Kohtaaminen ME-miehen kanssa kapeassa oviaukossa

27.7 Kohtaaminen ME-miehen kanssa kapeassa oviaukossa: Heinäkuu meni juoksuharjoitusten suhteen samalla tyylillä kuin edellinen kuukausi. Edellisessä kirjoituksessa niistä kerroinkin, joten niitä on turha toistaa. Laitan kuitenkin esille päiväkirjastani ottamani kuvan heinä- ja elokuun harjoituksista. Heinäkuu oli myös kuukausi, jolloin oli paljon työtä. Oli heinänseivästystä ja heinien latoon kokoamista, salaojapellolla hiekan luomista ja kaikkea muuta, mitä sattui eteen tulemaan maaseudun arkipäivän aikana. Ruumiillinen, monipuolinen työ oli eduksi ajatellen tulevia urheiluvuosia. Tajusin tämän asian jo varhain, vaikka en tästä asiasta keskustellut kenenkään kanssa.

Kun valittavana oli traktorilla tehtävät työt tai joku ruumiillinen työ – vaikka aitojen rakentaminen lehmille – niin valitsin aina jälkimmäisen vaihtoehdon. Halusin aina tietoisesti tehdä kaikkea sitä, missä tarvittiin käsiä ja jalkoja. Jätin mielelläni nuoremmalle veljelleni konetyöt. Veljeni oli erittäin taitava ammattilainen kaikissa asioissa, mitkä liittyivät koneisiin sekä niiden käyttöön ja huoltamiseen. Omalta kohdaltani tällaista arviota ei voi antaa, koska onhan aina niin, että työ aina tekijäänsä opettaa. Koneet eivät koskaan olleet kiinnostukseni kohteita.

Harjoituksista en kerro sen enempää (kuvasta voi katsoa!), mutta kilpailuista ja niiden ohessa tapahtuneista asioista on jäänyt monta hetkeä muistiin. Aiemmin kerroin, että ensimmäisen tonnivitosen juoksin heti juhannuksen jälkeen Kuopiossa. Aikani oli 4.08,8. Siihenkin saa juosta, sillä tasaisella vauhdilla kilometrivauhdiksi tulee 2.46. Toisin sanoen jokainen sata metriä täytyy juosta aikaan 16,6 sekuntia. Mainittakoon tässä yhteydessä, että koskaan en pystynyt juoksemaan satasta nopeammin kuin 13,5. Olin hidas, mutta minkäs niille geeneilleen voi! Pantterikaan ei pääse eroon pilkuistaan, vaikka juoksisi miten kovaa tahansa.

Viikkoa myöhemmin Kuopion kilpailun jälkeen oli Joensuun Katajan järjestämät Suomi-kisat. Matkana oli jälleen 1500 metriä A-poikien sarjassa. Vaikka oli heinäkuun alku, niin sää oli erittäin kolea, tuulinen ja sateinen. Kerta kaikkiaan surkea sää osui kisajärjestäjien kohdalle. Liekö ollut sään syytä vai jotain muuta, koska aikani oli kuusi sekuntia huonompi kuin viikkoa aiemmin Kuopiossa.

On kuitenkin kaksi henkilöä, mitkä jäivät yhtä paljon mieleeni kuin tämä edellä mainitsema oma kilpailuni. Miesten vitosella oli mukana Rune Holmen, juoksija Ahvenanmaalta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rune_Holm%C3%A9n  Joensuun urheilukentällä oli katsomo, jonka alla oli ikivanha pieni pukuhuone. Olin hetken aikaa tämän tunnetun juoksijan kanssa samaan aikaan tässä ankeassa betonisessa pukukopissa. En ollut koskaan ollut näin lähellä näin tunnettua juoksijaa, sillä Rune Holmen oli kolme vuotta aiemmin voittanut Suomen mestaruuden 5000 metrin matkalla.

Nämä Katajan perinteiset Suomi-kisat oli kansainvälinen tapahtuma, missä oli mukana ainakin yksi maailmankuulu urheilija. Hän oli ruotsalainen ”jätti”, yksi Ruotsin kautta aikojen tunnetuimmista urheilijoista, kiekonheittäjä Ricky Bruch. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ricky_Bruch  youtube löytyy täältä:  https://www.youtube.com/watch?v=P6EVqSMczXE Joensuun kisojen aikaan hänellä oli kiekonheiton maailmanennätys. Hän oli todellinen kuuluisuus, ei ainoastaan urheilun takia vaan myös värikkään esiintymistapansa takia.

Kuvassa on Ricky Bruch. Hänen Ruotsin ennätyksensä rikottiin tänä kesänä Daniel Arvid Paavali Ståhlin toimesta. Danielin äiti on suomalainen. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Tätä kaksimetristä ja 140 kiloista Svea-mamman poikaa ei voinut olla huomaamatta siellä, missä hän liikkui. Kohtaamiseni kiekon ME-miehen kanssa oli läheinen. Olin astumassa katsomon alla olleesta pukuhuoneesta ulos, kun samanaikaisesti pukuhuoneeseen oli tulossa tämä ruotsalainen samasta kapeasta oviaukosta. Yhtä aikaa emme kuitenkaan sopineet menemään ja tulemaan. En kuitenkaan muista, väistinkö minä vai Ricky, joka oli minua 30 senttiä pitempi ja 90 kiloa painavampi.

Heinäkuun toisella puoliskolla olivat ne Lieksan piirinmestaruuskilpailut, joista kerroin aiemmin salaojitusjutun yhteydessä. Voitin perättäisinä päivinä 1500 metrin ja 800 metrin juoksut. Tavoitteena oli juosta 800 metrin sijaan 3000 metriä, mutta kilpailujen järjestäjät olivat unohtaneet matkan kilpailuohjelmasta. Kauden päätavoitteenani oli ollut talvesta lähtien A-poikien (17-18 vuotta) SM-kisat, mitkä pidettiin elokuun alkupuolella Turussa. Minulta puuttui kuitenkin kilpailuihin vaadittava A-luokan tulos, koska en ollut juossut koskaan tätä matkaa.

Merkinnät ovat heinäkuun 1974 harjoituksista. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Lieksan viikonlopusta oli enää kaksi viikkoa SM-kisoihin ja kilpailuihin ilmoittautumisaika oli päättymässä muutaman päivän kuluttua. Niinpä Joensuun Kataja järjesti kahden päivän kuluttua ylimääräiset luokittelukilpailut, jolloin oli viimeinen mahdollisuus alittaa vaadittava kisaraja. A-poikien 3000 metrillä se tarkoitti joko 9.10 tai 9.15 alitusta. Se saattoi olla jopa 9.00. Kestävyysjuoksutaso oli silloin korkealla Suomessa myös nuorten sarjoissa. Samalla tämä luokittelukilpailujen 3000 metriä oli A-poikien piirinmestaruuskilpailu, mikä oli unohtunut järjestää kaksi päivää aiemmin. Juoksin kilpailun yksin kylmässä säässä ja alitin samalla kisarajan reilusti ajalla 8.44,8. Tämä oli ensimmäinen tulokseni 3000 metrin matkalla, kun minulla oli ikää 17 vuotta. Kilpailun tuloksen myötä Kataja pystyi ilmoittamaan minutkin vajaan kahden viikon päästä pidettäviin Turun SM-kisoihin. Viime tippaan se meni, mutta sehän ei ollut mitään uutta – ei silloin eikä jatkossakaan…

Laitan tähän alle vielä toisen linkin Ricky Bruchista. Hän toimi urheilu-uran jälkeen mm. näyttelijänä

https://www.google.fi/search?site=&source=hp&q=ricky+bruch&oq=ricky&gs_l=psy-ab.1.0.35i39k1l2j0l2.119079.122151.0.127165.6.5.0.0.0.0.192.665.1j4.5.0....0...1.1.64.psy-ab..1.5.660.0..0i131k1.10nwapLcRAQ