Kesäkuun 1974 juoksuharjoittelu ja kilpailut

25.7 Kesäkuun 1974 juoksuharjoittelu ja kilpailut: Nyt siirryn kertomaan kesän 1974 urheiluasioista. Edellisissä jutuissa olen kertonut kaikesta siitä työstä, mitä tein kesäloman aikana. Vapaa-ajalla kävin paljon onkimassa monella eri lammella. Kuljin aina yksinäni pitkin metsiä ja polkuja, kaukaisimmat lammet saavutin polkupyörän tai mopon avulla. Viiden kilometrin sisällä oli poikkeuksellisen paljon erikokoisia lampia, jotka halusin nähdä ja kokea sen, millaisia kaloja ne vedet pitivät sisällään. Karttojen perusteella valitsin usein entuudestaan tuntemattomia kohteita. Etukäteen ei voinut tietää, onko saalista tulossa vai ei. Jotkut lammet eivät antaneet mitään, joten yksi kerta niiden rannalla jäi usein viimeiseksi kerraksi. Onkimani kalat perkasin aina itse ja siihenhän meni aikaa, koska saamani ahvenet olivat usein pienikokoisia. Herkullinen ruisjauhossa leivitetty ja voissa paistettu ahven oli sitten parasta, mitä ruokapöydästä löytyi.

Mitä tulee juoksuharjoitteluun, niin kesäkuussa tein harjoituspäiväkirjani mukaan 53 harjoituskertaa. Minulla oli ollut syksystä lähtien Joensuun Katajan kautta oma valmentaja, mutta yhteyksiä häneen ei juuri ollut kesän aikana, joten olin itseni valmentaja. Muutama aamulenkki jäi tekemättä, muulloin aamuisin läksin aina juoksemaan kello kuudelta 5-10 kilometrin matkan. Aika usein matka oli 7,3 km, koska juuri sen verran tuli harjoitukselle mittaa, kun kiertelin läheisessä kangasmetsässä tiettyjä kangaspolkuja pitkin. Aamulenkit juoksin aina rentoa 4.00-4.10 kilometrivauhtia.

Iltasella tein paljon erilaisia vetoharjoituksia. 200 metrin vetoja tein kuukauden aikana kaikkiaan seitsemän kertaa esimerkiksi siten, että juoksin matkan viisi tai kuusi kertaa reippaalla vauhdilla, jokaisen vedon välissä hölkkäsin saman matkan. Kun olin tehnyt tämän vetosarjan, niin se oli riittävästi tai sitten kymmenen minuutin hölkän jälkeen tein saman uudelleen. Tein myös muutaman kerran 400-600 metrin vetoharjoituksia. Lisäksi yhtenä päivänä tein tosi kovan harjoituksen, kun juoksin seitsemän kilometrin matkan siten, että 50 metriä täysillä, 50 metriä hölkkää, 50 metriä täysillä jne. Vaikka itse sanonkin, niin vaatii aika ”kovaa päätä” tällaisen harjoituksen suorittaminen, koska se tuntuu niin äärettömän pahalta. Ainoastaan juoksua tosimielessä harrastava voi ymmärtää sen, mitä edellä kirjoitin. Harjoituksiini sisältyi myös hitaammalla vauhdilla tehtyjä harjoituksia, koska kaikkiaan kesäkuun aikana juoksin kymmenen kertaa 10-15 kilometrin pituisia lenkkejä noin neljän minuutin kilometrivauhdilla. Juoksukilometrejä kesäkuun aikana kertyi yhteensä noin 470 kilometrin verran.

Kopio kesäkuun 1974 harjoituksista. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Kilpailuihin lähteminen Juuan Vihtasuolta ei ollut helppoa, koska kaikkialle oli pitkä matka. Kesäkuulla kilpailin radalla kaikkiaan vain kolme kertaa, joista kaksi oli viestijuoksun piirinmestaruuskilpailuissa Joensuussa. Molempina iltoina matkana oli 800 metriä. Ensin juoksin miesten viestissä Joensuun Katajan kolmosjoukkueessa. Luit oikein: kolmosjoukkueessa! Niinä vuosina oli paljon juoksun harrastajia. Päiväkirjani mukaan joku oli saanut juoksuosuuteni ajaksi 2.07. Seuraavana iltana juoksin Katajan A-poikien joukkueessa. Nyt aikani oli 2.06,5 eli puolen sekunnin parannus edelliseen verrattuna. Seuraavan kerran kilpailin juhannuksen jälkeen Kuopiossa nuorten sarjassa ja matkana oli 1500 metriä. Samalla tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Kuopiossa ja ensimmäinen kerta, kun juoksin 1500 metrin matkan. Tulin toiseksi ajalla 4.08,8. Liekö Vehmersalmen Juhani Holopainen ollut edellä vai joku muu? Kisamatkan tein Joensuun kautta joensuulaisten mukana, ainakin minua vanhempi Jouko Rannanpää oli mukana. Pysähdyimme kisan jälkeen syömässä Kuopion lähellä olevassa motelli Iso-Valkeisessa. Se näytti silloin niin isolta ja hienolta paikalta, koska eihän Juuassa ollut sellaisia rakennuksia.

Siihen maailman aikaan oli vielä paljon linja-autovuoroja Joensuusta pohjoiseen päin. Vaikka oli jo myöhäinen hetki saapuessamme Kuopion kansainvälisistä kisoista Joensuuhun, niin siitä huolimatta pääsin vielä bussin kyytiin, mikä vei minut kotipaikan kohdalle. Tänä päivänä kaikki olisi paljon vaikeampaa, jos omaa henkilöautoa ei olisi käytössä, koska linja-autovuorot ovat käyneet vähiin. Tosin eihän nykyisin ole juuri yleisurheilukisojakaan toisin kuin silloin. Niinä vuosina yleisurheilukilpailuja oli jopa kymmenen joka arki-ilta kautta Suomen. Muistan hyvin, miten radiossa viittä minuuttia vailla yhdeksän kerrottiin monta minuuttia tuloksia, mitä oli tehty pitkin Suomen maata. Se oli sitä aikaa, mikä ei enää koskaan palaa takaisin.