Korun putoamista seurasi hyvä kirjoitus

7.12.-18 Korun putoamista seurasi hyvä kirjoitus: Nyt kun joulukuun 6. päivä on ohi ja Linnan juhlat on juhlittu, niin laitan tänne poikkeuksellisesti suoran lainauksen Ilta-Sanomien uutisesta. Koko kirjoituksen kuvineen voi lukea täältä  https://www.is.fi/linnanjuhlat/art-2000005924480.html

 

”Kansanedustaja Ilkka Kanervan ja hänen puolisonsa Elina Kiikon Linnan juhlat eivät sujuneet aivan ongelmitta. Heti parin käteltyä presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion, irtosi Kiikon arvokas käsikoru ja putosi Valtiosalin punaiselle matolle.

Yllä olevalla videolla nähdään, kun Kiikko saapuu kättelypaikalle. Tällöin koru oli vielä kädessä.

– Rannekoruni putosi heti kättelyn jälkeen ja jäi sinne lattialle, Kiikko kertasi kättelyssä sattunutta kommellusta.

Pari ilmoitti heti Valtiosalista poistuttuaan turvamiehille, että koru oli pudonnut lattialle.

– Sain sen takaisin myöhemmin ja tässä se nyt on, Kiikko sanoi samalla, kun Kanerva esitteli hopeista, piikeistä koostuvaa rannekorua.

– Siinä on tosi hankala lukko, enkä uskalla enää pitää sitä, ettei se katoa uudelleen.

Koru oli Kiikon mukaan Mert Otsamon kultasepänliike Tillanderille suunnittelema ja hyvin arvokas.

– Olisi ollut ehdottomasti suuri menetys, jos sitä ei olisi löytynyt enää. On hienoa, miten elegantisti ja fiksusti adjutantit ja turvamiehet hoitivat homman, Kanerva kiitteli.

Kiikko oli valinnut Linnaan kirkkaan vihreän iltapuvun, jonka hän oli hankkinut Lontoosta. Siihen kuului näyttävä viitta ja se paljasti Kiikon käsivarsissa komeilevat tatuoinnit.

Kiikko paljasti, että hänen tekstitatuointinsa ovat hepreaa ja englantia ja sisältävät lauseita Raamatusta. Lisäksi hänen ranteessaan komeilee hänen tyttärensä nimi ja syntymäaika.

– Nämä ovat minulle todella tärkeitä ja henkilökohtaisia. Toisessa tekstissä lukee, että minä olen rakkaani ja rakkaani on minun.

– Toisen olen ottanut puoli vuotta sitten ja siinä lukee englanniksi: ”Heittäkää kaikki murheet hänen päällensä, sillä hän pitää heistä huolen”.

Tatuoinnilla on Kiikolle erityinen merkitys, sillä hän sai sen lauseesta lohtua sairastuttuaan syöpään vuonna 2016.

– Se oli minulle todellinen voimalause. Halusin ikuistaa sen käteeni, vaikka Ilkka ei pidä tatuoinneista lainkaan.”

 

Ja sitten loppuun oma lisäykseni: Jos koru ei olisi pudonnut lattialla, niin voi olla, että tätä kirjoitusta ei olisi olemassa. Korun putoaminen ei ollut sattumaa, koska tapahtuman seurauksena saimme lukea Jumalan sanaa siitä, mikä pitäisi olla tärkeää meille kaikille. Toimittajalle kiitokset avoimesta ja rohkeasta kirjoituksesta kuten myös haastattelun kohteille!