Sanat kymmenen vuoden päähän

17.3 Sanat kymmenen vuoden päähän: Kesän 1970 hallitsevin harrastus oli jalkapallon pelaaminen, josta jo aiemmin kerroin. Kerroin myös, että olin viikon ajan Joensuussa pitämässä huolta viiden vuoden ikäisestä serkustani. Tämän viikon aikana pääsin myös katsomaan ensimmäistä kertaa yleisurheilukisoja, missä oli osanottajia monista eri maista.

Pian sen jälkeen, kun olin palannut kotiin Joensuusta, Juuassa oli yleisurheilun pitäjänmestaruuskilpailut silloisella Juuan urheilukentällä. 13-14 v sarjassa osallistuin kahteen lajiin. 3-loikassa olin muistaakseni kolmas ja myös 1000 metrin juoksussa sain saman sijoituksen. Hävisin lopussa muutamalla kymmenyksellä kahdelle muulle juoksijalle, mikä oli tietysti kova pettymys. Aikani oli jotain 3.29. Kun tulin kotiin, niin isä oli vähän ihmeissään kun en ollut voittanut. Varsinaisia juoksuharjoituksia en ollut kuitenkaan tehnyt koko kesänä vaan olin juossut pelkästään jalkapallon perässä.

Jossain vaiheessa kesän aikana sain sisimpääni hyvin erikoisen sanoman. En osaa sanoa, miten se tuli, mutta se oli hyvin selvä tieto, jota minun ei tarvinnut lainkaan epäillä silloin eikä myöhemmin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ensiksi kerroin tämän asian Juuan Jänteen tunnetulle urheilumiehelle opettaja Erkki Rissaselle. Hän kävi usein kesällä vieraisilla reilun kilometrin päässä olevassa pienessä talossa, jossa asui hänen sukulaisiaan. Siinä talossa asui myös minua vuoden nuorempi Pentti, joka oli kova juoksemaan pikamatkoja ja lisäksi kävin usein hänen luonaan potkimassa jalkapalloa.

Eräänä lämpimänä kesäiltana menin Pentin luokse. Siellä oli myös Erkki, jolle kerroin seuraavat sanat: ”Minä tulen juoksemaan kymmenen vuoden päästä Moskovassa maratonin”. Näin kerroin ja minusta siinä ei ollut mitään kummallista. Kun sitten yli kymmenen vuotta myöhemmin juttelin tästä asiasta Erkin kanssa, niin hän kertoi, että hänen mielestään olin puhunut silloin ihan ”höpöpuheita”. Tämä oli tietenkin ihan luonnollista, koska kertomaani asiaa ei olisi uskonut kukaan muukaan.

Lisäksi vasta jälkeenpäin tajusin, että silloin vuonna 1970 ei ollut vielä valittu vuoden 1980 olympiakisakaupunkia vaikka kerroin senkin yksityiskohdan Erkille. Kun pari vuotta myöhemmin kilpailin jo piirikunnallisella tasolla, niin nämä omat tulevaisuuden suunnitelmat kerroin myös sanomalehti Karjalaisen urheilutoimittajalle jonkun kilpailun yhteydessä ja niin nämä sanat oli sitten siellä lehden sivulla luettavissa. En voinut enää perääntyä siitä, mitä olin luvannut tehdä.

Kesästä 1970 lähtien tiesin, että minusta tulee maratonjuoksija. Niinpä en kokenut missään vaiheessa sitten paljon myöhemmin mitään erityistä mielenkiintoa ratajuoksuja kohtaan enkä juuri koskaan tehnyt harjoituksia urheilukentällä; juoksin ainoastaan maantiellä ja maastossa. Kuitenkin syksyllä 1970 mentyäni keskikoulun kolmannelle luokalle pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan ratajuoksua isolle urheilukentälle. Juuan koululaisten omissa kisoissa tulin toiseksi maastojuoksussa poikien 13-14 v sarjassa Timo Martikaisen jälkeen. 

Niinpä minut valittiin Timon lisäksi Pohjois-Karjalan koulumestaruuskilpailuihin Joensuun keskuskentälle, jossa matkana oli 2000 metrin juoksu. Nunnanlahdesta kotoisin ollut Timo voitti kilpailun ja minä tulin toiseksi. Saimme näin Juukaan kaksoisvoiton ja aikani oli muistaakseni jotain 7.09. Timo ei sitten myöhemmin enää kilpaillut ja hänestä tuli tietääkseni Vaasassa asuva diplomi-insinööri. Sen sijaan minun omaan henkilökohtaiseen juoksuharjoittelun aloittamiseen oli vielä aikaa puoli vuotta.