Mainitsin
jo aiemmin, että huhtikuuhun jäivät ne mäkihyppelyharjoitukset, joita oli joka
toinen päivä. Samalla tämä oli ylipäänsä viimeinen kuukausi urheilu-urallani,
jolloin tein näitä hyppelyharjoituksia. Tämä oli oma tietoinen valintani, sillä
päätin siirtyä hyppelyn sijaan pelkkään juoksemiseen. Niinpä seuraavien vuosien
aikana pitkät mäkijuoksuharjoitukset tulivat osaksi harjoitteluani. Näitä
rankkoja mäkijuoksuharjoituksia tein vuoden
jokaisena kuukautena.
Heti toukokuun alussa tein 200 metrin vetoja kahdessa sarjassa. Kuusi kertaa 200 metriä ja sama matka hölkkää. Sen jälkeen kymmenen minuuttia löysää juoksua ja sitten sama uudestaan. Kaikki nämä vetoharjoitukset tapahtuivat tasaisella kangastiellä, sillä radalla en harjoitellut montaa kertaa koko juoksu-urani aikana.
SM-maastot
järjestettiin 1970-luvulla ja vielä paljon myöhemmin aina toukokuun toinen sunnuntai.
Se tarkoitti aina sitä, että koskaan niinä vuosina en ollut äitienpäivänä
kotona. Viikkoa aiemmin järjestettiin aina vastaavat maastojuoksun Pohjois-Karjalan
piirinmestaruuskilpailut. Kilpailijoita oli eri sarjoissa runsaasti. Tämä oli
sanomattakin selvää näinä kestävyysjuoksuinnostuksen vuosina. Toukokuun
kolmantena päivänä kisapaikkana oli Liperi. Olisiko paikka ollut Liperin
Käsämässä? A-poikien (ikäluokka 17-18 vuotta ) matka oli viisi
kilometriä.
Olin varmaan pettynyt, sillä Tohmajärven Esa Pulkkinen oli
maalissa ennen minua, vaikka luulin olevani häntä nopeampi. Luultavasti maaston
juoksualusta oli sellainen, että siinä ei voinut vapaasti askeltaa, vaan
jouduin varomaan ja katsomaan, mihin seuraavan askeleen laittaa. Suunnistajaa
minusta ei olisi koskaan tullut, koska en olisi pysynyt epätasaisella
maastopohjalla pystyssä!
Kisat
olivat siis toukokuun 3. päivä, kuten edellä mainitsin. Tästä päivämäärästä on
jäänyt mieleeni yksi erityinen muisto. Tasan viisi vuotta myöhemmin edessäni
oli tärkeä kilpailu, mikä oli samalla ainoa maratonin olympiakarsintajuoksu,
minkä perusteella kilpailijat valittiin tulevaan suurtapahtumaan. Mainitsen
tämän asian siksi, jotta huomaisimme yhden tärkeän asian: Kuinka paljon
ehtiikään tapahtua viiden vuoden aikana silloin, kun ollaan aikuistumisen
kynnyksellä! Kirjoitan tämän lähinnä niille nuorille, jotka ovat samassa
tilanteessa iän suhteen. Ei kannata antaa periksi, sillä paljon voi tapahtua
lyhyessä ajassa, vaikka tällä hetkellä olisikin vaikeita hetkiä. Tämä ohje pätee tietysti
muuhunkin kuin pelkkään urheiluun.
Heti
pm-kisojen jälkeisenä päivänä Juuan Urheilijat järjesti perinteisen
Juuan katujuoksuviestin, mihin osallistui runsaasti joukkueita. Se oli
sellainen puulaakitapahtuma, missä oli 6-7 osuutta tai jotain sinne päin.
Viestin keskuspaikka oli työväentalon läheisyydessä Puu-Juuan alueella:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puu-Juuka Pisin juostava osuus oli noin puoli kilometriä, mikä joukkueessa oli varattu tietenkin minulle. Niinpä yritin juosta tämän osuuden, mikä alkoi työväentalon kohdalta ja päättyi loivaa alamäkeä pitkin Juuan kirkon kohdalle, mahdollisimman kovaa. Nopeuteni ei ollut hyvä, mutta siitä sai hyvän harjoituksen, vaikka harjoituspäiväkirjani mukaan polvi oli kipeä. En edes muista, missä joukkueessa juoksin ja mikä oli sijoituksemme. Kaiketi se oli Vuokon kyläjoukkue? Ja jos en muista väärin, niin Juuan Urheilijoiden joukkue voitti joka vuosi tämän keväisen viestijuoksun. Kilpailu keräsi runsaasti katsojia reitin varrelle, vaikka Juuasta ei ole voinut koskaan sanoa, että se olisi ollut koskaan mikään varsinainen yleisurheilupitäjä. Jalkapalloa ja hiihtoa harrastettiin paljon enemmän.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puu-Juuka Pisin juostava osuus oli noin puoli kilometriä, mikä joukkueessa oli varattu tietenkin minulle. Niinpä yritin juosta tämän osuuden, mikä alkoi työväentalon kohdalta ja päättyi loivaa alamäkeä pitkin Juuan kirkon kohdalle, mahdollisimman kovaa. Nopeuteni ei ollut hyvä, mutta siitä sai hyvän harjoituksen, vaikka harjoituspäiväkirjani mukaan polvi oli kipeä. En edes muista, missä joukkueessa juoksin ja mikä oli sijoituksemme. Kaiketi se oli Vuokon kyläjoukkue? Ja jos en muista väärin, niin Juuan Urheilijoiden joukkue voitti joka vuosi tämän keväisen viestijuoksun. Kilpailu keräsi runsaasti katsojia reitin varrelle, vaikka Juuasta ei ole voinut koskaan sanoa, että se olisi ollut koskaan mikään varsinainen yleisurheilupitäjä. Jalkapalloa ja hiihtoa harrastettiin paljon enemmän.
Kahden
perättäisen kilpailupäivän jälkeen jouduin pitämään yhden lepopäivän
kipeytyneen polven takia. Oli varmaan viisautta pysähtyä heti, kun kipu
ilmoitti itsestään. Seuraavana sunnuntaina olivat edessä ne Porvoon SM-maastot,
minne me Joensuun Katajan juoksijat menimme jo edellisenä päivänä.
Polvikipu hävisi päivässä, niinpä välipäivinä ehdin tekemään vielä kolme
vauhdikasta harjoitusta. Tiistaina oli 12 km vauhtileikittelyä ja keskiviikkona
juoksin sen tutun Lonkaanvaaran kympin kierroksen tasaisella kovalla
vauhdilla. Lisäksi sen päälle tuli vielä viisi 200 metrin kovavauhtista vetoa.
Sitä sanottiin siihen aikaan tyhjennysharjoitukseksi, kuten
harjoituspäiväkirjastani voidaan lukea! Kaksi päivää ennen kisaa juoksin vielä yhteensä yli
kymmenen lyhyttä 100-300 metrin pätkää kovalla vauhdilla. Niillä
piti saada ”paikat auki”, jotta juoksu sujuisi hyvin.
Toukokuun
11. päivänä pidettyjen SM-maastojen kilpailupaikkana oli Porvoon Linnamäki.
A-poikien vitosen matkan lähtöviivalla oli laaja rintamia nuoria miehenalkuja. Horjahdinko
vai en – sitä en enää muista – mutta joka tapauksessa otin ns. varaslähdön.
Lähtö jouduttiin uusimaan ja tämä jäi juoksu-urani ainoaksi kerraksi, kun lähtö
jouduttiin uusimaan minun takiani. Itse kilpailusta en muista mitään muuta kuin
maaliintulon jälkeisen tilanteen.
Sain
mainiosti menneessä kilpailussa irti kaiken itsestäni, sillä maaliviivan
ylitettyäni en pysynyt jaloillani, vaan kaaduin pitkin pituuttani. Samalla maaliviivan
vieressä olleet järjestäjät yrittivät antaa happea heillä olleen happinaamarin
kautta. Olin kuitenkin sen verran tolkussani, että kieltäydyin tarjotusta
avusta ja nousin pian ylös. Tämäkään kuvattu tilanne ei toistunut koskaan enkä
ylipäänsä koskaan mennyt pitkälleni maaliin tulon tai kovan harjoituksen
jälkeen vaan jatkoin aina kävellen eteenpäin.
Alkava flunssa oli ehkä osaltaan
syynä siihen, miksi menin niin sippiin. Jos kilpailu olisi ollut päivää
myöhemmin, niin en olisi kyennyt juoksemaan kilpaa. Päiväkin on joskus paljon!
Voimakkaasta yskästä huolimatta seuraavana päivänä kotiin päästyäni kävin hölkkäämässä
kympin lenkin. Tämä oli tietenkin tyhmää, koska lepo olisi ollut ainoa oikea
ratkaisu kovaan harjoitusintoon.
Kilpailun
tulokset olivat seuraavat kärkikymmenikön osalta: 1) Ari Paunonen
Sulkavalta 16.24 2) Risto Pentikäinen Posiolta -0.24 3) Markku
Kantola Tyrnävältä -0.27 4) JK Juuasta -0.44 5) Arto Virtanen
Heinolasta -0.46 6) Teppo Mattila Porista -0.49 7) Markku Leskinen
Outokummusta -0.50 8) Harri Kirvesniemi Mikkelistä -0.53 9) Simo
Hyvönen Sotkamosta -0.54 10) Mikko Mattila Liedosta -0.57
Joukkuekilpailun
voitti Porvoon Urheilijoiden joukkue, johon kuuluivat Teuvo Karvonen,
Ilkka Ojapalo ja Arto Tanninen.
Alla olevasta kuvasta näkyy Porvoon SM-maastojen miesten lyhyen ja pitkän matkan tulokset, kun kuvaa klikkaa suuremmaksi
Alla olevasta kuvasta näkyy Porvoon SM-maastojen miesten lyhyen ja pitkän matkan tulokset, kun kuvaa klikkaa suuremmaksi
Harjoituspäiväkirjani
mukaan toukokuussa juoksin lähes 450 km ja kuukausi piti sisällään 54
harjoituskertaa. Vain yhtenä päivänä en sitonut lenkkareiden nauhoja kipeytyneen polven
takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti