Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle?

7.11 Mitä vauhtileikittely tarkoitti minulle: Vuoden ensimmäinen päivä nuoruudessani tarkoitti aina Saksan-Itävallan mäkiviikon seuraamista. Suomalaisilla ei ollut mitään menestystä tässä kuuluisassa kilpailutapahtumassa sitten Veikko Kankkosen kultapäivien jälkeen, mitkä päättyivät vuonna 1966. Siitä huolimatta suomalaiset kokoontuivat sankoin joukoin television ääreen, näin tapahtui myös meillä Juuan Vihtasuolla. Myös vuonna 1975 itävaltalaiset hallitsivat täydellisesti mäkiviikon jokaista osakilpailua. Suomalaista osakilpailuvoittoa saatiin odottaa vielä kolme vuotta, kun Kari Ylianttila onnistui voittamaan mäkiviikon viimeisen osakilpailun. Tulppa poksahti auki ja sen jälkeen alkoi pitkään kestänyt ajanjakso, missä suomalaiset esiintyivät edukseen.

Tammikuu 1975 oli kaiketi melko lämmin, koska harjoituspäiväkirjaani olen merkinnyt vain kahden päivän kohdalle pakkaslukemat "-17 ja -23 astetta". Ne eivät ole mitään pakkaslukemia niille, jotka asuvat Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan tammikuussa on ollut ainakin muutamana päivänä poikkeuksellisen lämmintä, sillä olen merkinnyt kolmen perättäisen päivän kohdalle maininnan "kovat suvisäät 3-4 astetta lämmintä".

Vuoden ensimmäisenä kuukautena pysyin edelleen terveenä, sillä vain yksi päivä oli nollapäivä juoksun suhteen. Sen päivän kohdalla on merkintä "oikean polven kohdalta jänne kipeä". Vain kahtena aamuna, kaiketi viikonloppuisin, tein aamulenkin, joiden pituus oli kympin verran. Näin ollen kuukauden aikana tuli 32 harjoituskertaa ja kilometrejä yhteensä 446.

Juoksin tasaisella kovalla vauhdilla tehtyjä harjoituksia kerran viikossa, ts. niitä oli neljä kertaa kuukauden aikana.  Niiden pituus vaihteli 7-14 kilometrin välillä. Lisäksi saman verran oli ns. vauhtileikittelyn nimellä olleita harjoituksia, joista käytin lyhennettä VL. Tästä harjoituksesta kehitin itselleni (kukaan valmentaja ei neuvonut!) oman minulle sopivan harjoitusmenetelmän. Niitä tein säännöllisesti silloin, kun olin sitten myöhemmin aikuisiässä "elämäni kunnossa". Lisäksi kuluneen tammikuun aikana löysävauhtisia pitkiä lenkkejä, joiden pituus vaihteli 18-25 kilometrin välillä, oli kaikkiaan kahdeksana eri päivänä.

Mitä VL tarkoitti? Minulle VL tarkoitti sitä, että juoksin kellon mukaan ilman tarkkoja metrilukemia. Ensin minuutti reippaalla vahdilla ja sen jälkeen vastaava aika hidasta hölkkää. Sitten kaksi minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen puolitoista minuuttia hidasta hölkkää. Sitten kolme minuuttia reippaalla vauhdilla ja sen jälkeen kaksi minuuttia hidasta hölkkää. Tämän jälkeen sama uudestaan: minuutti reipasta vauhtia jne. 17 vuoden ikäisenä VL-juoksuharjoituksen pituus vaihteli 8-12 kilometrin välillä. Nämä kaikki harjoitukset tein maantiellä, lähes aina mäkisessä maastossa. Ja niitähän riitti kotipaikan ympäristössä! Esim. Lonkaantiellä juostessa matkan varrella oli lähes 70 metrin nousu ja tietenkin saman verran myös alamäkeä. Koskaan en harjoitellut urheilukentällä. 20 vuoden iästä lähtien VL-lenkin pituus vaihteli 15-20 kilometrin välillä.

En tiedä, tekevätkö nykyajan suomalaiset kestävyysjuoksijat tällaisia VL-harjoituksia. Tämän harjoittelutavan hyöty on mielestäni siinä, että se kehittää hyvää juoksurytmiä. Samalla siinä ”oppii” juoksemaan kovaa pitkäkestoisen suorituksen ajan vaikka väsymys painaisi. Tärkeää on myös se, että omaa päätä voi narrata, kun harjoituksen aikana saa ottaa välillä vähän löysemmin pienten hölkkäjaksojen aikana. Niinpä se ei ole henkisesti niin raskasta, jos sitä verrataan sellaiseen harjoitukseen, missä vauhti on koko ajan kovaa. Niinpä sitten kilpailuissa - jos on muuten hyvässä kunnossa - varsinainen kilpailuvauhti voi tuntua helpolta, kun harjoituksissa on tottunut juoksemaan riittävän kovaa ja riittävän pitkän ajan. Epäilen, että monet suomalaiset nykyajan kestävyysjuoksijat ja valmentajat eivät tiedosta tätä asiaa, mistä yritin edellä kertoa. Ehkä monille heistä tieteellisyys on tärkeämpää kuin maalaisjärjen käyttö ja luovuuden kautta tapahtuvat oivallukset. Kerron näin, vaikka en ole minkään tason valmentaja!

Juuan lukio ja syksyn 1974 juoksuharjoittelu

5.11 Juuan lukio ja syksyn 1974 juoksuharjoittelu: Jatkan jälleen kestävyysjuoksun parissa muutaman kuukauden tauon jälkeen, tosin laitoinhan juoksuun liittyvän lähes 40 vuotta vanhan videon myös tänne blogiini muutama päivä sitten. Vieläkin ihmetyttää, miten tuo vanha kaitafilmi on säilynyt vuosien saatossa. Ja miten paljon ovatkaan kuvausvälineet ja -tekniikka muuttuneet vuosikymmenten aikana!

Lokakuussa 1974 oli 17 vuoden ikäinen ja arkipäivisin kävin Juuan lukion toista luokkaa. Lukiovuodesta ei ole jäänyt kovin paljon muisteltavaa. Päällimmäisenä on muisto siitä, että ensimmäisen vuoden matematiikan opettaja Heikki Turunen oli muuttanut muualle ja hänen tilalleen oli valittu joku epäpätevä nuorehko naisopettaja. En edes muista hänen nimeään, mutta hänen opetustaitonsa oli olematonta..

Vaikka olin matemaattisesti melko lahjakas, niin opettajan osaamattomuus - tarkoitan hänen opetustaitoansa - aiheutti sen, että menetin kiinnostuksen matematiikkaan kokonaan. Voin sanoa, että olin tuuliajolla koko lukion toisen vuoden liittyen matikan opiskeluun. Tyttöjen suosiminen ei parantanut asiaa; sisäinen kapina oli voimissaan muissakin kuin minussa. Onneksi seuraava vuosi muutti kaiken, kun saimme Juuan lukioon huipputaitavan matikan open. Hänestä sitten myöhemmin lisää, kun pääsen kertomaan seuraavan vuoden tapahtumista.

Vuoden 1974 kolmen viimeisen kuukauden aikana loka-joulukuussa harjoittelin vain kerran päivässä. Lisäksi koko tämän ajanjakson olin täysin terve. En tehnyt lainkaan aamulenkkejä, mitkä olisi pitänyt tehdä aamun pimeydessä ennen kouluun menoa. Tunnetusti maaseudulla ei ole juuri muuta valoa kuin kuu, jos taivas on pilvetön täyden kuun aikaan. Joensuulainen valmentajani, joka oli "poissa kuvioista" kesän ajan, laati jälleen harjoitusohjelmani. Muuten en tätä asiaa muista, mutta kun katselen harjoituspäiväkirjaani, niin siellä on jälleen läsnä voimakkaasti ne pulssilukemat, joita minun piti seurata.

Sellainenkin ihmeellisyys tulee esille lokakuun harjoituksista, että olen juossut muutaman harjoituksen niinkin hiljaa kuin lähes kuuden minuutin kilometrivauhtia. Syynä on ollut se, että valmentajani oli laittanut harjoituksen pulssilukemaksi 120. Niinpä olen tunnustelut pulssiani ranteesta juoksun aikana ja vauhti on pitänyt pudottaa näin naurettavan alas. Onneksi pian tämän jälkeen tulin järkiini ja palasin vauhdikkaampaan menoon, vaikka olenkin merkinnyt toteutuneet harjoitukset valmentajani antamin pulssilukemin.

Lokakuussa kilometrejä kertyi kaikkiaan 426, mukana on kaksi kympin aamulenkkiä. Lenkkien pituus on vaihdellut 7-21 kilometrin välillä. Kahta harjoitusta lukuun ottamatta kaikki harjoitukset ovat olleet hitaalla tai melko hitaalla vauhdilla. Harjoituspäiväkirjani kertoo, että kävin lokakuun puolivälissä Joensuussa 15 kilometrin testijuoksussa. Mitään muistikuvaa tästä päivästä ei kuitenkaan ole. Olen merkinnyt päivän kohdalle, että "testijuoksu 10 km päin persettä (mahaan koski)". Aikaakin on mennyt vähän yli 35 minuuttia. Kaiketi olin lopettanut testijuoksun kympin kohdalla, vaikka piti juosta vielä viisi lisää. Kaikki ei mennyt aina suunnitelmien mukaan.

Marraskuussa harjoitukset menivät samaan tyyliin kuin lokakuussa. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 432. Lenkkien pituus vaihteli 10-24 kilometrin välillä. Yhtään aamuharjoitusta en tehnyt. Vauhdit olivat pääosin hitaita, kuitenkin kerran viikkoon juoksin kympin lenkin melko kovalla vauhdilla. Ja onhan joukossa yksi nollapäivä, koska olin käynyt kuukauden loppupuolella Joensuun Katajan kauden päättäjäisissä, mitkä oli pidetty Harilan lomamajalla. Oliko se Liperin vai Polvijärven puolella, sitä en muista enkä viitsi nyt tarkemmin tätä asiaa tutkia.

Joulukuussa jatkui sama harjoitustahti. Kilometrejä kertyi vähän enemmän eli 474. Yhtään aamulenkkiä ei ollut mukana. Kovavauhtisia kympin lenkkejä oli kaikkiaan viisi, lisäksi yhden kovavauhtisen harjoituksen olin lopettanut kolmen kilometrin jälkeen kovan pistoksen takia. Pistokset olivat koko juoksu-urani suuri ongelma niin harjoituksissa kuin kilpailuissa. Koskaan en päässyt niistä eroon ja niitä ei voinut koskaan ennakoida. Koskaan en hakenut tähän kiusalliseen asiaan keneltäkään apua ja tuskinpa sitä olisi löytynyt mistään. Joulukuussa tein kaikkiaan kuusi pitkää harjoitusta, joiden pituus oli 25 km. Lisäksi lähes 20 kilometrin määriä oli viisi kappaletta.

Myös vuonna 1974 vuosi päättyi joulukuuhun. Harjoituspäiväkirjani mukaan vuonna 1974 juoksin 4690 kilometriä. Harjoitusmäärä oli todellisuudessa vähän suurempi, koska hidasvauhtisia verryttelyjä ja vetoharjoitusten palautuksia en aina laskenut juoksemiseksi.

Kosicen maratonvideo vuodelta 1979

2.11 Kosicen maratonvideo vuodelta 1979: Siitä on jo vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kirjoitin urheilu-uraani liittyvistä asioista tänne blogiini. Viimeisin juttu tähän aiheeseen oli heinäkuun lopussa http://jouninkootut.blogspot.fi/2017/07/  Kesän loppu ja syksy ovat olleet niin kiireistä aikaa, ettei ole ollut aikaa kaikkiin harrastuksiin, joten kirjoittelukin on jäänyt vähäiseksi.

Urheilujutuissani olen päässyt jo vuoteen 1974, jolloin olin 17 vuoden ikäinen. Siitä on tarkoitus pian edetä kohti aikuisikää ja kertoa urheilun iloista, murheista ja kaikesta siitä ”hulluudesta”, mitä urheilijalta vaaditaan, jos pyrkii tosissaan huipulle. Tulen kertomaan myös urheilun lieveilmiöistä kuitenkaan ketään loukkaamatta. Ketään ei ole tarkoitus syyllistää, vaikka tuonkin esille myös ikäviä asioita niiltä osin, mitä minulle kerrottiin ja mitä muilta sain kuulla.

Sain tällä viikolla kuulla, että youtubeen on ladattu video lähes 40 vuoden takaa. Tässä lähes 14 minuutin pituisessa videossa olen tavallaan pääosassa, vaikka en olekaan koskaan näytellyt. Kyse on Kosicen rauhanmaratonista, mikä on Euroopan vanhin maratonjuoksukilpailu. Vain Bostonin maraton on vanhempi yhtäjaksoisesti järjestetty kilpailu Amerikan mantereella.

1970-luvulla kaupunkimaratoneja ei ollut kovinkaan monia kuten nykyisin. Euroopassa Kosicen maraton oli kaiketi näistä tapahtumista kaikista tunnetuin. Niinpä monet maailman sen aikaiset huiput olympiavoittajia myöten osallistuivat tähän kilpailuun, mikä järjestettiin aina lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Olin siellä kahdesti Suomen edustajana vuosina 1978 ja 1979. Jälkimmäisenä vuonna olin 22-vuotias ja seuraavana vuonna tavoitteenani oli voittaa olympialaisissa.

YouTubeen ladatun videon, mikä löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=SWdV6gAFYFQ

olin nähnyt joskus vuosikymmeniä aiemmin. Se on alun perin kuvattu kaitafilmille joensuulaisen Pauli Pakarisen toimesta. Pauli oli matkanjohtajana silloisessa Tsekkoslovakian kaupungissa Unkarin rajan läheisyydessä, nykyisin Kosice kuuluu Slovakiaan. Kun katselin videota uuteen muotoon laitettuna, niin oikeastaan en muistanut paljoakaan siitä, mitä olin katsonut kaitafilmiltä. Niin ne asiat unohtuvat vuosikymmenten aikana!

Videolla näkyy hyvin se kuva, mikä oli oleellista sen ajan Itä-Euroopalle ja niille tavoille, joita se vaali Neuvostoliiton alaisuudessa. On seppeleenlaskua, koppalakkisia sotilaita jne. Myös sen ajan pukeutumistyyli tulee osittain esille. Näistä ja monista muista asioista - kuten pimeästä rahanvaihdosta  - sitten lisää, kun pääsen urheilujutuissani edellä mainittuun vuoteen. Kuitenkin siihen menee vielä aikaa…

Huoneentaulu vuodelta 1900

25.10 Huoneentaulu vuodelta 1900: Siitä on aikaa jo lähes 15 vuotta, kun vierailin vanhassa asuinpaikassa täällä Nurmeksessa. Tämä yhä käytössä oleva vanha hirsinen rakennus on kaiketi ollut joskus muinoin yksi kylän varakkaimmista taloista. Pirtissä on nähtävillä yhtä sun toista vanhaa, mitkä muistuttavat eletystä elämästä. Käydessäni siellä huomioni kiinnittyi seinällä kehyksissä olevaan vanhan näköiseen huoneentauluun. Luettuani huoneentaulun kirjoituksen sain käsiini kirjoituspaperia ja kynän. Kirjoitin sanat talteen. Tuli sellainen tunne, että joskus näytän tämän kirjoituksen muillekin…

Joku päivä sitten tein pientä suursiivousta. Laatikoissani oli kaikkea vanhaa - lähinnä talteen laitettuja kirjoituksia ynnä muuta - joita olin tallettanut mukamas jotain tulevaa käyttöä varten. Karsin talteen otettuja ”aineistoja” rankalla kädellä: roskiin tai uuniin poltettavaksi. Siinä olivat päävaihtoehdot. Mutta sitten löysin violetin värisen paperin, mihin olin kirjoittanut vanhan huoneentaulun sanat. Siirsin sen erilleen. Sain ajatuksen: laitan sen esille luettavaksi netin ihmeellisen maailman kautta.

Seuraavat sanat löytyvät pirtin seinällä olleesta huoneentaulusta:

Naisliitto Unioonin toimittama. Helsinki 1900 Helsingin sentraalikirjapainossa. Naulattava tuvan seinälle.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä ja onni sinun huoneissasi. Ps. 122:8

Jumala näkee ja kuulee kaikki. Puhu siis aina totta ja opeta lapsesi myös niin tekemään.

Olkoon rakkaus ensi työsi aamulla ja viimeinen työsi ehtoolla.

Pidä kotosi kunniassa ja anna järjestyksen ja puhtauden vallita asunnossasi.

Toimita kaikki askareesi määräajalla ja suorita jokainen työ huolellisesti.

Lakaise joka päivä tupasi lattia märällä luudalla ja pese se kerta viikossa.

Siivoa loukot ja vuoteitten alustat yhtä tarkasti kuin keskilattiakin.

Pyyhi joka päivä tomu pois huonekaluilta, ja katso, että ikkunat ovat puhtaat.

Pidä talosi pihamaa puhtaana ja nurkat asuntosi ympärillä hyvässä siivossa.

Älä salli väen heittää likavettä portaitten läheisyyteen, vaan kannettakoon se kauemmaksi.

Kiellä ankarasti sylkeminen lattialle, ja pidä siihen tarpeeseen erityinen astia katajanhaoilla tai vedellä täytettynä.

Pidä vuoteet puhtaina. Älä säilytä niissä likaisia vaatteita.

Tuuleta ja puhdista usein sekä sänkyvaatteet että käyntivaatteet.

Raitis ilma ja päivänpaiste on ihmiselle yhtä tärkeä kuin ruoka ja juoma. Teetä sen vuoksi saranat akkunaasi ja pidä sitä joka päivä auki jonkun aikaa.

Pois viina ja muut väkijuomat, älä laske niitä kynnyksen yli, ne turmelevat kotosi ja onnesi.

Älä salli koskaan kiroilemista eikä muita raakoja puheita tuvassasi, ja valvo, että Jumalan pelko ja siveät tavat vallitsevat perheessäsi.

Kunnioita vanhoja ja seuraa heidän neuvojansa.

Ruoki nälkäisiä, vaateta alastomia ja lohduta onnettomia.

Herra suojelkoon rakkaita kotejanne!

Herra suojelkoon isänmaatamme!

Ruuskasia, ruotsalaisuutta ja muita sukunimiä

21.10 Ruuskasia, ruotsalaisuutta ja muita sukunimiä: Seuraavassa neljässä kappaleessa on lainauksia kirjasta ”Samassa venneessä”

”Suomen alue on ollut pitkään itäisen ja läntisen kulttuurin kohtauspaikka. Tämä kahtiajakautuminen heijastuu myös sukunimiin. Novgorodin ja ortodoksisen kirkon vaikutus ei ulottunut ainoastaan Karjalaan vaan myös Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajan yli Savon ytimeen Saimaan länsirannoille Savilahden eli nykyisen Mikkelin tienoille. Niinpä syntyi maamme ja ehkä koko maailman vanhin tavallisen rahvaan käytössä ollut sukunimijärjestelmä.”.

Tämä tapahtui todennäköisesti jo 1200-luvulla ja se säilyi vahvana koko Ruotsin vallan ja autonomian ajan lähes koko Savossa ja Karjalassa. Jo ensimmäisistä kirjallisista lähteistä (hajatietoja 1300- ja 1400-luvulta, koko väestöstä 1500-luvulta) alkaen esiintyy itäsuomalaisilla sukunimiä. Näin ei ollut länsisuomalaisten keskuudessa. Viimeistään 1500-luvun puolivälistä lähtien ne voidaan sukututkimusten kautta todistaa vakaasti periytyviksi.

Itäsuomalaisten sukunimien kantajista muodostuu yhtenäisiä sukuja. Pääsääntöisesti saman nimen kantajat kuuluvat samaan sukuun. Itäsuomalaisen sukunimialueen rajamailla, ortodoksisessa Karjalassa ja Länsi-Suomessa saattaa kuitenkin esiintyä pienehköjä samannimisiä ryhmiä, jotka eivät ole sukua nimenkantajien pääjoukolle.

Useimmat itäsuomalaiset sukunimet on alkujaan muodostettu miesten (eli sukujen patriarkkojen) etunimistä, jotka saattoivat olla peräisin monenkin eri kulttuurin ja kielen parista. Osa sukunimistä palautuu suomalaisten omiin pakanuuden aikaisiin yksilönnimiin, osa pohjautuu kreikkalaiskatolisiin ja osa läntisen kirkon mukanaan tuomiin nimiin.”

Edellä oli esille Savo ja Saimaan alue. 1700-luvulla maassamme oli kolme merkittävää paikkakuntaa: Suomenlinna, Turku ja Rantasalmi. Viimeksi mainittu liittyy kiinteästi Savoon. Rantasalmesta olen kirjoittanut tänne blogiini erillisen lyhyen kirjoituksen jo edellisen talven aikana. Kirjoitus löytyy seuraavan linkin kautta: http://jouninkootut.blogspot.fi/2017/02/rantasalmi-oli-1700-luvun-lopussa.html

Ruuskaset olivat yksi huomattavan suuri suku Rantasalmen suuruuden aikaan. He olivat erityisesti sotilassukua. Ja sillä oli merkitystä, sillä Rantasalmelle perustettiin Ruotsin ensimmäinen kadettikoulu vuonna 1779. Ruotsin käymiin sotiin tarvittiin ratsujoukkoja, niinpä Rantasalmella kasvatettiin hevosia ja koulutettiin ratsumiehiä. Siinä vaiheessa kun suomalaiset lähtivät sotimaan (lue: kuolemaan) Ruotsin puolesta, niin silloin suomalainen sukunimi piti vaihtaa ruotsalaiseksi. Niinpä esimerkiksi Ruuskasista syntyi ainakin seitsemän uutta ruotsalaista sukunimeä kuten Lindström, Hurr, Hjort, Rusk, Kalm, Larm tai Roth.

Kuinka paljon Suomessa onkaan sellaisia ruotsinkielisiä sukunimiä, joiden kantajilla ei ole minkäänlaista yhteyttä Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen? Tähän ei varmaan löydy tarkkaa vastausta. Kun suomalaiset heräsivät tiedostamaan omia juuriaan, niin erityisesti 1900-luvun alkupuolella, erityisesti vuonna 1906 ruotsalaisia sukunimiä muutettiin takaisin suomalaisiksi. Nimiä keksittiin ainakin asuinpaikkojen mukaan, kun alkuperäistä sukutaustaa ei ollut enää tiedossa. Uusi nimi saatettiin ottaa usein ympäröivästä luonnosta, kuten järvien, metsien ja peltojen nimistä.

Edellä olevaan kertomaani voin antaa yhden hyvän henkilökohtaisen tiedon ja sekin liittyy Rantasalmeen. Siellä on ollut paljon ruotsinkielisiä sukunimiä vielä reilu sata vuotta sitten. Tämä johtunee ainakin siitä, mitä kerroin edellä Ruuskasten suvusta. Tunnen hyvin henkilön, jonka esivanhemmat ovat kantaneet ruotsalaista sukunimeä. Sitten 1900-luvun alussa se on muutettu suomalaiseksi ja nimi oli kaiketi ”keksitty” järven lahden nimestä. Tiedän myös sen, että juuri tämä tuntemani henkilö on ottanut vastaavan henkilökohtaisen geenitestin, minkä minäkin otin. Tästähän kerroin aiemmin lokakuun alussa.

Mitä hänen geenitestinsä kertoi? Samaa kuin minullakin: ei mitään sukuyhteyttä ruotsalaisiin eikä mihinkään muuhun eurooppalaisuuteen. Tämä mielestäni todistaa selkeästi sen, että ruotsalaisia sukunimiä on aikoinaan määrätty aidoille suomalaisille ilman heidän omaa tahtoansa ja ilman mitään historiallista perustetta. Voidaan sanoa suoraan, että tämäkin on ollut suomalaisten alistamista; kyse on ollut jopa voimakkaan henkisen väkivallan käyttämisestä.

Edellisessä kirjoituksessani tuli ilmi, että sukunimi Putin on mahdollisesti vaihdettu suomalaisesta nimestä. Mutta niin on myös sukunimi Niinistö muutettu nimi. Tästä sain kuulla viime talvena eräältä puolitutulta henkilöltä. Hän sanoi, että Suomen politiikan huipulla on poikkeuksellisen paljon Lindsrömien sukua. Niinistö on ollut joskus muinoin (ennen vuotta 1906 ?) mm. Lindström. Presidentti ja puolustusministeri ovat Niinistöjä. Lisäksi vihreiden puheenjohtaja oli vielä viime talvena Niinistö. Ja onhan siellä nykyisessä maamme hallituksessa myös yksi Lindström. Minulle kerrottiin talvella, että he ovat keskenään enemmän tai vähemmän sukulaisia. Enempää en tiedä asiasta.

Niinistöistä löytyy tietoa täältä http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/niinisto.html  Lisäksi Suomalaiset sukunimet-kirjassa kerrotaan, että suurena nimenmuuttovuonna 1906 Niinistö-nimen ottivat käyttöönsä mm. Lundell (Helsinki), Fröjdman ja Lindström (Halikko), Nikander (Turku) ja Lindblad (Pori).

Nyt jätän sukunimet ainakin vähäksi ajaksi rauhaan tämän julkaisun myötä. Kuitenkin haluan kertoa näin lopuksi Koposista, koska tuttavapiirissäni on yksi Koponen. Tämän hetken tunnetuin Koponen lienee ammattikoripalloilija Petteri Koponen. Hän ei ole kuitenkaan tämä tuttu Koponen, vaikka onkin urheilumiehiä! Koposia on Suomessa peräti 7000 henkilöä. http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/koponen.html  Koposten suku on tullut Karjalasta. Nykyisin heitä asuu erityisen paljon Savossa. Eikä Koposten suku ole mitään turhaa porukkaa, sillä Savon suurimman kaupungin nimi Kuopio on alkujaan saanut alkunsa juuri Koposista!

Nevalaisia ja muita sukunimiä

16.10 Nevalaisia ja muita sukunimiä: Tämä on jatkoa edelliseen osaan. Tässä jatko-osassa "pompin" sukunimestä toiseen, mutta älä anna sen häiritä.

Edellä kirjoitin, että esivanhemmissa on sellainen sukunimi kuin Gröhn, mikä ei kuitenkaan liity ruotsalaisuuteen, vaan se on Ruotsin vallan aikaisen papin tekemä väännös. Nimi on kaiketi saanut alkunsa Karjalasta omien päätelmieni mukaan. Tietoa tästä nimestä http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/grohn.html

Yksi Juuan Paalasmaalla asuneista Gröhnin tytöistä meni naimisiin miehen kanssa, joka oli Nevalaisia. Tämä Juuan Paalasmaan Nevalainen on äitini ja samalla myös minun sukulinjaa. Tästä yleistietoa Nevalaisista: http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/nevalainen.html

Kautta aikojen tunnetuin Nevalainen on ollut Aleksanteri Nevski eli Aleksanteri Nevalainen. Hänestä löytyy paljon tietoa netin kautta tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Nevski  Seuraavassa kaksi lainausta mainitusta tietolähteestä:

”Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri on myöhemmin saanut hänen Nevajoen rannoilla ruotsalaista, varsinais-suomalaisista ja hämäläisistä vuonna 1240 saavuttamastaan Nevan taistelun voitosta. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana”. Toinen lainaus: ”Aleksanteri Nevski äänestettiin merkittävimmäksi Venäjään liittyväksi henkilöksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -äänestyksessä vuonna 2008". Voidaan puhua liioittelematta hyvin tunnetusta Nevalaisesta!

Kun kävin ensimmäistä kertaa Pietarissa, niin minulle oli yllätys, kun venäläinen opas alkoi kertoa Aleksanteri Nevalaisesta – onhan sukunimi Nevalainen minulle niin tuttu. Opas kertoi, että perimätiedon mukaan sukuriidan seurauksena joku Aleksanteri Nevalaisen jälkeläisistä muutti länteen ja hänestä saivat alkunsa Suomen Nevalaiset. Totta vai tarua – sitä en tiedä. On lisäksi muistettava, että tämä tapahtui paljon ennen Pietarin kaupungin perustamista; sehän sai alkunsa vasta 300 vuotta sitten. Joka tapauksessa Pietarin keskeisimmällä paikalla Pietarin tunnetuimman ja pisimmän kadun Nevski-kadun päässä on Aleksanteri Nevalaisen patsas ja siinä vieressä on Aleksanteri Nevalaisen museo. Näitä sanoja opas käytti ja jossain museolehtisessä sanat olivat juuri tässä suomalaisessa kielimuodossa.

Aleksanteri Nevalaisen patsas Nevski-kadun päässä Pietarissa

Maan sisällä niin idän puolella kuin meillä Suomessa nimiä on muutettu aina sen mukaan, kuka on ollut milloinkin hallitsijana. Gröhn-sukunimi on yksi tällainen aikansa tuote aikana, jolloin suomalaiset olivat Ruotsin alaisuudessa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, mutta sitä ennen piipahdan itärajan takana.

Kun aloin kirjoitella näitä blogeja, niin siellä kirjoitusten alkupuolella tammikuussa kerroin mummoni suvusta, mikä oli lähtöisin Vienan Karjalasta (kyse on siis minun isoukistani!). He olivat Nykäsiä, jotka kaiketi 1500-luvulla muuttivat Savon puolelta Vienan Karjalaan. Kun venäläisten vaikutusvalta lisääntyi ajan myötä tällä syrjäisellä alueella, niin Nykäset joutuivat muuttamaan nimensä venäläiseen muotoon. Nykäsistä tuli uusi  sukunimi Nikutjeff. Järven rannassa olevaa paikannimeä ei kuitenkaan vaadittu muutettavaksi vaan se säilyi kartoissa nimellä Nykyttilä.

Kun mummoni vanhemmat muuttivat Venäjän puolella syntyneiden lastensa kanssa Juukaan 1900-luvun alkuvuosina (Suomi oli vielä silloin osa Venäjän suurruhtinaskuntaa), niin Nykästen nimi palautettiin takaisin käyttöön. Perhe ja jälkikasvu saivat kuitenkin kärsiä vielä vuosikymmeniä ryssän nimestä; kouluissa heitä ryssiteltiin jopa opettajien taholta. (Silloin ei vielä tunnettu vihapuhetta, mikä on nykyisin niin IN!). Näin vielä elossa olevat sukulaiseni ovat kertoneet. Kuitenkaan he eivät olleet ryssiä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan karjalaisia. Niinpä oli luontevaa, että suvun taustoista ei haluttu kertoa mitään; myös minä jäin osattomaksi lähihistorian tiedoista.

Vienan Karjalasta on lähtöisin myös sellainen venäläiseltä nimeltä kuulostava sukunimi Bogdanoff, mikä on maassamme monille tuttu nimi. Tietoa tästä nimestä http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/bogdanoff.html

Olen lukenut vanhoista Karjalasta kootuista tiedoista, miten Bogdanoff-nimi on syntynyt. Menneinä vuosisatoina Vienan Karjala oli syrjäseutua - katsoipa sitä Suomesta tai Venäjältä käsin. Yksi tällainen syrjäinen alue oli Vuokkiniemen ympäristö, mistä kansalliseepos Kalevala saatiin kerättyä juuri alueen syrjäisyyden takia. Perheet elivät karjalaisin tavoin ja myös juhlivat karjalaisittain. Yksi tällainen juhlan aihe oli karjalaiset häät. Ihmiset perustivat perheitä eikä ortodoksien vaikutus ulottunut näille syrjäalueille. 

Kun ortodoksisuus levittäytyi näille alueille, niin myös avioliitot vahvistettiin pappien kautta. Karjalaiset häät eivät kuitenkaan saaneet hyväksyntää ja niinpä aiemmin syntyneet lapset katsottiin äpäriksi ts. he olivat avioliiton ulkopuolella syntyneitä. Perheitä ei hajotettu, mutta lapsille annettiin sukunimi Bogdanoff, mikä on suomennettuna Jumalan antama. Näin Bogdanoff nimi syntyi ja jokainen ymmärtää, että jos eri perheisiin annettiin tällaisia nimiä, niin he eivät todennäköisesti ole keskenään kovin läheisiä sukulaisia, jos lainkaan. Kuitenkin nimestä Bogdanoff tulee aina ensimmäisenä mieleen, että he ovat venäläistä alkuperää vaikka kyse on karjalaisista.

Venäjällä suomalaisia nimiä on kirjoitettu venäläiseen muotoon kuten mummoni suvusta ilmenee. Menneenä kesänä kuulin mielenkiintoisen jutun Putinin nimestä. Onko se totta vai tarua, sitä en tiedä, eikä vahvistusta ko. asiaan varmasti saada siltä suunnalta.

On yleisesti tiedossa, että Putin on suomalaista sukua. Kyse on Vepsän karjalaisista (sieltä Äänisen eteläosan länsirannalta), joista osa joutui muuttamaan Pietarin ja Moskovan väliselle alueelle. Tosin viime päivinä on saatu lukea, että suku olisi Tverin karjalaisia, jotka muodostivat oman yhteisön muuttamalla itäisestä Suomesta Moskovan ja Pietarin väliselle alueelle Stolbovan rauhan jälkeen 1600-luvulla, koska ruotsalaiset alkoivat vainota heitä ortodoksisen uskonnon takia. Stolbovan rauhasta tuli kuluneeksi tänä vuonna tasan 400 vuotta. Tämäkin itäinen alue, missä nyt asun, oli rauhan jälkeen osa Käkisalmen lääniä.

Onko tässä Stolbovan rauhan aikainen rajakivi? Yli 10 vuotta sitten kohtasin sattumalta tämän kiven ison suon keskellä olevalla pienellä maasaarekkeella. Kivessä on kaiverrus. Kartan mukaan raja on kulkenut täällä ja lisäksi läheisen pienen lammen nimi on Rajalampi. Kuka tietää enemmän tästä asiasta?

Joka tapauksessa kuulin muutama kuukausi sitten tutulta Venäjän matkojen järjestäjältä siitä, että sukunimi Putin on muutettu aikoinaan venäläiseen muotoon. Noin 80-vuotias karjalaismies oli kertonut hänelle eräässä Karjalan kaupungissa, että alkuperäinen nimi on ollut Puuhakas. Kuten sanottu, vahvistusta tälle tiedolle ei ole odotettavissa!

Lopetan tällä kertaa tähän ja jätän seuraavaan kertaan sellaisia nimiä kuten Ruuskanen, Lindström, Niinistö ja pitää kaiketi muutama sana täyttää Koposilla.

PS. Tässä kirjoituksessa mainitsin Käkisalmen läänin ja Tverin Karjalan. Näihin alueisiin liittyen, jos joku on kiinnostunut tietämään suomalaisten muutosta 1600-luvulla Venäjälle, niin alla olevasta linkistä avautuu ainutlaatuista tutkimustietoa otsikolla Muutto Käkisalmen läänistä Venäjälle ja Muutto Inkerinmaalta Venäjälle. Kyse on professori Veijo Saloheimon tutkimuksista, mitkä on saatu koottua 50 vuoden aikana. http://www.tverinkarjala.fi/muuttoluettelot.html

PS. TÄHÄN KIRJOITUKSEEN LIITTYVIÄ LISÄTIETOJA JA KORJAUKSIA !! 

Päivitetty 30.4.2018

Maaliskuussa Venäjällä julkaistiin presidentti Putin esivanhemmista ja muista sukulaisista kertova YouTube-video

Putin Reveals Unknown Dramatic Details of Father's Ordeal During WW2

Videossa on tekstitys englanniksi

Videon voi katsoa täältä https://www.youtube.com/watch?v=DZlJ7nNdBxo

Video kertoo selvästi, että Putinin esivanhemmat elivät 1700-luvulta lähtien Tverin alueella. Vuonna 1617 syntyi Käkisalmen lääni Stolbovan rauhan seurauksena. Alue siirtyi Ruotsin hallintaan. Käkisalmen läänin alueen voi katsoa yllä olevasta kuvasta. Alueen ortodoksit lähtivät suurena joukkona Tverin ja ympäristön alueelle 1600-luvun loppupuolella. Presidentti Putin esivanhemmat ovat tältä Tverin alueelta eivätkä suinkaan Aänisen läheisyydestä Vepsän Karjalasta, kuten niin monessa kirjoituksessa on oletettu. Käsitteet Vepsän karjalaisista ja Tverin karjalaisista ovat menneet sekaisin!

Voihan Ryöni ja muita sukunimiä

3.10 Voihan Ryöni ja muita sukunimiä: Vajaa viikko sitten tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon – jos ei muuten, niin ainakin itselleni se oli tärkeä. Ja samalla sain siitä uuden jutun aiheen, minkä yritän nyt työstää sanalliseen muotoon.

Muutama vuosi sitten oma sukupuuni alkoi kiinnostaa ja kun siitä ei juuri kenelläkään lähisukulaisella ollut noin kolmea sukupolvea laajempaa tietoa, niin päätin ottaa asiasta selvää. Huomasin netin kautta, että MyHeritage-järjestön kautta saa nopeasti tietoa edellyttäen, että joku muu on tehnyt tutkimuksia lähisukuun liittyen. Otin maksullisen version käyttöön ja niinpä sainkin hyvin nopeasti tietoa suvustani, etenkin äitini suvun esivanhemmista ja muista heidän lähisukulaisistaan.

Äitini on Nevalaisten sukua ja niinpä parissa päivässä sain koottua kaikki suorat esivanhempani aina 1500-luvulle saakka. Siinä oli suora linja esivanhempiini aina 12 sukupolven päähän. Isän puolelta muiden tutkimaa tietoa Kortelaisten suvusta on ollut saatavissa huomattavasti vähemmän, mutta tiedothan voivat vielä täydentyä.

MyHeritage lähettää sähköpostitse uusia tietoja, joita voi sitten täydentää omaan sukupuuhun. Muutama päivä sitten tuli jälleen uusi pieni lisätieto liittyen suoraan esivanhempaani. Olen tiennyt, että yksi esivanhemmistani Nevalaisten suvussa on ollut 1700-luvulla Juuan Paalasmaalla asunut Martti Gröhn. Koska me suomalaiset olemme olleet silloin Ruotsin vallan alaisina, niin papiston on pitänyt kirjoittaa nimi ruotsalaisittain, niinpä Martista on tullut Mårten. Olen kyllä varma, ettei kukaan Pielisen keskellä sijaitsevan suuren Paalasmaa-saaren asukas ole puhunut mistään Mårtenista, vaan hän on ollut aina Martti. Lisäksi sukunimi Gröhn on kirjoitettu osaan asiakirjoista muotoon Grön. Juuassa on tänäkin päivänä monia Gröhnejä pelkästään omassa tuttavapiirissäni, heitä löytyy myös täältä Nurmeksesta. Esim. kouluaikaan Juuassa luokallani oli kaksi eri Gröhniä.

Mutta nyt siihen uuteen tietoon, minkä MyHeritage ilmoitti: 1700-luvulla Gröhn-nimen jälkeen suluissa on sana Ryöni. Se tarkoittaa sitä, että oikea sukunimi on ollut alun perin Ryöni, mikä on sitten muutettu ruotsalaiseen muotoon Gröhn. Näin arvelen asian olevan! Olin unohtanut kokonaan tämän Ryöni-sanan, mutta sitten muisti palautui. Kun olin pikkupoika 1960-luvulla, niin mummoni sisko eli vielä silloin. Hänen sukunimensä oli hänen miehensä kautta Gröhn. Mutta en koskaan kuullut puhuttavan Gröhnin Iitasta vaan aina Ryönin Iitasta. Siis juuri siinä muodossa, mitä edellä kirjoitin!

Mistä on saanut alkunsa sellainen sukunimi kuin Ryöni? Sitä en tietenkään tiedä. Pari päivää sitten tuli mieleeni, että onkohan sana tullut Karjalasta nykyisen rajan takaa. Niinpä otin esille digitaalisen Karjalan sanakirjan. Oli mielenkiintoista havaita, että Karjalan kielessä Ryö-alkuisia sanoja on lähes sata kun taivutusmuodot lasketaan lukuun. Ja sitten se kiinnostavin havainto: Siellä on sellainen sana kuin ”ryönä”. Tähän sanaan liittyen Suistamolla on sanottu, että ”on sillä ryöniä”. Se tarkoittaa sitä, että ”on sillä omaisuutta”. Ovatko Ryönit ja sitä kautta Gröhnit olleet aikoinaan varakasta sukua ja näin puhutun kielen välityksellä on syntynyt sukunimi? Näin saattaa olla ja uskon tähän aina siihen asti, kunnes toisin todistetaan!

Gröhn-nimeä kantavissa ihmisissä on varmaan paljon niitä, jotka luulevat, että he ovat tavalla tai toisella ruotsalaista alkuperää. Ja näin voivat ajatella myös monet  muut ulkopuoliset henkilöt. Minäkin muistan joskus kouluaikaan kerrotun sellaista, että Gröhn on vanhaa ruotsia ja tulee näin ollen vihreää tarkoittavasta sanasta. Voi kysyä, olisiko hienoa omistaa ruotsalainen tausta. Joku voi näinkin ajatella, sillä suomalaisilla on taipumusta vähätellä omaa alkuperäänsä ja historiaansa. Kuitenkaan tämä Gröhn-sukunimi ei liity mitenkään ruotsalaiseen alkuperään. Jos papit muinoin ovat tehneet siitä ruotsalaisen, niin ihmiset eivät kuitenkaan ole geneettisesti ruotsalaisia.

Tämän edellä olevan väitteeni voin todistaa oman saamani tiedon kautta. Loppukesästä innostuin erään toisen henkilön kehotuksesta tilaamaan MyHeritagen tarjoaman geenitestin, missä oma perimä paljastuu. Maksun ja tilauksen jälkeen näytepakkaus saapui Amerikasta ja sitten ohjeiden mukaan piti sivellä kaksi näytettä molemmilta puolilta kitalakea ja laittaa ne pieniin näyteputkiin. Ja sitten ei tarvinnut tehdä muuta kuin lähettää pakkaus Houstoniin Teksasiin.  

Geenitutkimuksen tulokset saapuivat kuuden viikon sisällä sähköpostin välityksellä. Jo aiemmin oli tullut viesti, missä kerrottiin siitä, että näytepaketti oli saapunut määränpäähänsä. Nyt kerron tutkimuksen tuloksesta: Minussa on nolla prosenttia ruotsalaisuutta ja saman verran mitään muuta eurooppalaista kansaa! Näin ollen pelkästään tämä tieto todistaa sen, että Gröhn-nimiset ihmiset eivät ole mitään ruotsalaista alkuperää. Eivät tietenkään ole, koska he ovat Ryönejä!

Mitä sitten olen saamieni geenitietojen perusteella? Olen 98,9 % suomalainen ja 1,1 % inuitti. Jälkimmäisestä ryhmästä lisää tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Inuitit

Saamassani geenitutkimuksessa ei mielestäni ole mitään yllättävää. Tiedemaailmassa on yleisessä tiedossa, että me suomalaiset olemme erikoinen, erilainen ja yhtenäinen kansa liittyen geneettiseen alkuperään. Tästä asiasta voit lukea lisää täältä

http://www.uef.fi/-/suomalaiset-eivat-ole-perimaltaan-eurooppalaisia

ja lisää aiheesta täältä (sivusto on turvallinen!)

http://123userdocs.s3-website-eu-west-1.amazonaws.com/d/69/5c/286541531999525993/d4b4cb96-57ec-4770-8d7c-bbd6c4647873/Geenit%20Suomalaiset%20eiv%C3%A4t%20ole%20eurooppalaisia.pdf

Euroopan geenikartta. Katse kiinnittyy violettiin väriin. Sama väri hallitsee jopa enemmän sukulaiskansoissa rajan takana kuten karjalaiset, komit, udmurtit, marit jne. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Kuinka sitten minussa voi olla pieni osa inuittia eli eskimoa? Tätä kansaa asuu Alaskassa, Grönlannissa ja vähän myös Venäjällä. Lisäksi heitä on muuttanut Yhdysvaltoihin (Alaskasta) ja Tanskaan (Grönlannista). Henkilökohtaisesti uskon, että me suomalaiset olemme alkuperältämme Israelin kadoksissa olevaa kansaa sieltä 2700 vuoden takaa. Matkatessaan silloin pitkin pohjoista asumatonta maata osa ihmisistä haarautui itään, ylitti Beringinsalmen ja saapui Alaskaan ja siitä edelleen Grönlantiin. (Katso alla olevaa kuvaa, minkä otin kuvakaappauksena Google Earth-karttaohjelmasta!). Sama selitys pätee myös tiettyihin intiaaniheimoihin. Sain viime viikolla kuulla, että eräällä suomalaisella on saman geenitutkimuksen mukaan geeneissä pieni osa intiaania. Hekin ovat siirtyneet Amerikan mantereelle saman Beringinsalmen kautta. Asia selittäminen on helppoa, kun sen ymmärtää!

Kuvassa maapallon pohjoinen alue. Suomi, Venäjä, Beringinsalmi, Alaska ja Grönlanti. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Jatkan sukunimien tarkastelua vielä seuraavassa jatko-osassa samalla aiheella käsitellen sellaisia sukunimiä kuten Ruuskanen, Putin, Niinistö ja Lindström… Jotain mielenkiintoista tulossa...