Katajan mukana Kalajoen SM-maastoissa 1974

5.7 Katajan mukana Kalajoen SM-maastoissa 1974: Jatkan jälleen urheilun parissa siitä, mihin jäin edellisessä kirjoituksessani ennen juhannusta 23.6 kertoessani kevään 1974 mäkihyppelyistä. Toukokuu alkoi tuttuun tapaan piirinmestaruusmaastoilla, mitkä pidettiin Lieksan Pankakoskella. Luokkakaverini Pirkko Kajander oli myös mukana näissä maastojuoksuissa, vaikka hän olikin pikajuoksija. Vaikka olimme juukalaisia, niin edustimme Joensuun Katajaa kuten 21.6 päivän blogissani kerroin. Joensuulaiset menivät suoraan Lieksaan omine kuljetuksineen Pielisen toista puolta ja me juukalaiset menimme Pirkon isän Rauno Kajanderin autolla toiselta puolelta Pielistä. Juoksu kulki hyvällä juoksualustalla niin, että voitin A-poikien 5,6 kilometrin matkan. Tohmajärven Esa Pulkkinen, monivuotinen kova kilpakumppani, oli varmaan toinen, vaikka harjoituspäiväkirjaani en tehnyt mainintoja muista juoksijoista.

Viikkoa myöhemmin oli äitienpäivä ja sehän tarkoitti niinä vuosina aina sitä, että silloin järjestettiin maastojuoksun SM-kisat. Ne olivat minun toiset SM-maastot Mikkelin maastojen jälkeen, mitkä pidettiin edellisenä vuonna, jolloin kuuluin vielä B-poikiin. Samalla tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin reissussa Joensuun Katajan muiden juoksijoiden kanssa. Lauantaina menimme bussilla Kalajoen Hiekkasärkille, mikä oli sinä vuonna SM-maastojen kilpailupaikkana. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun näin omin silmin meren. Tosin siinä ei ollut muuta katseltavaa kuin aava jäälakeus, sillä Pohjanlahti ei ollut vielä vapautunut jäistä. Meren jäällä oli kuitenkin sellainen vaikutus, että kilpailualueella ilma tuntui kylmältä.

Joensuusta oli melkoinen matka länteen Kalajoelle. Kuopion läheisyydestä samaan bussiin nousi ainakin neljä tyttöä ja yksi poika, jotka edustivat Vehmersalmen Urheilijoita. En tietenkään tuntenut heitä enkä ollut kuullut koskaan tästä pienestä yleisurheiluseurasta. Tulomatkalla tämä seura ja nämä urheilijat eivät enää olleet tuntemattomia, sillä heidän tuomisinaan oli peräti kolme kultamitalia. Näistä pienen seuran suurista saavutuksista kerron lisää myöhemmin tämän kirjoituksen yhteydessä.

Kalajoen hiekka-alueella oli leirintäalue, missä oli paljon pieniä vaatimattomia lautamökkejä. Näissä mökeissä me katajalaiset sitten yövyimme kilpailua edeltävän yön. Mökissä oli ainakin sängyt, missä pystyi hyvin nukkumaan yön yli ja lisäksi mökissä oli lämpöpatteri ja sähköllä toimiva keittolevy. Tämä keittolevy ja sen erikoinen käyttötapa on jäänyt hyvin mieleeni. Jokainen tietää, että keittolevyä käytetään ruuan valmistamiseen tai veden lämmittämiseen. Mutta nyt ensimmäistä kertaa näin, että sitä voidaan käyttää myös muuhun tarkoitukseen. Ensimäistä vuottaan Katajan asussa juokseva Taisto Honkanen näytti meille mallia siitä, miten kylmä mökki saadaan nopeasti lämpimäksi. Taisto käänsi keittolevyn molemmat levyt kuutoselle ja niin ilma mökin sisällä alkoi nopeasti lämmetä. Tämä oli minulle aivan uutta, sillä olin luullut, että virta saadaan kytkeä levyihin vain silloin, kun levyn päällä on jotain kuumennettavaa.

Kalajoen SM-maastojen radalla oli paljon pehmyttä hiekkaa, mikä ei ollut minulle ollenkaan hyvä asia. Tykkäsin juosta aina sellaisella alustalla, mistä oli hyvä ponnistaa. Itselleni kilpailu oli omalla tavallaan erikoisin, mikä ei koskaan myöhemmin toistunut. Mitä muistan tästä kilpailusta sijoitukseni lisäksi? Ensiksi mieleeni jäi se, että sää oli kylmä. Vieressä olleella jäisellä merellä oli kaiketi oma vaikutuksensa kylmyyteen. Mutta erikoista oli se, että juoksin koko kilpailun kuin unessa. Jostain syystä olin koko aamun väsynyt ja menin nukkumaan aamupalan jälkeen mökin sängylle. Nousin ylös vasta tuntia ennen starttia ja kuitenkin olin kuin unessa koko kilpailua edeltävän verryttelyjuoksun ajan. Lisäksi Katajan valmentaja Pauli Pakarinen antoi jotain ihme tahnaa varttia ennen starttia. Tämä tahna piti laittaa suuhun ja siitä mukamas sai jotain ylimääräistä energiaa. Eipä siitä ollut apua ainakaan uniseen olotilaani, sillä koko kilpailu meni ohi kuin unessa ja maalissa sain kuulla olleen 28. sijalla, mikä oli aivan surkea sijoitus. Energiatahnasta voin sanoa sen, että koskaan myöhemmin en nähnyt enkä kuullut siitä mitään. Se oli kuin tähdenlento, mikä hetken vilahti ja sitten samassa hävisi.

Oman sarjani A-poikien (17-18 vuotta) viiden kilometrin SM-kultaa voitti minua vuotta vanhempi Vehmersalmen Juhani Holopainen. Hän oli juuri se poika, joka tuli meidän katajalaisten kyytiin jostain Kuopion seudulta. Tuleva opettaja ja rehtori oli nopein ennen Kokkolan Eero Kinaretia ja Peräseinäjoen Veikko Haapalaa. Tohmajärven Esa Pulkkinen ei ollut kymmenen joukossa, mutta kuitenkin paljon ennen minua. Hävisin Holopaisen Jussille peräti minuutin ja 16 sekuntia, mikä oli todella iso ero.

Kataja sai kaksi kultamitalia Kalajoen tuomisina. Pauli Pakarisen valmentama Pirjo Vihonen voitti naisten viiden kilometrin matkan kymmenen sekunnin erolla ennen Nina Holmenia. Nina (myöhemmin EM-maratoonari Janne Holmenin äiti) voitti myöhemmin syksyllä Roomassa naisten Euroopan mestaruuden 3000 metrillä ensimmäisenä suomalaisnaisena ajalla 8.55,1. Katajan toinen kultamitali tuli naisten joukkuekilpailusta. Vihosen lisäksi joukkueeseen kuuluivat Päivi Räsänen ja Eila Kettunen. Tässä joukkuekilpailussa Pohjois-Karjalaan tuli toinenkin mitali, sillä Valtimon Vasaman hiihtäjistä (Ulla Suhonen, Kaija Härkin ja Irja Pyykönen) koostunut joukkue sai pronssia.

Meistä katajalaisista mainitsen vielä Liperin Viinijärveltä kotoisin olleen Jouko Rannanpään, joka oli nuorten sarjassa (19-20 vuotta) 8. sijalla heti Antti Loikkasen perässä. Tämän sarjan kolme ensimmäistä olivat Jukka-Matti Karjalainen Kaarinasta, Hannu Okkola Kuopiosta ja Ismo Toukonen Lahdesta. Aiemmin mainitsemani ”mökin lämmittäjä” Taisto Honkanen, joka vielä edellisenä vuonna edusti Ilomantsin Urheilijoita, ei mahtunut miesten matkalla kymmenen joukkoon. Taisto oli lahjakas juoksija, sillä edellisenä kevään maastojuoksun SM-kisoissa hän oli ollut nuorten sarjassa neljäs heti Kaarlo Maaningan jälkeen.

Katajan kaksi kultamitalia samoin kuin Vehmersalmen Vesan kultamitalit olen jo maininnut, mutta jälkimmäisen seuran kaksi voittoa on vielä kertomatta. Vehmersalmelta oli kilpailussa mukana harvinainen Koististen tyttökvartetti. A-tyttöjen sarjassa Sirpa Koistinen voitti kultaa ja kultaa saivat myös B-tyttöjen joukkuekilpailussa Arja, Eija ja Tarja Koistinen. Yksi heistä oli sitten paljon myöhemmin samassa opinahjossa Joensuun metsäopistossa, tosin eri luokalla. Ja taisi käydä niin, että eräs luokkakaverini sai hänestä sitten vaimon itselleen…