimme Helsingin silloiselta linja-autoasemalta rautatieasemalle. Ehdimme nipin napin junaan, mikä vei meidät illan saatossa Joensuuhun, josta minun oli vielä noustava Nurmekseen menevän linja-auton kyytiin.

SM-kisojen jälkeen elokuun puoleen väliin jatkoin vielä juoksuharjoittelua samaan tapaan kuin aiemmin kesällä, vaikka kilpailuja ei ollutkaan enää tiedossa. Kuitenkin tässä vaiheessa polveni kipeytyi niin pahasti, että jouduin pitämään kahden viikon pituisen täydellisen tauon juoksuharjoittelussa. Syyskuussa aloitin säännöllisen harjoittelun seuraavaa kautta varten. Lukion toisen vuoden jo alettua juoksin kerran päivässä 10-15 km:n lenkkejä hitaalla vauhdilla, mikä tarkoitti 4.00-4.15 kilometrivauhtia. Laitan niistä tähän kirjoituksen oheen kuvan.

Syyskuun 1974 juoksuharjoitukset. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Olen merkinnyt päiväkirjaani että syyskuun 19. päivä juoksin ensimmäistä kertaa harjoituksessa täysillä 10 kilometrin matkan. Aikaa meni 33.10. Tämä oli se kympin kierros, mitä sitten vuosien saatossa käytin silloin tällöin, kun halusin tietää, miten kovaa tämän matkan pystyy juoksemaan. Itse asiassa tämä kierros oli 50 metriä vajaa täydestä kympistä. Tästä Lonkaantien kierroksesta vajaa puolet on tasaista asfalttia ja loput vaihtelevaa kovapintaista hiekkatietä, mihin sisältyy yksi yli kilometrin pituinen nousu. Nousulla oli korkeuseroa lähes 70 metriä ja sitten on tietenkin vastaava alamäkiosuus. Kuusi vuotta myöhemmin juoksin tämän kierroksen harjoituksissa aikaan 29.20

Syyskuun lopussa menin juoksemaan Valtimon perinteisen Ylä-Karjalan kympin. Se muodostui silloin kymmenestä tasan kilometrinpituisesta kierroksesta. Joka kierros juostiin 350 metriä urheilukentällä ja loput oli kovapintaista hiekkatietä. Tulin yleisessä sarjassa toiseksi heti Valtimon Vasaman Kauko Kanervon jälkeen. Aikani oli 32.22, mikä oli ensimmäisen kymppini aika 17 vuoden ikäisenä. Kanervo oli noin puoli minuuttia nopeampi, mutta se ei ollut mikään ihme, sillä hän pystyi juoksemaan radalla vitosen reilusti alle 15 minuutin. Kauko Kanervon päälaji oli hiihto, missä hän oli hyvää kansallista tasoa. Kestävyysjuoksu oli siihen maailman aikaan arvostettua, sillä kaikki osanottajat, jotka alittivat kympillä 40 minuutin, saivat vuodeksi ilmaiseksi Ylä-Karjala-lehden. Niinpä Juuan Vihtasuollakin luettiin vuoden ajan Nurmeksen ja Valtimon paikallisuutisia!