Kalat lasipurkkiin, käyttö ja terveysvaikutukset

 

Kalat lasipurkkiin, käyttö ja terveysvaikutukset

 

Kalan purkitusohje

Purkitusohjeen runkona on noin 10 vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuudessa ollut kirjoitus, jonka oli lähettänyt nimimerkki ”Ritva Kalajoelta”. Tuntemattomalle Ritvalle paljon kiitoksia, kun lähetti hyväksi osoittautuneen neuvon lehden lukijoille.

 

Ohje on puolen litran (500 ml) lasipurkille

 

Pese tavalliset lasitölkit tiskikoneessa tai kiehauta ne kiehuvassa vedessä kattilassa.

Ahven, särki ja pieni lahna ovat hyviä purkituskaloja. Myös muut kalat soveltuvat purkitukseen. Eikä haittaa se, että purkituksessa käytetään sekaisin eri kalalajeja.

Perkaa kalat: Suomusta, poista evät, pyrstö ja pää. Kalapuukko, jonka käyrässä terässä on myös suomustuspuoli, on paras väline perkaukseen. Esim. Marttiinin kalapuukoista löytyy hyviä vaihtoehtoja. Jotkut käyttävät saksia evien poistoon. Suuret ahvenet voidaan fileoida joukkoon, jos niiden suomujen irrottaminen on liian työlästä.

Perkauksen jälkeen paloittele kalat 3-5 cm paloiksi. Pienimmät kalat voi laittaa purkkiin paloittelematta.

Purkitusvaiheessa ota esille pöydälle tomaattiketsuppia ja tomaattipyreetä, öljyä (itse käytämme oliiviöljyä) ja hienoa merisuolaa.

Kalapalat ladotaan purkkiin, joukkoon 2 ruokalusikallista tomaattisosetta (1/3 pyreetä ja 2/3 ketsuppia), 1 ruokalusikallinen öljyä ja 1 teelusikallinen hienoa merisuolaa (silloin kalatuotteen suolapitoisuus on noin 1 %).

Kalat ladotaan purkki lähes täyteen, jätä kuitenkin noin 2 cm:n väli purkin kanteen, jotta seos ei pursua yli eikä tahraa kannen kierteitä uunissa kypsyessään.  Varo sotkemasta purkin reunoja. Kun purkki on täynnä, kansi pyöräytetään tiukasti kiinni.

Täydet purkit laitetaan kylmään uuniin. Uunin lämpötila säädetään 150 asteeseen. Kun se on saavutettu, niin siinä lämmössä purkkeja pidetään reilu puoli tuntia. Sen jälkeen lämpötila lasketaan 120-125 asteeseen. Anna purkkien olla siinä lämmössä noin 6 tuntia. Tänä aikana huomaa myös uunista leviävän kalan tuoksun. Kuuden tunnin jälkeen katkaise virta. Jätä purkit uuniin rauhassa jäähtymään. Kun purkit on otettu pois uunista, niin ne jäähtyessään saattavat vielä kiehua. Siksi niitä ei saa kääntää ylösalaisin, sillä tässä vaiheessa kannet ”imeytyvät”, jolloin ilmat poistuvat purkista. Tämä on sitä umpioitumista, jonka seurauksena tuotteesta tulee hyvin säilyvä myös huonelämpötilassa. Ruodot ovat pehmenneet täydellisesti. Vähän alaspäin painuneesta kannesta ilmenee, että tuotteen valmistus on onnistunut. Jos purkki ei jostain syystä ole umpioitunut, niin ota tuote heti käyttöön.

Lasipurkkeihin kaloja säilövä korpilahtelaisyritys kertoo, että umpioitu tuote säilyy huoneenlämmössä ainakin 2 vuotta, ei siis välttämättä tarvita isoja kylmäsäilytystiloja.

Säilöntään käyvät kaikki lasipurkit, joissa on niihin soveltuva kansi. Moni ostaa erilaisia tuotteita lasipurkeissa, kuten esim. kurkut. Ne soveltuvat uusiokäyttöön, kun halutaan valmistaa kalatuotetta omaan ruokapöytään. Lasipurkkeja kansineen voi myös tilata monista kotimaisista liikkeistä. Jos haluaa ostaa suuremman määrän itselleen edullisesti, niin silloin hyvä linkki löytyy täältä https://www.pullot-ja-purkit.fi/lasipurkit?p=1

Umpioitu kalasäilyke soveltuu hyvin leivän päälle, pitsoihin ja vaikkapa perunalaatikon valmistukseen. Soveltuvia käyttöohjeita on turha edes luetella.

Kotona valmistettuja kalasäilykkeitä ja kannen avaaja

Kylmän veden kala on kv. tutkimusten mukaan superruokaa, jos se sisältää nahkan ja ruodon. Niiden vaikutus lisää solujen tehokkaampaa uusiutumiskykyä. Ihon sileämpänä pysyminen on siitä näkyvin esimerkki. Ja jos mukana olisi vielä suomut, niin ruoka olisi vielä enemmän superruokaa. Vastaava vaikutus on lihalla, jos se keitetään luineen kuten entisaikaan tehtiin. Nyt luuton liha ja fileoitu kala ovat vallanneet kaupan hyllyt. Nahkan ja ruodon sisältävä kylmän veden kala on kv. tutkimusten mukaan kuitenkin vielä 30 % tehokkaampaa kuin luineen keitetty liha. Ihmisen solut uusiutuvat 2-3 kuukauden aikana, 20- vuotiaana kerran kuukaudessa. Iän myötä uusiutuminen hidastuu. Olisiko syytä lisätä järvikalan ja luisen lihan käyttöä? Vai jatketaanko sittenkin pitkälti prosessoidun, keinotekoisten lisäaineiden sisältävän roskaruuan käyttämistä, jotka lisäävät painonnousua, aiheuttavat sairauksia ja heikentävät aivojen toimintaa ts. älyä?

Kaupunkien ja taajamien asukkaiden on lähes mahdotonta olla omavaraisia. Tuhansien järvien maassa ruuan hankkiminen vedestä on lähes kaikille ylivoimaisen vaikeaa, puuttuu pitkälti innostus, neuvonantajat, tieto ja taidot. Mutta on vielä olemassa pieni vähemmistö, joille se on yhä mahdollisuus.

Ahven on Suomen kansalliskala. Sitä on runsaasti ja sitä olisi syytä käyttää paljon enemmän, myös purkittamalla. Silloin siitä tulisi vielä enemmän kansalliskala ihan arkielämässä!  Ahvenen ikä on yleensä vain 6 vuotta, tosin jättivonkaleet voivat elää 15 vuoden ikäisiksi. Miten sitten pyydystää ahventa? Pilkkiminen ja kesäisin onkiminen antavat ruuan lisuketta innokkaille pyytäjille, samoin verkkopyynti.  Mutta jos ajattelee ruuan riittävää säilöntää koko vuodeksi, niin silloin purkitus on varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista. Se ei vaadi pakastimia eikä muita kylmäsäilytystiloja. Lisäksi lasista ei liukene jäämiä.

Hyvin kaloja pyytävässä katiskassa on sisäpesä

Purkitusta varten pitäisi olla riittävän suuri määrä ahvenia tai jotain muuta, jotta voisi samalla kertaa tehdä suuremman määrän säilykkeitä. Sähköhellaan mahtuu kerrallaan 10-14 purkkia samalle pellille. Jos valmistaa tällaisen määrän, niin silloin ennen kalanperkausta pitää saada noin 10 litran sangollinen pyöreää kalaa. Ja silloin paras pyyntiväline on katiska tai oikeastaan useampi katiska, joilla on mahdollista saada ahvenia riittävä määrä pitkin kesää. Katiskapyynnin etu on se, että pyydykset ovat yleensä kohtuuhintaisia ja niiden kokemisväli pyyntipaikoissa voi olla useamman päivän, jopa viikon. Iso ero siihen verrattuna, että verkot pitää kokea lämpimän veden aikaan vähintään joka vuorokausi. Ja vene auttaa myös pyyntipaikkojen valinnassa olipa kyse isosta tai pienestä järvestä.

Lisäksi on syytä muistaa, että kaikki eivät pidä kalasta. Jotkut voivat olla jopa allergisia kalalle. Kalaa ravintona ei kuitenkaan pitäisi unohtaa, jos se on suinkin mahdollista. Ja sen arvo vain korostuu, jos pyytämisen ja valmistamisen pystyy opettelemaan ihan itse aina ruokapöytään asti.

Edellinen blogini https://jouninkootut.blogspot.com/2023/07/maapallovalhe-osa-3.html