Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle?

7.11 Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle: Vuoden ensimmäinen päivä nuoruudessani tarkoitti aina Saksan-Itävallan mäkiviikon seuraamista. Suomalaisilla ei ollut mitään menestystä tässä kuuluisassa kilpailutapahtumassa sitten Veikko Kankkosen kultapäivien jälkeen, mitkä päättyivät vuonna 1966. Siitä huolimatta suomalaiset kokoontuivat sankoin joukoin television ääreen, näin tapahtui myös meillä Juuan Vihtasuolla. Myös vuonna 1975 itävaltalaiset hallitsivat täydellisesti mäkiviikon jokaista osakilpailua. Suomalaista osakilpailuvoittoa saatiin odottaa vielä kolme vuotta, kun Kari Ylianttila onnistui voittamaan mäkiviikon viimeisen osakilpailun. Tulppa poksahti auki ja sen jälkeen alkoi pitkään kestänyt ajanjakso, missä suomalaiset esiintyivät edukseen.

Tammikuu 1975 oli kaiketi melko lämmin, koska harjoituspäiväkirjaani olen merkinnyt vain kahden päivän kohdalle pakkaslukemat "-17 ja -23 astetta". Ne eivät ole mitään pakkaslukemia niille, jotka asuvat Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan tammikuussa on ollut ainakin muutamana päivänä poikkeuksellisen lämmintä, sillä olen merkinnyt kolmen perättäisen päivän kohdalle maininnan "kovat suvisäät 3-4 astetta lämmintä".

Vuoden ensimmäisenä kuukautena pysyin edelleen terveenä, sillä vain yksi päivä oli nollapäivä juoksun suhteen. Sen päivän kohdalla on merkintä "oikean polven kohdalta jänne kipeä". Vain kahtena aamuna, kaiketi viikonloppuisin, tein aamulenkin, joiden pituus oli kympin verran. Näin ollen kuukauden aikana tuli 32 harjoituskertaa ja kilometrejä yhteensä 446.

Juoksin tasaisella kovalla vauhdilla tehtyjä harjoituksia kerran viikossa, ts. niitä oli neljä kertaa kuukauden aikana.  Niiden pituus vaihteli 7-14 kilometrin välillä. Lisäksi saman verran oli ns. vauhtileikittelyn nimellä olleita harjoituksia, joista käytin lyhennettä VL. Tästä harjoituksesta kehitin itselleni (kukaan valmentaja ei neuvonut!) oman minulle sopivan harjoitusmenetelmän. Niitä tein säännöllisesti silloin, kun olin sitten myöhemmin aikuisiässä "elämäni kunnossa". Lisäksi kuluneen tammikuun aikana löysävauhtisia pitkiä lenkkejä, joiden pituus vaihteli 18-25 kilometrin välillä, oli kaikkiaan kahdeksana eri päivänä.

Mitä VL tarkoitti? Minulle VL tarkoitti sitä, että juoksin kellon mukaan ilman tarkkoja metrilukemia. Ensin minuutti reippaalla vahdilla ja sen jälkeen vastaava aika hidasta hölkkää. Sitten kaksi minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen puolitoista minuuttia hidasta hölkkää. Sitten kolme minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen kaksi minuuttia hidasta hölkkää. Tämän jälkeen sama uudestaan: minuutti reipasta vauhtia jne. 17 vuoden ikäisenä VL-juoksuharjoituksen pituus vaihteli 8-12 kilometrin välillä. Nämä kaikki harjoitukset tein maantiellä, lähes aina mäkisessä maastossa. Ja niitähän riitti kotipaikan ympäristössä! Esim. Lonkaantiellä juostessa matkan varrella oli lähes 70 metrin nousu ja tietenkin saman verran myös alamäkeä. Koskaan en harjoitellut urheilukentällä. 20 vuoden iästä lähtien VL-lenkin pituus vaihteli 15-20 kilometrin välillä.

En tiedä, tekevätkö nykyajan suomalaiset kestävyysjuoksijat tällaisia VL-harjoituksia. Tämän harjoittelutavan hyöty on mielestäni siinä, että se kehittää hyvää juoksurytmiä. Samalla siinä ”oppii” juoksemaan kovaa pitkäkestoisen suorituksen ajan vaikka väsymys painaisi. Tärkeää on myös se, että omaa päätä voi narrata, kun harjoituksen aikana saa ottaa välillä vähän löysemmin pienten hölkkäjaksojen aikana. Niinpä se ei ole henkisesti niin raskasta, jos sitä verrataan sellaiseen harjoitukseen, missä vauhti on koko ajan kovaa. Niinpä sitten kilpailuissa - jos on muuten hyvässä kunnossa - varsinainen kilpailuvauhti voi tuntua helpolta, kun harjoituksissa on tottunut juoksemaan riittävän kovaa ja riittävän pitkän ajan. Epäilen, että monet suomalaiset nykyajan kestävyysjuoksijat ja valmentajat eivät tiedosta tätä asiaa, mistä yritin edellä kertoa. Ehkä monille heistä tieteellisyys on tärkeämpää kuin maalaisjärjen käyttö ja luovuuden kautta tapahtuvat oivallukset. Kerron näin, vaikka en ole minkään tason valmentaja!