Tammikuu 1975 oli
kaiketi melko lämmin, koska harjoituspäiväkirjaani olen merkinnyt vain kahden
päivän kohdalle pakkaslukemat "-17
ja -23 astetta". Ne eivät ole mitään pakkaslukemia niille, jotka asuvat
Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan
tammikuussa on ollut ainakin muutamana päivänä poikkeuksellisen lämmintä, sillä
olen merkinnyt kolmen perättäisen päivän kohdalle maininnan "kovat suvisäät 3-4 astetta
lämmintä".
Vuoden ensimmäisenä
kuukautena pysyin edelleen terveenä, sillä vain yksi päivä oli nollapäivä
juoksun suhteen. Sen päivän kohdalla on merkintä "oikean polven kohdalta jänne kipeä". Vain kahtena aamuna,
kaiketi viikonloppuisin, tein aamulenkin, joiden pituus oli kympin verran. Näin
ollen kuukauden aikana tuli 32 harjoituskertaa ja kilometrejä yhteensä 446.
Juoksin tasaisella kovalla
vauhdilla tehtyjä harjoituksia kerran viikossa, ts. niitä oli neljä kertaa
kuukauden aikana. Niiden pituus vaihteli
7-14 kilometrin välillä. Lisäksi saman verran oli ns. vauhtileikittelyn nimellä
olleita harjoituksia, joista käytin lyhennettä VL. Tästä harjoituksesta kehitin
itselleni (kukaan valmentaja ei neuvonut!) oman minulle sopivan
harjoitusmenetelmän. Niitä tein säännöllisesti silloin, kun olin sitten
myöhemmin aikuisiässä "elämäni
kunnossa". Lisäksi kuluneen tammikuun aikana löysävauhtisia pitkiä lenkkejä,
joiden pituus vaihteli 18-25 kilometrin välillä, oli kaikkiaan kahdeksana eri päivänä.
Mitä VL tarkoitti? Minulle VL tarkoitti sitä, että juoksin
kellon mukaan ilman tarkkoja metrilukemia. Ensin minuutti reippaalla vahdilla
ja sen jälkeen vastaava aika hidasta hölkkää. Sitten kaksi minuuttia reippaalla
vauhdilla ja sen jälkeen puolitoista minuuttia hidasta hölkkää. Sitten kolme
minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen kaksi minuuttia hidasta hölkkää.
Tämän jälkeen sama uudestaan: minuutti reipasta vauhtia jne. 17 vuoden ikäisenä
VL-juoksuharjoituksen pituus vaihteli 8-12 kilometrin välillä. Nämä kaikki
harjoitukset tein maantiellä, lähes aina mäkisessä maastossa. Ja niitähän riitti
kotipaikan ympäristössä! Esim. Lonkaantiellä juostessa matkan varrella oli lähes 70 metrin nousu ja tietenkin saman verran myös alamäkeä. Koskaan en harjoitellut urheilukentällä. 20 vuoden
iästä lähtien VL-lenkin pituus vaihteli 15-20 kilometrin välillä.
En tiedä, tekevätkö
nykyajan suomalaiset kestävyysjuoksijat tällaisia VL-harjoituksia. Tämän harjoittelutavan
hyöty on mielestäni siinä, että se kehittää hyvää juoksurytmiä. Samalla siinä ”oppii”
juoksemaan kovaa pitkäkestoisen suorituksen ajan vaikka väsymys painaisi. Tärkeää on myös se, että omaa
päätä voi narrata, kun harjoituksen aikana saa ottaa välillä vähän löysemmin
pienten hölkkäjaksojen aikana. Niinpä se ei ole henkisesti niin raskasta, jos sitä
verrataan sellaiseen harjoitukseen, missä vauhti on koko ajan kovaa. Niinpä
sitten kilpailuissa - jos on muuten hyvässä kunnossa - varsinainen kilpailuvauhti
voi tuntua helpolta, kun harjoituksissa on tottunut juoksemaan riittävän kovaa
ja riittävän pitkän ajan. Epäilen, että monet suomalaiset nykyajan
kestävyysjuoksijat ja valmentajat eivät tiedosta tätä asiaa, mistä yritin
edellä kertoa. Ehkä monille heistä tieteellisyys on tärkeämpää kuin maalaisjärjen käyttö ja luovuuden kautta tapahtuvat oivallukset. Kerron näin, vaikka en ole minkään tason valmentaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti